Pariisi - Tukholma - Turku - Helsinki

Mutta olisko loogista että tällainen kansainvälinen tärkeä yhteys pysähtyisi Helsingissä metroaseman kaltaisella asemalla, jossa ei ole mitään sellaisia palveluita, joita kansainvälisessä junaliikenteessä olettaisi olevan (kioskit, ravintolat jne.)? Siellä sitten liikemiehet tungeksisivat matkalaukkuineen, kun Korsoon matkalla oleva puliukko häiriköisi. ;)

Siitä varmaankin sitten kehitettäisiin ihan uuden tyyppinen asema, jos näin kävisi. Kyllä tuollaisen järjestäminen on mielestäni pieni, silloin jos kansainvälisissä piireissä nähtäisiin koukku Helsingin niemeen ikävänä hidasteena, mutta voihan olla ettei nähdä. Eli tässä nyt on siis kyse miten pariisilainen, tukholmalainen tai pietarilainen suhtautuu tähän ylimääräiseen operaatioon, silloin kun matka ei kohdistu Helsinkiin.

Pointti oli, että mutka voitaisiin vetää suoraksi, jopa vaikka pisararadan kaltaista rataa ei silloin vielä olisikaan, se voitaisiin sitten tehdä tätä hanketta silmällä pitäen uusine asemineen ja uudistaa koko Suomen rataverkkoajattelua samalla.

Paras olisi keskittyä järjestämään hyvät maansisäiset yhteydet sekä Allegron jatko Turkuun, tai vaihtoehtoisesti jatkaa kaikki Tukholmaan, kuten joku jo ehdottikin. Pelkästään se, jos Tukholmaan pääsisi siedettävässä ajassa, lisäisi suomalaisten Tukholma-Pariisi -junan käyttöä.

Sehän on selvä, ettei ilman suurta kansainvälistä kiinnostusta tämä hanke tule koskaan toteutumaan ja siksi toteutustapaa miettiessä tulisikin ottaa juuri huomioon Suomen ulkopuolinen näkökulma ja miettiä miten me suomalaiset voisimme sen parhainten hyödyntää.
 
Viimeksi muokattu:
Venäjältä tulevien junien ikävänä puolena on niiden matkustusrajoitukset. Ne eivät ota kotimaan matkustajia kyytiin ja täten nuo Tampereen yhteydet eivät hyödyttäisi Itä-Suomea lainkaan.
Joo ja Friedrichstraßen aseman ikävänä puolena oli se, että junan vaihto edellytti valtavan paperisodan, jos halusi vaikka Wannseestä Strausbergiin.

Maailma muuttuu, ihan hyvin voi olla mahdollista, että 10 vuoden päästä ei tarvita viisumiakaan Pietarin-junassa, tai että siinä on pari vaunua valtion sisäistä liikennettä varten (esim. Tampere-Vainikkala ja Louko-Pietari).
 
Nimittäin jos nyt niin sattuisi käymään, että tällainen yhteys joskus toteutuisi, pitäisi lähinnä olla tyytyväinen siihen, että Suomella ylipäätänsä on mahdollisuus olla mukana. Pelkästään Suomen mukaan ei voi kalustoa ruveta tilailemaan. Tähän ei välttämättä riittäisi vielä edes Pietarin mukanaolo.

Näkisin että tämä voi lähinnä toteutua vain jonkun EU:n TEN-ohjelman tai vastaavan puitteissa. Ja intressitahona on nimenomaan Suomi. Voi olla että jonkin verran mielenkiintoa on Ruotsissa ja Venäjällä, mutta Suomi on ilman muuta suurin hyötyjä. Enkä usko, että EU tulee sanomaan meille, että vedetäänpäs tämä rata euroleveydellä tai muuten ei toteudu. Venäjällähän joka tapauksessa on nykyinen raideleveys käytössä, ja tuskin sitä ollaan muuttamassa jonkin Tukholman-yhteyden takia. Ja Pietarista on muitakin reittejä Keski-Eurooppaan. Sitäpaitsi uskoisin että venäläisiä kiinnostaa enemmän Moskova - Keski-Eurooppa -yhteys, joka ei varmasti kulje Suomen kautta.

