Jossain tässä keskustelussa oli kirjoitusta NIMBY-ilmiöstä. Kuinka ei haluta, että oman virkistysmetsän paikalle rakennetaan täydennystä. Noin esimerkkinä.
Yleisesti sanoisin, että ei pitäisi arvostella NIMBYilyäkään. Siinä kun käy helposti niin, että sitä on hyvä arvostella siihen asti, kunnes se täydennysrakentaminen tulee oman pihan viereen.
Se on vähän kuin oppositio ja hallituspuolueet. Riippumattaa siitä, minkä nimisiä puolueita oppositiossa ja hallituksessa on, aina se mielipide ja teot ovat kiinni siitä, onko oppositiossa vai hallituksessa.
Kani kirjoitti erittäin hyvin perustein siitä, miten ei pidä kaiken aikaa olla kaupunkilaisten mielipiteitä ja tahtoa vastaan. Sillä kenelle tätä kaupunkiseutua tehdään? Jos täällä asuu 1,3 miljoonaa ihmistä, jotka haluavat virkistysalueita ja pienimuotoista rakentamista ja ovat valmiit kustantamaan sen vaikka käyttämällä 3 h vuorokaudessa autossa työmatkaan, niin mikä jokin poliitikkojen vähemmistö on päättämään, että tehdään toisin? Vielä vähemmän sitä päättämisen oikeutta on joukkoliikenteen harrastajalla, jonka mielestä bussit, metrot, ratikat tai junat ovat kivoja. Tällaista nimittäin kutsutaan demokratiaksi, ja meillä on sitouduttu demokratiaan aika vahvasti, ei harvainvaltaan.
Eivätkä nämä ratkaisut ole niin helppoja. Olen pettynyt siihen, että kysymykseni Kumpulan joukkoliikenneyhteyksistä ei tuottanut kuin 2 vastausta. Myönnän, ettei se ole helppo ratkaista, mutta virkamiesten ja poliitikkojen on vain pakko siihen asiaan ratkaisu löytää - vaikka eivät ole intomielisiä joukkoliikenteen harrastajia.
On helppo vaatia sitä ja tätä ja moittia muita siitä, että muut haluavat mukavuutta ja elämän helppoutta omalla tavalla. Kun ei ole vastuussa, on helppoa. Galluppiin vastaajat eivät ole vastuussa. He voivat sanoa, että tehdään vaan metro, kun ei tarvitse keksiä, mistä rahat ja voi miettiä, etten minä itse kumminkaan sitä käytä, ajan autolla. On myös helppo tyrmätä gallupissa Malmin ja Santahaminan rakentaminen. Kun itsellä on jo asunto. Ja jos ei välitä ulkoilusta, on helppo moittia niitä, jotka välittävät ja haluavat jättää rakentamattomia alueita.
Kani kirjoitti myös siitä, ettei pidä aina vaan jatkaa ikivanhoilla ratkaisuilla. Ja tyrmätä niiden perusteella se, että joku haluaa jotain muuta kuin samaa vanhaa huonoa. Jos sitä mitä nyt halutaan ei voi tehdä entisin keinoin, silloin on löydettävä uusia keinoja. Ei ole oikein vaatia, että kun ei viitsitä tai osata tehdä mitään uutta, on vain pakko tyytyä entiseen. Silloin on kehitys pysähtynyt - täällä meillä. Ja silloin me alamme taantua, sillä jossain muualla kehitys ei pysähdy. Taantuminen tarkoittaa, ettei meillä säily edes se, missä ollaan nyt. Vaan vuoden päästä olemme muita huonommassa asemassa kuin tänään. Sitä ei varmaan kukaan halua, mutta se tulee pyytämättä ja ponnistelematta.
Antero