Vaasan sataman rata

VR:ää on tästäkin turha syyttää vaikka vrleaks tietenkin mielellään syyttää kaikesta pahaa monopoliyritystä.

VRLeaks ei syytä ketään tai mitään. Toisaalta VRLeaks ei liity tähän keskusteluun mitenkään.

VR ajaa junia Kemijärvelle ministeriön pakottamana ja liikenteen edellytys täyttyi jo 1,4 miljoonan hintaisen akrekaattivaunun hankinnan myötä. Tämä vaunu tosin maksoi VR:n konepajalla tehtynä noin 100 000 euroa kun se tehtiin vanhan vaunun alustalle. ;)

Kemijärven yöjunaliikennehommahan on lähes legendaarinen VR HEOn tuottama farssi, johon saatiin onneksi oikeanlainen päätös, joskin kallis sellainen.

Jos puristetaan muisti aivan äärimmilleen, voimme olla yhtä mieltä siitä, että niin Vaasan baanan kuin Kemijärvenkin radan sähköistyksen taustalobbaajana toimi nimenomaisesti VR-Yhtymä Oy -niminen valtio-omisteinen kioski.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Jospa tutkittaisiin koko Seinäjoki-Vaasa Satama välin ajamista vaikka Sm5-junan kaltaisella vehkeellä vaikka kerran tunnissa. Pikajunat ja pendot jäisivät normaalisti Vaasan asemalla, mutta tuo paikallisjuna palvelisi myös matkan varrella olevia pikkuasemia ja Wasalandiaa.

Mitäs jos kokeiltaisiin Flirtiä ensin esim Turun seudulla, tai Tampereen. Nuo Vaasan ja Seinäjoen väliset pikkuasemat ovat todella pikkuasemia. Pysähdyksien syy nykyään taitaa olla enemmänkin aluepoliittinen. Vaasan matkustajia toki riittää, mutta pikkuasemien matkustajat ovat luokkaa 0-5 henkilöä per asema, myös vilkkaimpien matkustustuntien aikana. Ei noilla määrillä kannata Flirttejä ajaa, jotka on tehty siihen olettamukseen, että matkustajia tulee kerralla aina se 20-50 henkilöä, ja täyttöaste on yli 80%. Jos aluepolitiikkaa ei olisi, junien ei kannattaisi pysähtyä Seinäjoen ja Vaasan välillä lainkaan, ei missään paikassa. Bussit on sitä varten, ja niillä pääsee lähemmäs näihin taajamiin muutenkin. Asemat sijaitsevat usein syrjässä tuollakin välillä, kuntakeskuksiin tulee matkaa useita kilometrejä, eikä asemaseudulla ole montaa "savua". Tästä kai pienet matkustajamäärätkin pääosin johtuu. Turku ja Tampere lähiseutuineen voisi kuitenkin olla potentiaalinen alue lähiliikenteelle, siellä kuitenkin ratojen varsilla on ns nauhakaupunkia.
 
Mitäs jos kokeiltaisiin Flirtiä ensin esim Turun seudulla, tai Tampereen. Nuo Vaasan ja Seinäjoen väliset pikkuasemat ovat todella pikkuasemia. Pysähdyksien syy nykyään taitaa olla enemmänkin aluepoliittinen. Vaasan matkustajia toki riittää, mutta pikkuasemien matkustajat ovat luokkaa 0-5 henkilöä per asema, myös vilkkaimpien matkustustuntien aikana. Ei noilla määrillä kannata Flirttejä ajaa, jotka on tehty siihen olettamukseen, että matkustajia tulee kerralla aina se 20-50 henkilöä, ja täyttöaste on yli 80%. Jos aluepolitiikkaa ei olisi, junien ei kannattaisi pysähtyä Seinäjoen ja Vaasan välillä lainkaan, ei missään paikassa. Bussit on sitä varten, ja niillä pääsee lähemmäs näihin taajamiin muutenkin. Asemat sijaitsevat usein syrjässä tuollakin välillä, kuntakeskuksiin tulee matkaa useita kilometrejä, eikä asemaseudulla ole montaa "savua". Tästä kai pienet matkustajamäärätkin pääosin johtuu. Turku ja Tampere lähiseutuineen voisi kuitenkin olla potentiaalinen alue lähiliikenteelle, siellä kuitenkin ratojen varsilla on ns nauhakaupunkia.

