Länsimetro

Vs: Metron soveltuvuus Helsinkiin

Metronvastustajat, yhdistymisen vastustajat yms eivät näe kokonaiskuvaa. Heidän mielestään Helsinki on syyllinen seudun liikenneongelmiin, ja tarkemmin sanottuna metro. Tämän porukan mielestä Espoo ja Vantaa ovat viattomia uhreja ja Helsinki on kaiken pahan alku.

Vaikka en pidä itseäni yhdistymisen vastustajana, niin esiinnostamasi helsingin ja erityisesti metron syyllisyysasema on varsin ilmeinen. Espoossa ja muuallakin pk-seudulla olisi jo aikoja sitten ajeltu kevyellä raideliikenteellä, jos helsinki ei olisi itsepintaisesti pitänyt kiinni suuruudenhullusta metrokonseptistaan ja tätä kautta estänyt huomattavasti kustannustehokkaampien raideliikennejärjestelmien pääsyn esim. Etelä-Espoon suunnasta kaupunkiin.

Jos jossakin kokonaiskuva on hakusessa, niin se on nimenomaan helsingissä. helsinki ei tajua tai suostu tajuamaan, että nykyisen kaltainen metro ei voi toimia seudullisena runkokuljettimena, ilman että kustannukset muodostuvat järjettömiksi ja palvelutaso laskee.
 
Eipä ole kovin uskottavaa, kouvo.
Espoo on itsepintaisesti vastustanut jätehuoltoa, seutulippua, länsimetroa ja halunnut vain autotietä, tämä seikka sinulta unohtuu. Tämä on samanlaista argumentoitia kun luin Aamulehdestä eilen: valtio on syyllinen siihen, että Tampere ei saa ratikkaa, kun rahat menevät rantatunneliin. No kukas sitä tunnelia sitten halusi? Tampereen kaupunki ja elinkeinoelämä, sitä manguttiin ja siihen saatiin se 30%. Harmi kun ratikka ei saa samaa mankumista taakseen.

Helsinki on nimenomaan ajatellut asioita seudullisesti, kuten edellä kuvasin. Helsinki on tukenut johdonmukaisesti seudullisia ratkaisuja, kun Vantaa ja varsinkin Espoo ovat halunneet nurkkakuntaisesti vaikeuttaa yhteistyötä. Jos Espoo olisi itselleen ratikan halunnut, se olisi sen voinut tehdä, vaikka ilman Helsinkiäkin.

Viimeisin todiste saatiin, kun Espoon valtuusto jätti pöydälle yhteisen vesilaitoksen, vaikka kustannushyöty olisi tullut Espoolle. Tämä on varmaan itsepintaisen tienrakennuksen ohella sitä sinun mielestäsi oikeaa espoolaista yhteistyöhaluista politiikkaa.
 
Tosin tuntuu vähän siltä että sitä ei koskaan meinata rakentaa. Miten se nyt muuten edes olikaan, aloitetaanko rakennustyöt nyt sitten ensi vuonna?
 
Espoo on itsepintaisesti vastustanut jätehuoltoa, seutulippua, länsimetroa ja halunnut vain autotietä, tämä seikka sinulta unohtuu.

Viimeisin todiste saatiin, kun Espoon valtuusto jätti pöydälle yhteisen vesilaitoksen, vaikka kustannushyöty olisi tullut Espoolle. Tämä on varmaan itsepintaisen tienrakennuksen ohella sitä sinun mielestäsi oikeaa espoolaista yhteistyöhaluista politiikkaa.

Jätehuoltoa ja vesilaitoksia voinet kommentoida niihin asioihin vihkiytyneillä foorumeilla.

Jos Espoo olisi itselleen ratikan halunnut, se olisi sen voinut tehdä, vaikka ilman Helsinkiäkin.

Periaatteessa kyllä, mutta jos Lauttasaaressa on "puomi", joka estää kyseisen kulkupelin tuomisen helsinkiin asti, niin hommassa ei ole järkeä.
 
Minä kommentoin täällä parhaaksi katsomiani asioita. Annoin esimerkkejä "Espoon seudullisesta" näkökulmasta, johon on kuulunut seutulipun, raideliikenteen ja yhteisen jätehuollon vastustaminen sekä vimmainen halu rakentaa autotietä.

