Raidetaksi ja automaattiautot - kuvitelmaa

Juuri näin. Tätä voi tietenkin verrata siihen, että Googleauto osaa ajaa jonkin sille opetetun matkan. Onhan hevonenkin oppinut matkan kapakasta kotiin. Eli ollaanko tasoissa? Ei olla, sillä hevonen tietää, minne se on menossa, ja jos matkalla tulee jotain odottamatonta, se kykenee reagoimaan siihen. Googleauto ei osaa muuta kuin pysähtyä.

Hevosten kanssa tekemisissä olleena voin kyllä vahvistaa, että hevonen joskus reagoi odottamattomiin tilanteisiin. Silloin usein suunta arvotaan, vauhti kiihtyy maksimiin ja kuski voi vain toivoa, että vauhkoontunut polle pysähtyisi ennen kuin rytisee. Hevosilla on näet välillä jarrut hukassa.

Hevonen on myös parempi reitillä, joka ei ole ennalta opetettu. Hevonen osaa edetä itsenäisesti tuntemattomassakin maastossa, kun ratsastaja vain osoittaa sillee suunnan. Koska hevonen kykenee tunnistamaan ympäristönsä ja toimimaan havaihtojensa mukaisesti. Hevonen on tehty menestymään ympäristössä, Googleautolle pitää tehdä ympäristö, joka menestyy Googleauton kanssa. Tässä on keskeinen ja perustava konseptuaalinen ero hevosen ja Googleauton välillä. Ja selitys sille, miksi Googleauton konseptin kehittäminen on turhaa, jos tavoitellaan itsenäisesti kulkevaa autoa.

Uskoisin, että itsenäisesti kulkevat autot kehittyvät pikkuhiljaa, kahta eri reittiä. Toinen reitti on kuljettajaa avustavan ajoneuvotekniikan asteittainen muuttuminen automaattiajoksi. Uusiin autoihinhan on tullut kaistavahtia, automaattista vakionopeussäätimiä ja muitakin törmäyksenestolaitteita. Ihmisluonnon tuntien kohta moottoritiet ovat täynnä naisia, jotka autossa samaan aikaan meikkaavat, kirjoittavat sähköpostia läppärillä ja juovat aamukahvia, ei siinä enää rattiin kosketa, autohan kulkee niin automaattisesti. Tämä johtanee jonkinlaiseen turvallisuuskriisiin, kellonsoittaja auton edessä ei oikein toimi, joten ehkä aika pitkäänkin automaattiajoa säännellään ja ihminen toimii hätävarana.

Samalla sekä tekniikka kehittyy, että sille määritellään sallitut alueet. Aluksi esimerkiksi vain osalla moottoriteitä saa ajaa ilman ohjausta. Se, että auto osaa vaihtaa kaistaa ja lähtee ulos oikeasta liittymästä tulee sitten nopeasti sovelluksena perässä. Kun helpommat systeemit toimivat riittävän turvallisesti sallittuja automaattiajoalueita aina vaan laajennetaan, sitä mukaa kun tekniikka kehittyy. Vaikeimmat alueet toki tulevat automaattiajoon viimeisinä.

Toinen reitti ovat hitaasti kulkevat liikennevälineet, joilla kuljetaan sekä ihmisiä että tavaraa. Ne liikkuvat hitaasti ja niiden käyttö lisääntyy, kun ne tulevat massatuotantoon. Ensin hitaita robottikuljettimia käytetään suljetuilla tai hrlpoilla alueilla ja sitten ne siirtyvät aina vaan vaikeammille alueille.

Ei robottiauto kyllä todellakaan tule teille yhdessä rysäyksessä, vaan automaattiajosovellukset vaan lisääntyvät ja parantuvat pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa sitten ei enää ihmistä päästetä edes hätävarakuskiksi.
 
Toinen reitti on kuljettajaa avustavan ajoneuvotekniikan asteittainen muuttuminen automaattiajoksi. Uusiin autoihinhan on tullut kaistavahtia, automaattista vakionopeussäätimiä ja muitakin törmäyksenestolaitteita.