Juuri tämän takia en ymmärrä sitä penseyttä tai jopa suoranaista vastustusta, joka liittyy nyt romuksi menevän Sm1-kaluston käyttöön tässä "maakuntien" paikallisliikenteessä. Viisi vuotta voisi olla hyvä aika kokeilulle, jona aika käynnistettäisiin 30-60 minuutin välein kaikkina viikon päivinä kulkeva paikallisjunaliikenne tuolla ja tarkkailtaisiin matkustajamäärien kehitystä ja valmisteltaisiin uuden kaluston hankintaa. Tämä maksaisi junamiehistön henkilökuntakulut (huom. konduktööri ei ole säädösten mukaan pakollinen), siivouskulut ja jonkin verran ajokilometreistä riippuvia kaluston kunnossapitokuluja. Jos rahoitus tähän tulisi esim. Vaasan-Seinäjoen -radan tapauksessa Etelä-Pohjanmaan suuruiselta väestöltä, niin ei luulisi tämän olevan ylivoimaista?
 
Mitäs jos kokeiltaisiin Flirtiä ensin esim Turun seudulla, tai Tampereen. Nuo Vaasan ja Seinäjoen väliset pikkuasemat ovat todella pikkuasemia. Pysähdyksien syy nykyään taitaa olla enemmänkin aluepoliittinen. Vaasan matkustajia toki riittää, mutta pikkuasemien matkustajat ovat luokkaa 0-5 henkilöä per asema, myös vilkkaimpien matkustustuntien aikana. Ei noilla määrillä kannata Flirttejä ajaa, jotka on tehty siihen olettamukseen, että matkustajia tulee kerralla aina se 20-50 henkilöä, ja täyttöaste on yli 80%. Jos aluepolitiikkaa ei olisi, junien ei kannattaisi pysähtyä Seinäjoen ja Vaasan välillä lainkaan, ei missään paikassa. Bussit on sitä varten, ja niillä pääsee lähemmäs näihin taajamiin muutenkin. Asemat sijaitsevat usein syrjässä tuollakin välillä, kuntakeskuksiin tulee matkaa useita kilometrejä, eikä asemaseudulla ole montaa "savua". Tästä kai pienet matkustajamäärätkin pääosin johtuu. Turku ja Tampere lähiseutuineen voisi kuitenkin olla potentiaalinen alue lähiliikenteelle, siellä kuitenkin ratojen varsilla on ns nauhakaupunkia.
Kyllä, ehdottomasti Flirtit tms. Tampereelle ja Turkuun, mutta kumma kyllä kun esim. Saksan ja Ruotsin maaseudulla liikennöi aitoja paikallisjunia, myös sähköistämättömillä rataosilla, eikä siellä välttämättä tule kuin juuri luokkaa 0-5 henkilöä per juna, turha siis liikennöidä päällekkäistä bussiliikennettä!

Seinäjoen ja Vaasan välillä on useampi paikka, joissa tätä nykyä ei enää pysähdytä, mutta jos junat olisivat aitoja paikallisjunia, olisi syytä pysähtyä. Ulkomuistista ainakin Mustasaari eli Vanhan Vaasan kohdalla sijainnut asema, jolla pysähdyttiin vielä 90-luvulla.

Kaukojunat, myös nopeat taajamajunat (IC2 / InterRegio) ovat asia erikseen. Niiden kannattaa pysähtyä lähinnä junakohtauksen vuoksi ja samalla palvella matkustajia.
 
En halua mitenkään latistaa ultrixin tai muidenkaan lapsenuskoa, mutta kun meillä nyt sattuu olemaan Suomessa suomalaiset erityisolosuhteet, jollaisia ei voi olla Ruotsissa tai Saksassa. Vai onko joku kenties kuullut, että Ruotsin Smålandissa vallitsisivat suomalaiset erityisolosuhteet? Tähän samaan soppaan kun vielä lisätään erityisasiantuntija Rajamäen tällä viikolla antamat lausunnot, on lopputuloksena sellainen töhnä, ettei ole mikään ihme, mikäli homma ei toimi. Ikinä.
 