Mistä ihmeen puomeista puhut? Jos Espoo olisi ratikan halunnut, se olisi sellaisen voinut rakentaa sisäisestikin, siinä missä Darmstadt.
Espoo vaan ei ole halunnut, päinvastoin kuin Helsinki, joka on selkeästi Espoota ja Vantaata paremmin kaavoittanut tiivimmin, rakentanut metron, rahoittaa ratikkansa ja pitää yllä Suomen parasta joukkoliikennettä.

Tämä on tosi hauska tekosyy tämä ratikka tai pikaratikka. Ikäänkuin Espoo olisi halunnut ihan kauheasti kaupunkiraiteita, mutta Helsinki pilasi ilon...

Kehä II:n Espoo halusi ja sai.
 
Mistä ihmeen puomeista puhut? Jos Espoo olisi ratikan halunnut, se olisi sellaisen voinut rakentaa sisäisestikin, siinä missä Darmstadt.
Espoo vaan ei ole halunnut, päinvastoin kuin Helsinki, joka on selkeästi Espoota ja Vantaata paremmin kaavoittanut tiivimmin, rakentanut metron, rahoittaa ratikkansa ja pitää yllä Suomen parasta joukkoliikennettä.

Mutta kysehän on juuri siitä, että ratikkayhteys Helsingin keskustasta suoraan Espooseen ei ole ollut mikään vaihtoehto, vaan Helsinki sanoo, että joko Espoo ottaa mertron, tai sitten se itkee ja ottaa metron, mutta Helsinki ei ole edes tarjonnut raitiotietä minään vaihtoehtona. Eli se henkinen "puomi" on todellakin Helsingin rajalla. Mutta länsimetrohan onkin pajusen autokaupungin yksi merkittävä osa. Eihän järkevä ratikkayhteys ole mitään, kun se on vaan joidenkin epäilyttävien harrastajien esittämä ratkaisu. Kyllähän nyt pikkuvirkamiehet ovat oikeassa, että kyllä se merto on nyt tehtävä, kun se on niin tärkeä. Ja hienokin, ihan automaattinen. Mutta metrosta esitettävät tiedot ovatkin olleet valheita aina alkuperäisestä hinnasta liikennetiheyteen asti. Eli koko asetelma on muodostanut tilanteen, jossa epäonnistunutta hanketta ajetaan väkisin, kuin käärmettä pyssyyn, vaikka lopputulos tulee olemaan katastrofi, jos se toteutuu.

Myöskin tämä metropelleily on vaikuttanut negatiivisesti Espoon oman ratikkaverkon rakentamiseen, sillä se vie kaikki rahat, sekä kaikki suunnittelu on pitänyt rakentaa metron ympärille "kun se nyt tulee", eikä siten ole pystytty kehittämään raitioteitä. Jokeri onneksi luo ensimmäisen mahdollisuuden, mutta sekin tulee vain sen takia, että se on pakon sanelema.

Tämä on tosi hauska tekosyy tämä ratikka tai pikaratikka. Ikäänkuin Espoo olisi halunnut ihan kauheasti kaupunkiraiteita, mutta Helsinki pilasi ilon...
Kyllä Helsinki on ollut aikalailla se ilonpilaaja, eikä muutosta ole vielä näköpiirissä. Lisäksi en näe pikaratikkaa minään tekosyynä, vaan nimenomaan ainoana järkevänä vaihtoehtona. Onhan sen edut jo kiistatta täällä todistettu.
Kehä II:n Espoo halusi ja sai.
Aivan, autoistumista on tuettu, mutta kehä II onkin vain Espoon sisäinen väylä, eikä Helsinkiin suuntautuva.
 
Lisäksi en näe pikaratikkaa minään tekosyynä, vaan nimenomaan ainoana järkevänä vaihtoehtona. Onhan sen edut jo kiistatta täällä todistettu.

Täällä todistaminen ei vielä tarkoita, että asia todella olisi niin. Päätöksiä ei tehdä jlf:n kirjoitusten perusteella, vaan ihan muilla perusteilla.
 
Mutta kysehän on juuri siitä, että ratikkayhteys Helsingin keskustasta suoraan Espooseen ei ole ollut mikään vaihtoehto, vaan Helsinki sanoo, että joko Espoo ottaa mertron, tai sitten se itkee ja ottaa metron, mutta Helsinki ei ole edes tarjonnut raitiotietä minään vaihtoehtona.

