Länsimetro

Jos liityntään perustuva liikennejärjestelmä koettaisiin oikeasti epäonnistuneeksi ratkaisuksi, asia näkyisi ja kuuluisi itähelsinkiläisessä kansalaiskeskustelussa.

Liityntään perustuvan liikennejärjestelmän epäonnistuneisuus näkyy Itä-Helsingissä muutoinkin kuin kansalaiskeskustelussa. Asuntojen arvohan on liityntäliikennealueella (yli 700m metroasemista) alhaisempi kuin Helsingin lähiöissä keskimäärin.
 
Liityntään perustuvan liikennejärjestelmän epäonnistuneisuus näkyy Itä-Helsingissä muutoinkin kuin kansalaiskeskustelussa.
Edelleen: Jos liityntä koettaisiin oikeasti täysin pielessä olevana ratkaisuna, asia näkyisi ja kuuluisi nk. kansalaiskeskustelussa - suomalaiset näet osaavat valittaa pienimmästäkin. Palauteasioita työkseni käsittelevänä tiedän, mistä puhun.
 
Jos liityntä koettaisiin oikeasti täysin pielessä olevana ratkaisuna, asia näkyisi ja kuuluisi nk. kansalaiskeskustelussa.

Sinällään tämä on mielenkiintoinen kysymys. Nk. kansalaiskeskustelua kyllä on. Mistä muusta johtuisi se, että liityntäliikennettä on vastustettu Helsingin seudulla useaan otteeseen (nk. Runkolinja 1955-58, Itämetrokeskustelu 1970-luvulla, Leppävaaran kaupunkiradan käyttöönotto, Länsimetrokeskustelu)?

Meillä on kuitenkin Suomessa mielenkiintoinen perusongelma. Ainakin kolmessa suurimmassa kaupungissa (Helsinki, Turku ja Tampere) ihmiset vakuuttavat kyselyissä olevansa tyytyväisiä joukkoliikenteeseen. Samaan aikaan kuitenkin joukkoliikenteen käyttö laskee tai ainakin sen kulkumuoto-osuus laskee.

Epäilen, että kyse on siitä, että laajasti ei osata vaatia oikeasti käyttökelpoista joukkoliikennettä. Vaikuttaa ikävä kyllä myös siltä, että Suomessa on myös kolmessa suurimmassa kaupungissa varsin laajasti hyväksytty se, että joukkoliikenne on tarkoitettu vain lapsille, vanhuksille, köyhille ja muille vammaisille.

Ne, jotka tarvitsevat kilpailukykyistä joukkoliikennettä, ovat Helsingin seudulla pääosin asettuneet alueille, joilla on kilpailukykyiset joukkoliikenneyhteydet eli kävelyetäisyydelle raideliikenteestä tai nopeista bussilinjoista.

Itä-Helsingin osalta: tätä on ikävä toistaa, mutta Itä-Helsingissä ne alueet, jotka sijaitsevat metron kävelyetäisyyden ulkopuolella ovat suureksi osaksi kahta tyyppiä (poikkeuksia luonnollisesti on):
1. Vauraita pientaloalueita, joilla auton omistus on korkealla (esim. Marjaniemi)
2. Kerrostaloalueita, joilla suuri osa asunnoista on kaupungin ja yleishyödyllisten tahojen vuokra-asuntoja (esim. Kivikko, Kurkimäki, Vesala)

Näiden asukkaista merkittävä osa ei joko tarvitse joukkoliikennettä tai ole kiinnostunut siitä, onko joukkoliikenne laadukasta vai ei.

Itä-Helsingissäkin pääosa niistä, jotka tarvitsevat laadukasta joukkoliikennettä, ovat hakeutuneet kävelyetäisyydelle metroasemista, jonka osoittaa se, että 700 m säteellä metroasemista asuntojen arvo on Helsingin lähiöiden keskiarvoa korkeampi.
 
