Pohjanmaan rata ja hiukan muutakin

Eikö esimerkiksi Rovaniemeltä tuleva ja Rovaniemelle menevä juna voisi kohdata Kemissä?

Eikö olisi tärkeämpi, että ne kohtaavat Oulussa, jossa niillä olisi vaihtoyhteydet Savon suunnalle?

Nykyisin junia kulkee Kemin kohdalla enimmäkseen kolmen tunnin välein. Jos kuitenkin junia kulkisi tunnin tai kahden tunnin välein, niin kyllä ne sitten varmaan voisivat kohdata Kemissäkin (Oulun lisäksi).

Jos Kemi - Haaparanta -välillä halutaan liikennöidä tunnin välein, tarvitaan käytännössä kaksi junayksikköä. Yhdellä junayksiköllä voi ajella (vaikkapa) kahden tunnin välein.

Sinun suunnitelmasi vaatisi aika paljon enemmän lisäkalustoa kuin "minun suunnitelmani" vaatimat kuusi junayksikköä. Liikenteen aloittamiskynnyksen luulisi olevan matalampi, jos lisäkalustoa tarvitaan vähemmän.
 
Eikö olisi tärkeämpi, että ne kohtaavat Oulussa, jossa niillä olisi vaihtoyhteydet Savon suunnalle?

Nykyisin junia kulkee Kemin kohdalla enimmäkseen kolmen tunnin välein. Jos kuitenkin junia kulkisi tunnin tai kahden tunnin välein, niin kyllä ne sitten varmaan voisivat kohdata Kemissäkin (Oulun lisäksi).
Rovaniemeltä Ouluun liikennöivä taajamajuna jatkaisi Kajaaniin, jossa välitön vaihto Savon radan junaan.

Kemistä etelään olisi tunnin vuoroväli. Junat siis kohtaisivat jossain Oulun ja Kemin välillä Oulun ja Kemin lisäksi. Junista joka neljäs olisi välipysähdyksetön IC-juna, jossa toki voisi tarvittaessa käydä Oulun-Kemin-seutulippu.

Jos Kemi - Haaparanta -välillä halutaan liikennöidä tunnin välein, tarvitaan käytännössä kaksi junayksikköä. Yhdellä junayksiköllä voi ajella (vaikkapa) kahden tunnin välein.
En ole laskenut kohtuullisin välipysähdyksin Kemi-Haaparanta-matka-aikaa, mutta jos se on alle 25 min, riittää kierrosajaksi yksi tunti. Jos tunnin kierrosaikaa ei voida toteuttaa, kannattanee junayhteys yhdistää Oulun suunnan taajamajuniin ja liikennöidä hybridijunin tai sähköistää Kemi-Haaparanta.

Sinun suunnitelmasi vaatisi aika paljon enemmän lisäkalustoa kuin "minun suunnitelmani" vaatimat kuusi junayksikköä. Liikenteen aloittamiskynnyksen luulisi olevan matalampi, jos lisäkalustoa tarvitaan vähemmän.

Suunnitelmani, tai pikemminkin visioni sijoittuu vuoteen 2025, joten lennokkuutta saa olla enemmän kuin esim. vuoteen 2010 tai 2015 sijoittuvissa.
 