Nähdäkseni meillä on sitäpaitsi legitiimi intressi lähteä neuvottelemaan ideaaliratkaisusta jota voidaan tarvittaessa skaalata alaspäin, jos ideaali ei toteudu. Turha asettaa itse rimaa liian matalalle ennen kuin neuvottelut ovat alkaneetkaan. Eivät muutkaan maat näin toimi.

Näin siis infran osalta. Mitä liikennöintiin tulee, niin käsitykseni on, että tulevaisuudessa pääsy EU:n rataverkolle tulisi olla vapaata. Siispä jos muuten ei synny sellaisia yhteyksiä, joita Suomessa halutaan, niin sitten suomalainen junaoperaattori voinee vapaasti lähteä itse liikennöimään sellaisia. Ja kuten jo Ultrix totesi, kyllä ne Venäjän-yhteydetkin vielä vapautuvat ja tulee mahdolliseksi kuljettaa myös kotimaan matkustajia. Jos nimittäin eivät, niin eihän Suomen ole mikään pakko antaa kauttakulkulupaa Tukholman ja Pietarin väliselle junalle.

Muuten: jos saisi neuvoteltua esim. Lahti-Pietari -junalle liikennöintioikeudet, niin olisikohan mitään estettä ajaa samalla rungolla ensin Tampereelta Lahteen, missä junan numero vaihtuisi vaikka juna pysyisi fyysisesti samana? Tuskinpa. Tosin tällä hetkellä Venäjän-liikenne on vielä aika lailla Venäjän valtion peukalon alla, mutta jos mielivät mitenkään oikeasti EU-alueella toimia, niin pikku hiljaa pitäisi ruveta reivaamaan liikennöintioikeusjärjestelmää EU-kuntoon. Ei tällaista yhdelle firmalle annettua yksinoikeutta varmaan loputtomiin katsella.

Nämä vaihtuvan raideleveyden telit muuten eivät ymmärtääkseni ole kestävyyksiltään tai nopeuksiltaan parhaita mahdollisia. Pohjolan talvet toisivat tähän varmasti vielä lisämausteensa. Tällaisia ei kai ole vielä edes yli 250 km/h nopeuksille.

Tämä onkin relevantti kysymys. Pitäisi ymmärtää onko näissä useampaa raideleveyttä tukevissa kalustoissa jotain konseptuaalisella tasolla olevia ongelmia, jotka estävät niiden parantamisen pysyvästi, vai liittyvätkö ongelmat puhtaasti nykyisiin ilmenemismuotoihin eli huonoon toteutukseen.

Itselle tulee yhtäkkiä mieleen, että jos raideleveyttä vaihdetaan siirtämällä pyöriä teleissä, niin se voi olla hieman epäluotettava ratkaisu. Mutta -- ja nyt seuraa maallikon tyhmä kysymys -- onko periaatteessa mahdollista sijoittaa samoihin akseleihin kahdet pyörät, jolloin ei tarvitsisi siirrellä mitään? Tai jos kahdet pyörät eivät mahdu (raideleveyksillä on 89 mm eroa -- mikä muuten on normaali pyörän leveys?), onko mahdollista valmistaa yksi pyörä jossa on kaksi uraa eri raideleveyksiä varten?

Lienee aika ymmärrettävää ettei tällaisen kaluston kehitykseen ole kauheasti panostettu tuotekehitysrahaa, mutta sehän ei kai tarkoita etteikö tulevaisuudessa jotain tuotekehitystä voitaisi tehdä.

Vertailukohtana täytyy muistaa, että monessa maassa on rataverkolla erilaisia sähköistyksiä, jopa 3-4:kin eri järjestelmää pahimmillaan. Silti esim. Ranskassa on olemassa TGV-kalustoa, joka pystyy ajamaan koko rataverkolla eli hallitsemaan kaikki eri sähköistysjärjestelmät. Samoin kulunvalvontajärjestelmiä voi olla useita, ja esim. Eurostar-kalusto hallitsee useita. Olisi vain loogista että pitäisi pystyä hallitsemaan myös eri raideleveyksiä sujuvasti.
 
