Kivenlahden metro

Tuon perusteella arvio, että noin 25 % metronousun sisältävistä idästä lähtevistä matkoista sisältäisi liityntänousun itäpäässä on aika lähellä oikeaa.

Jos näin on, niin mitä ihmettä kaikki ne itähelsinkiläiset sitten tekevät, jotka eivät asu metroaseman vieressä? Hiihtääkö ne kilometrien päästä metroasemalle vai menevätkö omalla autolla?

Minusta 25% on hurjan pieni luku ottaen huomioon, millaiseen kaupunkirakenteeseen metro on tehty ja miten asemat ovat sijoittuneet.
 
Jos näin on, niin mitä ihmettä kaikki ne itähelsinkiläiset sitten tekevät, jotka eivät asu metroaseman vieressä? Hiihtääkö ne kilometrien päästä metroasemalle vai menevätkö omalla autolla?

Osa menee omalla autolla. Osa menee kävellen tai bussilla suoraan tai vaihtaen. Muistaakseni täälläkin on mainittu, että kaikki matkat eivät suuntaudu keskustaan. Itä-Helsinkiä palvelee koko joukko poikittaisia bussilinjoja. Varmasti metron käyttö on suurinta lähellä metroasemia, koska palvelu on siellä parasta. Muualla suositaan muita ratkaisuja.

Itä-Helsingissä näyttäisi olevan noin 150 000 asukasta. Asukkaita on 160 000, kun lasketaan mukaan Porvoonväylän eteläpuolinen Vantaa. Yksinkertaisella linnuntietarkastelulla 400 / 500 / 600 metrin säteellä metroasemista on noin 30 000 / 45 000 / 60 000 asukasta (20 % / 30 % / 40 %).

Saavutettavuustarkastelun perusteella 500 m linnuntiesäde näyttää Itä-Helsingissä(kin) aika hyvin noin 650 metrin kävelyä, jota voinee pitää ihan kohtuullisena helsinkiläiselle metroasemalle. Siten noin kolmannes Itä-Helsingin asukkaista on varsin hyvän metropalvelun piirissä. Tähän eivät vielä kuulu suurin osa Aurinkolahdesta ja puolet Myllypurosta, joista varmasti moni kävelee metrolle.
 
Tuo kohtuullinen kävelymatka on aika suhteellinen käsite. Toki lyhyempi on parempi kuin pitkä ja keävelijöiden määrä pienenee kun matka pitenee, mutta kilometrin kävelyetäisyyteen asti on aika paljon kävelijöitä, vasta kun mennään kunnolla sen yli kävelijöiden määrä tipahtaa rajusti.

Toki matkan kokonaisrasitus vaikuttaa, kun metrossa ja lähijunissa on yleensä ihan hyvin istumapaikkoja ja niillä on mukava matkustaa, kävely vähän pidempääkin houkuttaa. Usein vielä vaihtoehtona on mennä liityntäbussilla, mutta silti monet kävelevät mieluummin kilometrin, ainakin jos ei sada tai ole kauhean kylmä.

Ja sitä olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka paljon pelkän joukkoliikenteen käyttäjät tietoisesti valitsevat asuntonsa kävelyetäisyydeltä asemalta ja miten vain autolla liikkujat valitsevat asuinpaikkaansa.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo kohtuullinen kävelymatka on aika suhteellinen käsite. Toki lyhyempi on parempi kuin pitkä ja keävelijöiden määrä pienenee kun matka pitenee, mutta kilometrin kävelyetäisyyteen asti on aika paljon kävelijöitä, vasta kun mennään kunnolla sen yli kävelijöiden määrä tipahtaa rajusti.

Mä vähän luulen, että olet taas vaihteeksi vetänyt tuon rajan aika lailla hatusta. Tuskin nyt on sattuma, että ihan kansainvälisesti pysäkin/aseman vaikutusaluetta arvioidaan 250m - 600m säteisellä ympyrällä. Että eiköhän se olennainen muutos tule tuossa. Sillä varauksella, että mitä pitempi koko matka on, sitä pidemmän matkan ihmiset ovat valmiita kävelemään: jos matka kaupungille joka tapauksessa kestää 1,5 tuntia, niin kilometrin kävely ei siinä paljoa tunnu.