Pikaraitiotievaihtoehtoa Helsingin keskustan ja etelä-Espoon välillä tutkittiin ihan vakavastikin pariin otteeseen 1980-ja 1990-luvulla. Länsiväylän suuntainen raitiotie oli tarkoitus kytkeä yhteen Jokerin kanssa. Silloin alussa Helsinki ei vielä suhtautunut jyrkän kielteisesti ajatukseen, jos raitiovaunuja olisi johdettu Ruoholahden metrotunnelia pitkin keskustaan. Espoo päätti kuitenkin että ei, ei, ei sellaista tarvita, bussit ovat parempia, koska Länsiväylää levennetään joka tapauksessa. Myös väestöennusteet siihen aikaan olivat alakantissa, vaihteeksi niin. Espoossa piti niiden mukaan asua v 2025 vain 215 000 asukastam, kun nyt jo asuu 240 000 ja 2025 saattaa asua 300 000.

Espoon poliittinen johto ei ollut kiinnostunut tosissaan minkäänlaisesta raideliikenteestä länsiväylän suuntaisesti ennen 2000-luvun alkua. Mutta sen jälkeen alkoi tulla polittisia paineita, ja ennen kunnallisvaaleja 2004 käytiin Espoossa ensimmäisen kerran kunnon kansalaiskeskustelu raideliikennevaihtoehdoista, ja silloin ainakin äänestäjien mielestä metro tultui mieluisimmalta vaihtoehdolta, vaikka toki niukasti ennen pikaraitiotietä.

Osasyynä pikaraitiotievaihtoehdon lopulliseen kaatumiseen oli myös Jokerin epävarma kohtalo sekä se, että nopeaa esteetöntä reittiä tuoda sitä Helsingin keskustan ei ollut enää. Kamppiin oli alettu rakentaa jättimäinen kauppakeskus ja siirtää Espoon bussien laiturit sen alle, jonne ei mitään raitiovaunuja olisi mahtunut enää, ja Helsinki oli päättänyt täyttää Töölönlahden ratapihan seudun rakennuksilla. Toisaalta maailmalla pikaraitioteiden tekniikka ja metrotekniika olivat ehtineet kehittyä niin täysin eri suuntiin, että kaksinajojärjestelmää jossa samalla radalla kulkisi sekä metro että raitiovaunu, ei vaikuttanut päättäjien mielestä enää siinä vaiheessa taloudellisesti järkevältä ratkaisulta toteutaa se. Siis päättäjien mielestä, onhan aika taannoin maailmalla päätetty rakentaa sellaisia järjestelmiä, mutta ne eivät jostain syystä kelvanneet esimerkiksi.

t. Rainer
 
Toisaalta maailmalla pikaraitioteiden tekniikka ja metrotekniika olivat ehtineet kehittyä niin täysin eri suuntiin, että kaksinajojärjestelmää jossa samalla radalla kulkisi sekä metro että raitiovaunu, ei vaikuttanut päättäjien mielestä enää siinä vaiheessa taloudellisesti järkevältä ratkaisulta toteutaa se.

Olisikohan taas tällainen "kaikki mulle heti" -meininki. Kun ei vaan malteta tutkia ja ajatella pitkällä tähtäimellä. Kiistatta kuitenkin taloudellisesti järkevää ei ole ylläpitää antiikkista järjestelmää, vaan järkevämpää olisi päivittää sitä moderniksi. Kyllä sitä päätöstä kiiteltäisiin 30 vuoden päästä, kun 200-sarjan menee kierrätykseen. Että terveiset menneisyydestä tuleville veronmaksajille.
 
Pikaraitiotievaihtoehtoa Helsingin keskustan ja etelä-Espoon välillä tutkittiin ihan vakavastikin pariin otteeseen 1980-ja 1990-luvulla. Länsiväylän suuntainen raitiotie oli tarkoitus kytkeä yhteen Jokerin kanssa. .. Espoo päätti kuitenkin että ei, ei, ei sellaista tarvita, bussit ovat parempia, koska Länsiväylää levennetään joka tapauksessa. Myös väestöennusteet siihen aikaan olivat alakantissa, vaihteeksi niin. Espoossa piti niiden mukaan asua v 2025 vain 215 000 asukastam, kun nyt jo asuu 240 000 ja 2025 saattaa asua 300 000.

