Johdinautot

Varsin mielenkiintoinen näkemys. Nimittäin runkolinjalle 550 on onnistuttu järjestämään "noin vain" neljä (vaiko viisi) samanaikaista poikkeusreittiä, joita tänä päivänäkin noudatetaan. Kaikkia samanaikaisesti: yksi Haagassa, toinen Maunulassa, kolmas Oulunkylässä ja neljäs Viikinmäessä. Itse asiassa Aalto-yliopiston paikkeilla Otaniemessä saattaa olla viideskin poikkeusreitti... :D

Linja-autoja on kritisoitu kovasti juuri sen vuoksi, että yhdessä yössä reitit voivat mennä uusiksi, kun raideliikenne on pysyvämpää. Toisaalta kääntyvät etupyörät ovat juuri bussien etu, reittien tarkastaminen tarpeiden muuttuessa käy vaivattomasti.

Jos voit vakavin suin väittää 550:n poikkeusreittejä millään tavalla mielekkäiksi, siitä vaan. Jokaisessa pitää kiertää pitkä ja kömpelö reitti koska rinnakkaisia katuja ei vaan ole.
 
Keskustelijat ovat ilmeisesti ymmärtäneet toisiaan väärin. En ole kirjoittanut, että 550:sen poikkeusreitit olisi toteutettu matkustajapalvelullisista syistä. Olen ainoastaan todennut, että linjausmuutokset linja-autolla ovat teknisesti yksinkertaista järjestää (ainoat infraan liittyvät järjestelyt lienevät pysäkkipäreiden muutokset poisjääneiltä ja mukaan tulleilta osuuksilta). 550:sen Haagan muutos on yksiselitteisesti hankaloittanut minunkin liikkumistani, käytin ennen poikkeusreitin voimaantuloa paljon Huopalahden aseman pysäkkiä. Nyt lähimmät pysäkit ovat Nuijamiestentiellä ja Vihdintiellä.

Bussien pysyvämpien reittimuutosten takana on tietenkin muunlaisia syitä: Maankäytön muutokset, kysynnän muutokset, linjaston rationalisointi tai vaikkapa kunnan asettamat säästötavoitteet. Tällä foorumilla on muutama ketju, joissa käsitellään eri alueiden (Haaga, Hämeenlinnanväylä, Vihdintie) linjastosuunnitelmia. Keskustelu reittimuutoksista on ollut niissäkin vilkasta, mutta päällimmäisenä huolena en ole niissä yhteyksissä havainnut pulaa sopivista kokoojakaduista (joille bussi pitäisi linjata).
 
Viimeksi muokattu:
Bussien pysyvämpien reittimuutosten takana on tietenkin muunlaisia syitä: Maankäytön muutokset, kysynnän muutokset, linjaston rationalisointi tai vaikkapa kunnan asettamat säästötavoitteet.

Keskustelu meneekin juuri tässä yleensä metsään, kun osa porukasta ei tunnu ymmärtävän kahta asiaa:

1) Kaupunki (l. yhteiskunta) päättää kaavoituksen (yleis- ja asemakaavoitus) avulla, sekä minne saa että minne ei saa rakentaa asuntoja, työpaikkoja, palveluita jne.

Rationaalisesti toimiva kaupunki ei myöskään kaavoita "mitä sattuu sinne tänne", koska tämä tulee pidemmän päälle yhteiskunnalle kalliiksi uuden kunnallistekniikan ja uusien katujen, palvelujen jne. rakentamisessa (sen sijaan, että hyödynnetään olemassa olevia resursseja maksimaalisesti).

2) Sekä työpaikat (l. korkean tuottavuuden toimistotyöpaikat) että vähittäiskauppa hakeutuvat mielellään liikenneverkon solmukohtiin. Erityisen kiinnostavia ovat ne paikat, jotka sijaitsevat sekä autoliikenteen että joukkoliikenneverkon solmukohdissa.

Mutta bussiliikenteeseen perustuvassa järjestelmässä näitä vahvoja solmupisteitä muodostuu "huonommin", koska mahdollisia vaihtoehtoja on liikaa. Raideliikenne taas enemmän tai vähemmän keskittää joukkoliikenteen matkustajavirtoja ja muodostaa siten helpommin houkuttelevia sijaintipaikkoja myös liike-elämäle.

Toisin sanoen raideliikenne muodostaa ns. itseään ruokkivan kehän, jonka varrelle sekä julkisilla että yksityisillä toimijoilla on kannute sijoittaa toimintojaan.

Ja joo, kyllä tästäkin aina silloin tällöin poikkeuksia näkyy. Maanomistuskuviot erityisesti pienissä ja/tai oikeistovaltaisissa kunnissa ovat yksi tälläinen em. " teoriaa häiritsevä tekijä". Toinen poikkeus on sitten se, että pk-teollisuus ja logistiikka-ala ei enää nykyään hakeudu ratojen varsille, kiitos VR:n...