Tämänsuuntaista kehitystä varmaankin tapahtuu. Matka edes rajoitettuun automaattiajoon on kuitenkin pitkä. Avustaville toiminnoille on ominaista se, että niillä ratkaistaan yksittäisiä ongelmia, jotka voidaan pukea yksinkertaiseksi signaalin ohjaamiseksi (esim. sijainti kaistaviivoihin nähden). Ne eivät edellytä laajempaa liikennetilanteen kokonaiskuvan hahmottamista, mikä puolestaan on vähänkään yleiskäyttöisen automaattiajon edellytys.

Aluksi esimerkiksi vain osalla moottoriteitä saa ajaa ilman ohjausta. Se, että auto osaa vaihtaa kaistaa ja lähtee ulos oikeasta liittymästä tulee sitten nopeasti sovelluksena perässä.
Mahtaako kuitenkaan tulla "nopeasti perässä"? Kuvailepa vaikka algoritmi, jolla auto päättää vaihtaa kaistaa.
 
Mahtaako kuitenkaan tulla "nopeasti perässä"? Kuvailepa vaikka algoritmi, jolla auto päättää vaihtaa kaistaa.

Kaistanvaihtoon moottoritiellä pystyy esimerkiksi tämäntyyppinen järjestelmä, toki kun ollaan moottoritiellä monet asiat yksinkertaistuvat kaupunkiajoon verrattuna:

https://www.youtube.com/watch?v=TsaES--OTzM

Vastaavia systeemejä on kehitteillä jokaisella isolla autonvalmistajalla, mm. Tesla, Mercedes-Benz, BMW, VAG, Toyota jne. Kaistanvahdit, adaptiiviset nopeussäätimet ja törmäyksenestojärjestelmät ovat ensimmäisiä puoliautomaattisen autoilun sovelluksia, kun yhtä kaistaa pystytään vahtimaan, kaistanvaihto moottoritiellä ja ajo liittymään on seuraava luonnollinen askel autoelektroniikan kehityksessä.
 
Vastaavia systeemejä on kehitteillä[...]

Ja on ollut kehitteillä jo vaikka kuinka kauan. Prismassa tai jossain muussa YLEn ohjelmassa näytettiin jo varmaan 15 vuotta sitten robotti-Mersulla tehty ohitustilanne autobaanalla. Kumma, että se ei vieläkään ole tätä päivää, niin kuin ei ole lentävät autotkaan tai planeettojen välinen matkailu. Kaikkien näiden olisi pitänyt olla jo ajat sitten valmista kulutustuotetta.
 
Kumma, että se ei vieläkään ole tätä päivää, niin kuin ei ole lentävät autotkaan tai planeettojen välinen matkailu. Kaikkien näiden olisi pitänyt olla jo ajat sitten valmista kulutustuotetta.
Menee hieman ohi robottiautojen, mutta 1950-luvun tieteisunelmat tulvaisuuden kaupungeista ovat kuitenkin paljolti toteutuneet. Monikerroksiset moottoritiet risteyksineen ja toisiaan kiertelevine ramppeineen sekä pilvenpiirtäjät näiden välissä minne vaan mahtuvat ovat tätä päivää. Samoin ilmaradat metrojunineen.

Perusajatus siis osui oikeaan, mutta eivät kaiken tämän vaikutukset ja tulokset. Motarit ja rampit eivät ole tyhjillään, vaan ruuhkautuneen autoliikenteen täyttämiä. Aurinko ei paista, vaan savusumu peittää taivaan ja ihmiset ovat hengityssuojaimet kasvoillaan. Ihmiset eivät ole onnellisia ja vapaita, vaan stressaantuneita ja pakotetut asumaan ahtaasti ja käyttämään aikansa liikenteessä. Haitat, joita ei osattu eikä välitetty pohtia, ovat toteutuneet, hyödyt eivät.

Kaikkea tätä löytyy sieltä, missä ovat maailman suurimmat kaupungit.