Kannattaa tähän liittyen muistaa, että ennen 2000-luvun alkua Länsimetro ei selvitysten mukaan ollut kannattava. Helsinki toki halusi Länsimetron siitä huolimatta. Ovatko Espoota metrovastaisuudesta arvostelevat sitä mieltä, että valtakunnallisesti sovittujen menetelmien mukaiset hankkeiden kannattavuusarvioinnit on syytä sivuuttaa, kun päätetään suurista investoinneista?

Suunnitelmia Jokerin ja keskustaan vievän pikaraitiotien yhdistämisestä en ennen vuotta 2002 tunne. Sen sijaan Espoo oli kyllä aktiivisesti mukana alkuperäisen raide-jokerin suunnittelussa 90-luvun alussa. Ajatuksena oli, että Länsiväylän tehokasta bussijärjestelmää ei ollut kiire vaihtaa mihinkään, mutta poikittaisliikenteen parantamiselle oli selvä kysyntä.

Mutta sen jälkeen alkoi tulla polittisia paineita, ja ennen kunnallisvaaleja 2004 käytiin Espoossa ensimmäisen kerran kunnon kansalaiskeskustelu raideliikennevaihtoehdoista, ja silloin ainakin äänestäjien mielestä metro tultui mieluisimmalta vaihtoehdolta, vaikka toki niukasti ennen pikaraitiotietä.

2000-luvulle tultaessa väestöennusteet tosiaan päivittyivät sille tasolle, että raideliikenne oli selvemmin perusteltua. Samoin 2000-luvulle tultaessa Helsingin irtisanoutui kaikesta yhteistyöstä pikaraitiotievaihtoehtojen suhteen. Mahdolliset myönnytykset selvityksissä olivat näennäisiä. Tosissaan kevyitä vaihtoehtoja ei yritetty saada toimimaan.

Toisaalta maailmalla pikaraitioteiden tekniikka ja metrotekniika olivat ehtineet kehittyä niin täysin eri suuntiin, että kaksinajojärjestelmää jossa samalla radalla kulkisi sekä metro että raitiovaunu, ei vaikuttanut päättäjien mielestä enää siinä vaiheessa taloudellisesti järkevältä ratkaisulta toteutaa se.

Tuskin kombiratkaisu kovin toimiva olisikaan eikä metron kaltaisen valmiin järjestelmän muuttaminen ihan ensimmäinen vaihtoehtoni olisi. Toisaalta Helsingissä kyllä aktiivisesti tutkitaan kaupunkiratojen muuttamista metrotekniikalle, joten periaatetasolla olemassa olevan ison investoinnin muuntaminen näyttää sopivan, jos muutos vain tehdään oikeaan suuntaan. Aina välillä rahaa tuntuu olevan liikaa.
 
Asia on juuri niin kuin Rainer sanoi, Espoota ei oikeasti ole kiinnostanut julkinen liikenne. Minua kiinnostaisi tietää, miksi jollain tämän foorumin kirjoittajista on pakonomainen tarve esittää Espoo jonkinlaisena hyväksikäytön uhrina?

GT8N:n puheet ovat samanlaisia kuin erään ammattiyhdistysaktiivin, johon kerran törmäsin vuonna 2005 erään tunnetun ja ison liiton juhlassa ollessani siellä narikassa hommissa.
Tämä henkilö haukkui liiton johtajan ja sanoi, että on se vittumainen mies, kun juottaa meidän humalaan. Herää kysymys, miksi hän joi itsensä humalaan?

Nimenomaan tekosyyn tähän keskusteluun tuo propagandistinen vailla todisteita oleva väittely (esim GT8N), että Espoo ja Vantaa olisivat suurinpiirtein jotakin mallioppilaita, jotka ovat nyt tehneensä kaikkensa raideliikenteen eteen. Enpä oikein jaksa muistaa tällaisia puheenvuoroja Espoosta 1990-luvulta kuin parista harvasta suunnasta.

