Östersundomin metro pikaraitiotieksi?

Sehän siinä onkin, että bussi saattaisi olla Ö-sundomiin ideaali ratkaisu vielä hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen. Etenkin jos helsinki pitäytyisi niissä aluerakennesuunnitelmissa mitä Sipoon ryöstön aikoihin kansalle tarjoiltiin. Tässä nyt vaan tuntuu siltä, että metro vie ja kaupunkisuunnittelu vikisee. Mielestäni asian pitäisi kuitenkin olla toisinpäin, saatan toki olla väärässäkin.

Olin kaupunginvaltuuston lehterillä katsomassa tuota merkillistä Sipoo-hurmosta. Puolueet aina Vasemmistoliittoa myöten olivat sitä mieltä että Sipoo pitää ottaa osaksi Helsinkiä vaikka väkisin. No sitten se otettiin väkisin ja nyt se on siinä sitten käsissä vatkattavana muiden lukemattomien alussaolevien rakennusprojektien kanssa. Itsenäisenä puoliksi ruotsinkielisenä kuntana se olisi tarjonnut omaperäistä asumisen malleja eikä tätä tavanomaista Helsinkiläistä metritavaraa. Se olisi sitten loppujen lopuksi pitkässä juoksussa hyödyttänyt Helsinkiäkin.

Kyllä se metro jossain kohtaa puhuu sekä idässä että lännessä. Koivusaarihan on tekokaupunki metroa varten. Taisi tulla sitten tästä Sipoosta konsulteille varsinainen namupala. Kyllähän pari selvitystä pitää tehdä ennkuin lapio lyödään maahan. Sitten jäämme seuraamaan, tuleeko Metro vai metro.

Helsingin kaupunkisuunnittelun kriisistä on kirjoitettu mielenkiintoinen kirja "Uhattu Helsinki". Kriisi jatkuu , koska kuka puhaltaisi pelin poikki edes viideksi vuodeksi ?

Martti
 
Onko ihan oikeasti noin vai onko kyseessä vaan 50-luvulta eteenpäin toteutettu kaupunkisuunnitteluperiaate? Onko uutta tiheää korttelikaupunkia yritetty rakentaa jossain päin maailmaa kauemmas keskustasta ja sitten epäonnistuttu asuntojen myynnissä?...
Eikö myös vähän kauempana keskustasta löytyisi myös kysyntää tiheälle asumiselle? Esimerkiksi Keravan keskustassa asunnot käyvät mukavasti kaupaksi, kun aluetta täydennysrakennetaan.
Jos joku osaisi sanoa varmasti, kumpi myytti on totta: Että kaikki haluavat omakotitaloon vai että kaikki haluavat asua Kampin kerrostaloissa, koska niiden hinnat todistavat mielettömästä ostohalusta. Kuluttajatutkimuskeskuksessa valmistui viime vuonna kiintoisa tutkimus, jonka mukaan kumpikaan myytti ei pidä paikkaansa. Mutta kun käytännössä ei ole vielä nähty, kun ei käytännössä ole missään tehty sellaista, minkä pitäisi olla hyvää.

Tiivistetysti mainitsemani tutkimuksen tulos oli, että ihmiset haluavat asua kaupungissa. Mutta heille ei tehdä kaupunkeja, vaan lähiöitä ja kauppakeskuksia.

Minusta esim. Jätkäsaareen on kaavoitettu kaupunkia. Periaatteessa Kruunuvuorenrantaankin, mutta jotenkin minä aistin Kruunuvuorenrannassa riskin, että siitä tulee kumminkin enemmän lähiö. Onneksi kuitenkin ratikkamatkan päässä Stockasta.

Jos Östersundomiin tehtäisiin metro ja sitten asemien viereen vaadittavat kerrostalot (siis ilman liityntäliikennettä), niistä ei synny kaupunkia vaan huonointa mahdollista lähiötä. Ei siellä metroasemakeskustassa kukaan viihdy ja loput eivät uskalla. Metroa on pakko käyttää työmatkaan, muutoin pysytään betonikolossa tai mennään autolla jonnekin, koska metrolla ei pääse kuin töihin. Tällaista voi mennä fiilistelemään Martinlaakson radalle. Siellä yritettiin jo 35 vuotta sitten, mutta ei yhtä tehokkaasti keskittäen.