Sinällään on oikein huomioida, että raideliikenteen asema ulottaa vaikutuksensa hyvinkin kilometrin päähän, kahdenkin, jos palvelu asemalta eteenpäin on erinomaista. Varsinkin kun tutkitaan linjan (liiketaloudellista) kannattavuutta, niin tämä seikka on ihan merkitsevä, matkustajia tulee kauempaakin kuin ihan aseman ympäristöstä. Mutta sitten toisinpäin: alue, jonka joukkoliikenneyhteys on raideliikenteen asema kilometrin päässä, on alue, jonka joukkoliikennepalvelut ovat heikot, liityntäliikenne voi tehdä siitä tyydyttävän, ehkä jopa hyvänkin. Heikko palvelutaso taas tarkoittaa heikkoa joukkoliikenteen kulkutapaosuutta. Vaan ei tietenkään olematonta, se voi hyvinkin olla vaikka 15%, isomman alueen tapauksessa siis ihan merkittävä määrä ihmisiä, joiden palvelemiseen on suhtauduttava vakavasti. Mutta jos oikeasti pyritään eurooppalaisiin kulkutapaosuuksiin, niin tällaisia heikosti tai tyydyttävästi palveltuja alueita ei saisi olla suhteessa kovin paljon, ainakin yli puolen asukkaista pitäisi olla hyvien yhteyksien äärellä, siis alle 400 m etäisyydellä lähimmästä joukkoliikennepysäkistä ja tältä pysäkiltä vuoroväli vähintään 20 minuuttia tunnissa. (arvot enemmän suuntaa-antavia, riippuu tavoitellusta kulkutapaosuudesta)

Länsimetron tapauksessa vaan pieni osa ihmisistä asuu asemien välittömässä ympäristössä, joissa siis on hyvä taikka erinomainen palvelutaso. Osuus on paljon pienempi, kuin idässä, missä ehkä ollaan sellaisessa rajatapauksessa, että voidaanko puhua kohtuullisesta tilanteesta. Suurin osa on liityntäliikenteen varassa ja näistä vielä aika iso osa pitkän liityntämatkan päässä. Huomattavalle osalle eteläespoolaisista ei kävely tule edes periaatteessa kyseeseen liityntämatkana. Kun tilanne on mikä on, niin paukut olisi laitettava mahdollisimman tasokkaaseen liityntäliikenteeseen. Valitettavasti;

Toki matkan kokonaisrasitus vaikuttaa, kun metrossa ja lähijunissa on yleensä ihan hyvin istumapaikkoja ja niillä on mukava matkustaa, kävely vähän pidempääkin houkuttaa. Usein vielä vaihtoehtona on mennä liityntäbussilla, mutta silti monet kävelevät mieluummin kilometrin, ainakin jos ei sada tai ole kauhean kylmä.

Minä en tulkitse tätä niin, että metro olisi poikkeuksellisen hyvä houkuttelemaan matkustajia, vaan että liityntäliikenne ei tarjoa kovin hyvää palvelutasoa, jos merkittävä osa käyttäjistä kävelee. Kääntäen tämä tarkoittaa: niille, joille kilometrin kävelymatka on liikaa, vaihtoehtona tulee todennäköisemmin oma auto ennen liityntäliikennettä.

Voin kokeilla kaivaa vähän tilastoaineistoa, mutta jo heti suoralta voin sanoa, että joukkoliikenteen kulkutapaosuus alkaa selkeästi laskea, kun asemalle on kävelymatkaa päältä puoli kilometriä. Korostettakoon vielä kerran, ei tietenkään merkityksettömästi. Mutta oikea kysymys on, millaista kulkutapaosuutta haetaan. Järjestelmä on oikein hyvä ja palvelee niin kuin pitää, jos tuollainen 10 - 20% on tavoite, mutta vaikka 40% (mihin pitäisi mennä, jos seutu oikeasti kasvaa) se mitä halutaan, niin tarvitaan aivan toisenlaista otetta.