Viimeksi muokattu:
Ilmankos Vaahteranmäen Eemeli tuntuu oudolta suomeksi dubattuna.

Nyt mennään kovasti ohi aiheen, mutta kerron silti mielenkiintoisen muiston parinkymmenen vuoden takaa.

Vaahteranmäen Eemelin keksijä ja luoja, muuan Astrid Lindgren oli syntynyt Vimmerbyssä, eli suht lähellä Västervikiä joskus sata vuotta sitten. Astridia pidettiin kuitenkin Smålandin ja Västervikin ns. "äitihahmona" vielä pitkälle 1990-luvulla, olihan Småland monien hänen tarinoidensa perusta ja pohja. Mulla on jonkun verran kosketuspintaa Smålandiin ja ennen kaikkea Västervikiin, kun siellä tuota aikaa on tullut vietettyä varsin paljon, sillä serkukseni asuivat siellä pitkälle toistakymmentä vuotta. Okei, opin rikssvenskan jo joskus kasarin alussa ja "ruotsalaistuin" nimenomaan Västervikissä 1980-luvun puolivälissä, vaikka siis suomalainen olen aina ollut ja olen edelleenkin. Ruattihurria musta ei saa tekemälläkään, mitä nyt kasiluokalla vuonna 1992 jätkät vähän ilkkuivat aiheelle "ruotsia puhuva junista kiinnostunut jätkä - sähän oot suklaajunankuljettaja!". Repesin tosin itsekin noin nerokkaalle huumorille.

Olin ehtinyt hurahtaa rautateihin 6.12.1989 Martinlaakson asemalla, joka selviää jostain mun vorgin kuvakommentista. Mun kommentit löytyvät muuten vorgista helposti hakusanalla "tunnus poistettu".

Nå, men i alla fall.

Västervik-Hultsfred-Växjö-smalspåret pistettiin poikki että pätkähti Hultsfredin jälkeen keväällä 1993 motarisillan rakentamisen vuoksi, jolloin Euroopan pisin kapearaiteinen rataosa kirjaimellisesti kuohittiin. Radalla oli tuohon asti pituutta saman verran kuin Helsinki-Tampere-välillä, ja jopa piirun verran enemmän, eli 189 km.

Joka tapauksessa kesällä 1993 menin Jennyn liikennepaikalle fillaroimaan (josta siis kapsu irtoaa normiraiteesta ja jatkaa matkaansa Hultsfrediin, normiraiteen jatkaessa kohti Gamlebytä) ja kuvailemaan asemarakennusta. Kapsun sivuraiteella seisoi yllätyksekseni puolenkymmentä vihreää teräsvaunua, joiden kylkeen Astrid Lindgren oli vielä vanhoilla päivillään jaksanut maalata keksimällään maahisten murteella tekstin: "När ska ni lovat bygga bron", jolla Lindgren siis puuttui tohon Hultsfredin ja Växjön välisen pätkän katkaisemiseen motarin osalta ja tarkoitti siis tietenkin sitä, että milloin tehdään silta, reikä tai mikä tahansa muu juttu, jotta vanha ja kokonainen yhteys palautetaan välille Västervik-Hultsfred-Växjö. Tämä valkoisella tekstillä tehty kylkimaalaus käsitti leveyssuunnassa kaksi vaunua. Harmi vaan, mutta nämä kuvat multa on jossain muutossa hävinneet. Varmaan jollain ruotsalaisharrastajalla vastaavia löytyy hyllystä, siitä ei ole epäilystä.
 
Viimeksi muokattu:
Olin ehtinyt hurahtaa rautateihin 6.12.1989 Martinlaakson asemalla, joka selviää jostain mun vorgin kuvakommentista. Mun kommentit löytyvät muuten vorgista helposti hakusanalla "tunnus poistettu".

Kaikella ystävyydellä korjauksena niitä varten, jotka tuolla ohjeella lähti kommentteja etsimään: sama "tunnus poistettu" näkyy nimimerkkinä muidenkin sellaisten käyttäjien kohdalla, jotka ovat sivustolta omasta tahdostaan tai ilman omaa tahtoaan poistuneet. Tällaisia käyttäjiä on useita - tiedän ainakin kolme.
 
Takaisin
Ylös