Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Eduskunnan oikeusasiamies on tänään julkaissut päätöksensä kahdesta kantelusta. Toisessa kantelussa moitittiin sitä, että metrokuljettaja tuomittiin tieliikennelain perusteella ja toisessa sitä, ettei Onnettomuustutkintakeskus tutki metro-onnettomuuksia.
Kantelut toivat esiin alan asiantuntijoiden pitkään tiedossa olleen tilanteen siitä, että HKL:n metro on ollut lainsäädännön ulkopuolella. Viime vuosikymmenellä metro oli tulossa rautateiden lainsäädännön piiriin, mutta metro rajattiin lain ulkopuolelle, koska EU-direktiivi ei koskenut kaupunkiraideliikennettä. Tämä on sittemmin tulkittu Suomessa niin, että metroa ei saisi säädellä rautateitä koskevalla lailla.
HKL:n kanta on ollut, että se haluaa hoitaa metron itse eikä lainsäädäntöä tarvita. Ja näin voitaisiin toimia myös Espoossa, eli HKL:n viranomaisvalta voisi ulottua myös toisen kaupungin alueelle. LVM:n kanta on ollut, ettei se voi puuttua metroon, koska viranomaisella on oikeus puuttua vain sellaisiin asioihin, jotka viranomaisen tehtäviksi on laissa määrätty. Onnettomuustutkintakeskuksen kanta oli, ettei se tutki kuin rautatieonnettomuuksia.
Oikeusasiamies on todennut päätöksessään, että nykytilanne ei voi jatkua, vaan LVM:n velvollisuus on säätää lait, joilla säädetään metrosta ja sen turvallisuudesta. Ja Onnettomuustutkintakeskuksen velvollisuus on tutkia myös metro-onnettomuudet kuten rautatieonnettomuudetkin.
Oikeusasiamiehen kanta on tervetullut. Kun metro 1982 otettiin käyttöön, lainsäädäntö ja olosuhteet yleisesti olivat toiset. Metron kanssa noudatettiin raitioliikenteen käytäntöä, jossa kaupunki hoiti kaiken itse. Myös rautatieliikenne oli itse itseään hoitava ja säätävä kokonaisuus. Säädökset yleisestä ja kuluttajien turvallisuudesta olivat vaatimattomat tai sellaisia ei ollut. Tuntui varmaankin siltä, että yhtä metroa ja yhtä raitiotietä varten ei ollut tarpeen säätää valtiollista lakia.
Nyt tilanne on toinen. Tuote- ja laiteturvallisuus on kehittynyt ja yleinen periaate on, että turvallisuuden ja valvonnan tehtävä on aina viranomaisilla. Itse ei kukaan voi itseään valvoa ja määrätä, eikä kuluttajien käyttöön saa tarjota mitään tuotteita tai palveluita, joilla ei ole julkista kontrollia ja hyväksyntää. Siten kansalaiset voivat luottaa siihen, että tavarat ja elinympäristö ovat turvallisia.
Toivon, että uudenlainen asennoituminen metron kohdalla alkaisi näkyä nopeasti. Länsimetron ja automaattimetron kanssa on käytetty ja käytetään hyväksi lainsäädännön puuttumista kaiken aikaa. Turvallisuuskysymykset alistetaan kustannusongelmiksi, kun ei ole pakko noudattaa kenenkään antamia määräyksiä tai lausuntoja. Osa nyt tehtävistä ratkaisuista on korjattavissa myöhemmin, mutta osa käytännössä ei, koska väärin rakentaminen tekee korjaukset myöhemmin niin kalliiksi, ettei niihin ryhdytä.
Ikävä, että tähän asiaan saadaan korjaus vasta oikeusasiamiehen puuttumisen jälkeen. Lainsäädännön tarve on ollut tiedossa jo vuosia ja asia on ollut esillä. Mitään vaan ei ole tehty. Toisaalta olisihan ilman lakiakin voitu toimia vastuullisesti ja noudattaa ulkomaisia normeja tai kotimaisten ulkopuolisten viranomaisten kantoja. Mutta ei ole haluttu, kun on asennoiduttu turvallisuuteen kuten Länsimetro Oy:ssä: evakuointilaituria nimitetään tanssilattiaksi.