---------- Viesti lisätty kello 22:26 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 22:11 ----------

No tässä (pdf) ainakin olisi ihan hyviä karttoja siitä, kuinka tällä hetkellä Helsingin seutu jakaantuu erilaisiin vyöhykkeisiin joukkoliikenteen käyttöosuuden mukaan. Siitä voi hahmotella mielessään, kuinka länsimetro vaikuttaa kuvioon. Tai kuinka jotkut muut ratkaisut saattaisivat...
 
Itä-Helsingissä on nykyään Länsi-Eurooppalaisittain korkea joukkoliikenteen kulkutapaosuus. Metro on toki tärkein tekijä, mutta myös liityntäliikenteen palvelutaso on aika hyvä. Kuitenkin liityntäliikennettä käytetään mitä ilmeisemmin vähemmän kuin täällä melkeimpä pyhinä opinkappaleina pidettävät "kohtuullisen kävelyetäisyyden" mallit antavat ymmärtää. Itä-Helsingissähän liityntäliikenne on kuitenkin yleensä ottaen melko saavutettavaa ja lähellä, mutta silti kävellään kohtuullisia matkoja.

Tämä tutkimuksen mukaan muuten raja, jossa 50 % kävelee asemalle ja 50 % käyttää liityntää oli suburban junalla 900 metrissä ja 1750 metrin jälkeen kukaan ei käytännössä enää kävele: http://www.arch.mcgill.ca/prof/luka/urbandesignhousing/602fall2010/readings/OSullivanMorrall1996.pdf

Toki joukkoliikennettä käytetään sitä enemmän mitä lyhyemmät kävelymatkat ovat, mutta se ei poista sitä, että vielä liki kilometrin kävely on menettelee yllättävän suurelle osalle ihmisistä, kun he valitsevat sen liitynnän sijaan. Ja kannattaa muistaa, että Itä-Helsingissähän on ihan hyv

Metrosta on myös huomioitava, että se tuo merkittävälle osalle kävelymatkan päähän aika lailla aikatauluttoman ja erittäin luotettavan joukkoliikenteen. Molemmat ovat isoja tekijöitä joukkoliikenteen houkuttelevuudessa. Osalla alueista joudutaan turvautumaan liityntään kun kävelymatkat ovat liian pitkiä, mutta vilkkain osa liitynnästä on usein käytännössä aikataulutonta (Joukkoliikenne toimii aikataulutta ehkä 8 minuutin vuoroväliin asti, jos vuorovälit pitävät erittäin hyvin.)
 
Viimeksi muokattu:
Tuo kohtuullinen kävelymatka on aika suhteellinen käsite.
Niin on. Katso tämä kuva! Näin ihmiset siis käyttäytyvät.

Tietenkin voi laskea, että jonkin säteiseltä ympyrältä tulevien joukkoliikenteen käyttäjien osuus koko väestömäärästä on jokin prosentti. Mutta se ei tarkoita sitä, että sen ympyrän ulkopuoleta ei tule ketään ja sisäpuolelta kaikki sen prosentin mukaan. Siten siis on sanottavissa sopivaksi ympyräksi mikä hyvänsä ympyrän säde - jos ei samalla määritellä matkatuotosta. Mutta se, että vielä yksi asukas suostuu kävelemään 3 kilometriä asemalle, ei tarkoita, että vaikutusalue on 3 km. Vaikka se itse asiassa näyttää tämän yhden kohdalla olevan.

Suomalaisissa liikennehankesuunnitelmissa ei ole tutkittu pysäkkien ja asemien palvelualueita vetovoimaperiaatteella, josta nuo kuvan käyrät syntyvät. Vaikka tiedetään, että vetovoimaperiaate kuvaa varsin hyvin kaikenlaisten muidenkin palveluiden käyttöä ja houkutelevuutta. Aikaisemmin vetovoimaan perustuva käyttäjälaskelma oli työläs tehdä. Nykyisellä tietotekniikalla se voisi olla normaalikäytäntö, jos haluttaisiin.