Jos kerran liikkuminen sieltä olisi niin huonoa, niin miksi ihmiset ovat tyytyväisiä metroon ja harvoin kuulee enää nykyään ihmisten haukkuvan metroa, paitsi tietenkin tällä foorumilla.
Ihmiset ovat tyytyväisiä metroon, mutta eivät liityntäliikenteeseen. Samat ihmiset, jotka metrossa istuessaan vastaavat olevansa metroon tyytyväisiä haukkuvat sen bussiliikenteen, jolla metroon pääsivät. Tietenkin metro tuntuu mukavalta verrattuna siihen bussiin, jolla metroon tultiin.

Näissä gallupeissa ei ole koskaan kysytty, menisitkö mieluummin pikaratikalla koko matkan kuin liityntäliikenteenä metrolla ja bussilla. Eikä sitä oikein voi kysyäkään, koska vastaajat eivät tiedä, mitä tarkoittaa matkustaa pikaratikalla koko matka liityntäliikennematkan sijasta.

Kun katselee noita Espoon aikatauluja, niin voi huomata, että melkein bussi kuin bussi kulkee arkisinkin 20-30min vuorovälillä, on tietysti poikkeuksiakin.
Kun katselee pysäkkiaikatauluja, tilanne näyttää aivan toiselta. Eihän metro itäänkään aja kuin 8 min vuorovälillä - jos katsot vain yhden metrolinjan aikataulua. Jos jossain lähiön perukalla on yksi linja jonka pysäkkiaikataulussa vuoroväli on nyt 20-30 minuuttia, ei se siitä parane, vaikka linja katkaistaan liityntälinjaksi Tapiolaan tai Matinkylään.

Jos ajatellaan liikkumisen muutosta vrt nykyiseen, on tasoero huima. Kun siirrytään vaikkapa Sörnäsistä Tapiolaan, matka-aika lyhynee selkeästi metron myötä. Vaikka Tapiolasta tarvittaisiin liityntäbussi, on bussi pakko metron takia järjestää tiheäksi.
Mikä pakko? Kaikkien näiden linjojen vuoroväliä ei voi kasvattaa palvelun parantamiseksi, koska silloin ei saavuteta bussiliikenteen kustannussäästöjä, joita metrolla pitäisi saavuttaa. Liityntäliikenteen ideahan on vain muuttaa Länsiväylän tiheästi liikennöity bussilinjaston osuus tiheästi liikennöidyksi raideliikenteeksi.

Jos samoilta aluilta järjestettäisiin samalla vuorovälillä yhtä tiheä suora yhteys (liityntäliikenteen vuoroväli parhaimmillaan 5-10min), eivät bussit enää mahtuisi Kamppiin. Tämän sanoo järki.
Tämä on totta, mutta ei tarjonnan lisäämisessä pelkästään Kamppiin ole järkeä muutenkaan. Tarjonnan lisääminen on mielekästä parantamalla verkon tarjoamaa saavutettavuutta, jolloin jonkin lähiön pysäkiltä pääsee Kampin sijasta esimerkiksi suoraan Töölön, Pasilan tai Kumpulan suuntiin tai muualle esikaupunkien teollisuus- ja työpaikkakeskittymiin.

...mutta kertokaapa te viisaat, jotka tunnette asiat, että eikös metron vuoroväliksi Tapiolasta ole suunniteltu 2min ainakin arkiaamuina ja päivisin?
Espoon metroliikenteen vuorovälin on tietenkin oltava sama kuin idässä. Kun automatisoinnin yhteydessä on esitetty nykyistä lyhyempiä vuorovälejä, niiden on oltava tietenkin lyhyemmät myös Espoossa. Vuoroväleistä ei tosin vielä ole päätöksiä, sillä länsimetron rakentamisesta ja itämetron automatisoinnistakaan ei ole vielä päätöstä.

