Aluksi minä sanoin vähän yleisenä toteamuksena. " Ei kukaan voi sanoa, että minun tapa laskea on oikea". Tähän Teme vastasi : "Voi sanoa".
OK, ei siis ollutkaan kyse marginaalikustannuksen käsitteestä, vaan laskentatavoista yleisemmin.
Siihen sanoisin, että on olemassa asioita, joille on useita laskentatapoja kuin myös asioita, joille ei ole useita laskentatapoja. Mutta silloinkin, kun on useita, jonkun täytyy päättää, mitä tapoja tai tapaa käytetään. Ja ottaa myös vastuu mahdollisesta pieleen menemisestä.
Jos sitä vastuun ottoa olisi, niin asia olisikin kunnossa. Mutta kun ei ole. Otan provosoivan esimerkin, mutta vain siksi, että siinä on kyse suurista rahoista. Espoon metron hinta oli laskettu yhdellä tavalla 412 miljoonaksi, ja sillä hinnalla pantiin valtuusto päättämään asiasta. 1,5 vuotta myöhemmin hinta oli 814 miljoonaa. Vastuullinen virkamies Espoossa on toimialajohtaja Louko. Miten hän edes voi ottaa vastuun 400 miljoonan euron virheestä? Ei mitenkään, joten väliäkös tuolla virheellä sitten. Kaupunkilaiset vastaavat maksamalla, ei vastuullinen virkamies.
Mutta. Etelä-Espoon rakennuskannan arvo on useita kymmeniä ellei satoja miljardeja euroja. Siis jotain 50–100 kertaa metron hinta. Onko siinä nyt niin väliksi virhe, joka on ehkä 0,5 %. Voihan sitä laskea niinkin. Mutta ei valtuustossa kukaan pitänyt puheenvuoroa, jossa olisi sanonut, ettei sillä ole mitään väliä, montako sataa miljoonaa metro maksaa. Ei kukaan sanonut, että hinta saa olla täysin väärin laskettu. Eli ei kukaan päätöksentekotilanteessa ollut valmis virheitä hyväksymään.
Sitten kun laskettiin metron kannattavuutta – siis tuolla väärällä hinnalla – meidän ks-lautakunnassamme kyllä pohdittiin sitä, onko laskutapa oikea. Mutta minusta hieman huvittavaa kyllä, nurinkurisesta syystä. Laskelmat kun näyttivät, ettei metro edes puolta todellista pienemmällä hinnalla ollut kannattava, vaikka sen piti olla ja sitä oli jankutettu vuosikaupalla. Todettiin vain, että ei osata laskea tämän paremmin. Parempi tapa olisi kai ollut sellainen, että olisi ollut kannattava.
Nythän on sitten sama tilanne Raidejokerin kanssa. Ei ole ”kannattava”, vaikka bussien kapasiteetti ei enää riitä. Ja joku sitten esittää, että jos ei bussin kapasiteetti riitä, niin ostetaan sitten busseja, kun laskelma toisten bussien kanssa on eri kuin ratikan kanssa. Eikö tässä nyt ole vähän niin, että jos on jotain, mikä on pakko tehdä, mutta laskutavan mukaan ei kannata, niin pohditaan, uskotaanko todellisuutta vai laskutapaa? Tuntuuko ihan järkevältä?
Antero
