Kuinka niin? Suomen tiheimmin rakennetut yhtenäiset kaupunkialueet Helsingissä ovat suorastaan liikennemotissa. Muissakin kaupungeissa keskustan vallitseva liikenneratkaisu on kapea ja hidas katuverkko. Tehokkuus ja houkutteleva kaupunkiympäristö on rakennettu taloista, ja liikenne on toissijaista.
Raskaat liikenne edellä tehdyt ratkaisut kulkevat vastaavasti käsi kädessä matalan rakennustehokkuuden lähiörakentamisen kanssa. Siinä jos jossain mennään takapuoli edellä puuhun.
Kaupungin menestystä ei mitata sen läpäisykyvyssä, vaan siinä mitä ne ihmis- ja tavaramassat jättävät kaupunkiin. Läpikulkeva liikenne on yksinään pelkkä ympäristöhaitta ja kuluerä, joka pitää vielä muuttaa hyödyksi. Esimerkiksi hyöty ohikulkevista ihmisistä tulee vasta kun he pysähtyvät asioimaan ja tavaravirtojen hyöty kun voidaan tuoda tavaraa edullisesti, mahdollisesti jalostaa sitä välissä ja myydä sitä eteenpäin kalliimmalla.
Hyvä kaupunkiliikenne on suunniteltu palvelemaan kaupunkia ja kaupungin liikenteestä saamaa hyötyä, ei liikenteen läpäisykykyä tai sujuvuutta.
Minusta Turun menestys ei perustu mihinkään henkiseen etäisyyteen Helsinkiin. Yhteydet ja yhteistyö on hyvä lisä oman menestyksen päälle, ei sen korvaaja. Turun menestyksen ratkaisut ja mokaukset tehdään ennen kaikkea Turun sisäpuolella.