Jos tämän hetken tulevaisuudenvisiot toteutuvat samoin kuin puolen vuosisadan takaiset, meillä todellakin on tulevaisuudessa myös robottiautoja. Mutta ei niiden väitettyjä hyötyjä, vaan haittoja, joita fanit eivät ole välittäneet pohtia. Esimerkiksi ihan kaupunkisuunnittelun tasolla, epäonnistuiko käänne kaupunkien suunnittelusta ja palauttamisesta ihmisten mittakaavaan. Koska robottiautot antoivat mahdollisuuden autoiluun lapsille, vanhuksille ja sairaille. Niinpä kaikki ympäristöt voitiin suunnitella autolla tapahtuvaa liikkumista varten, ja siitä tuli pakollista kaikille. Vanhat kaupunkikeskustat kuolivat ja ne hävitettiin. Ihmiset eivät tapaa toisiaan enää missään palveluissa, koska ei ole edes taksikuskia, jolle yrittää purkaa pahaa mieltään.

Antero
 
Jos tämän hetken tulevaisuudenvisiot toteutuvat samoin kuin puolen vuosisadan takaiset, meillä todellakin on tulevaisuudessa myös robottiautoja. Mutta ei niiden väitettyjä hyötyjä, vaan haittoja, joita fanit eivät ole välittäneet pohtia. Esimerkiksi ihan kaupunkisuunnittelun tasolla, epäonnistuiko käänne kaupunkien suunnittelusta ja palauttamisesta ihmisten mittakaavaan. Koska robottiautot antoivat mahdollisuuden autoiluun lapsille, vanhuksille ja sairaille. Niinpä kaikki ympäristöt voitiin suunnitella autolla tapahtuvaa liikkumista varten, ja siitä tuli pakollista kaikille. Vanhat kaupunkikeskustat kuolivat ja ne hävitettiin. Ihmiset eivät tapaa toisiaan enää missään palveluissa, koska ei ole edes taksikuskia, jolle yrittää purkaa pahaa mieltään.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen näkökulma. Monenlaisia uhkia ja mahdollisuuksia on löydettävissä jos:

1) Älykäs liikennejärjestelmä lisää nykyisen tie- ja katuverkon läpäisykykyä merkittävästi, kymmeniä prosentteja aika lyhyessä ajassa.
2) Robottiautot vähentävät parkkipulmia, auton käyttö ei enää vaadi ajotaitoa ja "taksin" hinta tipahtaa selvästi alle oman auton kustannusten alueilla, joilla on riittävästi kysyntää.
3) Robottiauton kyydissä voi tehdä monenlaisia asioita, kuten vaikka käyttää elektronisia laitteita, nykyään auton ratissa ei.

Tuollaisen muutoksen vaikutukset lienevät suurimmillaan alueella, jossa tällä hetkellä autoilun ja joukkoliikenne ovat voimakkaimmassa kilpailutilanteessa. Tiheimmässä kaupungissa, malliin Helsingin niemi ei ole tilaa kaikkien yksityisautoilulle robottiautoillakaan ja toisaalta autojen yhteiskäytön ja liikenneväylien kapasiteetin muutosten vaikutukset tuskin ovat kovin suuria alueilla, joilla asukkaita autoja on harvassa.

Kannattaa myös huomioida, että energian suhteellinen hinta todennäköisesti tulevaisuudessa nousee, fossiilisten polttoaineiden ollessa yhä tiukemmassa, erityisesti nykyisissä länsimaissa, kun kehittyvät maat ostavat myös energiaa. Se tarkoittanee mm. liikkumisen kilometrikustannusten nousua sekä rakennusneliön rakennus- ja lämmityskustannusten nousua.
 
Ja on ollut kehitteillä jo vaikka kuinka kauan. Prismassa tai jossain muussa YLEn ohjelmassa näytettiin jo varmaan 15 vuotta sitten robotti-Mersulla tehty ohitustilanne autobaanalla. Kumma, että se ei vieläkään ole tätä päivää, niin kuin ei ole lentävät autotkaan tai planeettojen välinen matkailu. Kaikkien näiden olisi pitänyt olla jo ajat sitten valmista kulutustuotetta.