Tällä foorumilla on muutama ketju, joissa käsitellään eri alueiden (Haaga, Hämeenlinnanväylä, Vihdintie) linjastosuunnitelmia. Keskustelu reittimuutoksista on ollut niissäkin vilkasta, mutta päällimmäisenä huolena en ole niissä yhteyksissä havainnut pulaa sopivista kokoojakaduista (joille bussi pitäisi linjata).

Olet varmaan seurannut näihin linjastosuunnitelmiin liittyviä keskusteluja HSL:n nettisivuilla sen verran, että olet huomannut, kuinka "ilahtuneita" siellä ollaan, kun HSL aikoo taas "sotkea linjat ja pakottaa ihmiset vaihtoihin" jne.

Ihmiset arvostavat loppujen lopuksi pysyvyyttä ja helppoa käytettävyyttä joukkoliikenteessäkin. Sitäpaitsi raideliikenteen myötä myös linjaston rationalisointitarpeet ovat yleisellä tasolla bussiliikennettä vähäisempiä, koska "kallis" infra pakottaa jo suunnitteluvaiheessa tiettyyn rationalisuuteen. Toivottavaa tosin olisi, että tämän saisi takavuosien toteutuksia paremmin myös asemakaavoittajien päähän...
 
Rationaalisesti toimiva kaupunki ei myöskään kaavoita "mitä sattuu sinne tänne", koska tämä tulee pidemmän päälle yhteiskunnalle kalliiksi uuden kunnallistekniikan ja uusien katujen, palvelujen jne. rakentamisessa (sen sijaan, että hyödynnetään olemassa olevia resursseja maksimaalisesti).
Tätä muuten painotin (ajoittain melko turhautuneena) jo reilu 10 vuotta sitten Länsimetro-ketjussa. Tämä fakta ei todellakaan ole tällä välin muuttunut miksikään.

Mutta bussiliikenteeseen perustuvassa järjestelmässä näitä vahvoja solmupisteitä muodostuu "huonommin", koska mahdollisia vaihtoehtoja on liikaa. Raideliikenne taas enemmän tai vähemmän keskittää joukkoliikenteen matkustajavirtoja ja muodostaa siten helpommin houkuttelevia sijaintipaikkoja myös liike-elämälle.
Bussivetoisia järjestelmiä voi tietenkin olla monenlaisia. Kehittyneissä järjestelmissä tärkeimmät linjat ovat runkolinjoja (jopa BRT-tasoisia) tai ainakin runkolinjamaisia. Itse näen asian kuitenkin niin, että Helsingin metropolialue on jo niin suuri, että joukkoliikenne tarvitsee rungokseen raiteita. Busseja ja bussilinjoja on ollut varsinkin menneinä aikoina kovin paljon, koska a) metro on tullut seudulle varsin myöhään ja ensimmäisinä vuosikymmeninä se palveli vain yhtä suuntaa (itä) ja b) rautateiden kaupunkiradatkin ovat tulleet vasta samalla aikakaudella kuin metrokin (jos Martinlaakson rata luetaan tähän niin hieman aikaisemmin). Myöhään perustetut metro- ja kaupunkijunayhteydet eivät palvele edes omilla suunnillaan vanhaa maankäyttöä optimaalisesti, mistä syystä bussien rooli on yhä korostunut verrattuna esimerkiksi muihin pohjoismaisiin pääkaupunkeihin. Ja kohta c) Helsingin vanhaa raitiotieverkkoa ei myöskään ole laajennettu kantakaupungin ulkopuolelle eikä päivitetty vastaamaan eurooppalaisia periaatteita vastaaviksi. Sekin on vaikuttanut bussien näkyvään rooliin.

Kaiken kaikkiaan vierastan ajattelutapaa bussit vs. raideliikenne. Bussit ja raideliikenne ovat toistensa kumppaneita, eivät vihollisia. Toimiva joukkoliikennejärjestelmä koostuu monista palikoista. Palapeli HSL:n kokoisella alueella on laaja ja palojen sovittaminen oikeisiin kohtiinsa on tarkkaa työtä. Joukkoliikenneverkostoa tulee kehittää hyödyntämällä eri liikennemuotojen hyviä puolia. Mielestäni viime vuosina HSL:n toiminta on mennyt varsin oikeaan suuntaan: suunnitellaan ja toteutetaan sekä pikaraitioteitä että runkobussilinjoja. Pääyhteydet siis perustuvat raskasraiteisiin ja runkolinjoihin - jatkossa myös pikaraitioteihin - ja tavalliset bussit täydentävät tätä verkostoa. Juuri näihin solmukohtiin sitten syntyy sijaa myös liike-elämälle. Kantakaupungissa perinteisellä ratikalla tulee olemaan aina vain korostuneempi rooli.

