Elvytys ja joukkoliikennehankkeet

Elvytysajatuksissa on hyvä ymmärtää, minkälainen työvoima ja konekanta sitä elvytystä tarvitsee. Nyt on pysähtynyt talonrakentaminen, ei niinkään maarakentaminen. Puhumattakaan tunnelitöistä.

Laaksosen Mikon lista oli minusta oikein hyvä juuri tältä kannalta. Betonimylly ja sekatyömies eivät auta tunnelirakentamisessa, mutta erilaiset asemat, pysäkit, matkakeskukset yms. ovat sopivaa työtä talonrakennusalan vapaalle mies- ja konekapasiteetille.
Mikon lista käsittää Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan paikallisjunahankkeita lukuunottamatta vain kaupunkien sisäisiä hankkeita, kun taas "elvytysmahdollisuus" olisi etupäässä valtion hankkeissa.

Espoon kaupunkirata näyttäisi olevan sellainen valtion hanke, jossa voisi työllistää etupäässä rakennusmiehiä. Kaupunkiradan myötä menevät monet asemat käytänössä uusisksi. Myös Kauniaisten tulipalossa vaurioitunut asema.

t. Rainer
 
Mikon lista käsittää Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan paikallisjunahankkeita lukuunottamatta vain kaupunkien sisäisiä hankkeita, kun taas "elvytysmahdollisuus" olisi etupäässä valtion hankkeissa.

Kysehän on nimenomaan siitä, mitä hyödyllisiä joukkoliikennehankkeita voitaisiin elvytyksenä aloittaa, siten että valtio osallistuisi myös kuntien hankkeisiin. Merkittävä joukkoliikenne kulkee pääosin kuntien ylläpitämällä katuverkolla.

Valtion rahaa tarvitaan myös Helsingin, Tampereen ja Turun raitioteihin.

Tampereen ja Helsingin sisääntuloväylillä voidaan tehdä myös tieinvestointeja, jotka hyödyttävät joukkoliikennettä.

On aivan varmaa, että jos nykyisistä keinotekoisista ja idioottimaisista raja-aidoista pidetään kiinni, mahdolliset elvytysrahat valuvat tieliikenteen jo suunnitteluvalmiisiin hankkeisiin.
Myös ketjussa on jo tullut esiin, että joukkoliikenteessä on reviirirajoja, joille ei ole mitään rationaalista perustetta. Jos raja-aitoja ei saada ylitettyä, joukkoliikenne kärsii.
 
Valtion rahaa tarvitaan myös Helsingin, Tampereen ja Turun raitioteihin.
Mitä Helsingin raitioteihin tulee, niin esim ysin jatko ja Laajasalon raitiotie ovat kokonaan kaupungin sisäisiä hankkeita joista jälkimmäinen rahoitetaan maan arvon nousulla.

Jokeri taas on niin mittava hanke että sitä voi rinnastaa länsimetroon ja kehärataan, jotka ovat jo päätetty ja seuraavana vuorossa. Jokerin vuoro tulee kunhan sen suunnitelmat ovat ensin tarkentuneet. Samoin Tampereen raitiotiet, jonka käsittely on samalaisessa vaiheessa kuin länsimetro 20-30 vuotta sitten.

Turun raitioteiden uudelleen rakentaminen on kaiketi mahdollista aloittaa kevyemmin lähtökohdin kuin Jokeri tai Tampereen vastaavat.