Vaikeus ei varmaankaan ole siinä, että autolle voisi opettaa toimenpiteen "vaihda kaistaa", vaan siinä, että auto osaisi tehdä päätöksen kaistanvaihdon tarpeesta tai hyödyllisyydestä analysoimalla edessäolevaa liikennetilannetta. Toki jonkin palikkakriteerin 'tämä kaista on tukossa, vieressä on tyhjä kaista -> kannattaa vaihtaa kaistaa' voi toteuttaa helposti, mutta järkevä toiminta elävässä liikennetilanteessa onkin toinen juttu.

Perusajatus siis osui oikeaan, mutta eivät kaiken tämän vaikutukset ja tulokset. Motarit ja rampit eivät ole tyhjillään, vaan ruuhkautuneen autoliikenteen täyttämiä. Aurinko ei paista, vaan savusumu peittää taivaan ja ihmiset ovat hengityssuojaimet kasvoillaan. Ihmiset eivät ole onnellisia ja vapaita, vaan stressaantuneita ja pakotetut asumaan ahtaasti ja käyttämään aikansa liikenteessä. Haitat, joita ei osattu eikä välitetty pohtia, ovat toteutuneet, hyödyt eivät.

Kaikkea tätä löytyy sieltä, missä ovat maailman suurimmat kaupungit.
Savusumu ja hengityssuojaimet alkavat onneksi olla eilispäivää: autojen päästötekniikka (ja kiinalaiset sähköskootterit) on puhdistanut suurkaupunkien ilman.

Olennaista on myös havaita, että Helsinki ei lukeudu maailman suurimpiin kaupunkeihin, vaan koko pk-seutu on hädin tuskin miljoonan asukkaan tuntumassa. Kymmenen miljoonan asukkaan (10M) keskusten liikenneratkaisut ovat hyvin herkästi ylimitoitettuja miljoonakaupunkeihin. Itse olen huomannut, että käytännössä auto on aivan toimiva liikkumisväline vielä parin miljoonan asukkaan kaupungeissa (mm. Köln, München, Birmingham), mutta 10M-kokoluokassa (Lontoo, Pariisi) alkavat todelliset ongelmat. Toki pienemmissäkin kaupungeissa on ruuhkia, mutta ei niin laaja-alaisia kuin 10M-kaupungeissa.

Niinpä kaikki ympäristöt voitiin suunnitella autolla tapahtuvaa liikkumista varten, ja siitä tuli pakollista kaikille. Vanhat kaupunkikeskustat kuolivat ja ne hävitettiin. Ihmiset eivät tapaa toisiaan enää missään palveluissa, koska ei ole edes taksikuskia, jolle yrittää purkaa pahaa mieltään.

Auto mukautuu varsin ahtaaseenkin ympäristöön. Sen sijaan väylien suunnittelu 15-metrisille busseille edellyttää suuria linjoja ja isoja kaarresäteitä.
 
Vaikeus ei varmaankaan ole siinä, että autolle voisi opettaa toimenpiteen "vaihda kaistaa", vaan siinä, että auto osaisi tehdä päätöksen kaistanvaihdon tarpeesta tai hyödyllisyydestä analysoimalla edessäolevaa liikennetilannetta. Toki jonkin palikkakriteerin 'tämä kaista on tukossa, vieressä on tyhjä kaista -> kannattaa vaihtaa kaistaa' voi toteuttaa helposti, mutta järkevä toiminta elävässä liikennetilanteessa onkin toinen juttu.

Tuollaiseen tarvitaan käytännössä oppiva systeemi, joka päivittää itse tai johon päivitetään jollain aikaväleillä sääntöjä tietyissä rajoissa sen sijaan, että jokainen tilanne olisi etukäteen ohjelmoitu järjestelmään sisään. Tuollaisessa järjestelmässä keräämällä riittävä määrä tosielämän havaintoja saadaan aikaan toimiva säännöstö. Toki tuollaisen säännöstön muodostaminen vaatii käytännössä, että aika suuri määrä ympäristön havainnointikyvyn omaavia autoja raportoi tekemisiään säännöllisesti tietokantaan sekä kuljettajien ajamina että myöhemmin automaatilla.

