Kyllä kadulla kulkeva pikaratikka on koko matkalla huomattavasti täyseristettyjä ratkaisuja hitaampi, ei se ole hitaampi vain kaikkein hitaimmilla pätkillä. On syytä myös huomioida, että pätkillä, joilla ei päästä ratikoilla hyviin nopeuksiin, aika harvoin päästään myöskään luotettavaan liikennöintiin, jossa pysytään hyvin aikatauluissa. Jos ei sitten seisota pitkiä aikoja pysäkeillä.
Toki Mannerheimintien suuntaisesta pikaratikkaiikenteestä on mahdollista saada esteetöntä, jos lähdetään siitä että Mannerheimintien ylittävän liikenteen sujuvuus on toissijaista ja heikkenee. Tämä koskee niin ratikoita, busseja, kävelijöitä kuin autoilijoitakin. Kaikkien noiden ryhmien edellytyksiä ylittää Mannerheimintie pitää heikentää, jotta Mannerheimintien suuntaisesta raitioliikenteestä voidaan saada esteetöntä.
Toisaalta ratikkalinjojen määrälläkin on käytännön rajat eli jos busseista halutaan päästä eroon joudutaan myös ratikoiden kanssa liityntään ja vaihtoihin.
Minä näen kyllä keskustaan tulevat katupikaratikat ihan toimivina varsin lyhyillä matkoilla ja keskustaan kannattaa ajaa myös hitaampaa liikennettä, joka täydentää nopeampia täyseristettyjä linjoja, jotka pysähtyvät harvemmin. Varsinaiseksi runkoyhteydeksi katupikaratikka ei kuitenkaan liikenteellisesti vaikeilla alueilla ja siis myös katutasossa hitailla reiteillä pelkästään riitä kuin aika lyhyillä matkoilla.
Toki Pisaran rakentaminen parantaisi aika paljon myös katupikaratikoiden edellytyksiä. Nyt Helsingin keskustan liikenteen isona ongelmana on, että alueella on yksi liian vilkas kohde, Rautatieasema, jonka ympärillä on sietämätön joukkoliikenneruuhka ja johon myös uudet pikaratikat haluavat päästä. Pisaran rakentamisen myötä kaikkien yhteyksien ei enää tarvitsisi mennä asemalle asti, vaan Hakaniemen ja Töölön merkitys kasvaisi kun myös niissä olisi pääsy lähijuniin ja sujuva yhteys Pasilaan.