Jos betonifiiliksen sijaan tehdään kuten on luvattu eli pientaloja, on Kulosaaresta lähtien esimerkkejä siitä, mitä Östersundomista ja metrosta silloin tulisi. Kaikki nykyiset itälähiöt ovat lähempänä mutta muuten tarjolla on keskimäärin samaa. Niille, joille nykyiset metroasemat eivät ole matkakohteen suhteen lähempänä, metro on turha. Sillä muihin suuntiin mennään autolla, koska muuta ei ole tarjolla.

Ihmisen mittakaavainen kaupunki ei ole yksi aseman yhteydessä oleva kauppakeskus. Aleksanterinkadussa on jotain muuta kuin Itäkeskuksen sisäänpäin käännetyssä julkisivussa. Minulla on uskoa siihen, että oikea kaupunki voi menestyä Östersundomissa. Mutta ei sellaista sinne saada, jos tärkeintä on voida jatkaa metroa nykymuodossaan – tai tulevassa vielä pahempana.

Antero
 
Jos Östersundomiin tehtäisiin metro ja sitten asemien viereen vaadittavat kerrostalot (siis ilman liityntäliikennettä), niistä ei synny kaupunkia vaan huonointa mahdollista lähiötä. Ei siellä metroasemakeskustassa kukaan viihdy ja loput eivät uskalla. Metroa on pakko käyttää työmatkaan, muutoin pysytään betonikolossa tai mennään autolla jonnekin, koska metrolla ei pääse kuin töihin. Tällaista voi mennä fiilistelemään Martinlaakson radalle. Siellä yritettiin jo 35 vuotta sitten, mutta ei yhtä tehokkaasti keskittäen.

Jos betonifiiliksen sijaan tehdään kuten on luvattu eli pientaloja, on Kulosaaresta lähtien esimerkkejä siitä, mitä Östersundomista ja metrosta silloin tulisi. Kaikki nykyiset itälähiöt ovat lähempänä mutta muuten tarjolla on keskimäärin samaa. Niille, joille nykyiset metroasemat eivät ole matkakohteen suhteen lähempänä, metro on turha. Sillä muihin suuntiin mennään autolla, koska muuta ei ole tarjolla.
Mun mielestäni Östersundomista ei kannata tehdä mitään Eira II:sta tai Tapiola II:sta vaan ihan rehellisiä peruslähiöitä pienituloisille duunareille, maahanmuuttajille, opiskelijoille ja nuorille kotoa pois muutaville. Kaikilla ei ole varaa ostaa asuntoa edes Vuosaresta tai Myyrmäestä, ja varakkaille ollaan rakentamassa nyt niin paljon uusia kalliita asuinalueia Helsingissä lähelle kantakaupunkia kuten Jätkäsaari, Kruunuvuorenranta, Kalasatama, joten jokin ns halpis-vaihtoehtokin pitää löytyä, olkoot kaukana keskustasta mutta kuitenkin hyvien raideliikenneyhteyksien varrella.

Ne nuoret jotka muuttavat halpislähiöön eivät välttämättä kaipaa kaikkkia mahdolisia palveluja, jättikauppakeskuksia ja kulttuurielämyksiä kotinurkilleen, mutta metrolla pääsee suht nopeasti lähemmäs kaupungin keskustaa niitä asioita harrastamaan, eli metrolla pääsese myös muualle kuin vain töihin.

Mä myönnän että sellaiset lähiöt eivät ole täysin ongelmattomia mutta jos vaihtoehtona on joku Klaukkala tai Hyrylä tai Riihimäki, niin luulisi että Östersundomiin rakennettavalla perinteisillä läpikulkulähiöillä olisi sosiaalinen tilaus.

t. Rainer
 
Ihmisen mittakaavainen kaupunki ei ole yksi aseman yhteydessä oleva kauppakeskus. Aleksanterinkadussa on jotain muuta kuin Itäkeskuksen sisäänpäin käännetyssä julkisivussa. Minulla on uskoa siihen, että oikea kaupunki voi menestyä Östersundomissa. Mutta ei sellaista sinne saada, jos tärkeintä on voida jatkaa metroa nykymuodossaan – tai tulevassa vielä pahempana.

Kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelussa ei voida lähteä siitä, että koska A on huono, niin sitten kehitetään B:tä. Ajattelustas yksi esimerkki: Hesarin toimittaja lähtee tekemään juttua periaatteella, että kuinka huonoa se elämä Rajapatsaassa on. Toimittaja lähti selvittämään kuinka huonoa elämä on matkustamalla Rajapatsaalle ja teki sitten jutun Rajapatsaasta, kuinka huono paikka se on elää.