Kuitenkin liityntäliikennettä käytetään mitä ilmeisemmin vähemmän kuin täällä melkeimpä pyhinä opinkappaleina pidettävät "kohtuullisen kävelyetäisyyden" mallit antavat ymmärtää.
Mikähän on tämän tiedon lähde? Ja mihin perustuu, että kirjallisuudesta yleisesti poiketen tiedät, että 8 minuutin vuorovälillä ihmiset eivät enää välitä aikatauluista? Itä-Helsingin liityntäliikenteen vakiokäyttäjänä tehdyt havainnot eivät ollenkaan tue sitä, mitä esität.

Antero
 
Täällä on sen verran norsunluutorneilua, että heitänpä tähän mausteeksi muutaman oman rehellisesti subjektiivisen havaintoni.

Olen huomannut opetelleeni metron aikataulut ulkoa myös siltä ajalta, kun vuoroväli on 8 minuuttia. Tiedä sitä, miksi, mutta onpahan tuntunut tarpeelliselta. Kuutisen minuuttia jos joutuu metroa odottamaan, se tuntuu ikävältä.

Nykyisestä kodistani on 500 m lähimmälle bussipysäkille, jolta pääsee käytännössä vain metroasemalle bussilla, joka joskus on kolme minuuttia etuajassa ja joskus niin myöhässä, ettei sillä ehdi siihen metroon, johon olisi tarkoitus. Metroasema puolestaan sijaitsee bussipysäkkiin nähden vastakkaisessa suunnassa, 1,2 km päässä. Sikäli kun näen taloyhtiöstäni ylipäätään kenenkään liikkuvan mihinkään, he tuntuvat useimmiten ennemminkin kävelevän metrolle kuin käyttävän liityntäbussia. Kotiin päin kulkiessa itselläni on väsyneenä tai huonolla säällä tapana mennä bussilla, jos sellainen on lähdössä sopivasti metroasemalta. Jos odotusaika olisi yli neljä minuuttia, kävelen joka tapauksessa. Hieman pitkin hampain. Ei ole ihan yhteen kertaan jäänyt sen ihmetteleminen, että mikä pointti on kaupunkisuunnittelussa, jossa 20 min metromatka venyy 40 min metro+kävelymatkaksi. Kävellessä metroasemalta kotiin päin näen harvoin ketään muuta kävelemässä samaan suuntaan. Bussipysäkiltä samaan suuntaan kulkee metrolta poispäin tullessa yleensä yhdestä kolmeen ihmistä itsen lisäksi. Kun autojakaan ei ole parkkipaikalla kuin kaksi kappaletta, ihmetyttää kyllä vähän, että mitä nämä ihmiset oikein tekevät. Kuljen kyllä sen verran epätyypillisiin aikoihin, että se vaikuttanee havaintoihin.

Vuosia aiemmin asuin HOAS-solussa Linnoituksentiellä Kontulassa (Kivikossa). Sieltä pääsi Kontulan metrikselle busseilla 94B, 94 ja 95. Niistä kukin lähti eri pysäkiltä. 94B:n pysäkille oli 140 m, 95:n pysäkille 180 m ja 94:n pysäkille 200 m. Kokonaismatka metroasemalle oli n. 950 m, jonka tuntemani naapurit tapasivat kävellä. 94B:n pysäkillä näkyi yleensä muutamia tyyppejä odottelemassa bussia, mutta itselläni ja tuntemallani muutamalla naapurillani oli tapana kävellä ainakin metrolle päin. Jälleen, koska kotia kohti pääsi metrolta helpommin kuin metrolle päin (kaikki bussit lähtivät samalta pysäkiltä ja pysäkillä oli kätevä elektroninen näyttö), kotin päin tuli aika usein mentyä bussilla. Myös silloin, kun ainoa yhteys oli Kurkimäen kautta kiertävä 94B.

