Viestiketju: Johdinautot

Alunperin kirjoittanut TEP70

Sarvet on varustettu naruilla, joilla ne voi vetää tarvittaessa alas. Samoin naruilla ohjaamalla ne asetetaan takaisin langoille.

Tällainen käytäntö siis jatkuu useilla "vanhoilla" johdinautojärjestelmillä. Tekniikka, joka mahdollistaa virrotintankojen nostamisen ja laskemisen nappia painamalla kuljettajan paikalta, on ollut olemassa ainakin neljännesvuosisadan ajan. Varsinkin duojärjestelmissä tätä mahdollisuutta on hyödynnetty kirjaimellisesti johdonmukaisesti.

Kyllä sen trollikan peräpäässä olevan kelan tarkoitus on ainoastaan vetää löysät narut sisään.
Mikäli sarvet vedetään alas on ainoa konsti vetää käsin narusta ja sarvi asetetaan koukkuun.
Samoin ylöspäin nostettaessa joutuu käsin etsimään narun avulla ajolangan.

Alunperin kirjoittanut Jusa

Mikäli sarvet vedetään alas on ainoa konsti vetää käsin narusta ja sarvi asetetaan koukkuun.
Samoin ylöspäin nostettaessa joutuu käsin etsimään narun avulla ajolangan.

Tämä on täsmälleen näin perinteisellä tavalla varustetuissa johdinautoissa. On olemassa kehittyneempiäkin tekniikoita.

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Kyllähän kolinaa esiintyy likimain kaikkialla kaupunkialueiden urakiskovaihteissa ja -ristikoissa aina Karlsruhesta Kölniin. Metelin taso vain vaihtelee jossain määrin.

En ole kaikkialla tullut seuranneeksi, käytetäänkö syvä- vai matalauraisia vaihteita. Mutta vaihdemeteli on ensisijaisesti kiinni siitä. Asiaa voi hyvin havainnollistaa Kaivokadun–Mannerheimintien risteyksen muutaman syväuraisen vaihteen kanssa. Nyt, kun kapeiden pyörien vuoksi risteysten kärjet ovat painuneet kuuluu risteyksestä ajosta lähinnä pieni napsahdus.

Helsingin kulunein vaihde- ja risteysryhmä taitaa olla tällä hetkellä Bulevardin ja Fredrikinkadun risteyksessä. Siellä laippaurat ovat kuluneet niin syviksi, että käytännössä ajetaan sekä laipan että kulkukehän varassa. Ja silloin paukkuu laippauran ylityksessä. Lisäksi vaihteiden kielet ovat aivan loppu ja kielen kohdalla on kiskoonkin kulunut kantti. Siinä on meteliä kerrakseen, erityisesti Varioiden kanssa.

Leveän pyörän ja syväuraisten vaihteiden kanssa meteli vaihteissa on raitiovaunuilla yhtä suurta tai pientä kuin metrolla ja paikallisjunissa. Katuverkkoon jää kuitenkin kohtisuoria risteyksiä, joiden vuoksi laipalla ajo säilyy. Mutta kun risteys pidetään hyvässä kunnossa (uranpohjaa ei hiota käsin perunapelloksi), tämäkin paikka on lähes äänetön. Verratkaapa Kaivokatua ja Oopperan risteystä!

Johdinautolle vastaava tilanne on kadun epätasaisuus. Bussi – johdinauto mukaanlukien – ei pidä melua kumin ja tienpinnan välillä kuten koliseva raitiotieristeys, mutta bussin jousituksesta ja korista riittää räminän ja kolinan lähdettä, jota taas ei ole raitiovaunuilla.

Antero

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

..mutta bussin jousituksesta ja korista riittää räminän ja kolinan lähdettä,...

Tämähän on ihan yleisesti tiedossa. Samoin kuin sekin, että linja-autoissa on merkeittäin ja tyypeittäin huomattavia eroja varsinkin tässä asiassa. Pääkaupunkiseudulla nyt käytössä olevista linja-autoista epäonnistunein autotyyppi tässä suhteessa lienee Scania L94 / Ikarus, joka nykyisenkuntoisilla kaduilla paukkuu ja kolisee varsin onnettomalla tavalla. On todettava, että yksikään tuntemani Euroopan markkinoilla oleva johdinautomalli ei ole ominaisuuksiltaan tällainen. Toivottavasti sellaisia ei tule jatkossakaan.

Menee aiheen vierestä, mutta tarjoaako HKL tahi YTV liikennöitsijälle bonareita hiljaisesta bussikyydistä?

