Vs: Munkkivuoren ratikka
Ehkä jonkinlaista koordinointia tarvittaisiin, jotta pyörätiet ja raitiovaunut eivät aina olisi samaa katua jakamassa. Ainakin raitiotiesuunnitelmissa voisi jo hankevaiheessa ottaa pyörätiet huomioon. Eli katsoa, meneekö uusi rata pyöräilyn pääreittien päälle, jos menee, katsoa riittääkö kummallekin tilaa ja jos ei riitä, niin miettiä vaihtoehtoista reittiä joko raitiovaunuille tai polkupyörille.
Ajatus on hyvä, mutta yksi ongelma tässä on. Meillä on kaduilla kolmenlaista ajoneuvoliikennettä
- katutason joukkoliikennettä (ratikat ja bussit)
- henkilöautot
- polkupyörät
Näistä ensimmäinen voidaan suunnitella periaatteessa vapaasti kulkemaan minkä kadun kautta tahansa, toki käytännössä aika paljon rajatummin. Toinen taas leviää käyttämään kaiken sallitun tilan, mutta se voidaan kieltää joltain kadulta, ja sen pääsy jollekin väylän osalle voidaan fyysisesesti estää. Kolmatta, eli pyöräilyä, ei voi itse asiassa millään liikennemerkillä kieltää kadulta. Ja vaikka voisikin, kieltoa ei luultavasti noudatettaisi. Pyöräilijöiden liikennesääntöjen noudatus kun on keskimäärin vielä autoilijoitakin heikompaa. Myöskään fyysisiä esteitä ei käytännössä voi rakentaa.
Pyöräilyn kannalta koko kaupungin katuverkko on pyöräverkko. Ajaminen jollain kadulla autojen seassa voidaan lopettaa oikeastaan vain rakentamalla samalle kadulle pyörätie tai -kaista, jota pyöräilijät ennemmin käyttävät. Nimim. eilenkin Manskun bussikaistoilla ja Uudenmaankadun tunnelissa ajanut (ja kyllä, molemmat täysin laillisia).
Busseille pyörät aiheuttavat vastaavan ongelman kuin samoja kaistoja käyttävät henkilöautot. Paitsi pyörät hitaampina hidastavat liikennettä helposti jopa enemmän. Tietysti voitaisiin ajatella lainmuutosta, jolla bussikaistoilla kiellettäisiin myös pyöräily, kun nykyään pyöräilijän kuuluu käyttää ensisijaisesti bussikaistaa.
Eli se"helppo" ratkaisu sovittautua ahtaille kaduille on suunnitella joukkoliikenne fiksusti. Käytännössä bussit ja ratikat pääosin eri kaduille. Se, että samaa katua kulkee merkittävä bussi- ja ratikkaväylä, on ihan yksinkertaisesti suunnitteluvirhe. Paikalliset asukkaat ja asiointitarve eivät molempia liikennemuotoja tarvitse, ainakaan siinä määrin että tarvittaisiin kahdet omat kaistat. Puhun nyt esimerkiksi Topeliuksenkadusta ja Hämeentiestä. Manskulla tätä ei ehkä voi välttää, mutta noilla voisi.
Eli Topeliuksenkadulla bussilinjoista osa loppuu, joku ehkä voidaan siirtää Manskulle tai Mechelinille, ja jos siihen joku jää, se kulkee sitten autojen seassa. Tämä on se helppo ratkaisu.
Vähän vaikeampi ratkaisu on kieltää henkilöautoliikenne Topeliuksella, tai ainakin rajoittaa sitä siinä määrin, että se ei busseja haittaa. En ole käynyt läpi, mitä tämä tekisi töölön sisäiselle autoliikenteelle. Saattaisi onnistuakin, mutta paikalliset toki vastustavat.
Kolmantena vaihtoehtona saattaisi toimia sekaliikenne pyörille ja henkilöautoille, ja 30km/h nopeusrajoitus (30km/h kaduille ei päsääntöisesti rakenneta erillisiä pyöräväyliä). Edellyttäisi varmaan bussikaistojen siirtämistä sisemmiksi kaistoiksi. Ja riittäisikö tila tällekään oikeasti?