Yhtenä ongelmana on automatisoinnin yhteydessä pohdittu junapituus. 2 minuutin vuoroväli edellyttäisi 3-vaunuisia junia, joita tällä hetkellä ei voi olla. 2 minuuttia ja 4-vaunuiset junat ei ole mahdollista ilman lisäjunien ostoa nykyliikenteenkin hoitoon. 4-vaunuisin junin pitäisi ajaa 2,7 min vuoroväliä. Kalusto riittänee 2,5 minuutin vuoroväliin, kunhan peruskorjaus ei enää sido kalustoa ja pääteasemilla kiristetään junien - ei välttämättä kuljettajien - kääntöajoissa.

Hyvä esimerkki runkoliikenteen onnistumisesta on h41. Kannattaa arkiaamuisin seurata ihmisten liikkumista siinä. Kun h41 tulee Kantsusta Huopalahden asemalle, moni hyppää pois ja jatkaa junaan. He mieluimmin odottavat junaa 5min ja matkustavat 9min Rautatientorille, kuin ovat bussissa 25-35min.
Tämä on aivan totta, mutta tilanne ei vastaa Etelä-Espoota. Länsiväylän bussit Kamppiin ovat todellisuudessa yhtä nopeita tai nopeampia kuin metro. Eli liitynnän käyttäjä ei säästä aikaa kuten Huopalahdessa. Tämä tietysti johtuu siitä, että Länsiväylä on rakennettu 2 bussipysäkin päähän Kampista. Huopalahdesta ei ole vastaavaa nopeaa reittiä bussilla keskustaan.

Antero
 
Sinällään tämä on mielenkiintoinen kysymys. Nk. kansalaiskeskustelua kyllä on. Mistä muusta johtuisi se, että liityntäliikennettä on vastustettu Helsingin seudulla useaan otteeseen (nk. Runkolinja 1955-58, Itämetrokeskustelu 1970-luvulla, Leppävaaran kaupunkiradan käyttöönotto, Länsimetrokeskustelu)?
Tässä lueteluista kolmesta toteutuneesta hankkeesta löytyy myös merkittävä yhteinen piirre: Sitten kun järjestelmä vastoin yleistä mielipidettä pantiin väkisin käytäntöön, ihmiset alistuivat siihen, unohtivat menneen ja sopeutuivat olemaan tyytyväisiä.

Eli runkolinja pyöri kalustopulan vuoksi aikansa, ja julkinen polemiikki loppui. Tosin asukkaat perustivat omat bussiyhtiön. Itä-Helsingissä matkustettiin suorilla busseilla keskustaan metron rinnalla vuosi. Mutta kun linjat lopulta katkaistiin, oli pakko siirtyä metroon. Leppävaarassa poru johti muutaman suoran linjan säilymiseen, koska matkustaminen mm. Meilahteen olisi muodostunut kohtuuttomaksi.

Joukkoliikenteen käyttöön ei liityntäliikenne vaikuttanut. Eli "parannus" ei lisännyt matkustajia, mutta ei myöskään vähentänyt. Pakkomatkustusjärjestelmässä käy näin. Ne jotka kykenevät, käyttävät autoa. Muut joukkoliikennettä, vaikka se tehtäisiin kuinka huonoksi. Aineellisen elintason nousu ja autoilua tukeva kaavoitus vähentävät pakkokäyttäjien määrää. Paitsi Helsingin keskustaan suuntautuvassa liikenteessä, koska katutilan ja pysäköintikapasiteetin rajoitusten vuoksi autoilu sinne ei voi kasvaa eikä ole kasvanut.