On aivan varmaa, että jos nykyisistä keinotekoisista ja idioottimaisista raja-aidoista pidetään kiinni, mahdolliset elvytysrahat valuvat tieliikenteen jo suunnitteluvalmiisiin hankkeisiin.
Myös ketjussa on jo tullut esiin, että joukkoliikenteessä on reviirirajoja, joille ei ole mitään rationaalista perustetta. Jos raja-aitoja ei saada ylitettyä, joukkoliikenne kärsii.
Näinhän se tietysti on. Suomi on valitettavasti väestömaantieteen osalta niin hajallaan oleva valtio ja aluepolitiikalla on niin valtava merkitys että kaupunkien joukkoliikennehankkeet jäävät pikku viipaleiksi valtion suuressa liikennepoliittisessa massassa. Maakunnissa ollaan joka tapauksessa jatkuvasti kateellisia Helsingille,ja se takaa sen että vaikka esim länsimetro tai kehärata ovat nyt saanet valtion tukea, se ei merkitse että aina tulee olemaan niin. Voi mennä 30 vuotta ennen kuin valtio seuraavan kerran tukee millään tavalla Helsingin tai muiden suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennehankkeita.

Jotta koko paletti saatasisiin avattua kunnolla ja jotain jatkuvuutta aikaiseksi, pitäisi yksityisrahoituskin ottaa mukaan yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. PK-seudulla ja etelän rikaissa kaupungeissa sitä rahaa nimenomaan on, mutta sellasissa käsissä joita joukkoliikenne ei toistaiseksi ole erityisemmin kiinnostanut.

Espoon kaupunkiratahanke nousi tähän keskusteluun lähinnä siksi että se on kokoluokaltaan sellainen että se vielä voisi olla elvytyshanke, ja se työllistäisi varsinkin perinteisiä "betonimyllymiehiä" eikä vain tunnelinrakentajia. Sen nopeakäynnistäminen edellyttää tosin että sen varren kaupungit Espoo ja Kauniainen osallistuvat n 33-50% osuudella. Kauniaisten kohdalla se voi tuottaa ongelmia, ja pelkään etä homma kaatuisi siihen kun osuuksista alettaisiin neuvotella.

t. Rainer
 
Noista valtion ja kuntien rahoista: Jos infraelvytykseen ryhdytään, niin ongelma on tosiaan se että nämä ovat kunnallistason hankkeita, mutta elvytys taas on enemmän valtion hommia. Tämä on ratkaistavissa.

Mielenkiintoista on se että eläkevakuutusyhtiöt ovat alustavasti näyttäneet vihreää valoa julkisisten investointien rahoitukselle, ko. yhtiöillä on muutenkin krooninen pula varmaa pitkäaikaista tuottoa tarjoavista kohteista. Suhtaudun yleisesti ja periaatteessa hyvin nihkeästi elinkaarimalleihin, mutta tässä suhdannetilanteessa niitä voisi harkita. Viitaten Laaksosen esittämiin Turun ja Tampereen paikallisjunahankkeisiin, ja minun esille tuomaani pääkaupunkiseudun asemien korjaukseen, mitä jos kaupungit/RHK suoraan myisi asemia eläkeyhtiöille?'

Eli siis jotenkin niin että kaupungit/RHK sitoutuisi maksamaan asemanpitomaksua, tms. ja yhtiöt sitoutuisivat kunnostamaan ja kehittämään asemia. Eläkeyhtiöiden kannalta tässä olisi houkuttelevaa se että asemat on luonteeltan paikalliskeskuksia, eli pitkässä juoksussa potentiaalisia liiketilarakentamisen kohteita joista saisi vuokratuottoa. Yhteiskunnan kannalta tässä olisi hyvää se että yhtiöt on pääsääntöisesti parempia kiinteistönjalostuksessa kuin julkinen valta, eli saataisiin parempia paikalliskeskuksia. Ajattelen nyt esim. Tikkurilan asemaa, jonka uudistukselle on jo jonkinlaiset piirrustukset, Malmin putken peruskorjausta ja laajennusta osaksi kauppakeskuksia, Huopalahden ja Oulunkylän asemia joissa on ihmisvirta huomioon ottaen käsittämättömän vähän sitä hyödyntäviä palveluita, miksei vaikka liityntäpysäköintipalveluita.
 