Olet varmaan seurannut näihin linjastosuunnitelmiin liittyviä keskusteluja HSL:n nettisivuilla sen verran, että olet huomannut, kuinka "ilahtuneita" siellä ollaan, kun HSL aikoo taas "sotkea linjat ja pakottaa ihmiset vaihtoihin" jne.
Itse asiassa en ole, aikani ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Mutta voin kyllä arvata, minkälaiset mittasuhteet muutosvastarinta voi saavuttaa tälläkin saralla. Todennäköisesti sisukkaimmatkin vastustajat ovat aikanaan hyvin tyytyväisiä siihen, että saadaan selkeä linjasto runkobusseineen ja pikaraitioteineen sekä sujuvat linkitykset esimerkiksi lähijunaan.
 
KuljetusNet.fi kertoo mielenkiintoisia uutisia Saksasta: Berliini sähköistänee myös johdinautojen merkeissä bussiliikennettään. Vuonna 2021 saadaan liikenteeseen 225 akkusähköbussia. Jo niitä ennen on hankittu useita kymmeniä akkubusseja (tilattu 2018 - 19).

Berlin-Spandaun 235 km:n verkolle suunnitellaan hankittavan johdinautoja 148 km:lle. 190 johdinautoa sijoitetaan 15 kaupunkilinjalle. Nivelistä 115 tulee olemaan yksinivelisia ja 75 tuplaniveliä. Linkki kuljetusNetin uutiseen.

Edit: Lisätään edellisen linkin lähdelinkki.
 
Viimeksi muokattu:
Tämän ketjun alkupään keskusteluissa johdinauton yhdeksi heikkoudeksi mainittiin alhainen kuljetuskapasiteetti. Kuvassa näkyvässä autossa ainakin on kuljetuskapasiteettia.

https://kuljetusnet.fi/saksa-berlinillä-massiivinen-satsaus-johdinbusseihin.html
Huvittavaa tuossa kuvassa on se, että siinä on virheitä. Auto pitäisi pyörien mukaan olla peräpäästä kuvattu, mutta kuitenkin siinä on peilit ja johtimet "väärään" suuntaan. Fotosoppaajalle palautetta... :D
 
Huvittavaa tuossa kuvassa on se, että siinä on virheitä. Auto pitäisi pyörien mukaan olla peräpäästä kuvattu, mutta kuitenkin siinä on peilit ja johtimet "väärään" suuntaan. Fotosoppaajalle palautetta... :D
Huomasin samat outoudet. Ilmeisesti Vanhool Exqui.Cityä on käytetty lähtökohtana, mutta jossain vaiheessa takaviistokuvasta on muljahtanut peilikuva ja peräpäätä on sitten lähdetty käyttämään keulana. Muitakin kuvituskuvia aiheesta, niitä on julkaistu mm. Urban Transport Magazinen nettiuutisessa.

Selvityksen johdinautot ovat siis ajon aikana ladattavia sähköbusseja (IMC), jotka ovat akkusähköbussin ja perinteisen johdinauton risteytyksiä.
 
Huomasin samat outoudet. Ilmeisesti Vanhool Exqui.Cityä on käytetty lähtökohtana, mutta jossain vaiheessa takaviistokuvasta on muljahtanut peilikuva ja peräpäätä on sitten lähdetty käyttämään keulana. Muitakin kuvituskuvia aiheesta, niitä on julkaistu mm. Urban Transport Magazinen nettiuutisessa.

Selvityksen johdinautot ovat siis ajon aikana ladattavia sähköbusseja (IMC), jotka ovat akkusähköbussin ja perinteisen johdinauton risteytyksiä.

Virheestä huolimatta siis mielenkiintoista tuo risteytys. Tekniikkaa tuntevat voinevat kertoa että kuinka suuri osuus linjasta ajetaan johtimilla ja kuinka paljon akkujen varassa. Linja pituudella tietysti paljon merkitystä. Mutta selkeää lienee, että akkujen painossa säästetään paljon.
 
Johdinautojen dilemma on se, että sähkönsyöttö ja ilmajohdot ovat niin kalliita että melkein kannattaisi rakentaa jo ratikoita kun vuorovälit ovat sillä tasolla että ne kannattaa rakentaa. Vain kovin harvoissa paikoissa johdinautoliikenne on aidosti taloudellisin ratkaisu, joten niitä on myös toteutunut vain harvoihin paikkoihin.