Suomesssa ei ole vielä 6 miljoonaa asukasta. Tämä luku pelkästään kertoo sen, että aika harvassa paikassa pitää mättää kiveä kiven viereen. Jos poliitikolla tai virkamiehellä ei ole luovuutta eikä kykyä tuoda vaihtoehtoista näkemystä esiin, niin hän liittyy kuoroon, joka hokee samaa mantraa. Runsaasti pyöritettyjä levyjä ovat mm. Tiivis yhdyskuntarakenne, Hajanainen yhdyskuntarakenne ja Kestävä kehitys.

Ilkka Hakalehdon kanssa totesimme vaalipaneelissa että ei hajanainen yhdyskuntarakenne sinänsä ole se keskeisin päästöjen syy. Totesit itse että louhinta liikkeet haluavat varmistaa työnsä. Näin syntyy pysäköintiluolia alueelle, joka sivistyvaltiossa on kävelykeskustaa. Yksityisautoilu kivikaupungissa aiheuttaa varsin reippaasti päästöjö, jos tämä halutaan tuoda esiin.



.Martti
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
halpislähiöön

Mä myönnän että sellaiset lähiöt eivät ole täysin ongelmattomia mutta jos vaihtoehtona on joku Klaukkala tai Hyrylä tai Riihimäki, niin luulisi että Östersundomiin rakennettavalla perinteisillä läpikulkulähiöillä olisi sosiaalinen tilaus.

No enpä tiedä tuosta halpislähiön sosiaalisesta tilauksesta. Ainakin aika kaukana Ö-sundomin alkuperäisestä ideasta ollaan jos tälle tielle lähdetään. Suomessa on onnistuttu loistavasti välttämään asuinalueiden välinen sosiaalinen segregaatio verrattuna tilannetta lähes kaikkiin muihin maailman valtioihin, joten en itse ainakaan mielelläni näkisi "halpislähiökonseptin" voimakasta esiintuloa.
 
No enpä tiedä tuosta halpislähiön sosiaalisesta tilauksesta. Ainakin aika kaukana Ö-sundomin alkuperäisestä ideasta ollaan jos tälle tielle lähdetään. Suomessa on onnistuttu loistavasti välttämään asuinalueiden välinen sosiaalinen segregaatio verrattuna tilannetta lähes kaikkiin muihin maailman valtioihin, joten en itse ainakaan mielelläni näkisi "halpislähiökonseptin" voimakasta esiintuloa.

Halpis tai ei, mutta ensin täytyy kysyä että mitkä seikat määräävät asuntojen hintoja eniten?

Jos olet samaa mieltä kuin useimmat kiinteistövälittäjät, joilla on jonkinlainen tuntuma asiasta niin myönnät kai että useimmat Helsingin asuinalueet, (ja Espoo kanssa sen puolen) ovat hyvin kalliita paikkoja asua. Pitääkö sen sitten aina olla niin? Missä haluamme että ns matalapaikkatyöntekijät sekä nuoret jotka ovat perustamassa omaa pesää pitäisi asua? Pitäisikö heidän asua jossain Klaukkalassa ja tulla sieltä autolla töihin Helsinkiin vai pitäisikö Helsingin kenties itse järjestää että kaupungin alueelta, vähän kauempana, joskin hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässsä voisi asua, edullisemmin kuin kehäykkösen sisäpuolella?

En minä kuitenkin olisi tekemässä Östersundomista mitään uutta jakomäkeä, mutta realiteetit vain ovat sellaiset että kaukaisen itäisen sijaintinsa vuoksi vaikeammin sinne saa houkuteltua varakkaita tai ylemmän keskiluokan väkeä, joiden työpaikat ovat useimmiten kumminkin kaupungin länsilaidalla tai Espoossa. Tietenkin ei pidä estää sitä että lähiöiden ympärille rakennetaan omakotitaloja ja niitä varmaan nouseekin, mutta pääfunktio olisi järkevintä pitää nätä uusia lähiöitä edullisena vaihtoehtona, asui sitten kerros- rivi- tai ok-talossa.

t. Rainer
 
Missä haluamme että ns matalapaikkatyöntekijät sekä nuoret jotka ovat perustamassa omaa pesää pitäisi asua? Pitäisikö heidän asua jossain Klaukkalassa ja tulla sieltä autolla töihin Helsinkiin vai pitäisikö Helsingin kenties itse järjestää että kaupungin alueelta, vähän kauempana, joskin hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässsä voisi asua, edullisemmin kuin kehäykkösen sisäpuolella?