Viimeksi muokattu:
Jokeri taas on niin mittava hanke että sitä voi rinnastaa länsimetroon ja kehärataan, jotka ovat jo päätetty ja seuraavana vuorossa. Jokerin vuoro tulee kunhan sen suunnitelmat ovat ensin tarkentuneet. Samoin Tampereen raitiotiet, jonka käsittely on samalaisessa vaiheessa kuin länsimetro 20-30 vuotta sitten.

Turun raitioteiden uudelleen rakentaminen on kaiketi mahdollista aloittaa kevyemmin lähtökohdin kuin Jokeri tai Tampereen vastaavat.

Toivottavasti et väitä (niin kuin luulen tästä lukevani), että Tampereen raitiotietä pitäisi odottaa vielä 20-30 vuotta. Eihän tuolle ole mitään todellisuuspohjaa. Raitiotien rakentaminen (olkoonkin vaikka sitten pikaraitiotie) ei todellakaan kestä noin kauan. Euroopassakin on käsittääkseni esimerkkejä että muutamassa vuodessa on polkaistu hanke liikkeelle ja valmiiksi asti. Länsimetron puuhaaminen on kestänyt niin kauan koska se on rahoituksellisesti mammuttimainen hanke (myös verrattuna Tampereen raitiotiehen) ja siitä ei saada kokoonsa nähden suhteellisesti riittävän hyvää hyötyä. Ja todellinen syy viivästyksiin siis käsittääkseni on siinä, että sitä vastustetaan juuri tuosta syystä (huono hyöty/kustannus-suhde ei siis automaattisesti yksin saa aikaan viivästystä vaan sen ruokkima poliittinen vastustus).

Se että Turussa on joskus ollut raitiotie ei kai muuten aiheuta automaattisesti sitä, että hanke itsessään olisi yhtään nopeampi kuin Tampereella? Eihän tarkoitus ole rakentaa takaisin menneitä ratikkareittejä sellaisinaan (mikä sekin saattaisi olla vaikeaa kun vuosikymmenten aikana kaupunkiympäristö elää ja muuttuu) vaan uusi nykyaikainen järjestelmä. Samalla logiikalla voisi kai perustella että Tampereelle raitiotien (tai trollikkalinjan) rakentaminen on nopeaa kun vanhoja trollikoiden sähkölinjan tolppia on vielä jäljellä aikamoinen määrä (nykyisin niitä käytetään lähinnä katuvalaistukseen).

Maakunnissa ollaan joka tapauksessa jatkuvasti kateellisia Helsingille,ja se takaa sen että vaikka esim länsimetro tai kehärata ovat nyt saanet valtion tukea, se ei merkitse että aina tulee olemaan niin. Voi mennä 30 vuotta ennen kuin valtio seuraavan kerran tukee millään tavalla Helsingin tai muiden suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennehankkeita. [...] Espoon kaupunkiratahanke nousi tähän keskusteluun lähinnä siksi että se on kokoluokaltaan sellainen että se vielä voisi olla elvytyshanke, ja se työllistäisi varsinkin perinteisiä "betonimyllymiehiä" eikä vain tunnelinrakentajia.

En allekirjoita väitteitä kateudesta, vaikka jotkut kirjoittajat vihjailevat että esim. Espoon kaupunkiradan toteuttamisedellytyksiä söisi "maakuntien kateus". Espoon kaupunkirata on mielestäni sekä järkevä, tarpeellinen että todennäköisesti sopivaa kokoluokkaa. Yhdessä Tampereen ja Turun lähijunaliikenteen kanssa se muodostaisi sopivan raskasraideliikenteen järkevän kehittämisen paketin. Toki päärata Pohjanmaalla kaipaisi kiireellistä kehittämistä ja toisaalta tietyt sähköistyshankkeetkin voivat olla järkeviä, vaikka en olekaan tutkinut niiden yksityiskohtia tarkkaan. Kevytraideliikenteen puolella Jokeri sekä Tampereen ja Turun hankkeet muodostaisivat sopivan paketin.