Robottiauto ei toimi ilman älykästä liikennejärjestelmää, toimivan robottiauton kehitys itse asiassa edellyttää, että liikenne verkottuu, muuten on mahdotonta kerätä niin paljon dataa, että hyvä ja huono toiminta liikenteessä voidaan riittävällä tasolla mallintaa.

Tekniikka, jolla tuhannet tai miljoonat autot raportoivat tekemisistään servereille ja hakevat tietoa servereiltä on ollut ihan mahdoton aikana ennen mobiili-internettiä ja aikana jolloin tietotekniikka oli harvinaista sekä kallista ja prosessorit olivat tehottomia. Halvat digitaalikamerat, halventuvat laserhavainnoijat, halvat tietokoneet, toimivat tietoliikenneyhteydet (kaikki ei toki tapahdu reaaliajassa, mutta tiedon pitää kulkea) sekä massiiviset netissä sekä off-line toimivat tietokannat ovat yhdessä edellytys liikkuvan robotiikan kehittymiseen.

Toki autoissa kehitys kulkenee monimutkaistuvan puoliautomatiikan tietä, kaistavahti, törmäyksenesto, törmäyksenvaroitin ja adaptiivinen keskinopeussäädin ovat ensimmäisiä alkeellisia ympäristöä havainnoivan autoelektroniikan sovelluksia. Isompi hyppy tulee kun yhä suurempi määrä ympäristöään ja liikkumistaan, paremmin tai huonommin, havainnoivia autoja verkottuu keskenään, netin yli toki.
 
Savusumu ja hengityssuojaimet alkavat onneksi olla eilispäivää: autojen päästötekniikka (ja kiinalaiset sähköskootterit) on puhdistanut suurkaupunkien ilman.
Viime aikojen uutisten mukaan ainakin kiinalaisissa suurkaupungeissa savusumu on edelleen paheneva ongelma. Se ei johdu pelkästään autoista, mutta autot ovat merkittävä ja ihmisiä lähellä oleva lähde. Olen myös skeptinen sähkökäytön suhteen. Sähkö ei ole energialähde vaan siirto- ja varastointimuoto.

Laajassa mitassa fossiilisen sähkön korvaajaksi ei tunneta muuta toimivaa tekniikkaa kuin ydinvoima. Auto kuluttaa saman energian, on se sitten öljy- tai sähkökäyttöinen, ajaa sitä ihminen tai robotti. Siksi energian näkökulmasta olennaista on päästä pois auton konseptista laitteisiin, joiden massa on huomattavasti vähemmän kuin autolla. Tämän muuten on ymmärtänyt Googlenkin porukka, sillä Googlen konsepti-”auto” on 2-paikkainen ja kokonsa perusteella painaa pikemmin 500 kuin 1500 kg.

Olennaista on myös havaita, että Helsinki ei lukeudu maailman suurimpiin kaupunkeihin, vaan koko pk-seutu on hädin tuskin miljoonan asukkaan tuntumassa. Kymmenen miljoonan asukkaan (10M) keskusten liikenneratkaisut ovat hyvin herkästi ylimitoitettuja miljoonakaupunkeihin. Itse olen huomannut, että käytännössä auto on aivan toimiva liikkumisväline vielä parin miljoonan asukkaan kaupungeissa (mm. Köln, München, Birmingham), mutta 10M-kokoluokassa (Lontoo, Pariisi) alkavat todelliset ongelmat. Toki pienemmissäkin kaupungeissa on ruuhkia, mutta ei niin laaja-alaisia kuin 10M-kaupungeissa.
Se, mitä Helsingissä tehdään, onkin täysin merkityksetöntä mahdollisten robottiautojen ja niihin liittyvien konseptien kanssa. Mitään auto- ja liikennetekniikkaa ei suunnitella eikä synny sen perusteella, sopiiko se Helsinkiin, vaan fokus on monta nollaa suuremmissa markkinoissa.