Lapsuudessa tuli asuttua joitakin vuosia Sunan ja Suvelan raja-alueilla. Sieltä olisi päässyt n. 500m päästä bussilla 156 Kamppiin, mutta jostain syystä vanhempani mieluummin kävelivät noin 1,5 km päähän Tuomarilan juna-asemalle, josta sitten junalla keskustaan. Kai se oli se raidekerroin, en tiedä :)

Puu-Vallilassa asuessani oli ihmisillä tapana kävellä Sörnäisten metroasemalle sen sijaan, että oltaisiin menty "liityntälinja" 7A:lla.

Sekin taitaa mennä hieman virallisen "siedettävän kävelymatkan" yli. Tuntuisi siltä, että ihmiset ovat kyllä aika ok sen kanssa, että metrikselle tai juna-asemalle on käveltävä yli kilometrikin, mutta 500m bussipysäkille on jo liikaa. Tässä tapauksessa "aika ok" kyllä tarkoittaa, että välillä kuuluu nurinaa, mutta asia niellään, kun järkevämmiksi koettuja vaihtoehtoja ei ole.
 
Niin on. Katso tämä kuva! Näin ihmiset siis käyttäytyvät.

Ahaa. Tuon kuvan mukaan ihmisistä vain 8 % kävelee erittäin mukavassa ympäristössä yli 800 metriä. Asun Punavuoressa reilun kilometrin päässä keskustan Stockmannista, melkein 1,5 kilometrin päässä Helsingin rautatieasemasta ja reilun kilometrin päässä Kampista. Tuon kuvan mukaan kyseessä ovat pitkät kävelymatkat, jonka vain muutama prosentti jaksaa. (Tuo kuva ei noin tolkuttoman pitkälle matkalle anna enää arvoja, mutta jos kuva jatkuu samalla lailla, Stockmann on vain parin prosentin saavutettavissa ja vain äärimmäisen karaistuneet vaeltajat voivat jaksaa Punavuoresta Kaivokadulle saakka.)

Esitetyn kuvan maailmassa ei Iso-Roballa, Albertinkadulla tai Fredalla ei kävele paljonkaan ihmisiä ja ihmiset kulkevat lähinnä pysäkeille odottamaan ratikkaa tai bussia. Näenköhän kenties harhoja, kun lähtiessäni kotoa näyttää usein siltä, etteivät kaikki ihmiset jää lähimmälle pysäkille odottamaan ratikkaa vai bussia, paljon ihmisiä kävelee katuja pitkin keskustaan? Osalle, kuten minulle kilometrin päähän Lapinrinteeseen, se on myös liityntää. Mutta eihän tuo katuelämän havainto oikein sovi tuohon esittääsi kuvaan.

Mitäköhän tuohon ristiriitaan olisi selitys? Näenkö minä kenties näkyjä? Onko Etelä-Helsinkiin valikoitunut erityisen poikkeuksellisia ja karaistuneita yksilöitä? Vai kuvaako esitetty kuva jotain muuta kuin todellista ihmisten käyttäytymistä Helsingin seudulla?
 
Sekin taitaa mennä hieman virallisen "siedettävän kävelymatkan" yli. Tuntuisi siltä, että ihmiset ovat kyllä aika ok sen kanssa, että metrikselle tai juna-asemalle on käveltävä yli kilometrikin, mutta 500m bussipysäkille on jo liikaa. Tässä tapauksessa "aika ok" kyllä tarkoittaa, että välillä kuuluu nurinaa, mutta asia niellään, kun järkevämmiksi koettuja vaihtoehtoja ei ole.

Lähiöiden joukkoliikenneproblematiikasta on huomioitava seuraava:

Se että bussipysäkille joutuu kävelemään 500 m on liiikaa ja siitä nuristaan johtuu siitä että pitkä kävelymatka bussille korrreloi suomalaisissa väljästi rakenetuissa lähiöissä usein sen seikan kanssa että bussit kulkevat harvoin. Pitkä kävelymatka + pitkä bussin odotusaika on se joka tekee joukkoliikennematkasta tympäisevän. Jos bussimatkan saa korvattua mukavammalla raidekulkuneuvolla jonka aikataulu on niin tarkka ettei tarvitse varautua pitkään odotukseen, niin se motivoi käyttämään joukkoliikennettä enemmän, vaikka joutuisi kävelemään kauempaa sen kyytiin pääsemiseksi. Myös jos matkustuskokemus on muutenkin laadukkaampi kuin bussilla. Bussilla kun matkustaa joutuu usein itse "ajamaan".