Epäilen, että kyse on siitä, että laajasti ei osata vaatia oikeasti käyttökelpoista joukkoliikennettä. Vaikuttaa ikävä kyllä myös siltä, että Suomessa on myös kolmessa suurimmassa kaupungissa varsin laajasti hyväksytty se, että joukkoliikenne on tarkoitettu vain lapsille, vanhuksille, köyhille ja muille vammaisille.
Nimenomaan Helsingissä joukkoliikenteen suunnittelukin perustuu pakkokäytölle, ei aktiiviselle joukkoliikenteen menekin kasvattamispyrkimykselle. Tavoitteena on minimoida kustannukset eli tarjonta niin vähään, että se juuri riittää kattamaan kysynnän. Liityntäliikenteen ja metron suosiminen on tässä vain keino, koska Helsingissä uskotaan, että metro olisi halvempaa kuin bussi- tai raitioliikenne. Tämä uskomus tosin on väärä luulo, joka perustuu mm. systemaattiseen käytäntöön sivuuttaa laskelmissa muut kuin junien liikennöinnin välittömät kulut sekä tapaan tilastoida nousuja eikä kokonaisia vaihdollisia matkoja.

Antero
 
Paitsi Helsingin keskustaan suuntautuvassa liikenteessä, koska katutilan ja pysäköintikapasiteetin rajoitusten vuoksi autoilu sinne ei voi kasvaa eikä ole kasvanut.

Ai miten niin ei voi kasvaa? Helsingin keskustan ruuhkat ovat vielä kaukana monista muista kaupungeista ja parkkipaikkojakin on ihan hyvin tarjolla niille, jotka ovat valmiita niistä maksamaan.

Nimenomaan Helsingissä joukkoliikenteen suunnittelukin perustuu pakkokäytölle

Aika hyvin Helsingin joukkoliikenne on kuitenkin onnistunut houkuttelemaan kyytiinsä muitakin kuin pakkokäyttäjiä. Ei Helsingissä ole niin paljon muuta maata enempää lapsia, vanhuksia, köyhiä ja vammaisia (Mikko Laaksosta lainatakseni), että ne selittäisivät muuta maata isommat joukkoliikenteen käyttöluvut.
 
Eli runkolinja pyöri kalustopulan vuoksi aikansa, ja julkinen polemiikki loppui. Tosin asukkaat perustivat omat bussiyhtiön. Itä-Helsingissä matkustettiin suorilla busseilla keskustaan metron rinnalla vuosi. Mutta kun linjat lopulta katkaistiin, oli pakko siirtyä metroon. Leppävaarassa poru johti muutaman suoran linjan säilymiseen, koska matkustaminen mm. Meilahteen olisi muodostunut kohtuuttomaksi.
Leppävaaran kohdalla voisin todeta, kuten aiemminkin, että noilla suorilla Turuntien linjoilla (231, 248, 270) matkustajien vaihtuvuus Leppävaarassa on erittäin runsasta ja vain aniharva matkustaja kulkee itse kuntarajan yli. Suurin osa vaihtaa niistäkin Leppävaarassa kaupunkiradan juniin. Noita Turuntien seutulinjoja käytetään enimmäkseen Helsingin sisäisiin matkoihin esimerkiksi Ruskeasuolle ja Pitäjänmäelle. Myös Espoon sisäisillä matkoilla niitä siis käytetään. Miksi eivät siis vastaavat kuntien sisäiset rinnakkaiset bussilinjat riitä heille? Samaa havaitsin Jokerilla viime lauantaina; Westendinasemalta tullessani Itäkeskukseen päin bussi tyhjeni Leppävaarassa ja usein ajoin tyhjänä kuntarajan yli, kunnes taas Pitäjänmäestä alkoi tulla porukkaa. Kyllä matkustajat siis käyttävät bussiliityntää kaikesta huolimatta. Monet jäävät tosin myös Leppävaaran Selloon, koska saavat sieltä tarvitsemansa palvelut kokonaisuudessaan.

Runkolinja oli aikanaan melkoista "harjoittelua" ja tunnin vuoroväli (lähde:Sinisen bussin tarina) monella sen liityntäbussilinjalla kuullostaa kyllä aika huonolta. Liitynnän toimivuuden takia bussilinjoilla pitäisi olla tasainen ja tiheä vuoroväli. Mutta ideahan on toki sama kuin vaikkapa Mellunmäessä tänä päivänä.
Nykypäivänä kannattaisin voimakkaasti ratikka+bussiliityntää eteenkin "esikaupunkimaisille" raitiolinjoille, kuten h1, h6, h4 ja h10. Jos vain saataisiin raitioliikenteen sujuvuutta parannettua.
 
