Vs: Matkakortin käyttö etälukijalla
Luotettava online-yhteys liikkuviin joukkoliikennevälineisiin on toistaiseksi joko mahdotonta tai liian kallista. Miltään operaattorilta et itse asiassa saa oikein mitään palvelutasotakeita toisin kuin kiinteille yhteyksille. [...] Jossain vaiheessa onlineen luultavasti mennään joukkoliikenteessäkin. Mainitsemaasi osittaista onlineä tulee jo nyt uusiin lippujärjestelmiin esimerkiksi lippujen nettilatauksen muodossa. Toisaalta viivakoodeissa on sekin vika, että suurilla transaktiomäärillä niiden tietosisältö ei tahdo riittää. Ei pystytä tekemään tarpeeksi uniikkeja lippuja eikä ainakaan suojaamaan niitä. Yksi keskeinen syy älykorttien käyttöön on väärennösten vaikeuttaminen.
Myönnän etten tunne lippujärjestelmien toimintaa, joten voi olla että puhun osittain läpiä päähäni. Olen kuitenkin intuitiivisesti vakuuttunut siitä, että riittävän fiksulla algoritmilla pystytään minimoimaan online-yhteyden ajallinen tarve ja toisaalta siirrettävän datan määrä. Nykyisellään katvealueita on aina eikä siis vielä voida luottaa siihen, että varmennus voidaan tehdä reaaliaikaisesti.
Toisaalta muistikapasiteetti ja lokaali prosessointikapasiteetti ovat nykyään halpaa commodityä. Samoin 2D-viivakoodi kykenee kantamaan riittävän paljon dataa, jotta sillä saadaan melko varmasti uniikki tunniste aikaiseksi (tavallisella viivakoodillakin päästään jo melko uniikkiin vaikka siinä onkin paljon vähemmän kapasiteettia). Avainasia väärentämättömyyden kannalta käsittääkseni on, että tunnisteet sisältäisivät mahdollisimman vähän älykkyyttä (jonka joku voi rikkoa auki ja väärentää) ja mahdollisimman paljon satunnaisia elementtejä, jotka oikein yhdistettynä tuottavat varmasti uniikin tunnisteen. Siis ei listata tunnisteessa suoraan esim. voimassaoloaikaa vaan käytetään sitä vain pointterina tietokannassa olevaan tietoon.
On siis melko helposti kuviteltavissa, että esim. kaikki validit kausilipputunnisteet voitaisiin ladata jokaiseen erilliseen ajoneuvojärjestelmään ja uusia kausilippuja ostettaessa nämä päivitettäisiin tietyn aikahaarukan sisällä delta-ajolla. Esimerkiksi siten, että yhteyden palattua katkon jälkeen tarkistettaisiin keskitetystä kannasta katkon aikana syntynyt delta ja ladattaisiin se.
Kertalippua esim. pysäkkiautomaatista ostettaessa haaste olisi vähän isompi, koska tieto pitäisi saada päivittymään ajoneuvojärjestelmiin käytännössä samantien. Tämän voisi ratkaista esim. siten, että kullekin päivälle voitaisiin generoida satunnainen joukko lipputunnisteita, jotka sitten provisioitaisiin sekä ajoneuvojärjestelmiin että lippuautomaatteihin etukäteen varustettuna niiden validiteetin alkupäivällä. Ajoneuvojärjestelmiin provisioitaisiin koko arvottu lipputunnistekanta ja automaatteihin kuhunkin sille automaatille myyntiin annetut lipputunnisteet. Jälkikäteen sitten tehtäisiin rekonsiliaatio myytyjen, käytettyjen ja myymättä jääneiden tunnisteiden kesken ja vapautettaisiin kokonaan käyttämättömät tunnisteet uudelle kierrokselle. Myydyt mutta toistaiseksi käyttämättä jääneet tunnisteet säilyisivät ajoneuvojärjestelmissä niin pitkään kunnes ne on käytetty.
Ilman muita toimenpiteitä tämä avaisi tietysti mahdollisuuden vilppiin siten, että ostetaan lippu automaatista ja useampi ihminen käyttää sen kopioita samanaikaisesti eri ajoneuvoissa. Tämän riskiä voi vähentää siten, että datayhteyden ollessa online-tilassa välitetään tieto lipputunnisteen käyttämisestä samantien keskitettyyn kantaan, josta se propagoituu muiden ajoneuvojen käydessä online-tilassa myös niihin. Jos lippujen käyttämisen välissä on useita minuutteja niin sitten todennäköisyys olisi, että sinä aikana tieto lipun käytöstä on ehtinyt jo levitä joka paikkaan eikä uusi käyttö enää onnistu. Kertalipun kohdalla lipputunnisteen käyttö voi invalidoida koko tunnuksen muista ajoneuvojärjestelmistä, mutta kausilipun kohdallakin voidaan tehdä valvontaa esim. siten, että jos sama lippu yritetään validoida esim. 15 min sisään kahdessa tai useammassa eri ajoneuvossa, joiden etäisyys toisistaan ylittää valvontarajan niin silloin lipputunniste ei kelpaisi ja järjestelmä näyttäisi punaista valoa.
Myös jälkikäteistä valvontaa voitaisiin tehdä niiden lipputuotteiden osalta, jotka on ostettu menetelmällä, joka mahdollistaa ostajan jäljittämisen jälkikäteen. Siis esim. luottokortilla tai verkkopankissa. Eli kaikkea villpiä ei pystyttäisi aukottomasti karsimaan pois ilman täysin reaaliaikaista järjestelmää, mutta lähes reaaliaikaista valvontaa voitaisiin keskittää niiden lipputuotteiden seurantaan, jotka on ostettu anonyymisti. Loppu valvonnasta tehtäisiin jälkikäteen ja jos vilppiä ilmenisi niin sitten vähän jututettaisiin sen lipun ostajaa, jolla vilppi on tehty.
Minusta tällä päästäisiin kohtuullisen hyvään tulokseen jopa nykyisten teknisten rajoitusten puitteissa. Ainoa mitä vaaditaan on hyvää systeemisuunnittelua, jotta pystytään hallitsemaan hajautetusti tietokantaa jota synkronoidaan älykkäästi mutta käyttäen heikosti toimivia yhteyksiä.