Liikkeessä ladattavat autot käytännössä muuttavat laskukaavan, koska näillä riittää rakentaa sähkönsyöttöä vain strategisesti sijoitetuille tiheästi liikennöidyille runkoreiteille ja lisäksi pisteittäin paikkoihin joissa mehu käy vähiin. En ihmettele jos näillä eväillä saadaan johdinaudoille aidosti kilpailukykyinen liikennöintikustannus verrattuna polttomoottoriliikenteeseen. Tekniikan vakiintuessa laajamittaisia bussiliikenteen sähköistyksiä päästään toteuttamaan johdinautoilla ei pelkästään ilmanlaadun parantamiseksi, vaan myös taloudellisuuden parantamiseksi.
 
Liikkeessä ladattavat autot käytännössä muuttavat laskukaavan, koska näillä riittää rakentaa sähkönsyöttöä vain strategisesti sijoitetuille tiheästi liikennöidyille runkoreiteille ja lisäksi pisteittäin paikkoihin joissa mehu käy vähiin. En ihmettele jos näillä eväillä saadaan johdinaudoille aidosti kilpailukykyinen liikennöintikustannus verrattuna polttomoottoriliikenteeseen.

Uskoisin kuitenkin, että akkutekniikan yhä kehittyessä akkubussit kaventavat jälleen johdinautojen ominta käyttöaluetta, vaikka olisivatkin akuilla lisättyjä.
 
Tuli matkustettua trollilla Salzburgissa, kun piti päästä lentoasemalta kaupunkiin ja takaisin. Menomatka sujuikin ihan näppärästi, mitä nyt virroittaja rämähti alas kesken matkan ja kuski kävi sitä asettelemassa taas paikoilleen, mutta siihenhän saa trolleilla kulkiessa tottua. Lipun sai pysäkillä olevasta automaatista 2€ kolikolla.

Paluumatka sen sijaan palautti maanpinnalle. Muutaman pysäkinvälin jälkeen katolta kuului kova pauke ja kuski ilmoitti, että tähän jäätiin ja kaikki pihalle. Seuraavaa trollia odotellessa seurasin, miten liikennelaitoksen raivausauto saapui paikalle (kesti 3 min) mukanaan myös liikenteenohjaushenkilökuntaa. Seuraava trolli ohjattiin tapahtumapaikan ohitse veikeästi vastaantulevia lankoja pitkin, eli virroitin alas ja käsipelillä ylös vastasuunnan lankoihin, siitä sitten 40 m eteenpäin ja sama rumba. Kun minun trollini lopulta tuli, niin siinä olikin ihan oikea dieselmoottori, jolla päräytettiin menemään tuon kohdan ohi ja seuraaviin liikennevaloihin, missä kuljettaja sitten kävi taas nostamassa käsipelillä virroittimen ylös.

Hyvin rajoitettu kokemus tietysti, vain kaksi matkaa, mutta aika värikkäältä tuntuu tuo meno vaikka autot näyttivät uusilta ja hienoilta. En jää kaipaamaan Helsingin toteutumattomia trolleja.
 
Matkustin Vilnassa sunnuntaista keskiviikkoon noin 26 tuntia johdinautoilla ja sen lisäksi havainnoin liikennettä joitakin tunteja. Liikenne sujui hyvin, kerran pudottiin ajojohtimilta ja kerran näin vastaantulevan johdinauton putoavan johtimilta, muttei se mitään todella yleistä kuitenkaan ole. Yksi Škoda 14TrM hajosi kesken ajon, mutta se saatiin ajettua seuraavalle pysäkille, ja kuljettaja lähti hakemaan varakalustoa, jota säilytetään monilla päätepysäkeillä ilmeisesti tällaisten tilanteiden varalta. Vuoro myöhästyi 15-20 minuuttia. Raitioteihin nähden ehkä merkittävimpinä etuina ovat, että hajonneen johdinauton ja väärin pysäköidyn auton pääsee ohittamaan ja rakentamiskustannukset ovat pienemmät ja haittapuolina taas pienempi kapasiteetti ja epätasaisempi kyyti.

Vilnan johdinautoliikenteessä liikennöi arkisin kerrallaan vajaa 40 Solaris Trollino 12:ta (vuodelta 2018), noin 40 Solaris Trollino 15AC:tä (2000-luvun puolestavälistä), 15-20 Škoda 14TrM:ää (vuodelta 1999) ja noin 80 Škoda 14Tr:ää (vuosilta 1984-1997, mutta 1985 oli vanhin, jonka näin ajossa). Škoda 15Tr:t eivät näytä liikennöivän tällä hetkellä.
 
Olen matkustellut eri välineillä eri kaupungeissä ja bussi on hajonnut alta ja raitiovaunu on jäänyt jumiin. Mutta vielä on ole onnistunut tekemään epäonnistunut johdinautomatkaa. Vanhat Skodatkin ovat vieneet perille.

Mitä muuten tapahtuu kun uusi Jokerivaunu jää linjalle jumiin jostain syystä. Onko liikenne sekaisin tuntikaupalla ?
 
Takaisin
Ylös