Havaintosi Kölnistä ym. pitävät varmaankin paikkansa. Mutta lienee niin, että samaan tapaan autolla toimivia kaupunkeja on isompiakin. Toimivuushan riippuu kaupungin rakenteesta. Ehkä ratkaisevaa onkin se, minkä kokoinen kaupunki on ollut silloin, kun autoilu yleistyi. Todennäköisesti kun sen jälkeen tapahtunut kasvu on tehty Helsingin tapaan autoilua ajatellen, eli niin alhaisella maankäytön tehokkuudella, että autoilulle on tilaa. Ja jos vielä samaan aikaan on ”huolehdittu” siitä, että autoilevan uuden kaupunkilaisväestön ei tarvitse asioida ennen autoilua rakennetussa ahtaassa kaupungin keskustassa, niin miksi kaikki ei toimisi. Siis autoilun kannalta. Miten kaupunki muuten toimii on kokonaan toinen asia.

Auto mukautuu varsin ahtaaseenkin ympäristöön. Sen sijaan väylien suunnittelu 15-metrisille busseille edellyttää suuria linjoja ja isoja kaarresäteitä.
Näyttää siltä, että vanhoista, jopa keskiajalta peräisin olevista kaupungeista löytyy tilaa nykyaikaisille busseille. Mutta ei autoille kaikille kaupunkiin tulijoille, jos tiivis ruutukaavatyyppinen alue on laajempi kuin hyväksyttävä kävelyetäisyys. Toinen ratkaisu ovat pienikokoiset joukkoliikennevälineet. Esimerkiksi Budapestissä vanhaan kaupunkiin ajetaan hyvinkin pienillä busseilla, Lissabonissa kapeilla ja mäkisillä kaduilla 2-akselisilla raitiovaunuilla. Liikenneverkon kapasiteetin kannalta olennaista on yhden kaistan kapasiteetti. Ja autoilla se on alhaisin.

Antero
 
Havaintosi Kölnistä ym. pitävät varmaankin paikkansa. Mutta lienee niin, että samaan tapaan autolla toimivia kaupunkeja on isompiakin. Toimivuushan riippuu kaupungin rakenteesta. Ehkä ratkaisevaa onkin se, minkä kokoinen kaupunki on ollut silloin, kun autoilu yleistyi.

Toimivuus riippuu pitkälti myös poliittisesta tahdosta. Useassa keskieurooppalaisessa suurkaupungissa on kehitetty varsin tasapainoisesti kaikkia liikkumismuotoja. Uskoisinpa, että moni voi käväistä Kölnissä tai Münchenissa ja ihastella toimivaa joukkoliikennettä edes huomaamatta kuinka hyvin myös autoilu toimii. Toimiva joukkoliikenne ja toimiva autoilu eivät ole toisilleen vastakkaisia. Kun mennään 10M-kokoluokkaan, liikenteen volyymi vain alkaa kasvaa niin suureksi, että autolla ei oikein tee mitään keskusta-alueella.

Pk-seudulla liikennepolitiikka on kurjuuden kauppaamista kaikille, kun joukkoliikennettä ihannoivaa idealismia yritetään yhdistää sirpaleiseen kaupunkirakenteeseen. Pelkkä idealismi ei edes riitä, vaan politiikkaan kuuluu aktiivinen autoilun haittaaminen.

Toinen ratkaisu ovat pienikokoiset joukkoliikennevälineet. Esimerkiksi Budapestissä vanhaan kaupunkiin ajetaan hyvinkin pienillä busseilla, Lissabonissa kapeilla ja mäkisillä kaduilla 2-akselisilla raitiovaunuilla. Liikenneverkon kapasiteetin kannalta olennaista on yhden kaistan kapasiteetti. Ja autoilla se on alhaisin.

Kun joukkoliikennevälineet alkavat lähestyä auton kokoluokkaa, ne mahtuvat kummasti ihmisen kokoiseen ḱaupunkirakenteeseen :smile:
Perinteiset Lontoon Routemasteritkin taisivat olla vain 8-9 metriä pitkiä. Ahtaan kaupunkirakenteen ohella ketterästi liikkuville, kompakteille joukkoliikennevälineille on käyttöä, kun liikennevirrat ovat ohuita. Olisi parempi ajaa 10 minuutin välein 15-18-paikkaisella pikkubussilla kuin pari kertaa tunnissa "oikealla" bussilla.
 