Helsingin Sanomissa oli 23.8. uutinen, jonka mukaan VR aikoo Pohjanmaanradan kunnostuksen valmistuttua ajaa Helsinki – Oulu – junia alle viiden tunnin. Kuinkahan tämä onnistuu? Tasan viiden tunnin matka-ajalla matkanopeudeksi tulee 136 km/h. Pendolinojen huippunopeus nousee 200 km/h:in, joten tämä onnistunee pysähdysten määrän pysyessä nykyisellään. Eri asia on mitä tämä vaikuttaa muihin juniin.
Tämä viestiketju löytyi parin vuoden takaa. Sen ajatuksia laajentaen oheisessa aikatauluhahmotelmassa on nykyistä aikataulua hieman ”viritetty”. Periaatteessa nopeita junia voisi olla viisi paria, mutta kun IC-juniakin on seassa samalla tiheydellä, rata tuskin vetää tätä riittävällä varmuudella. Junakohtauksia olisi keskimäärin 45 minuutin välein. Edelleen tarvitaan lisäjunia Helsingin ja Seinäjoen/Vaasan välille, joten pahin paine kohdistuu Parkanon rataan. Kalustontarve aikataulussa näkyviä junia varten on 7 IC-runkoa ja 4 Pendolinoa sekä mahdollisten lisäjunien/runkojen ja määräaikaishuoltojen vaatima kalusto.
Selkeämpi ratkaisu olisi siirtyä kaksituntirytmiin, jolloin kaikki Helsingin ja Oulun väliset junat ajettaisiin IC-kalustolla (todennäköisesti pelkästään kaksikerrosvaunuja). Parkanon rata mahdollistaa niillekin huippunopeuden 200 km/h ja muuallakin nopeutta voitaneen nostaa paikoitellen. Tämä on tarpeen ainakin Helsingin ja Tampereen välillä, missä IC-junia voidaan nopeuttaa myös muuttamalla ne kulkemaan nopeiden junien kulkuvuoroilla. Seinäjoelle mentäessä jäävät ylimääräiset vastaantulijoiden väistelyt pois (ainoa tarpeellinen junakohtaus osuu Parkanoon).
Esimerkissä kulkuajat on valittu niin, että kaikki junakohtaukset osuvat kaupallisille pysähdyspaikoille tai kaksiraiteisille osuuksille. Tampereen ja Seinäjoen välillä voidaan tarvittaessa liikennöidä tunnin välein. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi kahden tunnin välein lisäjunia Vaasaan; tässä tosin radan kapasiteetti olisi äärimmillään. Seinäjoelta ylöspäin tilanne on sama: lisäliikenteen aiheuttamat junakohtaukset osuisivat sopiviin kohtiin (Kauhava/kaksoisraide/Vihanti), mutta yksiraiteisuuden vuoksi liikenne tuskin olisi riittävän luotettavaa.
Vaihtoyhteyksien kannalta aikataulu olisi ihanteellinen, mikä onkin rytmityksen yksi päätarkoituksista. Tämä johtuu junakohtauksien osumisesta (Parkanoon), Seinäjoelle, Pännäisiin, Ylivieskaan ja Ouluun (myös bussiliikenne hyötyy tästä ja miksei taksitkin). Kalustontarve (Hki – Ol – Roi) on minimissään 8 runkoa.
Kaksituntirytmin ongelmana on, ettei se ole yhteismitallinen nykyisen kolmituntirytmin kanssa. Siksi siirros olisi toteutettava koko rataverkolla yhtä aikaa, mikä onkin sitten isompi projekti.
Juha
 

Liitetiedostot

  • HkiOl2.pdf
    191.6 KB · Lukukerrat: 257
Juha P Korhosen viestiin...

Ic-kaluston jossa on yksikerrosvaunuja, tai ravintolavaunu, maksiminopeus on 160 km/h. Uusiin 2xvaunuihin tosin tulee ravintolavaunut myös, joten sellaisia nippuja voidaan ajaa 200 km/h. Tuohon aikatauluusi kommentoisin seuraavaa. Hki-Seinäjoki väli voitaisiin varmasti ajaa tuohon aikaan. Sitten kun pohjanmaanrata on täysin valmis 2-vaiheineen päivineen, niin kyllä Seinäjoelta pohjoiseen pystyy ajamaan paljon nopeammin, mitä aikataulussa on esitetty. Suluissa ne ajat mitä esityksessä oli, omiin aikoihin laskettu myös jo pysähdysajat matkustajien ottoa varten. Esim Seinäjoki-Lapua 12min (14), Lapua-Kauhava 9min (12), Kauhava-Pännäinen 25min (30), Pännäinen-Kokkola 15min (18), Kokkola-Kannus 17min (20), Kannus-Ylivieska 18min (21), Ylivieska-Oulainen 12min (15), Oulainen-Vihanti 12min (14), Vihanti-Oulu 27min (30). Olettaen, että rata on 200 km/h ainakin suurilta osin sallivaa, ja että kalusto on sen mukaista. Lyhyesti laskettuna Seinäjoki-Oulu voidaan ajaa 27 minuuttia nopeammin, kuin mitä esittämässäsi aikataulussa on esitetty. Käytin keskinopeutena pitkillä väleillä 42 m/s (151km/h) ja lyhyemmillä väleillä 38-40 m/s (136-144km/h), plus lisäsin näiden perään 1-2 minuuttia pysähdysaikaa paikasta riippuen. Laskin tosin aikataulut ilman pelivaraa, joten ehkä sellainen 20-22 minuuttia esittämääsi aikatauluasi voisi realistisesti nopeuttaa Seinäjoki-Oulu välillä. Junien määrän lisäämisestä olen samaa mieltä.
 