Luokitellaan nyt sitten ihmisten iloksi nämä Helsingin seudun hankkeet sen mukaan miten hyödyllisinä / haitallisina näen ne. Sitten ei tarvitse arpoa että mahdetaanko jossain muualla kategorisesti olla kateellisia kaikille helsinkiläishankkeille:

  • Jokeri --> erittäin järkevä ja kannatettava hanke, samalla mahdollinen tekninen pilotti muille Suomen moderneille raitioteille
  • Espoon kaupunkirata --> järkevä ja hyödyllinen
  • joskus spekuloitu Martinlaakson radan jatko Klaukkalan suuntaan --> OK, kustannukset lienevät kohtuulliset avoimeen maastoon rakennettaessa
  • länsimetro --> suuruudenhullu hanke, huono hyöty/kustannus-suhde, mutta toteuttamisputkessa jo eikä varsinaisesti aiheuta suoranaista haittaa Helsingin/Espoon ulkopuolelle
  • kehärata --> huonosti perusteltu hanke lähinnä grynderien hyödyttämiseksi, aiheuttaa käsittämättömän suurta haittaa muulle Suomelle estäessään suoran lentoasemayhteyden pääradalta, torpattava välittömästi vaikka lapiot olisi jo isketty maahan
  • pääradan lentoasemalinjaus --> erittäin kannatettava hanke, kokoluokaltaan suurehko muttei niin järjetön kuin kehärata, tarjoaa erinomaiset yhteydet lentoasemalle sekä Helsingistä että muualta Suomesta (pl. Turun suunta), välttämätön koko maan tulevaisuuden kannalta, valtio voisi maksaa tämän vaikka kokonaan
  • Helsingin raitioteiden laajennukset --> järkeviä hankkeita, valtio voisi osallistua osuudella jos sama osuus taattaisiin koko maassa kaikille kevytraideliikennehankkeille
  • pisara --> jälleen yksi suuruudenhullu hanke, hirveät kustannukset, pieni hyöty, jos tarkoituksena on muka saada tilaa kaukojunille päärautatieasemalla niin siihen on halvempiakin keinoja kuten ohjausvaunujen käyttö (tai vaikka ääritilanteessa kaukoliikenteen päättäminen Pasilaan, jos eivät ohjausvaunut kelpaa)
  • Santahaminan metro ja vastaavat hankkeet --> pahasti ylimitoitettu
  • Töölö-Pasila-lentoasema -metro --> kahjouden huipentuma, yhteys kalliilla mutta hitaalla junalla lentoasemalle jonne suunnitellaan jo muitakin raideliikenneyhteyksiä
  • Helsinki-Tallinna -tunneli --> kunnianhimoinen mutta strategisesti tärkeä ja kannatettava hanke, erityisesti edellyttäen että liikennöitävissä (ja liikennöidään!) myös kaukojunilla vaihdottomasti suoraan eri puolelta Suomea

Tietenkin jonkinlainen alueellinen tasapuolisuus pitää muistaa eli pelkkä Helsingin seudun infraan investoiminen ei ole hyväksyttävää vaan hankkeita pitää toteuttaa myös muualla. Näkisin että mitä kustannustehokkaampia hankkeita Helsingissä toteutetaan, sen useampia niitä voisi toteuttaa. Mammuttihankkeet syövät resursseja muilta hankkeilta. Realistisesti ajatellen en tosin usko että poliitikot ikinä jättävän Helsingin investointeja tekemättä seuraavina vuosikymmeninäkään, lobbaus kun on sen verran kovaa.

Tosin elvyttämisen kannalta tällaisen hankkeet eivät välttämättä toimi kauhean hyvin. Mistä tiedetään että ne kohdistuvat juuri sellaisiin toimintoihin ja sellaisille paikkakunnille jotka sillä hetkellä kaipaavat elvyttämistä? Jo suunnittelujänne on usein niin pitkä, toteuttamisesta puhumattakaan, että suhdanteet ehtivät elää moneenkin kertaan. Eikä elvyttämisen varjolla kannata tehdä mitään järjettömyyksiä vaan panostaa jo valmiiksi järkeviksi todettujen hankkeiden toteuttamiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Jani: vaikka sinä järkeilet asioita, se ei tarkoita, etteikö maakuntalehdistö pitäisi yllä sopivaa kaunakampanjaa Helsinkiä vastaan. Väitehän kuuluu: "Helsinki saa aina kaiken".