Samalla kun käytetään sanaa "valhe" metrosta käytävän keskustelun osana, kannattaisi miettiä, että kuinka rehellistä on väittää Espoon olleen aktiivinen joukkoliikenneasioissa.

Onko yhteinen jätehuolto, seutulippu ja vesilaitos myös ilonpilaamista?
 
Minua kiinnostaisi tietää, miksi jollain tämän foorumin kirjoittajista on pakonomainen tarve esittää Espoo jonkinlaisena hyväksikäytön uhrina?

Muiden puolesta en voi vastata, mutta omasta puolestani voin. Kun Tramwest-työryhmän jäsenenä olin mukana esittelemässä TW:tä lukuisille eri päättäjille Espoossa, niin hyvin usein kahden- tai kolmenkeskisissä hiukan luottamuksellisemmissa keskusteluissa tuli esiin se, että Espoo ei oikeasti halua eikä tarvitse metroa. Poliitikot olivat aika hyvin perillä ja myös huolestuneita siitä, että hyväksymällä metro hankitaan valmiiksi vanhentunut 60-lukulainen ja äärettömän kallis ratkaisu, jonka vaikutus joukkoliikenteen palvelutasoon on vähintäänkin epäselvä. Useissa keskusteluissa tuotiin kuitenkin esille se, että Espoon vaihtoehdot ovat metroon suostuminen tai kuntaliitos Helsingin kanssa. Silloin metro on pienempi paha.

Tässäkin topikissa on puhuttu lehmänkaupoista. Olen itse kuullut suoraan poliitikkojen suusta, että Espoo suostui metroon saadakseen Kehä II:n jatkeen ja kunnallisen itsenäisyyden. Ja nämä eivät olleet mitään rivivaltuutettuja vaan suurten puoludeiden nimekkäitä edustajia, jotka tuskin keksivät asian omasta päästään.
 
Toisaalta Helsingissä kyllä aktiivisesti tutkitaan kaupunkiratojen muuttamista metrotekniikalle, joten periaatetasolla olemassa olevan ison investoinnin muuntaminen näyttää sopivan, jos muutos vain tehdään oikeaan suuntaan. Aina välillä rahaa tuntuu olevan liikaa.

Anteeksi kuinka? Kuka tutkii, ja minkä tahon mandaatilla? En muista, että lautakunta tai kh olisivat kehottaneet ketään tällaiseen pähkäilyyn. Paljonkohan siinäkin mahtaa rahaa pala hukkaan...

Metron operointi on tietysti halvempaa kuin junaliikenteen ostaminen VR:ltä. Voisin kuvitella, että sillä tätä tutkimista perustellaan. Mutta kun otetaan huomioon, että maassa on tuhansia kilometrejä rautateitä ja kymmeniä kilometrejä metrorataa, niin johan meille variksetkin nauraa, jos ruvetaan noita rautatiekilometrejä metroistamaan. Eiköhän huomattavasti yksinkertaisempi, edullisempi, järkevämpi ja kaikin tavoin parempi ratkaisu olisi, että VR:n ohella myös HSL saisi oikeuden rautatieoperointiin? (Voisi sitten nuo muutamat metrokilometritkin muuttaa maan standardiin sopiviksi. ;) )
 
No niin, tämä on mielenkiintoista tietoa, enkä epäile sanomaasi.
Kuntaliitos Helsingin kanssa on kuitenkin hyvin todennäköinen ja realistinen ajatus. Jos ja kun Vantaa ja Helsinki yhdistyvät, jää Espoolle aika vähän pelitilaa.

Vaikka ko. päättäjät olisivat sanoneet mitä, todistaako tämä nyt, että Espoo on ollut innokas rakentamaan yhteistyötä pk-seudulla? Minusta kaupungin kaavoituspolitiikkaa ja liikennesuunnittelu puhuvat omaa kieltään ja olisi rehellistä myöntää, että on haluttu ja saatu autokaupunki. Ei auttaisi se pikaratikkakaan paljon haulikkokaavassa.
 