[...]

, mutta pääfunktio olisi järkevintä pitää nätä uusia lähiöitä edullisena vaihtoehtona, asui sitten kerros- rivi- tai ok-talossa.

Kehäkuntiin muuttamiselle on varmastikin monessa tapauksessa vahvat taloudelliset perusteet. En kuitenkaan näkisi, että juurikin matalapalkkatyöntekijät olisivat mitenkään merkittävä ryhmä, joka siirtyy kustannustason vuoksi kehäkuntiin. Olettamus siitä, että esim. Siwan kassa muuttaa säästötarkoituksessa Klaukkalaan ja ajelee sieltä päivittäin omalla autolla helsinkiin duuniin vaikuttaa absurdilta. Saattaahan näinkin tapahtua, mutta ei missään tapauksessa merkittävässä mittakaavassa.

Omasta mielestäni pääfunktion tulisi olla mahdollisimman monipuolisen asuinalueen toteuttaminen, jossa tarjottaisiin asuntoja niin liukuhihnaduunareille kuin ökyporvareillekin.

Tuohon halpislähiömuottiin metro kaikenlisäksi soveltuu kohtalaisen huonosti. Eikös metron yhtenä perusteluna aina käytetä maan ja asuntojen arvonnousua?
 
Jos rahat eivät riitä isoon asuntoon, hankitaan pienempi. Senhän takia nyt laman nurkilla pienten asuntojen kysyntä on kasvanut niin, että neliöhinnat ovat pienessä merkittävästi kovempia kuin isossa: arvokkaan asunnon edut ovat monelle suuren asunnon etuja suurempia. Arvoa pitäisi yrittää kasvattaa, alentaminen tai pitäminen samana on varsin neuvostoliittolaista ajattelua.

Pitäisi tarjota siis pieniä asuntoja, yksiöitä ja kaksioita, mielellään hyvissä kaupunginosissa joissa ihmiset haluavat asua muutenkin. Rakentaminenhan ei maksa juuri enempää tai vähempää, rakennettiin kalliille tai halvalle tontille. Riittävän pieniä, että kokonaishinnat vuokralla tai osakkeena ovat järkeviä. Riittävän paljon, että uusi tarjonta laskee yksittäishinnat järkeviin mittoihin. Yhtälö on muutkin muuttujat huomioon otettuna ratkaistavissa varsin suoraviivaisesti.

Kysyntä kuitenkin vaihtelee taloustilanteen ja yhteiskunnan kehittymisen myötä. On perusteltua uhrata vähän halpaa hintaa uudisrakennuksien rakentamiseksi joustavaksi, jolloin leveämpänä aikana yksiöitä voi laajentaa vaikka huone kerrallaan vastaamaan uutta taloustilannetta ja uusia tarpeita. Myös toisin päin: asuntoa vaihtaessa tulisi olla mahdollisimman kannattavaa jakaa suuri huoneisto useisiin pieniin, jos kysyntää on riittävästi.
 
Mun mielestäni Östersundomista ei kannata tehdä mitään Eira II:sta tai Tapiola II:sta vaan ihan rehellisiä peruslähiöitä pienituloisille duunareille, maahanmuuttajille, opiskelijoille ja nuorille kotoa pois muutaville.
Mitenkä olisi Herttoniemenranta II?. Sehän on enemmän korttelikaupunkia kuin lähiötä muistuttava. Ja näyttää ihan kivalta.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Olettamus siitä, että esim. Siwan kassa muuttaa säästötarkoituksessa Klaukkalaan ja ajelee sieltä päivittäin omalla autolla helsinkiin duuniin vaikuttaa absurdilta. Saattaahan näinkin tapahtua, mutta ei missään tapauksessa merkittävässä mittakaavassa.
Miespuoliset matalapalkkaiset tuntuvat mielummin valitsevan sen autolla ajelemisen kuin liian pieneen kämppään ahtautumisen.

Jos rahat eivät riitä isoon asuntoon, hankitaan pienempi. Senhän takia nyt laman nurkilla pienten asuntojen kysyntä on kasvanut niin, että neliöhinnat ovat pienessä merkittävästi kovempia kuin isossa: arvokkaan asunnon edut ovat monelle suuren asunnon etuja suurempia. Arvoa pitäisi yrittää kasvattaa, alentaminen tai pitäminen samana on varsin neuvostoliittolaista ajattelua.
Alimittaisista asunnoista pitäisi päästä vähitellen eroon. Kokemusta on sellaisessa asumisesta. Eikä sitä voi oikeastan mitenkään kehua.