Viimeksi muokattu:
Ai miten niin ei voi kasvaa? Helsingin keskustan ruuhkat ovat vielä kaukana monista muista kaupungeista ja parkkipaikkojakin on ihan hyvin tarjolla niille, jotka ovat valmiita niistä maksamaan.
Keskustaan suuntautuva autoliikenne ei ole kasvanut enää 1980-luvun jälkeen. Tämähän se oli Kauppakamarin ja Pajusen huoli joulun alla. Ja tämän vuoksi halutaan keskustatunnelia ja lisää parkkiluolia, että autoilu voisi kasvaa.

Aika hyvin Helsingin joukkoliikenne on kuitenkin onnistunut houkuttelemaan kyytiinsä muitakin kuin pakkokäyttäjiä. Ei Helsingissä ole niin paljon muuta maata enempää lapsia, vanhuksia, köyhiä ja vammaisia (Mikko Laaksosta lainatakseni), että ne selittäisivät muuta maata isommat joukkoliikenteen käyttöluvut.
Helsingin ja seudun joukkoliikenteen käyttö asukasta kohden on pysynyt suunnilleen ennallaan jo 1960-luvulta, liikenne on kasvanut autoiluna ja pääasiassa muualla kuin Helsingin keskustassa. Kun vertailuun voidaan ottaa Euroopasta kaupunkeja, joissa liikenteen kasvua on ohjattu myös joukkoliikenteeseen, en kehu Helsinkiä siitä, että löytyy myös Helsinkiä huonompia tapauksia.

Tampereen ja Turun sekä muiden Suomen kaupunkien kohdalla merkittävä ero on siinä, että kaupungit ovat niin pienten seutujen keskuksia, että keskustan katutila on riittänyt autoilun kasvuun. Katutilan ja tonttien suhdehan on suomalaisissa kaupunkikeskustoissa suunnilleen sama ja rakentamisen tehokkuus eli kerroskorkeus on myös samaa luokkaa. Myös etäisyydet ovat pienempiä pienissä kaupungeissa. Osa joukkoliikenteen käytön tarpeesta hoituu kävellen ja pyöräillen.

Mutta kun yhteistä on panostaminen autoiluun, pienemmissä kaupungeissa se onnistuu kattavammin kuin pk-seudulla. Piristävä poikkeus on Kuopio, jossa on ajateltu myös joukkoliikennettä.

Antero
 
Keskustaan suuntautuva autoliikenne ei ole kasvanut enää 1980-luvun jälkeen.

Mikä ei tarkoita, etteikö se voisi kasvaa.

Tampereen ja Turun sekä muiden Suomen kaupunkien kohdalla merkittävä ero on siinä, että kaupungit ovat niin pienten seutujen keskuksia, että keskustan katutila on riittänyt autoilun kasvuun.

Ei Helsingissä rajoiteta keskustassa autoilua mitenkään niin, että se tekisi keskustaan menijöistä joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä.
 
Ei Helsingissä rajoiteta keskustassa autoilua mitenkään niin, että se tekisi keskustaan menijöistä joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä.

Helsingin keskustaan sisääntulojen kapasiteetti on ruuhka-aikaan kokonaan käytössä ja keskustaan ei mahdu nykyistä enempää autoja. Ei silloin ole mahdollista tosiasiallisesti lisätä autoilua. Toki viikonloppuina, keskipäivällä ja iltaisin ei ole joka paikka tukossa, mutta eihän silloin ole liikennetarvettakaan.

Helsingin keskustan osalta voisi sanoa näin, että henkilöautoilun rajoittaminen väyläkapasiteettia ja pysäköintiä rajoittamalla sekä joukkoliikenteen kehittäminen (omat kaistat, metro, länsisuunnan bussimetro) ovat olleet 1970-luvulta tasapainossa siten, että henkilöautoilun kapasiteeti on "täynnä", mutta erityisen pahoja ruuhkia ei pääse syntymään, koska joukkoliikenne on riittävän hyvä houkuttelemaan ne, joiden on esim. työmatkalla pakko päästä keskustaan.

