Toteutettavien liikennehankkeiden valinta

Vs: Automaattinen metro

Jokerissa on se vika että pelkä Jokeri Itäkeskuksesta Tapiolaan ilman kytkentöjöä muuhun verkkoon on tynkälinja jonka tehtävät hoituu yhtä hyvin busseilla.

JOkerissa on tasan yksi vika ja se on, että kun Pk-seudulle rakennetaan moderni raitiotie pahemmin tyrimättä, niin se kaiken järjen mukaan muuttaa täkäläistä kaupunkisuunnittelustrategiaa radikaalisti. Mutta ollos huoleti: Helsingissä on yhä niin paljon sormimalliin uskovia virkamiehiä (joita tukee kioskillinen täsyeristetyyn teräspyöräiseen sähköjunaan uskovia), että Jokerivahinko lykkääntynee hamaan tulevaisuuteen.
 
Vs: Automaattinen metro

JOkerissa on tasan yksi vika ja se on, että kun Pk-seudulle rakennetaan moderni raitiotie pahemmin tyrimättä, niin se kaiken järjen mukaan muuttaa täkäläistä kaupunkisuunnittelustrategiaa radikaalisti. Mutta ollos huoleti: Helsingissä on yhä niin paljon sormimalliin uskovia virkamiehiä (joita tukee kioskillinen täsyeristetyyn teräspyöräiseen sähköjunaan uskovia), että Jokerivahinko lykkääntynee hamaan tulevaisuuteen.

Hyvä että joku on niin optimistinen. Tosiasia on että Jokeri kulkee pitkiä matkoja kaupunkimetsien, ja muiden luonnonsuoljelun kannalta tärkeiden alueiden läpi joihin ei saa rakentaa mitään uutta asutusta tai työpaikkoja. Sormimallista olisi luovuttu aikkoja sitten jos myös maanomistusolot olisivat toisenlaiset kuin ne nyt ovat.

t. Rainer
 
Tyhjä alue on sinänsä ikävää, mutta toisaalta sinne on halpa tehdä rataa ja siitä on nopea ajaa ohi. Jokerin varrella on ihan riittämiin sitä kehitettävää taajamaa, ja rataa tarvitaan jo nykyisen kysynnän vastaamiseen.
 
Vs: Automaattinen metro

Sormimallista olisi luovuttu aikkoja sitten jos myös maanomistusolot olisivat toisenlaiset kuin ne nyt ovat.

Raha tehdään tehokkuudella, ei sillä kuka omistaa metsää missäkin. Pätee myös kaupunkeihin. Jo kehärata tullee osoittamaan sen, että kuntien korpimaiden kaavoittamiseen perustuvalla lähiötonttibisneksellä on rajansa.
 
Ehkä kioskissa haaveillaan Viikin ja Töölön metroista paikkaamaan nykyisen metron kapasiteetin tahallista alentamista, koska tavoitteena on itsetarkoituksellinen metrorakentaminen, ei hyvä joukkoliikennejärjestelmä. Mutta minusta näyttää siltä, että liikkeellä ovat isommat voimat kuin metrokioski. Näille isommille ”markkinavoimille” Pisara ja kaltaisensa hankkeet ovat kiinnostavampaia kuin mitä metrokioskilla on tarjota. Ja kun rahaa ja rakentamiskapasiteettia ei olekaan rajattomasti, rahat menevät ”kärkihankkeisiin”, ei metrokioskin unelmiin.

Tuli jostain syystä folihattu päässä tästä mieleen, että Kehärataa tuskin olisi ikinä rakennettu jos Lentorata olisi rakennettu ensin. Toisinpäin toteutettaessa molempien hankkeiden saaminen tulille lienee huomattavasti todennäköisempää ja sitä kautta isompien "markkinavoimien" taloudellisten intressien mukaista.
 
Tuli jostain syystä folihattu päässä tästä mieleen, että Kehärataa tuskin olisi ikinä rakennettu jos Lentorata olisi rakennettu ensin. Toisinpäin toteutettaessa molempien hankkeiden saaminen tulille lienee huomattavasti todennäköisempää ja sitä kautta isompien "markkinavoimien" taloudellisten intressien mukaista.