Jos VR toimii fiksusti (miten se nopean kaukoliikenteen osalta on toki toiminutkin), se siirtää rataremontin valmistuttua Turun Pendolinot Oulun radalle ja muuttaa kaikki Helsinki-Seinäjoki-Oulu-(-Rovaniemi)-päivä-IC:t kokonaan kaksikerroksisiksi ravintolaa myöten. Yksikerroskalustolle on Suomessa ihan riittävästi max 160 km/h-rataa esim. Savon ja Karjalan suunnassa, joten ne kannattaa ajaa loppuun siellä. Turun kaukojunat olkoot kaikki IC2-kalustolla liikennöitäviä InterRegio- tai CityExpress-junia (vrt. Elmo Allénin visio eräässä toisessa ketjussa alkusyksystä).
 
Turun kaukojunat olkoot kaikki IC2-kalustolla liikennöitäviä InterRegio- tai CityExpress-junia.

Helsinki-Turku Pendolinojen ajoaika on tällä hetkellä aikataulussa täsmälleen sama kuin IC2-junien, joten palvelu vaan paranisi, ainakin omasta mielestäni, koska IC2-vaunuissa on parempi kyyti.
 
Ennen tässä pähkäiltyjen rataremonttien valmistumista Pendolinojen vuodet ovat lopullisesti täynnä ainakin kaukoliikenteessä. Onneksi niin, viheliäisitä pizzamopoista ei koskaan ole suomalaisille ollut muuta kuin harmia ja vain täydellinen idiootti voi niitä puolustaa. Toki niitä voidaan ajaa loppuun esim.työmatkaliikenteessä tai lentokenttäsukkuloina, mutta jos Helsingin ja Oulun välille kunnon nopeaa junaa ollaan hankkimassa, sen on oltava pohjoisiin olosuhteisiin suunniteltu ja rakennettu uusi paketti, joka sitten nopeudellaankin on rinnasteinen Saksan ICE:hen tai Ranskan TGV:hen. Kaksikerroksisten IC-vaunujen (ja niillä kenties ajettavien InterRegio-vuorojen?) varaan tämä, kuten muukin pitkien matkojen matkustajaliikenne Suomessa, on rakennettava.
On sinällään hullua, että IC:t pysähtelevät muuallakin kuin keskustaajamissa. Pohjanmaan radalta tällaisia turhia seisahduksia ovat oikeastaan kaikki muut, paitsi Hämeenlinna, Tampere, Seinäjoki, Kokkola ja joku Pohjois-Pohjanmaan solmukohdista (Vihanti tai Oulainen?). Rajatapauksina voidaan pitää Parkanoa, johon ei liitynnällä pääse, jossain määrin ehkä Seinäjoen ja Oulun väliset pikkuasematkin, mutta siellä on varsin monta alle 75 km:n asemaväliä, joka muistaakseni aikanaan (ensimmäisiä IC-junia Suomeen lanseerattaessa) määriteltiin lyhimmäksi matkaksi, joka tällaisilla junilla ylipäätään olisi mahdollista mennä. Sikäli on järjetöntä, että ilmiselvällä taajamajunalinjalla Seinäjoki-Lapua-Kauhava-Pännäinen-Kokkola yhden tai pari asemaväliä ajava asiakas joutuu hankkimaan IC-lipun...

Seinäjoelta ja Kokkolasta voidaan hyvin lähteä taajamajunilla IC:n perään ja vastaavasti saapua sitä ennen -Kokkolasta lähtevä kääntyköön sitten Ylivieskasta Ylä-Savon suuntaan eli olkoon kiskobussi. Paikallisjuna esim.Oulaisista Raaheen voisi myös olla pätevä ratkaisu.
Tuore kokemukseni Pohjanmaan radalta (pe 16.11.IC43:lla ylös ja su 18.11.IC58:lla alas) antoi vaikutelman, että tällä radalla asiat ovat hoidossa muuten, mutta nämä turhat pysähdykset viivästyttävät junaa tarpeettoman paljon. Asiakkaita on toki palveltava, mutta InterCityn kuuluu pysähtyä vain isoissa kaupungeissa.