En tarkoita että pitäisi asua hulppeassa omakotitaloissa, mutta pienperheelle pitäisi kolmio olla minimi, sinkulle kaksio, yksiöt korkeintaan opiskelijoille.

Kysyntä kuitenkin vaihtelee taloustilanteen ja yhteiskunnan kehittymisen myötä. On perusteltua uhrata vähän halpaa hintaa uudisrakennuksien rakentamiseksi joustavaksi, jolloin leveämpänä aikana yksiöitä voi laajentaa vaikka huone kerrallaan vastaamaan uutta taloustilannetta ja uusia tarpeita. Myös toisin päin: asuntoa vaihtaessa tulisi olla mahdollisimman kannattavaa jakaa suuri huoneisto useisiin pieniin, jos kysyntää on riittävästi.

Se huoneella suurentaminen tai pienentäminen on lähinnä utopiaa, ellei äänieristyksestä tingitä.

Mitenkä olisi Herttoniemenranta II?. Sehän on enemmän korttelikaupunkia kuin lähiötä muistuttava. Ja näyttää ihan kivalta.
No esimerkiksi.

t. Rainer
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Halpis tai ei, mutta ensin täytyy kysyä että mitkä seikat määräävät asuntojen hintoja eniten?
Olen aika vahvasti sitä mieltä, ensisijainen tavoite on tehdä hyvää kaupunkia. Siis ei halpaa kaupunkia tai köyhien kaupunkia, jossa ei tarvitse olla kaikkia palveluita, koska köyhät saavat mennä metrolla palveluiden luokse.

Minua ei saa vakuuttuneeksi siitä, että hyvä kaupunki on aina kallis tai että kallis kaupunki on aina hyvä. Hyvällä kaupunkisuunnittelulla syntyy hyvää kaupunkia ja jopa kohtuullisin kustannuksin, kun nämä asiat vaan asetetaan päämääräksi. Tässä Östersundomin tapauksessa en malta olla lohkaisematta, että esimerkiksi ratikka on halvempaa ja samalla parempaa palvelua kuin metro silloin, kun molemmat tehdään oikein.

Asuntojen hinnat määräytyvät Suomessa markkinoilla. En kuitenkaan pidä Suomen asuntomarkkinoita vapaina, vaan niitä hallitsevat rakennuttajat, joilla on yksittäisen asunnonostajan suhteen yhtä tasa-arvoinen kilpailuasema kuin asunnonostajalla on mahdollisuus vaikuttaa pankin esittämiin lainan sopimusehtoihin. Eli vaihtoehdot ovat ota tai jätä. Tämän näkee käytännössä esim. siitä, että rakennuttajat eivät suhdanteiden heiketessä laske hintoja vaan pysäyttävät työmaat ja lopettavat kaupan, kunnes taas saavat sen hinnan kuin haluavat.

Missä haluamme että ns matalapaikkatyöntekijät sekä nuoret jotka ovat perustamassa omaa pesää pitäisi asua? Pitäisikö heidän asua jossain Klaukkalassa ja tulla sieltä autolla töihin Helsinkiin vai pitäisikö Helsingin kenties itse järjestää että kaupungin alueelta, vähän kauempana, joskin hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässsä voisi asua, edullisemmin kuin kehäykkösen sisäpuolella?

En ollut Sipoon ryöstön kannalla ja pidän kaikkia siitä esitettyjä perusteita lähinnä selittelynä. Sillä liitetyllä pienellä läntillä alueen syrjällä ei todellakaan ole ratkaisevaa merkitystä seudun kehitykselle. Mutta kun liittämisestä ei enää tarvi riidellä, pidän aluetta mahdollisuutena näyttää, että Helsinki osaa tehdä hyvää kaupunkia myös asukkaille, ei vain rakentajille ja maanomistajille. Ja mielestäni tähän on KSV:n projektiryhmällä ihan aito tarkoitus. Siksi myös se ks-lautakunta, jossa itse olin, ehti päättää alueen suunnitteluperiaatteet, jotka eivät todellakaan lähde pyrkimyksestä tehdä halvalla köyhille periferiaa. Ja sanoisin niin, että siinä ollaan rakennusteollisuuden intressien kanssa ristiriidassa. Koska parasta katetta tehtäneen mahdollisimman pienillä asunnoilla mahdollisimman suurissa kerrostaloissa. Ja kumpaakaan ei Östersundomiin haluta, vaan kehyskuntien pakettitalopeltojen kanssa kilpailukykyistä joukkoliikenteeseen oikeasti tukeutuvaa kaupunkia. Se sopii kaikenlaisissa elämänvaiheissa oleville kaupunkilaisille.