Tässä yksi osoitus, miksi esim. Turun seudulla asiat eivät etene, linjurilobbarit:

(TS 20.11.2008)
http://www.turunsanomat.fi/mielipit...;4:9:0:1:2008-11-20,104:9:577577,1:0:0:0:0:0:

Ja Tampereen pikaratikanhan saa vaikka kahdessa vuodessa, jos niin halutaan. Epäilenpä vaan, että se kaatuu sen yhden ison vastustukseen. Siis sen yhden ison, jonka me kummatkin tiedämme.
 
Jani: vaikka sinä järkeilet asioita, se ei tarkoita, etteikö maakuntalehdistö pitäisi yllä sopivaa kaunakampanjaa Helsinkiä vastaan. Väitehän kuuluu: "Helsinki saa aina kaiken".

Mikä yhden silmissä vaikuttaa kaunakampanjalta saattaa toisen silmissä olla legitiimiä oman edun puolustamista. Ei kaunoja kannata ainakaan ruokkia täsmälleen samanlaisilla mutta toisensuuntaisilla puheilla. Kaunoillakin kun on todellisuuspohjaa: Helsinkiin on investoitu paljon. Ei ehkä ole järkevintä politiikkaa yrittää pelkästään järkeillä syitä miksi tämä olisi täysin legitiimiä ja oikein, vaan pikemminkin miettiä miten vähällä rahalla saataisiin enemmän. Nimenomaan huonosti perustellut mammuttihankkeet saavat aikaan eniten kaunoja, ei järkevä ja kohtuullinen rahankäyttö.
 
Niin, kukin näkee asiat tavallaan. Nämä eivät ole juridisia kysymyksiä, vaan lähinnä kysymys on siitä, että Helsinkiä ja muuta maata ei voi verrata toisiinsa suoraan. Kunhan liikenneongelmat Tampereella paisuvat, alkaa samaa puhetta kuulua sieltäkin. Yrittäkää nyt siellä Tampereella tehdä joku itsenäinen päätös siitä ratikasta, niin ehkä hankkeelle, joka on edes olemassa muodollisesti, voisi tulaa rahaa.

Kehäradan kuoppaaminen olisi todella hölmöä, se on sekä liikenteellisesti että taloudellisesti perusteltu hanke. On tärkeää, että maan suurin lentoasema saa junayhteyden aluekeskuksiin ja keskustaan. Se mahdollistaa myös valtion asuntotuotantotavoitteiden toteutumisen joukkoliikenteen varteen ja parantaa Aviapoliksen vetovoimaa ja tuo yhteyden pääradalle ja lyhentää Tikkurilan vaihtajien matkaa. Kaikista on hyötyä valtiolle ja pk-seudulle taloudellisten vaikutusten muodossa.
 
Toivottavasti et väitä (niin kuin luulen tästä lukevani), että Tampereen raitiotietä pitäisi odottaa vielä 20-30 vuotta. Eihän tuolle ole mitään todellisuuspohjaa. Raitiotien rakentaminen (olkoonkin vaikka sitten pikaraitiotie) ei todellakaan kestä noin kauan. Euroopassakin on käsittääkseni esimerkkejä että muutamassa vuodessa on polkaistu hanke liikkeelle ja valmiiksi asti. Länsimetron puuhaaminen on kestänyt niin kauan koska se on rahoituksellisesti mammuttimainen hanke (myös verrattuna Tampereen raitiotiehen) ja siitä ei saada kokoonsa nähden suhteellisesti riittävän hyvää hyötyä. Ja todellinen syy viivästyksiin siis käsittääkseni on siinä, että sitä vastustetaan juuri tuosta syystä (huono hyöty/kustannus-suhde ei siis automaattisesti yksin saa aikaan viivästystä vaan sen ruokkima poliittinen vastustus).
Länsimetroa ja Tampereen ratikoita rinnastin siksi, että länsimetroa alettiin 1. kerran vakavasti ehdottaa silloin kun Helsingissä alettiin rakentaa metroa lähes 40 vuotta sitten, ja 10 vuotta jahkailtiin Espoossa asian kanssa, tehtiin jopa aika tarkkoja suunnitelmia, mutta haudattiin sitten, kunnes otettiin uudestaan esiin n 20 vuotta myöhemmin 1990-luvun lopussa.

