Olet tässä aivan oikeassa. Suomi on pieni maa jossa on enää mutta toistaiseksi vain yksi raideliikennekaupunki. Jos lähdet sille alalle töihin ja haluat pysyä alalla, työnantajavaihtoehtoja ei paljon ole.
Metron alkuajoilta tuttuja nimiä kuvioissa on todellakin mukana edelleen. Eläkkeelle jäänyt HKL:n suunittelujohtaja Vepsäläinen tekee yhä metroaiheisia konsulttitöitä entiselle työnantajalleen. Hän aloitti uransa Unto Valtasen assistenttina metrotoimistossa. YTV:n liikennejohtaja Järviluoma on vielä virassa, mutta ollut tekemeässä länsimetrosuunnitelmia jo uransa alussa. Merkittävä suomalainen liikennekonsulttitoimisto oli Pentti Murolen LT-konsultit, jonka toiminta käynnistyi samoihin aikoihin kuin metrosuunnittelu. Murole möi firmansa pari vuotta sitten kansainväliselle WSP-ryhmälle, mutta on itse mukana projekteissa yhä.
Poliitikkopuolelta sekä muualta virkamiehistöstä, kuten kaupunkisuunittelusta ja ministeriöistä, löytyy myös "vanhoja partoja". Itse asiassa koko Suomen kanssa on sellainen tilanne, että 1970-luvun alussa valmistunut liikenne(tie)insinööripolvi kansoitti kaikki kaupunginvirastot ja ministeriöt, kun elettiin valtavaa liikenneverkkojen kasvukautta ja uusia pestejä perustettiin. Autoille tarvittiin tilaa. Siellä ne ovat yhä, tosin eläköitymisiässä monet.
Ulkomaiset vaikutteet eivät ole tänne yltäneet viime vuosikymmeninä, toisin kuin silloin 1960-luvulla kun vallankumouksellinen Smith-Polvinenkin tehtiin. Suomalaisilla on yleisenä asenteena ajatus siitä, että kun koulut on käyty, sitten tehdään mitä opittiin eikä käydä koulua lisää. Moottoritiet ja joukkoliikenteen siivoaminen maan alle autojen tieltä olivat 1960-luvun henki ja uutta Suomessa. Se omaksuttiin ja sitten sitä sovellettiin eikä vilkuiltu muualle. Ja sovelletaan edelleen.
Eikä asiassa auta lainkaan se, että rakentamiseen liittyvät valtavat taloudelliset intressit, joita täytyy tietenkin suojata. Motari- ja metrokulttuuri edellytti (ja edellyttää yhä) paljon rakentamista, josta riittää sitten hyvää eli töitä ja rahaa jaettavaksi kyllin monelle niin, että kukapa haluaisi sellaisen loppuvan.
Antero