Se että pientalovoittoiset asuinaleet ovat kaukana metro- tai juna-asemilta en näe pahana ongelmana, vaikka asukkaat joutuisivat käyttää omaa autoaan päästääkseen asemalle. Liityntäpysäköinnin hyödyntäminen on kuitenkin ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin esim koko työmatkan ajaminen autolla kotoa työpaikalle. Ihmiset jotka muuttavat omakotitaloihin tekevät sen valinnan että joutuvat liikkumaan autolla enemmän mutta järjestämällä mahdollisuus edes käyttää liityntäpysäköintiä nopeiden joukkoliikenneyhteyksien asemille saadaan aika suuri osuus haarukoitua joukkoliikenteen käyttäjiksi varrattuna "Lepsämä" -tyyppisiin alueisiin joissa sitä mahdollisuutta ei ole.

Esitetyn kuvan maailmassa ei Iso-Roballa, Albertinkadulla tai Fredalla ei kävele paljonkaan ihmisiä ja ihmiset kulkevat lähinnä pysäkeille odottamaan ratikkaa tai bussia. Näenköhän kenties harhoja, kun lähtiessäni kotoa näyttää usein siltä, etteivät kaikki ihmiset jää lähimmälle pysäkille odottamaan ratikkaa vai bussia, paljon ihmisiä kävelee katuja pitkin keskustaan? Osalle, kuten minulle kilometrin päähän Lapinrinteeseen, se on myös liityntää. Mutta eihän tuo katuelämän havainto oikein sovi tuohon esittääsi kuvaan.

Mitäköhän tuohon ristiriitaan olisi selitys? Näenkö minä kenties näkyjä? Onko Etelä-Helsinkiin valikoitunut erityisen poikkeuksellisia ja karaistuneita yksilöitä? Vai kuvaako esitetty kuva jotain muuta kuin todellista ihmisten käyttäytymistä Helsingin seudulla?

Tässä täytyy muistaa että lähiö ja kanta-kaupunki ovat nin erilaisia ympäristöjä että kantakaupungin erialaiset virikkeet suorastaan houkuttelevat käevlemään, kun taas lähiöissä on pahimmassa tapauksessa vain kuraisia polkuja ja naiset kulkevat tuulipuvuissa kesät talvet :D

t. Rainer
 
Viimeksi muokattu:
Anteron siteeraama kuvaaja lienee tarkoittavan matkoja, joita ei tehdä ulkoilusyistä. Töölöstä kävelee sen muutama kilometriä Stockalle kun reippailee, ratikka tulee apuun kun ei. Tilanteessa "ei" ratikat ovatkin kumma kyllä 500-600m ja <100m kävelymatkan päässä, niinkin pitkä lähinnä koska Mannerheimintie on niin karmeassa paikassa kaupunkilaisten kannalta.

Vaikka sama henkilö kävelisi toisinaan iloisesti parikin kilometriä metrikselle, myöhemmin hän ei viitsisi. Sitten joko jätetään menemättä, mennään autolla, tai alkaa ketuttaa vahvasti ja kävellään silti sietämättömän pitkä matka. Siksi joukkoliikenteen pitää tarjota oleellisen hyvää palvelua kaikille ja kaikissa tilanteissa, koko matkalla. Kävelylle ei pitäisi joutua vain siksi että palvelu on karmeaa, vaan koska käveleminen on oikeasti ihan kivaa.
 
Vaikka sama henkilö kävelisi toisinaan iloisesti parikin kilometriä metrikselle, myöhemmin hän ei viitsisi. Sitten joko jätetään menemättä, mennään autolla, tai alkaa ketuttaa vahvasti ja kävellään silti sietämättömän pitkä matka. Siksi joukkoliikenteen pitää tarjota oleellisen hyvää palvelua kaikille ja kaikissa tilanteissa, koko matkalla. Kävelylle ei pitäisi joutua vain siksi että palvelu on karmeaa, vaan koska käveleminen on oikeasti ihan kivaa.