Antero
 
Hyvän kaupunginosan ytimessä on raskaan raideliikenteen asema, jonka yhteydessä on ostokeskus. Siellä sitten pari ruokakauppaa, parturi, kioski, apteekki, pizzakebabravintola ja kaljabaari. Talot ostarin lähellä ovat isoja, matka metrolle ja palveluiden ääreen on lyhyt. Ulkoilumaastot sijaitsevat silti lähellä.

Itse ostarilla voi olla korkeampia taloja, joissa sitten asuminen sopii vaikkapa ikääntyville. Hissillä kauppaan ja kerrosta alempaa metrolla kaupungin rientoihin.

Peruslähiö on monelle paras paikka asua. Kaikki on lähellä ja julkinen liikenne pelaa. En haluaisi asua kantakaupungissa enkä pientalossa.

Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet, puppua puhuvat ne, jotka luulevat lähiön olevan paha paikka, jossa asutaan vain siksi, kun ei ole varaa muuhun. Monen kanssa täälläkin olen muutettuani puhunut ja yleisesti ottaen kaupunginosaan ollaan tyytyväisiä. Se metro täältä puuttuu, mikä on pikemminkin puute kuin etu.
 
Jos puhutaan siitä mitä sinne Östersundomiin pitäisi rakentaa:
- Etupäässä pienehköjä tiiviitä omakotitalotonteja, 350 - 500 m2. Ihan niin kuin helsinkiläisillä pientaloalueilla, mutta paremmin suunniteltuna niin ettei olohuoneesta aukea näkymä naapurin kylppäriin. (Toisaalta jos on kovin viehättävä naapur...) Tuo tarkoittaa jo sellaista 2000 - 2500 taloa per km2, eli noin 6 000 - 7 500 asukasta, oletuksella että per talo on keskimäärin kolme asukasta. Etu tässä on ennen kaikkea se että ne talot nousee ihan omatoimisesti muutamassa vuodessa, gryndereitä saa odottaa kymmenenkin vuotta. Ja näille on kysyntää.
- Pääkadun eli Uuden Porvoontien varten ihan tiivistä korttelia. Näillä ja jokuselle rivarilla ryyditettynä asukastiheys lähempänä 10 000 as./km2. Ja sen kadun keskelle se ratikka, voi siellä toki olla lisäksi yksi metro- tai mielummin paikkalisjuna-asema jonka ympärillä on alueen keskusta.
 
Alimittaisista asunnoista pitäisi päästä vähitellen eroon. Kokemusta on sellaisessa asumisesta. Eikä sitä voi oikeastan mitenkään kehua.

En tarkoita että pitäisi asua hulppeassa omakotitaloissa, mutta pienperheelle pitäisi kolmio olla minimi, sinkulle kaksio, yksiöt korkeintaan opiskelijoille.

Kukin eläkööt niin kuin lystää. Kaikki eivät ole koti-ihmisiä. Nyt kun asuntojen kokomääräyksistä ollaan toivottavasti pääsemässä eroon, niin toivon, että keskustaan rakennettaviin uusiin taloihin tulisi runsaasti 10-15 neliön yksiöitä. Kysyntää luultavasti olisi, sillä minäkin tunnen ihmisiä, joille koti on heidän nykyisissä elämäntilanteissaan lähinnä nukkumista ja peseytymistä varten. Silloin on melko turhaa maksaa kaksiosta.
 
En tarkoita että pitäisi asua hulppeassa omakotitaloissa, mutta pienperheelle pitäisi kolmio olla minimi, sinkulle kaksio, yksiöt korkeintaan opiskelijoille.

Mihin ihmeeseen yksin asuva tarvitsee toista huonetta? Väliseinät yleensä vielä rajoittavat kalustamista. Paras on riittävän suuri ja hyvän muotoinen yksiö, johon saa sijoiteltua kalusteet lähes täysin mielensä mukaisesti.
 
Takaisin
Ylös