Tampereella muistaakseni pikaraitiotiehankkeita ehdotettiin vakavasti 1. kerran v 2001 tai 2002, eli liki 10 vuotta sitten. Silloin esitetty verkosto oli niin laaja ja tunneleineen kaikkineen olisi ollut käytännössä yhtä kallis kuin koko Helsingin nykyinen metro. Kutistettunakaan se ei ole mikään läpihuutojuttu poliittisesti, ja siksi sitä vastustetaan, ja pelkään pahoin että voi mennä hyvinkin 20 vuotta ennenkuin tosissaan alkaa tapahtua jotain. Ai miksi? Siksi että Espoo ja Tampere ovat samankokoisia, ja henkiseltä ilmapiiriltään hyvin teknologisen itseriittoisen ajattelutavan ja autoilun kaikkivoipaisuuden kyllästämiä kaupunkeja. Mutta jos hyvin käy, ja esim Helsingin Laajasalon raitiotiestä saadan niin hyviä referenssejä, niin voi olla että Tampereella kiinnostutaan tosissaan asiasta.

Se että Turussa on joskus ollut raitiotie ei kai muuten aiheuta automaattisesti sitä, että hanke itsessään olisi yhtään nopeampi kuin Tampereella? Eihän tarkoitus ole rakentaa takaisin menneitä ratikkareittejä sellaisinaan (mikä sekin saattaisi olla vaikeaa kun vuosikymmenten aikana kaupunkiympäristö elää ja muuttuu) vaan uusi nykyaikainen järjestelmä. Samalla logiikalla voisi kai perustella että Tampereelle raitiotien (tai trollikkalinjan) rakentaminen on nopeaa kun vanhoja trollikoiden sähkölinjan tolppia on vielä jäljellä aikamoinen määrä (nykyisin niitä käytetään lähinnä katuvalaistukseen).
Turussa rakentaminen olisi helpompaa kuin Tampereella siksi että maantiede on kriittisimmissä paikoissa suosivampi. Turussa keskustan läpi kulkevan liikenteen pääsuunta myötäilee jokea, kun taas Tampereella menee poikittain, ja koko Tampereen keskusta on kapealla kannaksella josta autoja on vaikeampi häätää pois joukkoliikenten edestä kuin Turussa. Turussa on myös vanhoja satamaratoja ja muita ratapenkkoja keskustassa ja sen tuntumassa joka helpottaa raitotien rakentamista. Mikko voi varmaan paremmin valaista mitä fyysisiä eroja kaupunkien välillä on.

En allekirjoita väitteitä kateudesta, vaikka jotkut kirjoittajat vihjailevat että esim. Espoon kaupunkiradan toteuttamisedellytyksiä söisi "maakuntien kateus".

