Tampereen raitiotien tunnusjärjestelmä

Millainen tunnusjärjestelmä Tampereen raitiotielle?

  • Kirjaintunnus päätepysäkin mukaan

    Äänet: 0 0.0%
  • Kirjaintunnus päätepysäkin mukaan + linjaväri

    Äänet: 0 0.0%

  • Äänestäjiä yhteensä
    36

339-DF

Tunnistettu jäsen
Liittynyt
8 Elokuu 2005
Viestit
8,158
Kun Tampereen raitiotien suunnittelu etenee nyt siitä lähtökohdasta, että linjoja on jo alkuvaiheessa kaksi, niin voisi olla mukavaa ajanvietettä pohtia, millainen tunnusjärjestelmä raitiolinjoille on tarkoituksenmukaisinta luoda. Ja pitääkö samalla muuttaa bussienkin linjanumeroita?

Vain yhtä vaihtoehtoa voi äänestää – kerro mielellään, millä perusteella teit valintasi!

Ve 1: linjanumerot. Siis esimerkiksi linja 1, Pyynikintori–Hervanta. Kuten vaikkapa Helsingissä.

Ve 2: linjanumerot ja linjaväri. Siis esimerkiksi linja 1, sininen linja, Pyynikintori–Hervanta. Kuten vaikkapa Zürichissä.

Ve 3: kirjaintunnus aakkosittain etenevänä. Siis esimerkiksi linja A, Pyynikintori–Hervanta. Seuraava olisi sitten linja B, sitten C jne. Kuten vaikkapa Strasbourgissa.

Ve 4: kirjaintunnus aakkosittain etenevänä ja linjaväri. Siis esimerkiksi linja A, sininen linja, Pyynikintori–Hervanta. Seuraava olisi sitten linja B punainen, sitten C vihreä jne.

Ve 5: kirjaintunnus päätepisteen mukaan. Siis esimerkiksi linja H, Pyynikintori–Hervanta, taikka linja L, Lentävänniemi–TAYS, taikka linja Y, Härmälä–Ylöjärvi jne. Kuten vaikkapa Helsingin seudun lähijunaliikenne noin suurin piirtein.

Ve 6: kirjaintunnus päätepisteen mukaan ja linjaväri. Siis esimerkiksi linja H, punainen linja, Pyynikintori–Hervanta, taikka linja L, sininen linja, Lentävänniemi–TAYS, taikka linja Y, vihreä linja, Härmälä–Ylöjärvi jne. Kuten vaikkapa Helsingin esikaupunkilinjat 1910–1950-luvuilla.

Ve 7: kirjaimen ja numeron yhdistelmä siten, että kirjain viittaa kulkuneuvoon. Siis esimerkiksi linja T1, Pyynikintori–Hervanta, jossa T=tram. Tai R1, R=raitiovaunu. Kuten vaikkapa Pariisissa.

Ve 8: kirjaimen ja numeron yhdistelmä siten, että kirjain viittaa kulkuneuvoon ja linjaväri. Siis esimerkiksi linja T1, sininen linja, Pyynikintori–Hervanta, jossa T=tram. Tai R1, R=raitiovaunu.

Ve 9: vain linjaväri. Siis esimerkiksi sininen linja, Pyynikintori–Hervanta. Kuten vaikkapa San Diegossa.

Ve 10: ei mitään. Linjat eroteltaisiin vain määränpäiden mukaan, jotka lukisivat pysäkeillä ja vaunuissa. Kuten vaikkapa Helsingin metrossa.

Jos näistä ei löydy mitään, jonka voisit kelpuuttaa, niin ehdota omaa vaihtoehtoasi!
 
Itse pidän koko raitiolinjaston toteutumista erittäin epätodennäköisenä.
Jos tuollainen ihme tapahtuu, lienee bussilinjojen mahdollisesti tarpeellinen uudelleennumerointi tuohon nähden kovin helppo asia. Eli ykkösvaihtoehto.
 
Kun Tampereen raitiotien suunnittelu etenee nyt siitä lähtökohdasta, että linjoja on jo alkuvaiheessa kaksi, niin voisi olla mukavaa ajanvietettä pohtia, millainen tunnusjärjestelmä raitiolinjoille on tarkoituksenmukaisinta luoda. Ja pitääkö samalla muuttaa bussienkin linjanumeroita?

Ve 4: kirjaintunnus aakkosittain etenevänä ja linjaväri. Siis esimerkiksi linja A, sininen linja, Pyynikintori–Hervanta. Seuraava olisi sitten linja B punainen, sitten C vihreä jne.

Tämä olisi mielestäni paras ja selkein vaihtoehto, ja sitä siis äänestin. Sen avulla hoidetaan kolme kärpästä yhdellä iskulla: selvä erottuvuus bussilinjoista, yhteinäiset tunnukset raitiolinjojen kesken ja jokaisen raitiolinjan pieni identifionti linjavärillä, mikä helpottaa informaation toteutusta. Samalla otetaan myös erityisryhmät huomioon, kun kirjain- ja väritunnus tukevat toisiaan.

Bussien numerointia lähtisin muuttamaan vain, mikäli tulee bussirunkolinjoja. Eli ratikat ja bussit pidetään erillään tunnusten avulla, mutta yhtenäisenä vaunujen värityksen ja brändin avulla.
 
