Viestiketju: Länsimetro

Missä Helsinki on epäonnistunut? Helsingissä on rakennettu laadukkaita alueita hyvien julkisten yhteyksien perään. esim. Herttoniemi, Vuosaari, Haaga.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Tunti Östersundomista Otaniemeen metrolla on aika yläkantissa. 35-40 minuuttia itse metrossa matkustamista olisi lähempänä totuutta, ja jos kävelymatkat ottaa huomioon niin silloin lähenee tuntia.

Pikainen laskutoimitus: nykyisen aikataulun mukaan Mellunmäki-Ruoholahti 23 min ilman laiturille kävelyitä. Rataosuuden pituus 16,9 km, mistä linjanopeudeksi 44 km/h. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan

Östersundom - Mellunmäki n. 8,3 km (vaihtoehto 2.2 mutkametro)

Ruoholahti - Tapiola 9 km (Länsimetron hankesuunnitelmasta)

Ösundom - Tapiola -väli siis 8,3 + 16,9 + 9 = 34,2 km, johon menisi tuolla 44 km/h vauhdilla n. 47 min ja kävelyt päälle. Otaniemeen ja Keilaniemeen jokusen minuutin vähemmän. Länsiväylän pysäkitön suora lienee nopeampi ajaa kuin metron vanhat rataosuudet, toisaalta automaattiajo mahdollisesti vaikuttaa pysäkkiaikoihin jotain.

Alunperin kirjoittanut I-Tuovinen

Missä Helsinki on epäonnistunut? Helsingissä on rakennettu laadukkaita alueita hyvien julkisten yhteyksien perään. esim. Herttoniemi, Vuosaari, Haaga.

Helsinki on epäonnistunut siinä, että kaupunkiin on rakennettu kunnallisia vuokra-asuntoja, joihin on muuttanut köyhiä. Espoo on paremmin onnistunut pitämään köyhät naapurikunnissa.

Metro ja joukkoliikenne muutenkin on kermankuorijakunnalle vahingollista, eihän kunnon ihmiset julkisilla liiku.

---------- Viesti lisätty kello 13:26 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 13:00 ----------

Ja toki Espoo on myös onnistunut siinä, että moottoriteitä pitkin on helppo hurauttaa muutamassa minuutissa työpaikalle, kunhan se vaan sijaitsee Keilaniemi/Otaniemi/Tapiola alueella, ruuhkiahan ei paljon ole kuin Helsingin suuntaan. Moottoriteiden rakentamisessa on siis Espoo myös onnistunut hyvin.

Alunperin kirjoittanut petteri

Metro ja joukkoliikenne muutenkin on kermankuorijakunnalle vahingollista, eihän kunnon ihmiset julkisilla liiku.

Ymmärrän vitsin, mutta hieman vakavammin ottaen väittämä ei pidä paikkaansa. Eihän metroaseman viereen ole mikään pakko rakentaa kaupungin vuokrataloja, ja kyllä kai Helsingissäkin metroaseman läheisyys sinänsä on kiinteistön arvoa nostava tekijä (siis verrattuna alueen muihin vastaaviin kiinteistöihin). Isosta maailmasta löytyy kyllä esimerkkejä siitä, että isotuloisetkin on mahdollista saada julkisiin ja Kööpenhaminassa jopa pyöräilemään. Tässä lajissa Suomessa luulisi olevan asenneilmaston puolesta paremmat edellytykset kuin monessa muussa paikassa.

Alunperin kirjoittanut petteri

Helsinki on epäonnistunut siinä, että kaupunkiin on rakennettu kunnallisia vuokra-asuntoja, joihin on muuttanut köyhiä. Espoo on paremmin onnistunut pitämään köyhät naapurikunnissa.