Nyt tasapainotilannetta olisi tarpeen muuttaa niin, että auton osuus (ja kapasiteetti) vähenee ja joukkoliikenteen osuus (ja kapasiteetti) lisääntyy. Länsimetro ei kuitenkaan auta tähän juuri lainkaan, koska sen pysäkkien vaikutusalueella on liian pieni osa Lauttasaaren ja Etelä-Espoon asukkaisa ja työpaikoista.
 
Eli Espoon linja-autojen pitäisi mennä Helsingin katuverkkoon ja niemelle ja siellä eri paikkoihin. Jos bussiliikenne tehdään suorana liityntäliikenteen tasoiseksi, en tiedä kuinka monta sataa tai tuhatta bussia syöksyy länkkäriä Helsingin katuverkkoon ja sieltä eteenpäin.
Bussivaihtoehto kannattaa unohtaa. Itse olen aina ollut joko metron tai ratikan kannalla.

Bussi laajassa mittakaavassa ei sovellu pk-seudun liikenteeseen, parempi on siirtyminen raiteille ulkomaisten esimerkkien mukaan. Samaan yhteyteen tietullit ja paljon kävelykatuja.
 
Helsingin keskustaan sisääntulojen kapasiteetti on ruuhka-aikaan kokonaan käytössä ja keskustaan ei mahdu nykyistä enempää autoja.

Sisääntuloväylien kapasiteetti ylittyy vain ruuhkahuipuissa. Jos ja kun niille tulee ruuhka-aikaan lisää autoja, on seurauksena jonotusajan pidentyminen ja sitä kautta ruuhka-aika pitenee. Sisääntuloväylien ruuhkat eivät näytä hillitsevän autoilijoita, sillä niillä ruuhkat tuntuvat kasvavan vuosi vuodelta.

Keskustan kadut eivät kyllä ole yleensä ruuhka-aikoina erityisen tukossa ja joulun ostosruuhkat osoittavat, että keskustaan mahtuu kyllä lisää autoja.
 
Helsingin keskustaan sisääntulojen kapasiteetti on ruuhka-aikaan kokonaan käytössä ja keskustaan ei mahdu nykyistä enempää autoja. Ei silloin ole mahdollista tosiasiallisesti lisätä autoilua. Toki viikonloppuina, keskipäivällä ja iltaisin ei ole joka paikka tukossa, mutta eihän silloin ole liikennetarvettakaan.

Pietari uhkaa tukehtua liikenneruuhkiin 300 autoa/1000 as. (Helsingissä 400 autoa/1000 as.). Liikennesuunnittelijan mukaan Pietari tulee kehityksessä 30 vuotta muuta maailmaa jäljessä. Tarkoittaakohan tuo sitä, että myös joukkoliikenteen parantaminen läntiselle nykytasolle tapahtuu 30 vuoden päästä? Kolmannes ratikkaradoista on tarkoitus purkaa ja toivo asetetaan liityntäpysäköintiin juna-asemille. Metroa kehutaan, koska se on nopea ja ei vie tilaa autoilijoilta.

Artikkeli täällä:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pietari+uhkaa+tukehtua+liikenneruuhkiin/1135232915862
 
eivät siis vastaavat kuntien sisäiset rinnakkaiset bussilinjat riitä heille? Samaa havaitsin Jokerilla viime lauantaina; Westendinasemalta tullessani Itäkeskukseen päin bussi tyhjeni Leppävaarassa ja usein ajoin tyhjänä kuntarajan yli, kunnes taas Pitäjänmäestä alkoi tulla porukkaa. Kyllä matkustajat siis käyttävät bussiliityntää kaikesta huolimatta.