Viimeksi muokattu:
Minä en täysin ymmärrä, mitä hyötyä tämän Tukholma-Turku-tunnelihankkeen puitteissa olisi siitä, että Suomessa päästään ajamaan 1524 mm radalla. Hanke on mittasuhteiltaan sellainen, että se vaatii joka tapauksessa Suomeen 300-350 km/h suurnopeusradan ollakseen missään muodossa järkevä. Sellaisella radalla ei voidan sekaliikennettä muutenkaan ajaa, niin miksi pitäisi ylipäätään olla mahdollista ajaa siellä 1524 mm junilla? On siitä totta kai jotain hyötyä, mutta onko missään suhteessa haittoihin?

Ja juuri samasta syystä Espanjassakin rakennetaan 1435 mm suurnopeusrataa. Suurnopeusradat muodostavat erillisen verkkonsa, jolla on synergiahyötyjä tavallisen rataverkon kanssa vain poikkeustapauksissa. Sellainen on esimerkiksi vanhan rataverkon hyödyntäminen osalla reitistä, kuten TGV tähän asti on ajanut Bordeaux'hon. Mutta jos rakennetaan viiden miljardin tunneli, täytyy olla varaa rakentaa Suomeenkin parin miljardin suurnopeusradat samalla. Kokonaishyöty varmasti maksimoituu vasta, kun koko reitti on suurnopeusrataa, koska tunnelin aiheuttama aloituskustannus on niin suuri.
 
Jos kyseisellä radalla ei voi liikennöidä tavallista junaliikennettä, se asettaa paljon rajoituksia, eikä silloin varmaankaan tultaisi vetämään ratoja esim. Tampereen suuntaan lainkaan. Tavallisia ratoja tarvitaan rahti- ja lähijunaliikenteeseen myös Helsingin suuntaan. Olisi aika outoa ensin panostaa ELSA-rataan ja sitten tarvitsisi rakentaa vielä uusi nopea rata. Tässä mielessä vaihto joko Tukholmassa tai Turussa olisi ehkä järkevämpää ja keskittyä kehittämään Suomen rataverkkoa korkeammalle tasolle.

Niin utopistinen kuin tämä hanke onkin, niin onhan sitä pakko miettiä nyt kun sekä ELSA-rata, että Pori - Helsinki -rata ovat tapetilla. Molempien kohdalla tulisi ottaa huomioon myös tämä laajemman perspektiivin mahdollisuus. :D
 
Tukholma-Turku -yhteydellä ja Suomen sisäisellä suurnopeusjunaverkolla on ilman muuta yhteys kuten Elmo sanoo. Niin haluttaessa Suomeen voidaan toki rakentaa euroleveyksinen suurnopeusrataverkko. Mutta sitten raideleveysongelma siirtyy vain verkoston latvoille. Ei sitä verkkoa nimittäin kannata rakentaa vain kansainvälisten yhteyksien vuoksi, koska suuret volyymit ovat kuitenkin kotimaan liikenteessä. Ja jos kotimaan liikennettä halutaan ajaa, niin verkoston latvoilla nopeiden junien on kuitenkin käytännössä pakko siirtyä 1524 mm rataverkolle. Samoinhan Ranskassa TGV-junat ajavat latvoilla tavallisella radalla: on pakko jotta saadaan kerättyä tarpeeksi matkustajia suurnopeuskorridoriin. LGV on siis kuin rautateiden moottoritie joka vaatii oman liityntäyhteytensä. Jos muun rataverkon käyttö ei ole mahdollista, täytyy rakentaa todella laaja suurnopeusrataverkko kerralla, jotta siitä on hintaa vastaavasti hyötyä.