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Eiköhän juuri tuo lähtökohtainen asenne kuvaa aika hyvin koko vuodatuksen jatkoakin.

Alunperin kirjoittanut vristo

Ajattelin juuri samaa tuota lukiessani.

Onko Suomen kolmas johdinautofriikki nyt lomalla, kun ei ole kommentteja.

Muuthan eivät jlf-luetun-ymmärrykseni-pohjalta niitä tänne juurikaan halaja... vaan:

vaikkapa ratikoita, pikaisia tai sitten perinteisiä. Tai sen sijaan metroja!

Kesänjatkoja

Alunperin kirjoittanut TEP70

Olikohan myös niin, että jos virroittimet irtoavat langoista, naruissa on kelat, jotka vetävät virroittimet automaattisesti alas, ettei synny vaurioita. Nämä kelat pitää sitten virittää ennen matkan jatkumista.

Eivät ne kelat taida ihan niin toimia, tai riippuu mallista ja kunnosta. Olen nähnyt Riiassa kun johdinauton virroitin irtosi ajolangoista ja lensi viereisen kaupan markiisikatoksen päälle, lensi uudestaan päin lankoja niin että valokaaret sinkosi ja uudestaan markiisiin kaataen sen kokonaan. Itse oli n 20 m päässä samalla jalkakätävällä kuin kauppa jonka markiisit johdinauto rikkoi. Oli kerrankin tuuri, mutta jotenkin herkiltä hajoamaan vaikuttavat ainakin itäjohdinautot. Katukin oli tosi kuoppainen ja siitä se tapahtuma sai alkunsa.

Johdinautot vaativat toimiakseen kunnolla parempaa katujen ylläpitoa kuin mitä Stadissa keskimäärin on.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut Albert

Itse olen muutaman kerran Hesassa ollut ihan kohdalla kun keppi irtosi. Ei päässyt virroitintanko mihinkään "seikkailemaan".

Vanhojen trollikoiden kohdalla en tuollaista nähnyt kertaakaan (asuimme 1966 - 73 melko lähellä 14:n reittiä ja käytimme johdinautoja jonkin verran). Sitävastoin myöhemmin, eli SWS:n aikana olin kerran kyydissä niin, että toinen virroitintangoista lipesi langalta Caloniuksenkadun risteyksen ajojohtoviidakossa. SWS:n aikana ajojohtimet ja niihin liittyvä infra olivatkin varsin huonossa kunnossa. Toki Valmetienkin aikana johtimet lipesivät langalta silloin tällöin, kuten Albert kertoo omista havainnoistaan. Samalla tavoin "silloin tällöin", miten raitiovaunuja välillä joudutaan bukseeraamaan linjalta halliin. Ei nyt ihan joka hetki, mutta aina joskus.

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Toki Valmetienkin aikana johtimet lipesivät langalta silloin tällöin, kuten Albert kertoo omista havainnoistaan. Samalla tavoin "silloin tällöin", miten raitiovaunuja välillä joudutaan bukseeraamaan linjalta halliin. Ei nyt ihan joka hetki, mutta aina joskus.

Kerroin vain sen kelan toimivuudesta. Ei ollut tarkoituksena verrata mitään mihinkään.
Toki siihen nähden, että aika harvoin olin linjan 14 varrella, näin/koin tapahtuman aika monta kertaa. Mutta tämähän on sattumaa, "tilastollista harhaa". Lisäksi oltiin jo lähenemässä johdinautoliikenteen varsinaista loppua (koeliikenne ja HKL 1 on eri asia). Ilmajohtoverkosto ja kalusto eivät ehkä enää olleet parhaassa iskussa.

Alunperin kirjoittanut Albert

Kerroin vain sen kelan toimivuudesta. Ei ollut tarkoituksena verrata mitään mihinkään.
Toki siihen nähden, että aika harvoin olin linjan 14 varrella, näin/koin tapahtuman aika monta kertaa. Mutta tämähän on sattumaa, "tilastollista harhaa". Lisäksi oltiin jo lähenemässä johdinautoliikenteen varsinaista loppua (koeliikenne ja HKL 1 on eri asia). Ilmajohtoverkosto ja kalusto eivät ehkä enää olleet parhaassa iskussa.

Vaikka minä asuin suurimman osan lapsuudesta ja nuoruusesta aivan muualla, niin kyllä minullakin on joitakin muistikuvia Helsingin linjasta 14, että virroittimet olivat tippuneet ja jonkun kerran peräti että kuski oli auton katolla nostamassa niitä ylös.

t. Rainer