Viestiketju: Johdinautot

Alunperin kirjoittanut M62

Kyllä johdinauto on loppujen lopuksi hyvä liikenneväline, ainakin ympäristöystävällinen. En ymmärrä, mistä syystä ne lopetettiin Suomesta.

Ilmansaasteiden väheneminen on tärkeä juttu. Mietinpä vain, että eikö maakaasulla tai biodieselillä saataisi sama vaikutus? Sähköjohtojen vetäminen kaikkien katujen päälle on kallista, jos niitä tarvitsee vain yksi linja. Voitaisiin sen sijaan harkita sitä, että vedettäisiin johdot Mannerheimintien, Mäkelänkadun ja Hämeentien päälle. Bussit käyttäisivät esikaupunkialueella dieseliä ja kantakaupungin vilkasliikenteisillä kaduilla kulkisivat saasteettomasti sähköllä. Pääkatujen ilmanlaatu paranisi selvästi tällä keinolla.

Alunperin kirjoittanut JudgeT

Yhtä mieltä lienemme siitä, että nykyisissä Tampereen pikaraitiotiesuunnitelmissa oleva keskustatunneli vähentää pikaratikan matkustajamäärää.

Tässä kohdassa rohkenen olla Herrojen kanssa eri mieltä. Kaikkein parhaan palvelun ja nopeuden pikaratikka tarjoaa nimen omaan omalla reitillään palvelujen keskellä. T.s tunnelissa.

http://kotisivu.dnainternet.net/eera...20Ratinaan.jpg

Keltainen viiva kuvaa tunnelia. Tällä päästäisiin palvelujen keskelle nopeammin kuin millään pintaratkaisulla, pikaratikka voisi käyttää suurta nopeutta omalla reitillään ja nopeutta lisäisi vielä se, että katuja pitkin ei tarvitse kierrellä, vaan tämä voisi oikaista mistä halutaan.

Esim. Linja-autoasemalle pääsisi liukuportailla suoraan asemahalliin muutaman kymmenen sekunnin matkan jälkeen rautatieasemalta. Samoin Koskikeskukseen ja Ilves-hotelliin hissillä. Ilves-hotellin jälkeen pikaratikka voisi oikaista Keskustorille suorinta reittiä, eikä katuja pitkin.

Alunperin kirjoittanut M62

Kyllä johdinauto on loppujen lopuksi hyvä liikenneväline, ainakin ympäristöystävällinen. En ymmärrä, mistä syystä ne lopetettiin Suomesta.

Suomessa johdinautoliikennettä oli kahdessa kaupungissa, Helsingissä ja Tampereella. Kummassakin kaupungissa kävi sillä tavalla, että 1960- ja 70-luvuilla kalusto jätettiin uusimatta ja liikennemuoto voitiin ajaa alas vaunujen ollessa täysin romutuskypsiä.
Johdinautot ovat hankintakustannuksiltaan selvästi kalliimpia kuin dieselbussit. Ilmajohtojen ripustaminen ja huolto ovat menoeriä, joita tavallinen bussiliikenne ei lainkaan tunne. Johdinautolla ajaminen on vaikeampaa (hankalampaa) kuin polttomoottorilinja-autolla (mm. jaksoerottimien sekä raitioteiden risteämäkohdissa, samoin johdinautojen ilmajohtojen vaihteiden kohdalla). Tässä on syitä, miksi liikennemuodon suosio ei ole kovin korkealla.
Muualla tässä foorumissa on tullut esille, että esim. Tallinnassa on todettu johdinautojen käyttömenojen olevan jopa kolmanneksen alempi verrattuna dieselbusseihin. Virossa bussiliikenteen kustannusrakenne on toki erilainen, ts. siellä työvoimakustannukset eivät ole sillä tasolla kuin meillä. Johdinautojen saasteettomuus kaiken kaikkiaan on kiinni siitä, miten niiden käyttämä sähköenergia tuotetaan. Varmasti Sveitsissä johdinautot ovat vesivoiman ansiosta aidosti saasteettomia, muutenkin kuin vain paikallisesti.
Aika ajoin johdinautokysymys putkahtelee esille, milloin nettipalstoilla, milloin lehtien yleisönosastolla. Tällä hetkellä suomalaispäättäjien suosikkilistoille johdinautoilla ei oikein näytä olevan asiaa. Uskotaan enemmän sitten (pika-)raitioteiden mahdollisuuksiin. Silloin ehkä unohtuu, että raideliikenne on kuitenkin pykälän verran enemmän massakuljetusmuoto eikä läheskään aina todellinen vaihtoehto bussipohjaisille sovelluksille. Bussipohjaisia vaihtoehtojakin näytetään mieluummin kehitettävän ilman ilmajohtoverkostoa - vaikkapa sitten akku- tai hybridisovellusten muodossa.
Johdinautoliikennettä on joka tapauksessa olemassa useissa sadoissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa sekä idässä että lännessä. Entisen Neuvostoliiton ja sen jäsenmaiden järjestelmien tausta on ymmärrettävästi hyvin erilainen verrattuna vaikkapa Sveitsin tai USA:n johdinautojen taustoihin. Pohjoismaissa johdinautoja on vain Bergenissä (Norja) ja Landskronassa (Ruotsi). Viimeksi mainitussa johdinautojärjestelmä on hyvin tuore, vuodelta 2003. Bergenin järjestelmä on tainnut olla supistumaan päin. Netistä katsomalla sain kuitenkin käsityksen, että siellä on hyvin moderniakin kalustoa käytössä.