Tarkoitin maakuntien kateudella yleensä siihen miten maakunnissa jotkut suhtautuvat kaikkkiin julkisiin rakennushankkeisiin pk-seudulla, en Espoon kaupunkirataa. Viittaan keskusteluun jota on käyty Hesarissa jossa eräs kajaanilainen näyttelijä kritisoi voimakkaasti Helsingin asemaa Suomen pääkaupunkina.

t. Rainer
 
pisara --> jälleen yksi suuruudenhullu hanke, hirveät kustannukset, pieni hyöty, jos tarkoituksena on muka saada tilaa kaukojunille päärautatieasemalla niin siihen on halvempiakin keinoja kuten ohjausvaunujen käyttö (tai vaikka ääritilanteessa kaukoliikenteen päättäminen Pasilaan, jos eivät ohjausvaunut kelpaa)

"hirveät kustannukset" - väärin, neljä asemaa ja kymmenisen kilometriä rataa maksaisi todennäköisesti paljon vähemmän kuin lentokentän kaukoliikenneyhteys
"pieni hyöty" - väärin, Pisara nopeuttaa roimasti kaikkien lähijunamatkustajien matkoja
"halvempiakin keinoja" - väärin, lähijunaliikennettä ei voi keskustassa kehittää muuten kuin tunnelimetrolla

Tästä voidaan jatkaa Pisaran omassa ketjussa. Mutta Pisarassa ei suinkaan ole kyse yksin rautatieaseman kapasiteetin vapauttamisesta. Ohjausvaunut eivät hirveästi auta lähiliikenteen moottorivaunuyksiköissä...

Pisara on kaikkein parhaiten perusteltu raskasratahanke pääkaupunkiseudulla. Sillä on korkea kannattavuus jo näilläkin laskentamenetelmillä, jotka eivät joukkoliikennehankkeiden arviointiin sovellu, koska se nopeuttaisi niin monen ihmisen matkaa. Pisara on ennen kaikkea puuttuva palanen YTV-metrosta, jolla on jo kolmisenkymmentä asemaa muualla seudulla. Nyt puuttuu enää se osuus, jolla raskasmetro on kaikkein parhaiten perusteltua. YTV:n lähijunia ei voi siirtää raitiovaunuihin eikä varsinkaan metroon, mutta jakelu kantakaupungissa on onneton.

Tampereen tapaan lähijunia ei voi tuoda pinnalla enää lähemmäs ihmisten määränpäitä. Niille ei ole enää oikeasti tilaa. Sen lisäksi se tarjoaa vaihtoehtoisen nopean yhteyden raitiovaunuille kaikkein tärkeimpien paikkojen välille, siis Anteron paljon mainostaman "toisen tason yhteyden". Vaikka Pisara kulkisi syvälläkin, tuo se huomattavasti lähemmäs. 80 metriäkin liukuportaissa Kaivopihalle on aika vähän verrattuna 300 metrin kävelyyn Töölönlahdelta.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Mikko voi varmaan paremmin valaista mitä fyysisiä eroja kaupunkien välillä on.

Vastataan suoraan kysymykseen suoraan.

Nähdäkseni Tampereella ja Turussa ei ole raitiotien toteuttamiskelpoisuuteen vaikuttavia fyysisiä eroja. Molemmista kaupungeista on osoitettavissa ehdotetuille ratasuunnille ilman teknisiä esteitä raitiotien tarvitsema 7-8 m leveä ura kohtuullisin kustannuksin.

Suunnitteluvalmius on maaliskuussa 2009 sama eli saman tasoinen esiselvitys on valmis.
Päätöksentekovalmius on sama, eli kunnallisvaaleissa pikaraitiotie on ollut esillä, Tampereella asia on hallitusohjelmassa, ja Turussa ei voida muodostaa sellaista koalitiota, jossa ei olisi pikaraitiotietä ohjelmaan vaativia puolueita. On todennäköistä että molemmissa kaupungeissa tehdään 2009 aikana valtuuston periaatepäätös, että raitiotie tehdään, jos valtio maksaa siitä riittävän osuuden.

Nähdäkseni valtion elvytyspolitiikan kannalta molemmat kaupungit ovat samanarvoisia.

Tamperetta ja Turkua erottaa lähinnä vain se, että Turussa on vahvempi kansalaismielipide "raitiotiet takaisin", ja toisaalta Turun taloustilanne on heikompi.
 