Antero
Kantelut toivat esiin alan asiantuntijoiden pitkään tiedossa olleen tilanteen siitä, että HKL:n metro on ollut lainsäädännön ulkopuolella. Viime vuosikymmenellä metro oli tulossa rautateiden lainsäädännön piiriin, mutta metro rajattiin lain ulkopuolelle, koska EU-direktiivi ei koskenut kaupunkiraideliikennettä. Tämä on sittemmin tulkittu Suomessa niin, että metroa ei saisi säädellä rautateitä koskevalla lailla.
HKL:n kanta on ollut, että se haluaa hoitaa metron itse eikä lainsäädäntöä tarvita. Ja näin voitaisiin toimia myös Espoossa, eli HKL:n viranomaisvalta voisi ulottua myös toisen kaupungin alueelle. LVM:n kanta on ollut, ettei se voi puuttua metroon, koska viranomaisella on oikeus puuttua vain sellaisiin asioihin, jotka viranomaisen tehtäviksi on laissa määrätty. Onnettomuustutkintakeskuksen kanta oli, ettei se tutki kuin rautatieonnettomuuksia.
Oikeusasiamies on todennut päätöksessään, että nykytilanne ei voi jatkua, vaan LVM:n velvollisuus on säätää lait, joilla säädetään metrosta ja sen turvallisuudesta. Ja Onnettomuustutkintakeskuksen velvollisuus on tutkia myös metro-onnettomuudet kuten rautatieonnettomuudetkin.
Oikeusasiamiehen kanta on tervetullut. Kun metro 1982 otettiin käyttöön, lainsäädäntö ja olosuhteet yleisesti olivat toiset. Metron kanssa noudatettiin raitioliikenteen käytäntöä, jossa kaupunki hoiti kaiken itse. Myös rautatieliikenne oli itse itseään hoitava ja säätävä kokonaisuus. Säädökset yleisestä ja kuluttajien turvallisuudesta olivat vaatimattomat tai sellaisia ei ollut. Tuntui varmaankin siltä, että yhtä metroa ja yhtä raitiotietä varten ei ollut tarpeen säätää valtiollista lakia.
Nyt tilanne on toinen. Tuote- ja laiteturvallisuus on kehittynyt ja yleinen periaate on, että turvallisuuden ja valvonnan tehtävä on aina viranomaisilla. Itse ei kukaan voi itseään valvoa ja määrätä, eikä kuluttajien käyttöön saa tarjota mitään tuotteita tai palveluita, joilla ei ole julkista kontrollia ja hyväksyntää. Siten kansalaiset voivat luottaa siihen, että tavarat ja elinympäristö ovat turvallisia.
Toivon, että uudenlainen asennoituminen metron kohdalla alkaisi näkyä nopeasti. Länsimetron ja automaattimetron kanssa on käytetty ja käytetään hyväksi lainsäädännön puuttumista kaiken aikaa. Turvallisuuskysymykset alistetaan kustannusongelmiksi, kun ei ole pakko noudattaa kenenkään antamia määräyksiä tai lausuntoja. Osa nyt tehtävistä ratkaisuista on korjattavissa myöhemmin, mutta osa käytännössä ei, koska väärin rakentaminen tekee korjaukset myöhemmin niin kalliiksi, ettei niihin ryhdytä.
Ikävä, että tähän asiaan saadaan korjaus vasta oikeusasiamiehen puuttumisen jälkeen. Lainsäädännön tarve on ollut tiedossa jo vuosia ja asia on ollut esillä. Mitään vaan ei ole tehty. Toisaalta olisihan ilman lakiakin voitu toimia vastuullisesti ja noudattaa ulkomaisia normeja tai kotimaisten ulkopuolisten viranomaisten kantoja. Mutta ei ole haluttu, kun on asennoiduttu turvallisuuteen kuten Länsimetro Oy:ssä: evakuointilaituria nimitetään tanssilattiaksi.
Antero