Toimivuus riippuu pitkälti myös poliittisesta tahdosta. Useassa keskieurooppalaisessa suurkaupungissa on kehitetty varsin tasapainoisesti kaikkia liikkumismuotoja. Uskoisinpa, että moni voi käväistä Kölnissä tai Münchenissa ja ihastella toimivaa joukkoliikennettä edes huomaamatta kuinka hyvin myös autoilu toimii.
Kyllä, Kölnissä ja Münchenissä voi käydä ihailemassa toimivaa joukkoliikennettä. Olen käynyt näissä kaupugeissa myös autoilijana, mutta siitä on niin monta kymmentä vuotta, etten kovin hyvin muista kokemuksia enkä väitä niitä relevanteiksi tämän hetken kannalta.

Pk-seudulla liikennepolitiikka on kurjuuden kauppaamista kaikille, kun joukkoliikennettä ihannoivaa idealismia yritetään yhdistää sirpaleiseen kaupunkirakenteeseen. Pelkkä idealismi ei edes riitä, vaan politiikkaan kuuluu aktiivinen autoilun haittaaminen.
Juuri näin. Helsingin seudulla joukkoliikennettä käyttävät pääasiassa pakkokäyttäjät. Voisi sanoa, että autoilijat käyttävät joukkoliikennettä liityntäpysäköinnin verran, siis luokkaa prosentti joukkoliikenteen käytöstä. Olen jotakuinkin varma, että liityntäpysäköijät ajaisivat perille asti, jos perillä vain olisi mieluiten ilmainen pysäköintimahdollisuus.

Seudulla ei ole edes tavoitteena kilpailukykyinen joukkoliikenne. Matka-aikatavoite on 2 kertaa autoilun matka-aika. Ja kun koko ajan liikennesuunnittelussa palvelutasotavoitteessa on dekaadiero autoilun hyväksi, voiko sitten kulkumuotovalintaan vaikuttaa muuten kuin autoilun haittaamisella.

Mutta haitataanko autoilua oikeasti muuten kuin ehdottamalla tie-/ruuhkamaksuja? Dekaadiero liikennesuunnittelussa on sitä, että yhteensä ehkä tunnin ruuhka-ajan kahden liikennevalokierron (2–3 minuttia) odotus autoilijalle perustelee suunnitelman 100–200 miljoonan eritasoliittymästä. Samaan aikaan joukkoliikenteeseen suunnitellaan liityntäjärjestelmiä, joissa vaihtoaika on 5–10 minuuttia ja vuorovälinä 15–20 minuuttia on ihan OK. Minusta vaikuttaa pikemmin siltä, että suunnitellan joukkoliikennettä, joka on itselleen haitaksi.

Antero
 
Hyvä joukkoliikenne kaipaa asukastiheyttä ja sekoittunutta kaupunkirakennetta, jotta sille olisi riittävästi kysyntää. Tälläinen kaupunki toisaalta haittaa autoilua. Poliittinen ratkaisu puolelle vuosisadalle on olla rakentamatta autoilua haittaavaa kaupunkia.
 
Vantaan Sanomien toimittaja oli testannut asuntomessuilla kokeiltavaa automaattista pikkubussia. Turvajärjestelmät toimivat vähän liiankin hyvin kun vesisade oli sekoittanut lasersäteillä toimivan ohjausjärjestelmän ja pysäyttänyt bussin. Ongelmia oli myös henkilöistä jotka hyppivät aitojen yli ja aiheuttivat tahallisesti bussin pysähtymisen. Mitenkähän tuollainen täysautomaattibussi oikeasti toimisi isommassa mittakaavassa muun liikenteen seassa talvella lumi -tai räntätuiskussa jos kerran jo pelkkä kesäinen vesisade aiheuttaa järjestelmälle ongelmia?
 
Takaisin
Ylös