Toki Etelä-Helsingissä saa kokea myös karmean liityntäpalvelun piirteitä ja se vaikuttaa kävelyn houkuttelevuuteen. Voi olla, että liityntä toimii huonomminkin kuin isoissa lähiöissä, kun aikataulut eivät pidä, vuorovälit ovat mitä sattuu ja ratikat liikkuvat vain noin kaksi kertaa reipasta kävelyä nopeammin.

3B:tä kannattaa Punavuoresta käyttää keskustaan vain silloin kun se sattuu juuri sillä hetkellä kulkemaan. Jos ratikkaa ei näy, on parempi kävellä jos ohitusaikanäyttö ei lupaa sen tulevan parin minuutin päästä. Aikatauluihin uskominen on varma keino myöhästyä, kävellen tietää aina paljon aikaa kuluu.

Onkohan 3B muuten kaikista Suomen joukkoliikennelinjoista epäluotettavin? Vai voittaisiko (14, 14B) yhdistelmä Kampista etelään kenties tuon palkinnon? Korkealle nuo linjat kyllä sijoittuvat.

Oikeastaan ainoa luotettava kulkuneuvo on 3B ja 6 yhdistelmä Kaivokadulta Punavuoreen päin (molempien poistumispysäkki on melkein yhtä lähellä). Se kulkee riittävän tiheästi, jotta kävely ei ajallisesti kannata, tosin matkaakin on yhteensä reilusti toista kilometriä.

Mutta kyllähän joukkoliikenteen on aika vaikea tarjota kaikille hyvää palvelua, kuten vaikka sitä, että sadan metrin päästä kotoa pääsee vaihtamatta sinne minne sattuu olemaan sillä hetkellä matkalla lyhyellä vuorovälillä. Aina joudutaan tekemään kompromisseja.
 
Niin on. Katso tämä kuva! Näin ihmiset siis käyttäytyvät.

Tämä on yksi tutkimus. Periaate on oletettavasti oikea, mutta luvut eivät välttämättä kaikkialla ole samoja. Tieteentekijänä toivottavasti tiedätkin, ettei yksittäinen tutkimus vielä ole totuus. Paljon tyhjää parempi kyllä.

HSL:n runkobussilinjastosuunnitelmassa on sivulla 25 taulukko vuoden 2011 BEST-tutkimuksesta, jossa vuorovälin ja kävelymatkan suhde oli yksi teema. Taulukon perusteella hyväksyttävä kävelymatka näyttää riippuvan voimakkaasti joukkoliikenteen vuorovälistä eli yhdestä keskeisestä palvelutasotekijästä. Voisin kuvitella, että muutkin palvelutasotekijät vaikuttavat.

Taulukko on jotenkin saatu sotkettua nettiversioon, mutta vasen puolikas on Helsinki ja oikea puolikas BEST-kaupunkien keskiarvo. Harmaalla pohjalla on vuorojen määrä tunnissa. Luokat vasemmassa sarakkeessa keltaisella pohjalla ovat kävelyn kestoina 1-4 minuuttia, 5-8 minuuttia ja "9 tai enemmän" minuuttia. Prosenttiluvut erottuvatkin. Näissä tuloksissa ylivoimaisesti suurin osa matkustajista hyväksyy vielä 8 tai 9 minuutin kävelyn eli noin 600-650 m todellisen matkan, jos vuoroväli on tiheä.

Aikaisemmin vetovoimaan perustuva käyttäjälaskelma oli työläs tehdä. Nykyisellä tietotekniikalla se voisi olla normaalikäytäntö, jos haluttaisiin.

Tähän suuntaan mennään, kun käytettävissä alkaa olla kelvollista digitaalista kävelyverkkoaineistoa. Ilman kävelyverkkotietoja tarkasteluja ei pystytä tekemään.

mihin perustuu, että kirjallisuudesta yleisesti poiketen tiedät, että 8 minuutin vuorovälillä ihmiset eivät enää välitä aikatauluista?