Mielenkiinoista tietää, että trulleja suunniteltiin Itä-Helsinkiinkin, koska tällä palstalla on aiemmin jo tullut esille laajat suunnitelmat Länsi-ja Koillis-Helsingin trullistamisesta. Kaksi sähkökulkuneuvoa olisivat tietysti aika kiva yhdistelmä ja jo imagokysymyskin. Johdinautojen hyviä puolia on niitäkin listailtu täällä jo aiemmin, mutta kertaan ainakin omat syyni mieltymykseen näitä ajopelejä kohtaan: nopeus, ärhäkkä lähtö, paikallisesti saasteeton ja täysin meluton, ratikkaa pienempi ja sutjakampi kuljetin. Pitkä käyttöikä ja huoltojen vähyys. Mutta jos joku löytää noita erilaisia suunnitelmia, niin olisi niitä mukava katsastaa!

Tulipa matkustetuksi vihdoinkin Tallinnan uudella Ganz-Solaris johdinautolla! Ja kuten arvata saattaa, oli ajokokemus mitä miellyttävin. Pysäkeiltä lähdettiin todella ärhäkästi, auto oli hiljainen käyntiääneltään, kulku tasasita Paldiski maanteen kuopista huolimatta. Moottoritiellä ei vain otettu ihan kaikkea tehoa irti, toisin oli menomatkalla vanhassa ja kokeneessa Skoda 14Tr autossa, jossa urku auki paahdettiin kohti Zoon pysäkkiä Mutta nuo Ganz autot ovat aivan kadehdittavan hyviä ja surku tulee meitä poroja kun emme kyseistä liikennemuotoa enää käytä. Ganzeissa on sitten vihdoin myös kaksoislasit sivuikkunoissa, Skodathan ovat talvella liikkuvia pakastinarkkuja.

Porvoo voisi olla mielenkiintoinen kohde aloittaa johdinautoliikenne Suomessa uudestaan, kaupunki on pienehkö ja tiheä asutus on sopivan kokoisella alueella. Eli sikäli ei lainkaan hölmömpi ajatus. Mutta saisiko tähän saasteettoman liikennemuodon käyttämiseen kaupunginvaltuuston ja nykyisen liikennöitsijän mukaan? Porvoossa kannattaisi kenties sähköistää samantien koko kaupungin sisäinen liikenne, kenties jopa linjastoa hiukan uusien. Kalustoksi suosittelen Ganz-Solaris autoja, yksiakseliset riittävät.
Johdinautoja voisi kokeilla muissakin keskisuurissa kaupungeissa, esim. Jyväskylän , Lahden ja Kuopion mäkiset maastot tarjoaisivat sähkövaunuille oivallisen koekentän ja tilaisuuden näyttää tehokkuutensa, joka ei tarkoita pikimustan savun tulvintaa kaduille.

Viimeisimmässä Strassenbahn Magazinissa oli valokuva Vossloh-Kiepe-Hess tuotoksesta, eli Geneven uusista kaksoisniveltrollikoista. Melkoisia kaalimatoja nämäkin, en uskalla ajatellakaan ajoneuvon käyttäytymistä räntäsateella ja mustalla jäällä... Muutenhan sveitsiläiseen laatuun voi luottaa.Autoja on tilattu peräti 48kpl ja pituutta on 24m.