Espoo ei ole niin homogeeninen kuin väitetään, Espoossa on isoja vuokratalokortteleita Suvelassa, Suokassa, Matinkylässä, Kivenlahdessa ja Lepppävaarassa ym. Espoossa ehkä ääri-ilmiöt tulevat esiin selvemmin eli on koko skaala upporikkaista köyhiin. Vantaa on siinä suhteessa homogeenisempaa. Olen asunut molemissa kaupungeissa ja esim Vantaalla ei asukkaat mollaa toisiaan esim keskustelufoorumeilla sen perusteella missä sattuu asumaan mutta Espoossa sellaista valitettavasti esiintyy yhä. Kuvaavaa on myös se että Vantaalla rikkaimmat eivät vastusta kehärataa vaikka se maksaa kaupungille hyvin paljon ja Vantaa on palon vellkaisempi kaupunki kuin Espoo, mutta Espoossa rikkaat jaksavat vaahdota metrosta ja millainen katastrofi se on.

t. Rainer

---------- Viesti lisätty kello 15:18 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:55 ----------

Alunperin kirjoittanut j-lu

Debattia pitäisi käydä siitä, että miksi ylipäänsä pk-seudulla on epäonnistuttu kaupunkirakenteessa niin pahoin - miksi ei ole saatu aikaan lisää korttelikaupunkia ja miksi pientaloalueita ei ole saatu rakennetuksi joukkoliikenteelle sopiviksi.

Tässä on se ydynkysymys. Mikä on esim estänyt Helsingissä korttelikaupungin laajentamista sisämaahan päin? Tiedän että vanhojen ns puutarhalähiöiden välissä pitää säilyttää virkistysalueita mutta pitääkö niiden olla niin laajoja, kokonaisia metsiä? Mikä estää Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haaga-suunitelmien esiinkaivamista ja suunnitella kaupunkia niiden pohjalta? No onneksi Leppävaarassa on jo onnistuttu samaan aikaan aika edustava korttelikaupunki mutta sen ja Helsingin rajan välissä esim on pitkä pätkä tyhjää.

Mitä pientaloalueisiin tulle niin Helsingin seudulla on ominaista että ne ovat aika mäkisillä paikoilla ja koska joukkoliikenne edellyttää aina vähän kävelyä niin korkeuserot tekevät sen hankalaksi ja houkuttelee liikkumaan autolla. Myös se että eri asuinalueiden ja kaupunginosien väliset katuverkoston ulkopuoliset kevyen liikenteen väylät ovat huonokuntoiset varsinkin talvella ja syksyllä. Tähän toivoisi parannusta.

t. Rainer

Otso, hain takaa sitä että väestöllinen keskipiste josta niitä viivoja vedellään on keskustasta länteen ja pohjoiseen, sanotaan nyt vaikka Meilahti. Liikenneverkko on sitten monimutkaisempi asia, pitäisi Pasilaa keskimäärin parhaimpana sijaintina kaikki kulkumuodot osuudellaan huomioonottaen, mutta minusta tuota ei voi hahmottaa ihan ympyränä.

Alunperin kirjoittanut teme

minusta tuota ei voi hahmottaa ihan ympyränä.

Ok, kiitos tarkennuksesta. Puhe viiden kilometrin säteestä keskustasta johti minua harhaan.

Ja joo, painopiste on keskustasta vähän länteen ja selvästi pohjoiseen. Mikä näkyy selvästi toimistotilan hinnassakin.

Tuota Länsimetron toisen vaiheen alueita tarkasteltua, on selkeää, että Matinkylän jälkeen on pintarata mahdollinen Kivenlahteen saakka. Useassa kohtaa kylläkin ns. "ilmaratana".

Kaikki kaikessa, pintarataa tulisi tarkastella Matinkylän jälkeisellä osuudella.

Tässä on se ydynkysymys. Mikä on esim estänyt Helsingissä korttelikaupungin laajentamista sisämaahan päin? Tiedän että vanhojen ns puutarhalähiöiden välissä pitää säilyttää virkistysalueita mutta pitääkö niiden olla niin laajoja, kokonaisia metsiä? Mikä estää Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haaga-suunitelmien esiinkaivamista ja suunnitella kaupunkia niiden pohjalta?