Sama ongelma vallitsee muuten Karjalan radallakin Lappeenrannan ja Joensuun välillä, josta tosin on eräitä pysäkkejä lakkauttamalla vedetty "mutkia suoriksi". Mutta sielläkin IC nopeutuisi kummasti, jos esim.Savonlinnan kiskobussin liittymäasema olisi vaikka Imatra tai edes Simpele tai radalla kulkisi edes joku taajamajuna, joka palvelisi niitä "cityjä", jotka eivät ihan Internationalen märitelmää täytä.
 
Sikäli on järjetöntä, että ilmiselvällä taajamajunalinjalla Seinäjoki-Lapua-Kauhava-Pännäinen-Kokkola yhden tai pari asemaväliä ajava asiakas joutuu hankkimaan IC-lipun...

Miten sen nyt ottaa. Saksassakin IC:t pysähtyvät keskimäärin puolen tunnin välein, eikä kolme pysähdystä tunnissakaan mikään harvinaisuus ole.
 
Saksassakin IC:t pysähtyvät keskimäärin puolen tunnin välein, eikä kolme pysähdystä tunnissakaan mikään harvinaisuus ole.
Tanskassakin IC tuntui pysähtyvän kaikille vähintään 10 000 asukkaan paikkakunnille. LynTog vähän harvemmin lukuun ottamatta osuuksia, joissa ei lähiaikoina kulkenut muita junia.
 
Asiakkaita on toki palveltava, mutta InterCityn kuuluu pysähtyä vain isoissa kaupungeissa.

Kaunis ajatus, mutta pitkät etäisyydet ja ohuet matkustajavirrat eivät oikein mahdollista taloudellisesti järkevää "päällekäistä" liikennöintiä useilla eri junatyypeillä samoilla osuuksilla.

Mutta sielläkin IC nopeutuisi kummasti, jos esim.Savonlinnan kiskobussin liittymäasema olisi vaikka Imatra tai edes Simpele tai radalla kulkisi edes joku taajamajuna, joka palvelisi niitä "cityjä", jotka eivät ihan Internationalen märitelmää täytä.

Ei vaikuta kovinkaan hyvältä idealta. Savonlinnasta on on yhteys myös Joensuun suuntaan Parikkalasta. Minkä takia Simpele edes olisi parempi paikka pysähtyä kuin Parikkala, vaikka jättäisi Savonlinnan liitynnän kokonaan huomioimatta?
 
Jos pysähdyspaikkojen määrä olisi minimoitava, olisi Simpele parempi, koska silloin IC:n ei tarvitsisi pysähtyä Parikkalassa, mutta Savonlinna-Parikkala-osuudelta Joensuun suuntaan menevien vaihtomatka ei kuitenkaan olisi suhteettoman pitkä. Sama pätisi Pohjanmaan radalla Kannuksen ja Ylivieskan kohdalla, jos Iisalmen kiskobussi lähtisikin Kokkolasta.
Suomessa on sinällään rakenteellinen vääristymä junatyyppien kohdalla, kun on monia asemia ja jopa rataosuuksia, joille ei ole edes mahdollista mennä taajamajunilla. Nopean junan pitäisi aina olla lisäarvo peruspelvelulle. Tosin Pohjanmaan radalla tämä oletus pystytään kiertämään melko helposti sillä, että määritellään yöjunat taajamajuniksi ja lakkautetaan pikajuna-määritelmä kokonaan.
 
Jos pysähdyspaikkojen määrä olisi minimoitava, olisi Simpele parempi, koska silloin IC:n ei tarvitsisi pysähtyä Parikkalassa, mutta Savonlinna-Parikkala-osuudelta Joensuun suuntaan menevien vaihtomatka ei kuitenkaan olisi suhteettoman pitkä.

En voi sanoa että tuntisin aluetta kovinkaan hyvin ja kysyisinkin mikä tekee Simpeleestä merkittävämmän pysähdyspaikan kuin Parikkala? Matka-aikaan sillä kumpi pysähdyspaikaksi valittaisiin ei kai pitäisi olla mitään vaikutusta? Ja edelleenkin pitäisin Simpelettä merkittävästi huonompana ratkaisuna Joensuun suunnan vaihtojen kannalta.
 