Vähän ärsyttää itseäni turvautua tähän argumenttiin, mutta Espanjassa on noin 46,0 miljoonaa asukasta, Suomessa noin 5,3 miljoonaa. Olosuhteissa on samankaltaisuuksia, mutta myös eroja. Olennaisimmat erot ovat minusta seuraavat:

1) Suomen BKT näyttäisi Wikipedian mukaan olevan vajaa 17 % Espanjan BKT:stä (totaali eli ei per capita, ja nominaali eli ei PPP-korjattu jossa suhde olisi vähän alle 14 %). Voisi olettaa että tällä on joku suhde verokertymään, vaikkei se olisikaan lineaarinen. Optimistisesti ajatellen Suomessa on varaa tehdä vain noin viidesosa niistä radoista mitä Espanjassa vaikka Suomen pinta-ala onkin 67 % Espanjan pinta-alasta.

2) Espanjan painoarvo EU:ssa on väestön mukaisesti sekä perinteisistä syistä johtuen huomattavasti isompi kuin Suomen, ja se pystyy mobilisoimaan huomattavasti paremmin EU-rahoitusta. Espanjalla on sitäpaitsi historia koheesiorahastoista nauttivana köyhänä alueena, kun taas Suomi on käsittääkseni aina hahmotettu rikkaana valtiona, joka ei niin hirveästi tukia tarvitse. Siitäkin huolimatta että alueelliset erot Suomen sisällä ovat suuret.

3) Espanja on rataverkon kannalta pussinperä mutta Suomen takana on laaja Venäjä, jonne puuhataan myös suurnopeusratoja aina Kiinaa myöten. Tai siis itse asiassa niin että Kiina aikoo rakentaa radan Venäjän kautta Eurooppaan. Olkoon kiinalaisten valitsema raideleveys Venäjän alueen osalta mikä hyvänsä, niin tuolla päätöksellä on merkitystä.

Eli yhteenvetona: jos Suomen suurnopeusrataverkko jää yhteen Turku - Helsinki - Pietari -linjaan, niin sen hyödyt ovat kyseenalaiset:

i) Eurooppaan mennessä ei tuo paljon lisäarvoa jos Suomen puolella pääsee lyhyellä pätkällä 100 km/h nopeammin kuin perinteisellä hyvällä radalla pääsisi. Sen sijaan vaihdottomuudesta on hyötyä.

ii) Suomen kotimaanliikenteelle irrallinen eriraideleveyksinen rata tuo vain varsin rajoitetun hyödyn jos jatkaminen muihin suuntiin ei ole mahdollista. Se lisää vaihtoja eli vähentää houkuttavuutta.

iii) Kauttakulku Venäjälle ei hyödytä sinänsä juuri mitenkään Suomea paitsi epäsuorasti tuoden lisää kannattavuutta hankkeelle kokonaisuutena.

Kaikenkaikkiaan tässä näkyy sama konflikti kuin esim. Pohjolan kolmiossa. Suomessa Turku - Helsinki - Pietari -korridori voi olla kansainvälisesti merkittävä, mutta Suomen sisäisesti sillä on huomattavasti vähäisempi merkitys. Ja päärata on kansallisesti merkittävin kohde, mutta sen kansainvälinen merkitys on vähäisempi, kun ei ole juuri kauttakulkua mihinkään. Jos priorisoidaan kansainväliset yhteydet, niin sitten lyödään korville valtaosaa väestöstä ja elinkeinoelämästä: kansainvälisen rahoituksen saaminen on toki kivaa, mutta yleensä pitää panostaa myös kotimaista rahaa aika paljon. Ja jos priorisoidaan kotimaan yhteydet niin niihin on vaikeampi saada kansainvälistä rahoitusta. Minusta näiden kesken tulee löytää sopiva tasapaino, mikä on sitä helpompaa, mitä joustavammin infraa voidaan hyödyntää maan sisällä. Eli ettei rakenneta puhtaita yhden käyttötarkoituksen ratoja vaan mahdollisimman monipuolisiin käyttötarkoituksiin sopivia ratoja, jotka silti ideaalisti tukisivat sitä primääriä käyttötarkoitusta mahdollisimman hyvin.

