Tämä on mielenkiintoinen ja toivottava tulkinta tästä kaikesta. Sinussa on poliitikon ainesta kääntää kaikki voitoksi!
Vakavammin ottaen täytyy tietenkin ihmetellä, miksi siihen, mitä joukkoliikennesuunnittelun olisi pitänyt tehdä jo 40 vuotta, tarvitaan tällainen näytelmä. No vastaan tähän itse: Siksi, että kuviteltiin sen rukolinjaston olevan metron, ja pääasiassa liikenteen tuli hoitua autoilla. Ja tähän sitten jumiuduttiin, vaikka maailma laukkasi ohi niin vasemmalta kuin oikealtakin.
Periaatteessa melkein näin, mutta prosessi on sillä tavoin vuorovaikutteinen, että on tiedettävä, mitä keinoja voidaan ja halutaan käyttää. Eli miten vahvoihin matkustajavirtoihin toisaalta pystytään ja toisaalta halutaan keskittää tai hajauttaa liikenneverkko. Tämä on tehtävä, jossa on sekä optimointia että valintoja palvelutasosta. Ksymys on periaatteessa siitä, mikä on erona tämän sivun kahdessa kuvassa. Vihreässä ja punaisessa kuvassa tarjotaan sama liikenne, mutta punainen on keskitetty metrolinjaan. Matkustajavirtojen suhde on melko dramaattinen. Kevyessä verkossa suurin virta on 50, keskitetyssä 300 eli 6-kertainen. Matkustussuorite on punaisen kuvan keskitetyssä verkossa 3-kertainen. Punainen vaihtoehto siis on yhtä hyvä kuin vihreä, jos palvelun nopeus on 3-kertainen ja kustannukset ovat 1/3 verrattuna vihreään.
Meillähän on noudatettu punaista ideologiaa uskoen, että runkolinja-ajattelu on aina hyvä ratkaisu. Sanoisin, ettei runkolinja-ajattelu ole hyvä asia, mutta se on osittain pakko hyväksyä. Hyväksytäänhän se autoiluunkin, vaikka auton eduksi ilman poikkeuksia väitetään yksilöllinen suora yhteys lähtö- ja päätepisteiden välille.
Antero