Lopputulos ei vaan taida käytännössä olla sama, kuten jaksat kyllä sitkeästi väittää. Sinulla ei ole yhtään esimerkkiä ilman kääntöjärjestelmää toimivasta vilkkaasta metron pääteasemasta, jolla vuoroväli olisi edes 2-2,5 minuutin luokkaa, saati 90 sekuntia.
Suunnanvaihdon tekeminen aseman ”tuolla puolen” tarjoaa yhden edun, eli että tulo- ja lähtöraiteet ovat aina samat. Jos asema on rakennettu sivulaiturein, matkustajien kannalta on yksinkertaisempaa, että tulo- ja lähtöraiteet ovat aina samat. Haittana on, että kääntö ”tuolla puolen” lisää linjan kiertoaikaa ja käytännössä myös kalustotarvetta, jos vuoroväli on erittäin lyhyt.
Jotenkin minusta tuntuu, että olen selittänyt sekuntiaikataululla tämän suunnanvaihdon käytännön jo aikaisemminkin, mutta tulkoon nyt tässä. Eli mitä tapahtuu ja millä hetkellä, jos ajetaan 90 sekunnin vuoroväliä ja suunta vaihdetaan matkustajalaitureilla. Aloitetaan hetkestä, jolloin juna pysähtyy ja avaa ovet. Raide A on se raide, jolta lähdetään paluusuuntaan ajamatta läpi risteyksen ja raide B vastaavasti se raide, jolle tullaan ajamatta läpi risteyksen. Alkutilanteessa juna 1 on seisomassa raiteella A.
0 s. Juna 2 pysähtyy raiteelle B ja avaa ovet.
19 s. Juna 1 lähtee raiteelta A liikkeelle paluusuuntaan.
45 s. Junan 1 takapää on ohittanut puolenvaihtoristikon vaihteet ja vaihteet käännetään.
64 s. Junan 3 etupää on puolenvaihtoristikon vaihteen alkupäässä ja juna lähteen vaihtamaan puolta raiteelta B ajaakseen raiteelle A.
90 s. Juna 3 pysähtyy raiteelle A ja avaa ovet.
109 s. Juna 2 sulkee ovet ja lähtee raiteelta B, jolla se on seissyt siis 109 sekuntia.
135 s. Junan 2 takapää on ohittanut puolenvaihtoristikon vaihteet ja on raiteella A. Vaihteet käännetään.
154 s. Junan 4 etupää on puolenvaihtoristikon vaihteen alkupäässä josta juna jatkaa suoraan raiteen B laiturin viereen.
180 s. Juna 4 pysähtyy raiteelle B ja avaa ovet.
Nyt siis ollaan samassa tilassa kuin ajanhetkellä 0 sekuntia. Seuraavaksi lähtisi juna 3 raiteelta A seistyään siinä 109 sekuntia.
Eli seisonta-aika on 109 sekuntia, mikä riittää varsin hyvin. Jos lasketaan, että ovea kohden on esim. 57 matkustajaa (juna on täysi), se määrä matkustajia ehtii vallan hyvin ulos ja sisään tuplaovista tuona aikana.
Nämä arvot muuten pätevät 130 metriä pitkälle junalle joka ajaa puolenvaihtoristikon läpi enintään 30 km/h nopeudella. Ja jos junat eivät vaihda puolta ennen matkustajalaitureita, ne joutuvat tekemään sen täsmälleen samalla tavalla ilman matkustajia. Toki silloin pääteaseman seisonta-aikaa voi pidentää niin pitkäksi kuin haluaa, mutta tätä pidempiä seisonta-aikoja ei tarvita.
Käännölle ei muuten ole mitään pelivaroja, koska käännön rytmittää puolenvaihtoristikko.
Antero