Ja matkustajaliikenteen lisäksi täytyy muistaa rahtikuljetukset. Nykyään Suomen ja Keski-Euroopan välisestä liikenteestä suurin osa kulkee käsittääkseni laivoihin lastatuissa rekoissa. Jos näitä kuljetuksia halutaan rautateille, niin matkustajaliikenteelle dedikoitu suurnopeusrata ei sitä paljon auta.

(Pahoittelen kirjoituksen hieman sekavaa logiikkaa. Jouduin keskeyttämään tämän kirjoittamisen kymmenkunta kertaa lastenhoidollisista syistä, jolloin ajatus katkeaa... :smile: )
 
Viimeksi muokattu:
Kuinka paljon tällainen nelikiskoraide toisi lisäkustannuksia, jos sitä laitettaisiin välille Turku-Tukholma? Tällöin esimerkiksi Pietarista voisi päästä vaihdotta Tukholmaan saakka, joka olisi Turkua parempi pääteasema, koska silloin matka olisi vaihdoton paljon suuremmalle osalle matkustajia. Tukholmasta voisi myös vaihtaa esimerkiksi Narvikiin menevään junaan. Tukholma on varmasti parempi risteysasemana kuin Turku.

Suomen nykyinen rataverkko on liian hidas, joten ainakin ELSA täytyisi toteuttaa. Kirjoitin aiemmin vähän hölmösti, että "jos ELSA toteutetaan...", kun ELSA on kuitenkin pakko tehdä, jotta tunnelista voisi edes periaatteessa olla tarpeeksi hyötyä. HELI-ratakin Helsingistä Haminan kautta Venäjälle pitäisi luultavammin myös toteuttaa. Ei Suomessa niin suurta liikennemäärää ole, että kannattaisi pelkästään kansainvälistä liikennettä varten tehdä omat ratansa.
 
Itselle tulee yhtäkkiä mieleen, että jos raideleveyttä vaihdetaan siirtämällä pyöriä teleissä, niin se voi olla hieman epäluotettava ratkaisu. Mutta -- ja nyt seuraa maallikon tyhmä kysymys -- onko periaatteessa mahdollista sijoittaa samoihin akseleihin kahdet pyörät, jolloin ei tarvitsisi siirrellä mitään? Tai jos kahdet pyörät eivät mahdu (raideleveyksillä on 89 mm eroa -- mikä muuten on normaali pyörän leveys?), onko mahdollista valmistaa yksi pyörä jossa on kaksi uraa eri raideleveyksiä varten?

Ainakin menisi kaikki vaihteet uusiksi, kun niihin pitäisi tehdä ura käyttämättömien pyörien laipoille. Tulisi melkoista kolinaa verrattuna siihen, että nyt ajetaan vain yhden epäjatkuvuuskohdan yli (ja kääntyväkärkisissä ei sitäkään).
 
Ainakin menisi kaikki vaihteet uusiksi, kun niihin pitäisi tehdä ura käyttämättömien pyörien laipoille. Tulisi melkoista kolinaa verrattuna siihen, että nyt ajetaan vain yhden epäjatkuvuuskohdan yli (ja kääntyväkärkisissä ei sitäkään).

Hyvä pointti. Ehkei se ollutkaan niin kovin nerokas idea, mutta maallikkona sitä ei osaa suoraan ajatella tuollaista aspektia. Kiitos tarkennuksesta. Mikä tahansa järjestely joka vaatii muutoksia rataverkkoon ei kuulosta hyvältä.
 
Pietarista Pariisiin on luonnollinen junamatkustusreitti Pietari - Orsha - Minsk - Brest - Varsova - Berliini - Leipzig - Mannheim - Metz - Pariisi. Miljardien tunneleista niin Tallinnaan kuin Ruotsiin hyötyisivät vain suomalaiset Pariisiin mentäesä. Luulisi valtiolla olevan parempiakin rahareikiä kuin 2,7 - 3,5 miljardia euroa pelkkiin tunneleihin ja muu infra maksaisi jopa miljardeja lisää.
 