Tätähän olen sanonut jo pitkään. Suomen "malli" johtaa siihen että hankkeiden toteutusjärjestys on järjettömimmistä järkevimmän suuntaan.

Rationaalisesti ajatellen, jos johtaisin "kioskia" joka toteuttaa projekteja, pyrkisin vaikuttamaan siihen että yhden ollessa työn alla on perässä jonossa eriasteisissa kypsyysvaiheissa olevia prospekteja tasaisena virtana. (Kaikki tykkäävät stabiliteetista bisneksessä: työntekijät, omistajat, pörssikurssi jne. Myös bonukset pyörivät hyvin kun osataan ennakoida tulos ja asettaa viralliset tavoitteet vähän alle.) Normaalibisneksessä tämä tehtäisiin myyntityönä, kierrettäisiin asiakkaiden luona kauppaamassa. Mutta jos laajennetaan tämä "kioski" koko toimialan kattavaksi konklaaviksi, joita kartelleiksikin kutsutaan, niin "myyntityö" sujuisi sutjakimmin päätöksentekijöiden lobbauksen kautta. Ja paras tapa taata maksimimäärä mahdollisimman toteuttamuskelpoisia (=hyviä eli hyödyllisiä) hankkeita jonossa on pitää ne siellä jonossa niin pitkään kuin mahdollista, jos väliaikana pystyy kauppaamaan muita hömppäprojekteja. Tämä olettaen että toimiala toimii kartellinomaisesti eikä kukaan ulkopuolinen pääse vetämään välistä ja toteuttamaan hyvää hanketta, jota on pidetty pahan päivän varalla säilössä.

Tämä on kuvatuissa oloissa täysin järkevä lähestymistapa osallisilta, mutta valitettavasti yhteiskunnan kannalta pahimman laatuinen syöpä, joka vie rahat ja syö elinvoimaa.

Tämä on mahdollista kun markkinat eivät toimi ja toteuttajat pääsevät vaikuttamaan projektien valintaan ja priorisointiin. Ei muuten ihme että sana priorisointi lipsahtaa niin usein poliitikkojen huulilta. Monet tosin tulkitsevat sen tarkoittavan hieman muuta, eli yhteiskunnan rahankäytön priorisointia. Jos yhteiskunta kykenisi aidosti päättämään mitä se haluaa ja missä järjestyksessä, ja sen jälkeen kilpailuttamaan hankkeet, ei mitään ongelmaa olisi. Mutta nykysysteemillä hyvinä aikoina toteutetaan vain huonoja projekteja. Jos hyvä projekti vahingossa päätyy toteutukseen, täytyy päätellä että eletään huonoja aikoja, kun jonosta on pitänyt ottaa hyvä hanke kun huonoa ei ole enää saatu myytyä rahapulasta kärsivälle yhteiskunnalle.

Sivuhuomiona mainittakoon että minusta on väärin käyttää termiä "markkinavoima(t)" tässä yhteydessä kun tosiasiallisesti päätökset sovitaan hyvien veljien kesken markkinamekanismin (kysyntä/tarjonta) ulkopuolella. Markkinat ajavat tehokkuutta, hyväveljeily tehottomuutta.
 
Rationaalisesti ajatellen, jos johtaisin "kioskia" joka toteuttaa projekteja, pyrkisin vaikuttamaan siihen että yhden ollessa työn alla on perässä jonossa eriasteisissa kypsyysvaiheissa olevia prospekteja tasaisena virtana.
Ja näin on taannoin sanonutkin muuan kioskivirkailija, että metroa kannattaa jatkaa sinä ja sinä vuonna sinne ja sinne, koska silloin on kalliorakennuskapasiteettia vapaana.

Jotkuthan ovat kyllä sitäkin mieltä, että ihmisten liikuttamisesta vastuussa olevan henkilön tehtävä ei ole huolehtia rakennusfirmojen koneiden varauslistoista ja bisneksistä.
 
Jotkuthan ovat kyllä sitäkin mieltä, että ihmisten liikuttamisesta vastuussa olevan henkilön tehtävä ei ole huolehtia rakennusfirmojen koneiden varauslistoista ja bisneksistä.
Kun metrokiska kerran harjoittaa suunnitelmataloutta, luulisi olevan perusteltua sosialisoida myös tuotantovälineet.
 
Takaisin
Ylös