Osittain tai kokonaan sähkövoimalla kulkevista linja-autoista ylipäänsä:
Liikennevälineiden primäärinen tarkoitus on kuljettaa matkustajia, ei toimia enrgiavarastona tai voimalaitoksena. Sähköenergian varastointitekniikat ovat nykytilanteessa sellaisella tasolla, että esimerkiksi akkusähköbusseilla ei ole mahdollista hoitaa kaupunkien kokopäivävuoroja järkevällä tavalla. Akut ovat painavia ja kalliita, lisäksi niiden elinikä on kovin rajallinen. Tämä on koitunut ongelmaksi myös hybridikaluston kohdalla, ja siksipä sillä saralla on pyritty hyödyntämään superkondensaattoritekniikkaa. Viimeksi mainittu taas ei ole lähellekään käyttökypsä ratkaisu korvaamaan akkusähköbussien akkuja. Kondensaattorien kapasiteetti on kovin rajallinen ja niiden hinta on korkea. Kondensaattorin etu taas on pitkä ikä (akkuun verrattuna) ja ennen muuta latauskertojen "rajattomuus".
Maailmalla on kokeiltu erilaisia ratkaisuja, joilla on yritetty kiertää johdinautojen vaatimia ajojohtimia. Torinossa on akuilla varustettuja sähköbusseja, joita ladataan langattomasti (induktiotekniikalla) päätepysäkeillä sekä kaikilla välipysäkeillä. Shanghaissa on kokeiltu vastaavia superkondensaattoribusseja, joiden lataamiseen on kuitenkin käytetty pysäkkien yläpuolelle sijoitettuja johtimia (ei siis täysin langaton sovellus tämä). Pekingissä on akkubusseja, joiden akut vaihdetaan ja ladataan päätepysäkeillä. Edellä mainittujen sovellusten taloudellisuudesta ja käytettävyydestä ei ole vielä luotettavia tietoja.