Lento- ja laivaliikenteen tukeminen ja pitäminen maa riippuvaisena öljystä? Valintakysymys...

Juuri näin. Voi olla että kiinteä yhteys maksaa maltaita, mutta se voi olla pakko tehdä joskus jotta pystymme edelleen kulkemaan Keski-Eurooppaan ja kuljettamaan sinne tuotteitamme myytäväksi sekä sieltä tuontituotteita meille. Selvää on, että ilman tätä olemme selvästi huonommassa asemassa suuria markkinoita ajatellen kuin suurin osa muista Euroopan maista, mm. Ruotsi.

Tosin tiukan paikan tullen Tornion ja Haaparannan kautta päässee kyllä kulkemaan. Mutta kestääkö kilpailukykymme, että olemme vuorokauden matkan kauempana esim. Pariisista verrattuna Tukholmaan?
 
Vs: Pariisi - Tukholma - Pietari

Tuli mieleeni, että eihän tunneleita välttämättä olisi läheskään koko matkalta Turusta Tukholmaan, vaan siinä voisi hyvin pitkälle päästä pelkillä silloilla. Voisi olla paikoittain aikea huikea ja poikkeuksellinen junamatka maisemien suhteen.
 
Vs: Pariisi - Tukholma - Pietari

Tuli mieleeni, että eihän tunneleita välttämättä olisi läheskään koko matkalta Turusta Tukholmaan, vaan siinä voisi hyvin pitkälle päästä pelkillä silloilla. Voisi olla paikoittain aikea huikea ja poikkeuksellinen junamatka maisemien suhteen.

Kustannustehokasta tämä ei ainakaan olisi. On järjettömän kallista rakentaa infraa joka poukkoilee tunnelien ja siltojen välillä. Ja saariston herkkään maisemaan on muutenkin kyseenalaista vedellä massiivisia siltarakennelmia.
 
Pietarista Pariisiin on luonnollinen junamatkustusreitti Pietari - Orsha - Minsk - Brest - Varsova - Berliini - Leipzig - Mannheim - Metz - Pariisi.
Orshasta eteenpäin tämä reitti on hyvässä kunnossa koska myös matka Moskovasta Keski-Eurooppaan kulkee samaa reittiä. Pietari-Orsha ei tällä hetkellä ole kovin tähtikunnossa: nopeustaso jää käsittääkseni 120 km/h:iin ja sähköistys puuttuu suurimmalta osalta matkaa. Pietarista Oredezhiin on sähkörataa.

Suomalaisen matkaajan näkökulmasta olisi myös toivottavaa, että Valko-Venäjä demokratisoituisi ja suuntautuisi kohti EU:ta, jolloin viisumit jäisivät historiaan. Pietarin näkökulmasta pääreitti kohti Keski-Eurooppaa tulee kyllä varmasti jatkossakin kulkemaan Orshan ja Minskin kautta, koska rata Pietarista Pihkovan kautta Vilnaan ei ole yhtään sen paremmassa kunnossa ja sinne tuskin on suuria investointeja luvassa, koska tämä historiallinen Pietari-Varsova-rata ei ole Baltian maiden näkökulmasta kovinkaan tärkeä kuljetusreitti.

Tällä hetkellä matkustaminen Valko-Venäjän kautta on itse asiassa rajamuodollisuuksien puolesta hyvinkin nopeaa, sillä ensimmäinen tarkastus on vasta Puolan rajalla. Venäjän ja Valko-Venäjän välillä ei ole rajatarkastuksia. Tämä on varsin hauska miina, jos sattuu nousemaan vaikkapa Pietarista Puolaan menevään vaunuun. Kukaan ei kysy mitään ennen kuin Valko-Venäjän ja Puolan rajalla, jossa epäonninen matkustaja poistetaan junasta ja käännytetään takaisin. En tiedä, riittääkö edes Minskiin paluu vai pitääkö palata Moskovaan asti hakemaan sitä Valko-Venäjän transitviisumia. ;)
 
Takaisin
Ylös