Tulokset aikatauluttomuudestakin näyttävät vaihtelevan. Niitä on käyty läpi ainakin Human Transit -blogin kirjoitukseen "how frequent is freedom?" liittyvässä keskustelussa. Lähes täysin subjektiivisesti väittäisin, että 8 vuoroa tunnissa vapauttaa liikkumaan spontaanisti, mutta ei välttämättä vapauta aikataulusta. Eli jokseenkin koska tahansa voi päättää matkustaa, mutta silti saattaa hyvinkin tarkistaa tarkan hetken pysäkille menemiseksi.
 
Taulukko on jotenkin saatu sotkettua nettiversioon, mutta vasen puolikas on Helsinki ja oikea puolikas BEST-kaupunkien keskiarvo. Harmaalla pohjalla on vuorojen määrä tunnissa. Luokat vasemmassa sarakkeessa keltaisella pohjalla ovat kävelyn kestoina 1-4 minuuttia, 5-8 minuuttia ja "9 tai enemmän" minuuttia. Prosenttiluvut erottuvatkin. Näissä tuloksissa ylivoimaisesti suurin osa matkustajista hyväksyy vielä 8 tai 9 minuutin kävelyn eli noin 600-650 m todellisen matkan, jos vuoroväli on tiheä.

Tuo on suttuinen taulukko, mutta luenko tuota oikein, kun käsitän että 79 % matkustajista hyväksyy 9 minuutin tai yli sen menevät kävelymatkat kun vuoroja on vähintään kahdeksan tunnissa? Eli oikea kipupiste olisi vasta merkittävästi tuon jälkeen, millä kohdalla, sitä ei tuosta tutkimuksesta saa ulos, kun asteikko loppuu ihan kesken? Itse veikkaisin noin kilometrin eli noin 12-15 minuutin kohdalla kävelyn suosion alkavan laskea hyvin jyrkästi myös hyvän palvelutason yhteyksiin.

Tuon tutkimuksen mukaan myös vaikuttaa, että Helsingissä kävellään jonkin verran mieluummin ja pidemmälle kuin vertailukaupungeissa. Kävelyn suosio on jonkin verran myös kulttuurisidonnaista.
 
Tuo on suttuinen taulukko, mutta luenko tuota oikein, kun käsitän että 79 % matkustajista hyväksyy 9 minuutin tai yli sen menevät kävelymatkat kun vuoroja on vähintään kahdeksan tunnissa? Eli oikea kipupiste olisi vasta merkittävästi tuon jälkeen, millä kohdalla, sitä ei tuosta tutkimuksesta saa ulos, kun asteikko loppuu ihan kesken? Itse veikkaisin noin kilometrin eli noin 12-15 minuutin kohdalla kävelyn suosion alkavan laskea hyvin jyrkästi myös hyvän palvelutason yhteyksiin
Mitään yksittäistä rajaarvoa ei ole, kysymys on siitä että kävelijöiden ja siten matkustajien määrä vähenee kun etäisyydet kasvaa. Tietenkin se vaikutta kuinka hyvä (mukavuus, nopeus, siisteys, vuoroväli, jne) se joukkoliikennetarjonta johon kävelllään on. Nuo pitäisi kaikki ottaa huomioon kokonaisuutena, britit laskee näitä niin että on eri kertoimet kävely-, odotus-, matka- ja vaihtoajoille, ja vielä kulkumuotokohtaisesti.

Käytännössä, en laskisi mitään sen varaan että ihmiset kävelee kilometrin linnuntietä. Tuo on käytännössä vartin kävely, ja useimmiten ei erityisen miellyttävässä ympäristössä. Silmämääräisesti liityntäbusseissa on matkustajia noin 500 metrin etäisyydestä (katulinjaa) alkaen, niiden matkustajamääriä voi myös käyttää jonkinlaisena kävelymatkan indeksinä.
 
Takaisin
Ylös