300 000 000 eurolla voi myös palkata kymmeneksi vuodeksi 900 sairaanhoitajaa. Tai sillä voidaan maksaa turvapaikanhakijoista aiheutuvat suorat kulut ensi vuoden tammikuun alusta huhtikuulle.
Kysymys on kuitenkin väärin asetettu, jos saamme vastaukseksi ratikan ohella näitä tuhannen bussin ostoja tai turvapaikanhakijakuluja. Eihän Turulla ole jemmassa mitään rahasäkkiä, joka on pakko käyttää ja sitten mietittäisiin, mitä kaikkea sillä voisi saada.
Jos Turku päättäisi investoida 300 000 000 euroa raitiotiehen, se ei myöskään ostaisi sillä rahalla vain kuparilankaa ja ratakiskoa. Se ostaisi urbaanin miljöön, tyytyväisiä asukkaita, puhtaampaa ilmaa, kasvavaa maan arvoa, runsaampaa väestönkasvua ja niin edelleen. Näitä asioita ei saada ostamalla tuhat bussia tai palkkaamalla 900 sairaanhoitajaa. Ei edes, vaikka bussin eteen pantaisiin super-etuliite, kuten siellä hauskasti tehdään.
Turun raitiotiessä ei ole kysymys siitä miten kuljetetaan ihmisiä Varissuolta keskustaan, vaan siitä, millaisen kaupungin turkulaiset haluavat kymmenen vuoden päästä. Raitiotien tarkoitus on olla avain siihen, millainen kaupunki Turusta tulee ja mihin suuntaan se kehittyy.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että "pika" on merkittävä lainausmerkkeihin. Tehty yleissuunnitelma on Tampereen suunnitelmaan verrattuna vaatimaton ja osin epäammattimaisesti tehty. Radan sijoitus katutilaan ei kaikilta osin ole modernin raitiotien ajatusmallin mukainen. Yleissuunnitelma henkii vahvasti sellaista ajattelua, että poliitikkojen olisi hyvä päättää ratikan unohtamisesta. Ilmeisesti ratikalla on kuitenkin kaupungissa niin paljon tukea, ettei päätöstä kehdattu sellaiseen muotoon kirjoittaa, vaan käyttöön on otettu pääkaupungista tuttu kompromissi: selvitellään aina vaan lisää ja lisää, jolloin kukaan ei menetä kasvojaan mutta mitään ei myöskään tapahdu.
Kaiken kaikkiaan Turku on aivan eri tilanteessa kuin Tampere, missä ratikasta on kovaa vauhtia tulossa todellinen välttämättömyys niin, että kun valtuusto ensi syksynä käsittelee rakentamispäätöstä, sille ei oikeastaan jää todellisia vaihtoehtoja kuin se yksi – ja minun mielestäni oikea.