Itse kaipaan julkista tavoitetta/ohjelmaa Suomen nopean raideliikenteen seuraavista tavoitteista. Vuonna 1992 tehtiin päätökset "Nopeista tulevaisuudenjunista" eli hankittiin Pendolinot. Samoihin aikoihin päätettiin tulevien nopeuksien suuruusluokasta eli 200-220km/h. Tuosta on nyt 20 vuotta ja tie on mielestäni pitkälti kuljettu loppuun nopeutuksien suhteen. Lienee selvää että erillisten suurnopeusratojen rakentaminen ei edelleenkään ole mahdollista Suomessa laajassa mittakaavassa. Joten kallistuvakorisuus on edelleen ensisijainen valinta kalustossa.

Sm6 lienee suurelta osin teknisesti uutta Pendolino-sukupolvea ja näin ollen hankittavissa samalla nopeustasolla kuin ETR 600 eli 250km/h. Ja toisaalta Talgo on valmistanut 1520mm raideleveydelle ja 250km/h nopeuksille junia, joten kaluston puolella etenemissuuntia löytyy. Toki kulunvalvonta pitäisi uudistaa, koska käsittääkseni JKV ei kykene yli 220km/h nopeuksille, mutta ETCS on toisaalta ratkaisu tähän.

Tietenkin vaihtoehdoksi voidaan ottaa ratojen edelleen parantaminen 220km/h nopeuksille ja Sm3 käyttö, mutta suuria aikahyötyjä ei Pohjanmaan radan perusparannuksen jälkeen ole enää mahdollisella 20km/h nopeuden nostolla saatavissa. Yksinkertaisimmillaan hanke voisi tarkoittaa Oulu-Helsinki välille uutta kalustoa joihinkin vuoroihin ja tiettyjen rataosien kuten Lielahti-Seinäjoki nopeustasojen nostamista vaikka tasolle 250km/h. Näin kilpailukyky suhteessa lentoliikenteeseen paranisi tärkeimmällä yhteisvälillä ja junaliikenteen imagokin paranisi.

Eli suomalaista miniversiota ruotsalaisten Gröna Tåget-hankkeesta. Mutta ehkäpä tällainen visio on jo tehty Liikennevirastossa. Ministerin selän takana tietenkin.

PS. sarkasmia
 
Viimeksi muokattu:
Ministerin selän takana tietenkin.

Tokko tuommoista tarvitsisi tehdä ministerin selän takana. Ainakin tällä kaudella ministeri on ollut puolustamassa isoimpia radanrakennusrahoja pitkiin aikoihin.

Suomessa on kyllä paljonkin rataa, jonka nostaminen luokkaan 200 tai 220 km/h olisi merkittävä parannus matkustusnopeuteen, vaikka nyt Seinäjoki - Vaasa ja Toijala - Turku, soveltuvin osin. Itä-Suomea tunnen huonosti, mutta lienee niitä sielläkin. Matkustajamäärät vaan ovat nykyisellään niin pieniä, että investointeja ei tehtäne.

Sattumoisin osui juuri silmiin isossa maailmassa tehtyjä ennusteita fossiilisten polttoaineiden hintojen kehityksestä seuraavien parinkymmenen vuoden aikana. Luvut olivat sitä luokkaa, että sähkötoimiset kulkupelit saattavat olla arvossaan piankin. Eri asia tietysti on, missä määrin ne ovat teräspyöräisiä.
 
