Olen työkseni selittänyt (tieto)teknisiä vaihtoehtoja joilla on kaikkea muuta kuin teknisiä seurauksia yhdelle jos toiselle päättäjälle. Periaate on että minä kerron miten ne toimii, mitä ne maksaa, sekä mitä hyötyjä ja haittoja vaihtoehdoissa on. Ja minä en päätä mitään, koska toimitusjohtaja ymmärtää liiketoimintansa kertaluokkaa paremmin kuin joku bittiheppu. Vaihtoehtojen on hyvä olla modulaarisia, usein lopulliseen ratkaisuun otetaan pala sieltä ja toinen täältä, jos ei asiantuntija estä tätä könttäämällä asioita kokonaisuuksi joidenka välillä pitää valita.
Juuri näin sen pitäisi mennä, mutta näin se ei ollenkaan mene metron kanssa. Kirjoitin jo aikaisemmin esittelijöiden valehtelusta, joka on karkeinta toimintaa. Esimerkiksi sanomalla, että automaatti on välttämätön, jotta voidaan ajaa 3 min. tai lyhyempiä vuorovälejä. Näin räikeään valehteluun turvaudutaan kuitenkin harvemmin, koska tällaisesta on helpompi riski jäädä kiinni tavalla, jonka maallikkokin ymmärtää.
Vaarallisempaa vääristelyä on se, mitä kuvailit liittyen mm. HK-suhteeseen. Monimutkaisia asioita ei edes yritetä selvittää maallikolle, vaan käytetään hyväksi se, ettei maallikko ymmärrä ja tosiasiassa päätetään maallikon puolesta. Koko RaideYVA ja sen ”vaihtoehtovertailu” perustuu juuri tähän.
Kolmas harhaanjohtamisen keino on jättää kertomatta oleellisia asioita. Ja tällekin on hallinto-oikeuden siunaus! Jos esittelijä ei kerro jotain oleellista, ja sen perusteella maallikkopäättäjälle tulee väärä mutta tavoitteen mukainen käsitys, hallinto-oikeuden mielestä vika ei ole esittelijän, vaan päättäjän. Sen vuoksi, että päättäjä on päättänyt olla kysymättä, kun ei kerran ole kysynyt. Siis on päättänyt olla kysymättä asiaa, jonka olemassaolosta ei tiedä!
En tunne valtuutettu Leppäkorpea, mutta en voi kuin ihmetellä, mistä hänelle on tullut käsitys siitä, että länsimetron asemat voivat olla lyhyempiä siksi, että automaatti jarruttaa paremmin kuin kuljettaja. Kun on tällainen käsitys, asioita ei taatusti ole selvitetty oikein eikä kansantajuisella tavalla.
Mutta en sitä ihmettelekään, sillä koko asemien lyhentäminen on aivan muuta kuin mitä siitä annetaan ymmärtää. Tosiasiassa ideana on halu varmistaa automaatin hankkiminen - vaikka lyhyet asemat eivät edes millään tavalla edellytä automaattia. Lyhyet asemat tarkoittavat vain sitä, että itämetrossa on pakko ajaa hyvin lyhyttä vuoroväliä, jotta tarjonta on riittävä. Ja kun valehdellaan, että lyhyt vuoroväli on muka mahdollista vain automaatilla, siitä saadaan sitten selitys sille, miksi on pakko hankkia tarpeeton ja kallis kuljettajaton ajo.
Aluksi sentään puhuttiin niin, että asemat louhitaan 135 metrin pituisiksi, mutta Kaisaniemen tapaan ne kalustetaan vain puoliksi. Nyt on ryhdytty selittämään, että louhintakin tehdään vain 90 metrin mukaan ja jopa niin, että linjaraide louhitaan siten, ettei pidentäminen edes ole koskaan mahdollista.
Tällä tavalla siis estetään se mahdollisuus, että jos kaikki asiat joskus muuttuisivat ja Etelä-Espooseen rakennettaisiin rivi pilvenpiirtäjiä ja metrolle tulisi joskus 100 vuoden päästä oikeasti tarve, sen kapasiteetti ei riitäkään. Ja mitä tällä säästetään? 2,4 M€ louhintakuluja per asema, yhteensä 19 M€ eli 2,3 % kokonaiskuluista (Lähde: Länsimetron hankesuunnitelma). Siis parin prosentin säästön tähden radan kapasiteettia vähennetään 33 %!
Kalliiksi tulee muutaman metrofanaatikon leikkikalut!
Tämä osoittaa todella karkeaa epäammattimaisuutta ja asiantuntemattomuutta metrosuunnitteleussa ja -rakentamisessa. Kuin myös moraalittomuutta maallikkopäättäjiä ja kaupunkilaisia kohtaan.
Antero
Ja että länsimetron turvallisuusjärjestelyt ovat kerta kaikkiaan ylimitoitetut ja aivan turhat.