Nähdäkseni Tampereella ja Turussa ei ole raitiotien toteuttamiskelpoisuuteen vaikuttavia fyysisiä eroja. Molemmista kaupungeista on osoitettavissa ehdotetuille ratasuunnille ilman teknisiä esteitä raitiotien tarvitsema 7-8 m leveä ura kohtuullisin kustannuksin.
1. vaihettaajatellen varmaan moolemmissa kaupungeissa mahdollistaraknetnaa,mutta
jos ajatellaan laajempaa verkkoa kaupungin sisällä, niin Turussa on ymmärtääkseni keskustan lajuuden vuoksi enemmän tilaa ja sen mallisia katuja jonne se mahtuu. Ongelmapaikat lienevät ne korkeat mäet sekä historiallinen keskusta "täll puol jokkee".

Suunnitteluvalmius on maaliskuussa 2009 sama eli saman tasoinen esiselvitys on valmis.
Päätöksentekovalmius on sama, eli kunnallisvaaleissa pikaraitiotie on ollut esillä, Tampereella asia on hallitusohjelmassa, ja Turussa ei voida muodostaa sellaista koalitiota, jossa ei olisi pikaraitiotietä ohjelmaan vaativia puolueita. On todennäköistä että molemmissa kaupungeissa tehdään 2009 aikana valtuuston periaatepäätös, että raitiotie tehdään, jos valtio maksaa siitä riittävän osuuden.
Jos asiat ovat noin hyvin, niin sittenpä ei muuta kuin päättämään ja rakentamaan. Kunnallispolitiikka tuppaa vain joskus olemaan sellaista kinastelua ja lehmänkauppojen sopimista, joskus ihan aiheettomastikin, ja joskus ensin sovitulta näyttäviä hyviäkin hankkeita siirreellääntai kuopataan jostain ihan epäloogisesta syystä.

Tamperetta ja Turkua erottaa lähinnä vain se, että Turussa on vahvempi kansalaismielipide "raitiotiet takaisin", ja toisaalta Turun taloustilanne on heikompi.

Tai voisiko sanoa niin että Tampereella mielipiteet asiasta menevät enemmän ristiin?

t. Rainer
 
Suomessa on se huono asia, että päättäjät laittaa rahat vain ja ainoastaan pääkaupunkiseudun julkisenliikenteen parantamiseen. Suomen 2 muuta "suurta" aluetta Tampere ja Turku saavat vain tyytyä kohtaloon ja odottaa vuosia ja vuosia.
Mielestäni on erittäin hyvä asia että metroa laajennetaan Espooseen ja muitakin hankkeita laitetaan pystyyn ja kehitetään jne. täällähän ihmisiä on paljon enemmän kuin muilla seuduilla.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö Tampereella ja Turussakin tarvittais kiskoilla kulkevaa liikennettä. Kyllä nämä 2 muutakin kaupunkia ovat sen kokoisia että siellä paikallisjunaliikenne ja raitioliikenne olisi voitollista.
 
Braidekin varmaan tietää, että pk-seudulla ollaan aktiivisempia ja mikä tärkeintä: täällä julkisen liikenteen vastustaminen ei ole muodissa.

Tampereella ja Turussa asia ei ole iso teema ja ko. kaupungit eivät aja asiaa voimakkaasti. Rahoitukseen liittyen on syytä todeta, että Helsinki maksaa joukkoliikenteensä yksin, ilman penniäkään valtion tukea. Samoin Vantaa ja Espoo.
Ratikkainfra ei saa eikä ole saanut mitään. Joku ehkä tietää miksi?
 
Ratikkainfra ei saa eikä ole saanut mitään. Joku ehkä tietää miksi?

Kyllähän se tiedetään. Helsinki ei ole koskaan pyytänyt muuhun kuin Jokeriin 1990-luvulla. Turku ja Tampere eivät koskaan ole esittäneet virallista pyyntöä. Selvityksiin on pyydetty ja saatu valtiolta 50%.
 
Takaisin
Ylös