Ei päde pelkästään Helsinkiin, vaan kuntien hommiin yleensäkin. Pienestäkin asiasta tehdään massiivinen ja pitkäkestoinen työmaa. Ei nyt liity joukkoliikenteeseen, mutta esimerkiksi Espoossa on rakennettu Tuomarilankujaa maaliskuusta asti. Tonttikadulla pituutta 70 metriä ja vanha sorapohja olemassa. Hommina siis pohjan tasoitus, asfaltointi, kolmen pysäköintipaikan laittaminen ja muutaman reunakiven siirto.
Jostain syistä valtion työmailla homma sujuu vähintään hyvin, jos ei aina kiitettävästi. Esimerkkinä olkoon vaikkapa menossa oleva Keilaniemen kohdan rakentaminen kehäykkösellä. Valtion urakoissa on säännönmukaisesti sakkomaksu: Valtio vuokraa urakoitsijoille suljettua kaistaa suolaiseen hintaan. Jokaisesta suljetusta tunnista siirtyy rahaa urakoitsijalta valtiolle. Ilmeisesti kunnissa rakennusyhtiöt ovat niin hyvää kaveria kunnanisien kanssa, että tällaista sanktiointimenettelyä ei kehdata edes esittää.
---------- Viestit yhdistetty klo 12:35 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 12:21 ----------
Mistä Helsinkiin olisi ruuhka ilmestynyt 1950-luvulla, kun autoja ei juurikaan ollut?
Runkolinjan perusongelma oli riittämätön ja epäluotettava kalusto yhdistettynä joustamattomaan aikataulusuunnitteluun. Kun yksi ratikka hajosi linjalle, koko homma pysähtyi siihen paikkaansa. Ihmisiä tunki vaunuihin yli äyräiden ja pysäkkiajat pitenivät suunnitellusta. Liityntäbussit kuitenkin lähtivät aikataulujensa mukaisesti eivätkä odottaneet myöhässä ollutta vaunua. Tästä kaikesta seurasi enemmän tai vähemmän kaoottinen kausi, joka kaikkien iloksi päättyi varsin pian.
Varsinainen syy koko runkolinjan pystyttämiseen oli, että sodanjälkeisessä tilanteessa HKL ei kertakaikkiaan kyennyt saamaan sitä määrää bussikalustoa, että se olisi riittänyt kuljettamaan väkeä keskustasta nopeasti laajenevalle esikaupunkialueelle. Pakkotilanteessa oli toimittava jollain tavalla.