Tamperelaisena olen kiinnostunut täällä mansessa vuosina 1948-1976 käytetyistä johdinautoista eli Tamperelaisittain rollikoista. Olen kysellyt rollikka aikana eläneiltä ihmisiltä heidän mielipiteitään näistä sähkökäyttöisistä busseista. Olen saanut aina kuta kuinkin tämänlaisen vastauksen: "Ne olivat hiljaisia, sekä saasteettomia ja talvisin rätisi ajolangoissa komea valokaari." Haittapuolista ehkä pahimpana oli se jos virroitin sattui irtoamaan ajolangasta, jolloin matka tyssäsi siihen. Pahan ongelman muodosti myöskin liikuntarajoitteisuus, sillä johdinautothan oli (tuohon aikaan) sidottu ajolankoihinsa ja näin ollen samoina pysyviin reitteihinsä. Talvisin Tammerkoskesta nouseva huuru aiheutti liiankin hyvän eristeen lankoihin ja eräät kuskeista eivät pitäneet johdinautoilla ajamisesta, mutta se johtui varmaankin mahdollisesti edellä mainituista ongelmista. Joka tapauksessa vaikuttaisi että suhtautuminen näihin hiljaisiin ja saasteettomiin kulkijoihin oli positiivista. Omasta mielestäni johdinautolinjojen laukkauttaminen oli yhtä iso virhe kuin Turun raitioteidenkin.

Aika ajoin on noussut esille ehdotus johdinautojen palauttamisesta, mutta köyhin tuloksi. Tietääkseni viimeksi TASE-2025 suunnitelman esittämistilaisuudessa pari valtuuston jäsentä esitti kysymyksiä mahdollisuudesta saada johdinautot takaisin. Tehdessäni lukioni journalistikurssin työtä haastattelin kaupungininsinööri Risto Laaksosta tulevaisuuden liikennesuunnitelmista. Esitin kysymyksen mahdollisesta johdinautojen palautuksesta, johon Laaksonen totesi että hänen mielestään johdinautoissa yhdistyy bussi ja raideliikenteen huonot puolet ja että johdinautot eivät olisi mikään ratkaisu ruuhkien pienentämiseen. Ohessa linkki kyseiseen työhöni.
http://www2.edu.fi/lehtiverstas/temp...146&clip=21688

Olen samaa mieltä Laaksosen kanssa siitä että johdinautoilla ei ohiteta tai vähennetä ruuhkia kuten raideliikenteellä, mutta tässä tulevatkin sitten kysymykseni: Voitaisiinko bussiliikennettä parantaa uusien liikennevaloetuisuuksien ja joukkoliikennekaistojen lisäksi myöskin johdinautoilla? Etuinahan olisi että johdinauto on halvempi ajettava kuin dieselbussi ja se olisi myöskin hiljaisempi ja ympäristöystävällisempi kuin dieselbussit. Nykyisin on käytössä hybridijohdinautoja, joilla on mahdollisuus vaihtaa sähkökoneelta dieselkoneelle, joten ei tarvitsisi pelätä että matka tyssähtäisi mahdolliseen virroittimen irtoamiseen, sähkökatkokseen, tai poikkeusreittiin. Tämä mahdollistaisi myöskin varikolle ajamisen ilman ajolankoja.

Mutta haittoina onkin kalliit aloituskustannukset. Kalusto. Ajolangat ja tolpat. Mahdolliset varikon muutostyöt. Pari museoautoa kaupungilta löytyisikin jo valmiiksi. Entä onko johdinauto vanhentunut kulkupeli? Ovatko vety ja maakasubussit parempia kuin sähkökäyttöiset näinä päivinä? Entä mitkä linjat kannattaisi muuttaa johdinautolinjoiksi? Omasta mielestäni linja numero 2 olisi varsin hyvä aloituslinjana. Muita hyviä linjoja voisivat olla ainakin 15, 18, 19, 22, 26 ja 28.

Mielipiteitä jälleen vaan.

Alunperin kirjoittanut Jykke

Entä onko johdinauto vanhentunut kulkupeli?

On se minusta, sen aika on jo mennyt. Bussin epämukava matkustus yhdistyy ajolankojen rajoituksiin. Pieni kapasiteettikin siinä on. Jos niitä sähkölankoja aletaan väsäämään, helppoa on tehdä samalla myös kiskot. Pikaratikkaa kannattaisin ennemmin, tai sitten maakaasu- tai hybridibusseja.

Olisiko ajatusta jos Itä-Helsingissä metron syöttölinjat muutettaisiin trollikkalinjoiksi?