Hyvä kysymys, tosin retorinen. Aluerakentamiskohteet ja kaikenmaailman Pihlajamäet koettiin edistyksenä 1960-70-luvuilla. Puolueiden kesken jaettiin kaikki urakat ja jokainen sai jotain, "sulle..mulle".

Helsinki sentään piti pakan jotenkin kasassa ja järkiintyminen on tapahtunut suht kivasti. Arabia, Hertsikanranta ja Aurinkolahti ovat osoittaneet sen, jopa Pikku-Huopalahti osittain. Pahin ongelma on ollut se, että Espoo ja Vantaa ovat aivan vapaasti saaneet tehdä mitä vaan, välittämättä yhteisestä suunnittelusta. YTV:tä on vastustettu, metroa on vastustettu, kaikki on ollut pahasta, mikä on tullut Helsingistä. Puutarha-himmeliä on noussut ja autoilulle on tehty lisää mahdollisuuksia. Espoolais-amerikkalainen autokaupunki on ollut unelmana. Nauroin mahani kippuralle, kun Espoota mainostettiin täällä "joukkoliikenteen mallikaupunkina".

Alunperin kirjoittanut Renne

Kaikki kaikessa, pintarataa tulisi tarkastella Matinkylän jälkeisellä osuudella.

Ei kai sinne ole kukaan ollut tunnelia suunnittelemassakaan.

Alunperin kirjoittanut hmikko

Ei kai sinne ole kukaan ollut tunnelia suunnittelemassakaan.

Sivustolta http://länsimetro.fi/fi/yhteystiedot...tti_ja_linjaus löytyy mm. seuraavaa

Matinkylästä länteen tulevalle osuudelle on tehty vasta aivan alustavia suunnitelmia. Ei ole vielä selvää, tuleeko raide osin vai kokonaan tunneliin Matinkylän länsipuolella. Tälläkin seikalla on vaikutusta niin linjaukseen kuin asemien sijainteihin.

Alunperin kirjoittanut I-Tuovinen

Helsinki sentään piti pakan jotenkin kasassa ja järkiintyminen on tapahtunut suht kivasti. Arabia, Hertsikanranta ja Aurinkolahti ovat osoittaneet sen, jopa Pikku-Huopalahti osittain.

Suhteellista. Arabia, Herttoniemenranta ja Pikku-Huopalahti olivat alueita, joihin korttelikaupunkia olisi voinut aikoinaan laajentaa. Ei voi enää. Siitä näkökulmasta Helsinki epäonnistui surkeasti.

Alunperin kirjoittanut j-lu

Suhteellista. Arabia, Herttoniemenranta ja Pikku-Huopalahti olivat alueita, joihin korttelikaupunkia olisi voinut aikoinaan laajentaa. Ei voi enää. Siitä näkökulmasta Helsinki epäonnistui surkeasti.

Kaivelepa Kyläsaari–Kalasatama–Sompasaari -alueen kaavoituskilpailun työt. Ruotsalainen porukka ehdotti sinne puhdasta umpikortteliruutukaavaa. Tilaohjelma oli kuitenkin kaikilla sama, eli kaikissa töissä rakennettiin sama kerrosala. Helsingin päättäjät eivät vaan halunneet sinne ruutukaavaa, enkä kilpailutöitä itsekin arvioineena pidä päätöstä ollenkaan huonona.

Ei umpikortteli mikään itseisarvo ole. Sillä on etunsa ja haittansa, kuten muillakin kaavoitusratkaisuilla. Ei minkään ratkaisun käyttö pilaa aluetta, jos kaikilla saavutetaan kuitenkin asetetut tavoitteet. Esimerkiksi Herttoniemenrannasta ei olisi tullut yhtään parempi joukkoliikennekaupunki umpikorttelein kuin nytkään. Vai mikä siinä mielestäsi on surkea epäonnistuminen?

Antero