Muiden puolesta en voi vastata, mutta omasta puolestani voin. Kun Tramwest-työryhmän jäsenenä olin mukana esittelemässä TW:tä lukuisille eri päättäjille Espoossa, niin hyvin usein kahden- tai kolmenkeskisissä hiukan luottamuksellisemmissa keskusteluissa tuli esiin se, että Espoo ei oikeasti halua eikä tarvitse metroa. Poliitikot olivat aika hyvin perillä ja myös huolestuneita siitä, että hyväksymällä metro hankitaan valmiiksi vanhentunut 60-lukulainen ja äärettömän kallis ratkaisu, jonka vaikutus joukkoliikenteen palvelutasoon on vähintäänkin epäselvä. Useissa keskusteluissa tuotiin kuitenkin esille se, että Espoon vaihtoehdot ovat metroon suostuminen tai kuntaliitos Helsingin kanssa. Silloin metro on pienempi paha.
Helsinkiä on lähinnä hiertänyt Otanimen ja Tapiolan suurten työpaikka-alueiden jääminen metroverkon tai ylipäänsä minkään nopean raideliikenteen ulkopuolelle. Niissä konttoreissa työskentelee ja Otaniemessä opiskelee kymmeniätuhansia helsinkiläisiä veronmaksajia, mutta alueelle on päsee jotenkuten sujuvasti ja nopeasti suoralla bussilla vain Kampista, ja läntisimmistä esikaupungeista. Ei oikeastaan muualta Helsinigstä, eikä muualta Suomestakaan jos saapu pääkaupunkiin muilla kulkuneuvoilla kuin omalla autolla.

Helsingin "ase" neuvotteluissa ei ollut uhata liittää koko Espoota Helsinkiin, mutta ehkä kyllä saada esim aikaiseksi rajansiirto niin että TKK:n ja muut Otaniemen valtionlaitosten maa-alueet liitettäisiin Helsinkiin, ja Helsinki olisi sitten voinut rakentaa omalla alueellaan metron Otaniemeen. Se olisi ollut niin suuri imagotappio Espolle että mielummin nieli karvaita lääkeitä kuin antoi alueita pois. Kun ottaa huomioon miten helposti Helsinki sai valtiovallan siunauksella Sipoosta maita, niin Espoo olisi ollut helisemässä jos metropäätös olisi ollut kieltieinen.

Se oli tavallaan vahinko pikaraitiotievaihtoehdon kannalta että TW -kansanliike aktivoitui liian myöhään, ja että mukana ei ollut ketään espoolaisia nimekkäitä päättäjiä. Ne espoolaispäättäjät jotka näennäisesti tukivat TW:tä eri kannanotoissa olivat ensisijaisesti busseilla jatkamisen kannalla.

Vaikka ko. päättäjät olisivat sanoneet mitä, todistaako tämä nyt, että Espoo on ollut innokas rakentamaan yhteistyötä pk-seudulla? Minusta kaupungin kaavoituspolitiikkaa ja liikennesuunnittelu puhuvat omaa kieltään ja olisi rehellistä myöntää, että on haluttu ja saatu autokaupunki.
Se väljä amerikkalaistyylinen autokaupunki on ollut koko ajan 60-luvulta 90-luvulle se vallitseva dogmi Espoon liikenteen järjestämisessä. Se on ollut helppo ratkaisu koska sellaiselle kaupunkimallillle oli siihen aikaan kysyntää ja Espoossa on vallassa ollut yksi ja sama puolue joka on ottanut kunnian itselleen sen menestymisestä, eikä ole siksi tarvinnut kuunnella muiden mielipiteitä. Vasta sitten kun luottamushenkilöiden joukkoon tuli 1990-luvun lopussa nuorempaa sukupolvea jotka olivat täysin erilaisessa elämäntilanteessa kuin vanhemmat edustajat, niin alettiin edes harkita muita ratkaisuja. Täytyy muistaa että ensimmäinen konkreettinen askel kohti mielipideilmaston muutosta otettiin Leppävaaran kaupunkiradan rakentamispäätöksen myötä. Se tuli ihan yllättäen. Jos vanhat jäärät olisivat olleet yksin päättämässä niin se kaupunkirata olisi edelleenkin rakentamatta.

Toisaalta täytyy muistaa että kaupunkirata on vähintään yhtä vanhanaikainen järjestelmä kuin metro. Jos oltaisiin haluttu olla moderneja, niin olisi edes pitänyt vaatia siitä päätetäessä että sillä liikennöidään duoraitiovaunuilla.

t. Rainer
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Takaisin
Ylös