Koska ainakin omien kokemuksieni mukaan käsitys kulloinkin parhaasta asuinpaikasta vaihtuu hyvin pitkälti iän mukaan.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta rohkenen väittää, että tuo näkemys on jo vähän vanhanaikainen. Perinteinen "stadin slummissa skidinä, Kallion sykkeessä opiskelijaboksissa, lähiön rauhassa lasten kanssa" ei enää mene niin kuin se joskus meni. Kalliossa kasvaa lapsia niin paljon, että kaupunki on hätää kärsimässä, kun niille lapsille ei ole osattu suunnitella päivähoito- eikä koulupaikkoja. 70-80-luvuilla syntyneet eivät enää tahdokaan muuttaa lähiöihin lapset saatuaan –*tai ainakaan kaikki eivät halua, ja niitä haluttomia on sen verran paljon, että sillä on jo merkitystä.
Minä väittäisin näin: yksilön käsitys kulloinkin parhaasta asuinpaikasta vaihtelee elämäntilanteiden mukaan – tai on vaihtelematta. Mutta ennen kaikkea yksilöllisyys taitaa olla 2010-luvulla suurempaa kuin lähiörakentamisen suurina vuosikymmeninä. Ei ole enää sitä suurta massaa, joka muutti maalta kaupunkiin ja tahtoi kaupungissakin nähdä ikkunasta mäntymetsän. Eikä ole sitä suurta massaa, joka oli kituuttanut keskikaupungin vanhanaikaisissa puutaloissa ja ahtaissa pikkuasunnoissa ja joille lähiön aravakolmio, sähköhella ja ikioma kylpyamme olivat unelmien täyttymys. On vain mukavuuksien äärellä kasvaneita ihmisiä, joiden preferenssit vaihtelevat.
Ihan varmasti on niin, että moni haluaa asua kantakaupungissa ja ihan yhtä varmasti on niin, että moni haluaa asua lähiössä. Varmaan jokainen meistä sallii kanssaihmiselle sen, että tämä asuu ihan kummassa tahansa. Homma menee pieleen vasta siinä vaiheessa, kun ryhdytään keskustelemaan siitä, mitä pitäisi rakentaa kaikille niille, jotka ovat vasta muuttamassa pk-seudulle. Tehdäänkö lisää lähiötä, vai lisää kantakaupunkia. Tuossa kohtaa rajalinja tuntuu menevän vähän sen mukaan, mistä itse kukin kulloinkin tykkää. Lähiön ystävä haluaa lisää lähiötä, metroa ja liityntäbusseja (tai ei se niitä liityntäbusseja varmaan halua, mutta ne kuuluvat diiliin, halusi tai ei), kantakaupungin ystävä lisää korttelikaupunkia ja ratikkaa. No, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen mutta minusta ei tarvitse katsoa kuin asuntojen hintoja ja todeta, että lähiöasunnoista ei ole pulaa, kantakaupunkimaisista asunnoista on. Tehdään siis lisää niitä jälkimmäisiä – kenenkään ei ole pakko muuttaa niihin, mutta jos niitä tehdään, ne täyttyvät ihan varmasti. Ja jos niitä tehdään paljon, ehkä niiden hintataso voisi muuttua sellaiseksi, että lähiöistäkin voisi muuttaa niihin, jos joku niin tahtoo tehdä.