Mitenkähän paljon tuo matkan kallistuminen kuntarajaa ylittäessä vaikuttaa tämän Jokeri-linjan käyttöön. Arvelen, että kuntarajallakin väkeä olisi enemmän kyydissä, mikäli kuntarajan ylitys ei maksaisi niin paljon. Pitäjänmäeltä voitaisiin matkustaa Jokerilla Selloon ostoksille, kun nyt kannattaa ennemmin mennä Helsingin keskustaan tai Jokerilla Itäkeskukseen. Helsingissä toinen esimerkki on Puistolan asema. Autoilevat ja pyöräilevät Tapulikaupungin asukkaat menevät Tikkurilaan ostoksille, julkista liikennettä käyttävät Malmille, jonne on pidempi matka, koska Vantaalle heidän ei kannata mennä kalliin lipun takia.
 
Sinällään tämä on mielenkiintoinen kysymys. Nk. kansalaiskeskustelua kyllä on. Mistä muusta johtuisi se, että liityntäliikennettä on vastustettu Helsingin seudulla useaan otteeseen (nk. Runkolinja 1955-58, Itämetrokeskustelu 1970-luvulla, Leppävaaran kaupunkiradan käyttöönotto, Länsimetrokeskustelu)?
Runkolinja oli susi, muta se ei ollut metro vaan alkeellinen pikaraitiotie viritelmä. Metroa ja sen liityntälinjoja vastustettiin vain ennenkuin itse metro oli edes alkanut liikennöinnin ja ihan sen alkuvaiheessa, kun kaikki asemat eivät olleet käytössä vielä.

Meillä on kuitenkin Suomessa mielenkiintoinen perusongelma. Ainakin kolmessa suurimmassa kaupungissa (Helsinki, Turku ja Tampere) ihmiset vakuuttavat kyselyissä olevansa tyytyväisiä joukkoliikenteeseen. Samaan aikaan kuitenkin joukkoliikenteen käyttö laskee tai ainakin sen kulkumuoto-osuus laskee.
Se johtuu siitä että autoilu on halvempaa kuin koskaan aikaisemmin. Sitäpaitsi raskas raideliikenne on ainoa joukkoliikennemuoto joka on säilyttänyt markkinaosuutensa.

Epäilen, että kyse on siitä, että laajasti ei osata vaatia oikeasti käyttökelpoista joukkoliikennettä. Vaikuttaa ikävä kyllä myös siltä, että Suomessa on myös kolmessa suurimmassa kaupungissa varsin laajasti hyväksytty se, että joukkoliikenne on tarkoitettu vain lapsille, vanhuksille, köyhille ja muille vammaisille.
Ei se nyt ihan noin ole.

Ne, jotka tarvitsevat kilpailukykyistä joukkoliikennettä, ovat Helsingin seudulla pääosin asettuneet alueille, joilla on kilpailukykyiset joukkoliikenneyhteydet eli kävelyetäisyydelle raideliikenteestä tai nopeista bussilinjoista.
Näin on.

Itä-Helsingissäkin pääosa niistä, jotka tarvitsevat laadukasta joukkoliikennettä, ovat hakeutuneet kävelyetäisyydelle metroasemista, jonka osoittaa se, että 700 m säteellä metroasemista asuntojen arvo on Helsingin lähiöiden keskiarvoa korkeampi.

Mulla on sellainen käsitys että Itä-Helsingissä asuntojen hinnat ovat keskimäärin muita Helsingin esikaupunkialueita halvemmat. Korjaa joku jos tietää paremmin, mutta mun käsitykseni mukaan se johtuu siitä että sielä remutaan ja riehutaan niin paljon. Sama ilmiö on havaitavissa eräissä paikoisa pääradan varrella ja Espoon keskuksen tienoilla. Itse etäisyys raideliikenneasemalle ei juuri vaikuta hintoihin, vaan lähiympäristön maine. (nimim. kokemusta on)

Hyvää Uutta Vuotta 2008 kaikille joukkoliikennefoorumilaisille!

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös