- Liittynyt
- 19 Joulukuu 2006
- Viestit
- 296
Monien hyvienkin värityssuunnitelmien kohtaloksi koituvat markkinointi- ja brändäysopit, joiden mukaan ulkoasua pitää aina vaan muutella. Sellaisten aatteiden takana on väritehtaiden ja suunnittelutoimistojen ovelasti toteutettu piilomainonta, joka yllättävän tehokkaasti vetoaa egonpaikkausta ja trenditietoista mielikuvaa kaipaaviin pikkupomoihin milloin missäkin toimintayksikössä 
Muistellaanpas vähän, miten takavuosien värikaavailuille on Helsingissä käynyt.
Suunnitteluvaiheessa 70-luvun alkupuolella Metrotoimisto kovasti markkinoi itä-länsisuuntaista metroa oranssina linjana ja toista metrolinjaa vihreänä linjana. Nämä värit olisivat toistuneet myös asemien opastekilvissä, mm. "Näin mennään metrolla" -esitteen mukaan. Sitä ei kyllä muistaakseni mainittu, että vihreän linjan junat olisivat olleet vihreitä. Ainakin lehdistössä esiteltyjen asemasuunnitelmien havainnekuvissa molempien eri tasossa risteävien linjojen junat olivat oransseja.
Viimeistään 70-luvun lopulla vihreää väriä ei enää mainittu missään tiedotusaineistossa. Kaikki oli oranssia.
Dm9-junia kaavailtiin alun perin lähiliikennejuniksi, mutta ne päätyivät kuitenkin kaukoliikenteeseen. Niiden punaoranssi-vaaleanharmaa-punaoranssi oli tyylikäs yhdistelmä, joka olisi piristänyt myös kaupunkikuvaa. Valitettavasti Sm-junista tehtiin paljon tylsemmän värisiä, suorastaan ankeita.
Kun Nr-ratikat saapuivat, niiden väritys oli myös hieno punaoranssi-vaaleanharmaa-punaoranssi. Väripinnat olivat myös vaunun rakenteen kanssa linjakkaasti yhteensopivat: vaakasuoria linjoja, sulavaa liikettä ja vaunun pituutta korostavat. Kun vaunut sitten maalattiin kelta-vihreiksi, niin valitettavasti myös väripintojen tasapainoa järkytettiin. Vaunut näyttävät nyt suhteettoman korkeilta ja lyhyiltä tyngiltä. Vihreä katto, keltainen keskiosa ja vihreä alareuna alkuperäisten värien pinta-aloja mukaillen olisi ollut vaunun tyyliin sopivampi.
Voi vain kuvitella, miten hieno ja yhtenäinen raideliikenneväritys Helsinkiin olisi voinut syntyä: Metron oranssi olisi hieman punertavampi ja junassa olisi leveä, harmaa raita. Ratikat olisivat alkuperäisissä Nr-väreissä. Junat olisivat Dm8/9-väreissä. Vaan eipä toteutunut.
Samanlaista sekoilua kaluston väritys on ollut muuallakin maailmassa. Mutta viime vuosina on jotain toivoa ollut ainakin Tukholmassa. SL:n raideliikennekalusto on nykyisin sinisen värittämää kaiken kaikkiaan (linjavärit siis ovat vain kaavioissa ja radoista käytetyissä nimissä). Erityisen hienon kokonaisuuden muodostavat mielestäni uusimpien kalustotyyppien väritykset: C20-metrojunat, A32-ratikat ja X60-lähijunat on helppo mieltää saman järjestelmän osiksi jo kaukaa.
Muistellaanpas vähän, miten takavuosien värikaavailuille on Helsingissä käynyt.
Suunnitteluvaiheessa 70-luvun alkupuolella Metrotoimisto kovasti markkinoi itä-länsisuuntaista metroa oranssina linjana ja toista metrolinjaa vihreänä linjana. Nämä värit olisivat toistuneet myös asemien opastekilvissä, mm. "Näin mennään metrolla" -esitteen mukaan. Sitä ei kyllä muistaakseni mainittu, että vihreän linjan junat olisivat olleet vihreitä. Ainakin lehdistössä esiteltyjen asemasuunnitelmien havainnekuvissa molempien eri tasossa risteävien linjojen junat olivat oransseja.
Viimeistään 70-luvun lopulla vihreää väriä ei enää mainittu missään tiedotusaineistossa. Kaikki oli oranssia.
Dm9-junia kaavailtiin alun perin lähiliikennejuniksi, mutta ne päätyivät kuitenkin kaukoliikenteeseen. Niiden punaoranssi-vaaleanharmaa-punaoranssi oli tyylikäs yhdistelmä, joka olisi piristänyt myös kaupunkikuvaa. Valitettavasti Sm-junista tehtiin paljon tylsemmän värisiä, suorastaan ankeita.
Kun Nr-ratikat saapuivat, niiden väritys oli myös hieno punaoranssi-vaaleanharmaa-punaoranssi. Väripinnat olivat myös vaunun rakenteen kanssa linjakkaasti yhteensopivat: vaakasuoria linjoja, sulavaa liikettä ja vaunun pituutta korostavat. Kun vaunut sitten maalattiin kelta-vihreiksi, niin valitettavasti myös väripintojen tasapainoa järkytettiin. Vaunut näyttävät nyt suhteettoman korkeilta ja lyhyiltä tyngiltä. Vihreä katto, keltainen keskiosa ja vihreä alareuna alkuperäisten värien pinta-aloja mukaillen olisi ollut vaunun tyyliin sopivampi.
Voi vain kuvitella, miten hieno ja yhtenäinen raideliikenneväritys Helsinkiin olisi voinut syntyä: Metron oranssi olisi hieman punertavampi ja junassa olisi leveä, harmaa raita. Ratikat olisivat alkuperäisissä Nr-väreissä. Junat olisivat Dm8/9-väreissä. Vaan eipä toteutunut.
Samanlaista sekoilua kaluston väritys on ollut muuallakin maailmassa. Mutta viime vuosina on jotain toivoa ollut ainakin Tukholmassa. SL:n raideliikennekalusto on nykyisin sinisen värittämää kaiken kaikkiaan (linjavärit siis ovat vain kaavioissa ja radoista käytetyissä nimissä). Erityisen hienon kokonaisuuden muodostavat mielestäni uusimpien kalustotyyppien väritykset: C20-metrojunat, A32-ratikat ja X60-lähijunat on helppo mieltää saman järjestelmän osiksi jo kaukaa.
