Metron parhaat hyödyt on täydessä, tiheässä kaupungissa maan alla poissa ruuhkista. Tarvitaan kuitenkin verkosto ennenkuin sillä voi matkustaa paikasta A paikkaan B tai C.
Näin on. Ja Helsingin seudulla ongelma on se, että tätä täyttä, tiheää kaupunkia on vain Helsinginniemellä Tullinpuomin ja Paavalin kirkon eteläpuolella.
Se alue taas on maantieteellisesti niin pieni, ettei sille kannata rakentaa omaa, erillistä metrojärjestelmää, koska itse metromatkan jäädessä väkisinkin lyhyeksi korostuu se aika, joka joka tapauksessa kuluu rullaportaissa tai hississä matkalla asemalle/asemalta.
Siksi tuo kouvon avatar on aika mainio – Helsingissä raskain mahdollinen suurkaupungin joukkoliikenneväline (ja itse asiassa metroistakin raskain mahdollinen versio) hoitaa meillä peltojen ja metsien väliin kasvaneiden lähiöiden kerrostalorypästen joukkoliikennettä.
Östersundom varsinkin on hauska. Ensin sanotaan, että alue tarvitaan, koska pitää tehdä pientaloja Helsinkiin. Sitten sanotaan, että Östersundomiin pitää tehdä metro. Kyllä jo tässä vaiheessa olisi pitänyt vähän tyhmemmänkin poliitikon ymmärtää, että "pientalo" ja "metro" ovat niin toistensa vastakohdat kuin olla ja voi.
Ja mitä on tapahtumassa? Kerrostalolähiöitä luonnostellaan täyttä häkää, ja kun erilaiset viherkäytävät ja luonnonsuojelualueet haukkaavat ison osan pinta-alasta, niin samanlaista sinne-sun-tänne tehtyjen elementtikerrostalojen täplittämää pelto- ja metsämaisemaa tuosta liitosalueesta on tulossa kuin muustakin PK-seudusta. Jos sinne metro valitaan, niin sittenpä ihmetellään taas sormi suussa, kun asunnot eivät kelpaa muille kuin niille, joilla ei ole varaa valita.
Östersundom – edessä loistava menneisyys