Pohjanmaanradan parantamisessa meni kovin moni asia pieleen. Ensinnäkin työ aloitettiin liian myöhään, minkä ansiosta rata pääsi routimaan. Tämän seurauksista kärsitään edelleen joka kevät. Toiseksi rahoitus oli järjestetty huonosti, minkä vuoksi töitä ei voitu järjestää rationaalisesti, välillä rahat loppuivat kokonaan ja työ on edelleen pitkittynyt. Kolmanneksi työ aloitettiin väärästä päästä: ensiksi olisi pitänyt rakentaa kaksoisraide mahdollisimman pitkille osuuksille. Sen jälkeen liikenteelle aiheutuneet häiriöt olisivat olleet pienemmät. Neljänneksi radan tavoitetaso olisi pitänyt asettaa korkeammalle: myös tavanomaisen kaluston huippunopeus olisi pitänyt pystyä nostamaan 200 km/h ja kaksoisraide olisi pitänyt saada huomattavasti pitemmille osuuksille, mieluiten tietysti koko matkalle. Täydellisenä tällainen ohjelma olisi tietysti noin kaksinkertaistanut hinnan eikä se olisi siinä mielessä ollut realistinen silloisessa liikennepoliittisessa ilmapiirissä.
Tietysti paras lähestymistapa olisi ollut laatia juna-aikataulu ensiksi ja katsoa millaisella kalustolla se parhaiten hoidetaan sekä hankkia kalustoa sen mukaisesti. Näin olisi radan taso voitu määrittää optimaalisesti. Nythän on toimittu juuri päinvastoin. Tulevan, kunnostuksen valmistumisen jälkeisen ajan aikataulun laadinta on tässä vaiheessa hankalaa.
Itse aikataulun muodon kannalta oleelista on pyritäänkö Seinäjoella ja Oulussa hyviin vaihtoyhteyksiin. Nykyisellä junatarjonnalla (kolmi- tai kaksituntirytmi) optimaalinen matka-aika ko. välille on kolme tuntia, jolloin junakohtaukset osuvat kumpaankin päähän. Sveitsissä tätä kutsutaan ”ei niin nopeasti kuin mahdollita vaan niin nopeasti kuin on tarpeellista”-periaatteeksi. Pohjanmaanradan tapauksessa tilanne on kuitenkin harmillinen, koska matkan ollessa niin pikä junia on vaikea saada kovin kilpailukykyisiksi. Keski-Euroopan suurnopeusradoilla katsotaan, ettei matka-aika saisi olla pidempi kuin 3 - 4 tuntia. 5½ tunnin matka-ajassa on tähän vielä turhan paljon eroa.
Ongelman voisi kiertää oheisella aikataululla (vain aamun ensimmäiset ja illan viimeiset junat merkitty, kaikki pysähtyvät myös Pasilassa ja Tikkurilassa):
540 600 640 700 Helsinki 2300 2320 2400 020
1) 1) 1) 1)
723 727 823 827 Tampere 2133 2137 2233 2237
735 730 835 830 Tampere 2130 2125 2230 2225
Pori 800 Jy 900 Parkano 2101 Jy 2201 Pori
830 930 Seinäjoki 1930 2130
833 935 Seinäjoki 1925 2127
914 Vs Pännäinen Vs 2047
928 Kokkola 2032
930 Kokkola 2030
948 Kannus 2013
1005 Ylivieska 1955
1007 Ylivieska 1953
1021 Oulainen 1940
1034 Vihanti 1927
1059 Oulu 1901
1) Pysähtyvät myös Ri, Hl, Tl ja Lpä
Pohjanmaalle menee siis kaksi linjaa: Ouluun (joka toinen edelleen Rovaniemelle) ja Vaasaan, molemmat kahden tunnin välein. Ne kohtaavat Seinäjoella naapurilinjan vastakkaissuuntaisen junan, jolloin vaihtoyhteys Vaasaan säilyy. Näin matka-aika Ouluun voidaan lyhentää viiteen tuntiin. Tämä edellyttää, että junat voivat ajaa 200 km/h koko matkalla sekä uutta kaksoisraideosuutta noin Jepuan kohdille.
Kaupallisessa mielessä liikennöinti tunnin välein Helsingistä Seinäjoelle voi tietysti olla ”haastavaa”, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Lisäksi Seinäjoen ja Vaasan välille tarvittaisiin oikeastaan taajamajunia kahden tunnin välein.
Kalustoa tarvittaisiin vähintään 13 runkoa, joten aikataulun voisi hoitaa Pendolinoin. Tämä sitoisi ne kaikki tähän liikenteeseen. Ongelmana olisi todennäköinen matkustajakapasiteetin puute, sillä vain muutama junista voitaisiin ajaa kahdella rungolla.
Helsingin päässä junien kulku siirtyisi puoli tuntia, mikä olisi matkustajien kannalta hankalaa.
Juha
 
Takaisin
Ylös