Asiaa, jota tällä hetkellä selvitetään useamman Suomen suurimman kaupungin tasolla ja jonka hankesuunnitelmatason selvityksen valmistumisen odottaminen on vaikuttanut useimpiin valmisteilla oleviin raitioliikennehankkeisiin (mm. linjaston sekä varikoiden laajennukset) en pitäisi aivan "pelleilynä".
Minusta on hyvä selvittää johdinautoja bussiliikenteen ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Mutta se, että selvitystä venytetään muiden hankkeiden jarruksi tai että mukana ovat Tamepre ja Turku ei vaikuta työn laatuun. (Ei ollut keisarillakaan uusia vaatteita!) Viime vuoden selvitys ei ollut ylipäätään koko johdinautoajatukselle eduksi, ja kun ilmeisesti mukana on yhä samanlaista ammattitaitoa, en ihmettele GT8N:n luonnehdintaa. Toivottavasti uusi selvitys on luotettava ja joukkoliikenteelle eduksi.
Media kirjoittelee yhtä ja asioiden hoito on toista. Jos meneillään olevan selvityksen tarkoitus on tutkia kantakaupungin bussilinjojen sähköistämistä, minun on vaikea nähdä sen vaikuttavan raitioliikenteen laajentamiseen. Raitioliikenteen laajentamispäätökset ovat perustuneet asetelmaan bussi vai raitiotie. Ratkaisevat tekijät ovat olleet joukkoliikenteen houkuttelevuus ja imago sekä kaupunkirakennevaikutukset. Bussi on jäänyt toiseksi, eikä se ole ollut kiinni siitä, onko katolla sarvet vai ei.
Jos seudulla on niitä, jotka kannattavat raitioteitä periaatteesta, niin on myös niitä, jotka ovat periaatteesta raitioteitä vastaan. Joillain heistä on vaikutusvaltaa ja tarve lietsoa mielikuvia siitä, että nyt on keksitty keino, jolla raitioliikennettä voidaan kampittaa ja jopa supistaa. Ammatillisesti nämä henkilöt elävät kuitenkin puolen vuosisadan takaisessa menneisyydessä, jonka jälkeen tämä asia on jo kerran ratkaistu. Salzburg on poikkeus, valtavirta Euroopassa on niissä lähes sadassa
uudessa raitiotiekaupungissa, jotka ovat syntyneen 1950-luvun trolli-innostuksen jälkeen.
Lähes huvittavaa on kerrata Pentti O. Savolaisen kirjasta Sähkökulkuneuvot (Turku 1959) ratikoiden, trollien ja dieselbussien vertailua. Mikään ei ole paria pikkuasiaa lukuunottamatta muuttunut. Joten ei ole ihme, että halvan öljyn ja ympäristöstä piittaamattomuuden seurauksena johdinautot käytännössä kuolivat länsimaissa 10–15 vuotta kirjan julkaisun jälkeen. Suurin muutos nykyaikaan on suhtautuminen bussien päästöihin. Niiden torjuminen johdinautolla on mahdollista, mutta vielä nykyään kalliimpaa kuin dieselbussien käyttö. Mutta ehkä edullisempaa kuin uudet teknologiat, joita ei vielä kaupallisella asteella ole.
Antero
