Palataksemme näistä rakentamiskeskusteluista taas hieman lähemmäksi ketjun otsikkoa...
Sori, palaan takaisin Östersundomiin, rakentamiseen ja liikenteeseen.
Keskustelussa on vähän hassua heittelyä. Yksi haluaa 10 m2:n yksiöitä ja toinen kaksion kokoisia. Yhdellä kertaa asunnon hinta riippuu vain tontin hinnasta ja toisella kerralla rakentamisen kustannuksista ja katteista. Mutta kukaan ei ole väärässä, vaan keskiarvoa ei ole olemassakaan. Sen sijaan on erilaisia toiveita, tottumuksia ja tapoja. Mutta kenestäkään ei tule tyytyväistä, kun tarjotaan sitä keskiarvoa, jota kukaan ei oikeasti halua. Esim. 75 m2 huoneiston keskipinta-ala ei tarkoita sitä, että halutaan 75 m2 kokoisia asuntoja, vaan että tehdään paljon haluttuja yksiöitä mutta myös isoja asuntoja. Ettei ison asunnon haluajan ole pakko lähteä sinne Nurmijärvelle.
Rakennusliikkeiden itkua tästä asiasta en niele. Ne kiukuttelevat vain markkinamekanismia vastaan, kun eivät ole tottuneet sellaisen kanssa elämään.
Joku voi tosissaan haluta 10 m2 asuntoa. Mutta kuinka moni haluaa ja etsii pientä asuntoa vain siitä syystä, että rahat ja tulot eivät riitä sellaiseen asuntoon, jonka oikeasti haluaa? Uskon, että aika moni. Johanna Hankonen selvitti väitöskirjassaan
Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta miten suomalainen gryndaus toimi, hyvässä yhteistyössä pankkien ja virkamiesten kanssa. Kun systeemi toimii periaatteella ”mahdollisimman vähän mahdollisimman kalliilla”, ei ole ihme, että olemme päätyneet Euroopan ahtaimmin asuvaksi kansakunnaksi maassa, jossa on maata eniten per asukas (en ole tarkistanut näiden väitteiden absoluuttista paikkansapitävyyttä, suuruusluokka on kuitenkin oikein). Ja sitä samaako pitäisi tehdä Östersundomiin? Keskelle metsää metroasema ja asemalle tiiviiseen nippuun betoniluukkuja, joissa on keskimäärin 25 m2 per asukas? Mutta tietenkin siihen hintaan, että 30 vuoden asuntolainan hoitokulut ovat niin suuret että ruokaan, vaatteisiin ja vapaa-aikaan jää vain 300 €/kk/hlö asumiskulujen jälkeen.
Rainer totesi, että rakentaminen keskustassa maksaa saman kuin Östersundomissa, mutta tonttimaa on kallista keskustassa, kun sitä tarjotaan liian vähän. Kyllä, mutta kun se maa siellä keskustassa ei lisäänny. Ja keskustan ja lähiön hintaero vain kasvaa, jos tehdään betonibulkkilähiötä, josta kaikki haluavat keskustaan, kun lähiössä ei viihdytä.
Noin pelkistetysti, Helsingin keskustan asumista voi tarjota lisää perustamalla toisen Helsingin, eikö? Silloin on tarjolla tuplaten sitä, mitä varten sinne keskustaan halutaan. Tarjonta kasvaa, hinta laskee. Paitsi kun kohta siellä toisessa Hesassa on saman verran asukkaita kuin tässä edellisessä, mitä sitten?
Ei se näin onnistu. Eikä silläkään, että muutetaan kaikki siellä Hesan keskustassa asunnoiksi. Siis puistot, Musiikkitalo, Kiesma, Viikin pellot, Keskuspuisto, Espa, Kaivari, Rautatieasema ja Rautatientori... Niissähän sitä on hyvää tonttimaata saatavaksi lisää? Muuten hyvä, mutta sitten kun kantakaupunki on pelkkää asuntoa ainakin Malmin lentokentälle asti, siellä on yhtä typerää kuin muuallakin nukkumalähiöissä. Hinta varmaan laskee, mutta se johtuu siitä, että kukaan ei halua Helsinkiin, vaan vaikka Turkuun, Tampereelle ja Tallinnaan. Niissä on muutakin kuin asuntoja. Ja tulevaisuudessa kaikissa on ratikkakin!
Helsingin uusilla alueilla – satamissa ja Östersundomissa – pyritään laajentamaan sitä vetovoimaista ja haluttua kantakaupunkia. Kun ei maa Vironniemellä lisäänny, kantakaupunkia täytyy rakentaa lisää muualle. Kantakaupungin hintapainetta eli kysyntää voi hillitä myös sillä, että parannetaan kantakaupungin saavutettavuutta. Jos 3 km:n etäisyydeltä Kaivokadusta matka-aika on 10 min ja asunnon neliöhinta 5000 €, niin hinta olisi sama 10 min matka-ajalla, vaikka etäisyys olisi 5 km. Mutta siellä 5 km etäisyydellä on 2,8 kertaa niin paljon tilaa tehdä 10 min päässä olevia asuntoja kuin 3 km:n etäisyydellä.
Mitenkäs tämä liittyy Östersundomiin. No siten, että kävelyetäisyys metroasemasta on yhtä suuri, oli asema 3 km., 5 km. tai 20 km:n etäisyydellä keskustasta. Eli yhden radanvarren sormimalli ei vaikuta kuten liikenneratkaisu, joka palvelee koko ringillä. Sormimallissa etäisyyden kasvu ei tuo lisää pinta-alaa. Hajautetun liikenteen mallissa tuo. Siksi Östersundomissakin on kiinnostavampaa tehdä ratikka, jolla on 5 kertaa niin paljon pysäkkejä kuin metrolla asemia. Ja kun sen ratikan kanssa tehdään samanlaista monipuolisen palvelun kaupunkia kuin kantakaupunki, silloin purraan näihin hintapaineisiin. Ei halpisnukkumalähiöillä tarjoamalla lisää sitä, mitä ei haluta.
Antero