Minä valitsin vaihtoehdon 1 eli linjanumerot. Ja syy? Puhtaasti harrastuksellinen ja tunnepohjainen vailla sen kummempia järkisyitä. Minusta ratikoilla nyt vaan kuuluu olla numerot. Ja linjaväreistä en pahemmin välitä, kun ei niitä ole minun aikanani ollut käytössä. Esimerkiksi zürichiläinen pysäkkikilpi http://art-zurich.com/images/zurichcity/tramhalt-buerkliplatz_gross.jpg on minusta vain sekavan ja sotkuisen näköinen tuossa kirjavuudessaan.

Mutta en nosta meteliä, jos Tampereella päädytään kolmosvaihtoehtoon. Linjaväritkin voisin hyväksyä, mutta silloin pitäisi kyllä sitten pärjätä ilman numeroita ja kirjaimia, kuten monessa amerikkalaiskaupungissa on laita. Järkeviä, toisistaan erottuvia värejä on ehkä viitisen kappaletta – se riittäisi kyllä vuosikymmeniksi eteenpäin.
 
Esimerkiksi zürichiläinen pysäkkikilpi http://art-zurich.com/images/zurichcity/tramhalt-buerkliplatz_gross.jpg on minusta vain sekavan ja sotkuisen näköinen tuossa kirjavuudessaan.
Minusta se päinvastoin näyttää varsin selkeältä, etenkin jos samat värit toistuvat myös kartoissa ja vaunun linjatunnuksissa.

Itse äänestin vaihtoehtoa 8. Sekä linjavärit että -tunnukset on hyvä olla, koska se tekee verkostosta havainnollisemman. Linjaväri erottuu kartasta ja linjatunnus voidaan laittaa isommilla kirjaimilla vaunun nokalle kuin päätepysäkin nimi. Ja minusta kirjain+numero-yhdistelmä on yksinkertaisesti vain tyylikäs ratkaisu joukkoliikenteen runkolinjaston numerointiin. Oma suosikkini Tampereen raitiotielle on T1, T2 jne.
 
Linjanumero ja väri oli mun valinta.

Itse näkisin mieluusti koko maassa yhtenäisen tavan esittää joukkoliikennettä. Runkolinjastolla numerot väreineen (oli ratikka tai busseihin perustuva). Alemman tason bussilinjoilla linjanumerot samalla värillä ja hiukan ohuemmalla viivalla kartoissa. Ja lähijunat kirjaimilla ja linjakarttaan klassinen mustavalkoinen ratakuvio. Helsingin metro tulee olemaan paikallinen erikoisuus, joka ei siten mielestäni tunnuksia kaipaakaan, ellei sitä haluta brändätä kaupunkiratojen kanssa samaksi järjestelmäksi, jolloin kirjainta peliin. Lisäksi asemien ja pikavuoropysäkkien selkeä merkitseminen karttoihin.

Esimerkiksi zürichiläinen pysäkkikilpi http://art-zurich.com/images/zurichcity/tramhalt-buerkliplatz_gross.jpg on minusta vain sekavan ja sotkuisen näköinen tuossa kirjavuudessaan.

Itse pidän Zürichin värikoodausta parhaana esimerkkinä oikein hoidetusta informaatiosta. Kilpi on selkeä ja mukavan värikäs. Numerot jäävät helpommin päähän värien avulla, kun vertaa ankeaa kotimaista pienine päreineen, joita saa tihrustaa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Tämä olisi mielestäni paras ja selkein vaihtoehto, ja sitä siis äänestin. Sen avulla hoidetaan kolme kärpästä yhdellä iskulla: selvä erottuvuus bussilinjoista, yhteinäiset tunnukset raitiolinjojen kesken ja jokaisen raitiolinjan pieni identifionti linjavärillä, mikä helpottaa informaation toteutusta. Samalla otetaan myös erityisryhmät huomioon, kun kirjain- ja väritunnus tukevat toisiaan.
Minä valitsin vaihtoehdon 1 eli linjanumerot. Ja syy? Puhtaasti harrastuksellinen ja tunnepohjainen vailla sen kummempia järkisyitä. Minusta ratikoilla nyt vaan kuuluu olla numerot.
Otan Joonaksen järkisyyt aakkostamiselle ja DF:lle käänteisenä tunnepohjaisesti olen sitä mieltä, että ykkösen kuuluu mennä Härmälään, kakkosen kuuluu mennä Tammelan kautta Rauhaniemeen ja kolmosen kuuluu mennä Petsamoon. Siispä Hervannan ratikka olkoon A-linja, TAYS:n ratikka B-linja ja niin edelleen. "Mennään aalla Hervantaan, mennään beellä Tayssille"

Eikös muuten Ranskan uudisjärjestelmissä aika usein käytetä linjakirjaimia?
 
Eikös muuten Ranskan uudisjärjestelmissä aika usein käytetä linjakirjaimia?

Taitaa olla melko puolet ja puolet. Pariisi taitaa olla ainoa tyylillä T1, T2... ja sielläkin metrossa käytetään pelkkiä numeroita sekä RER:ssä kirjaimia. Järjestelmän tunnus tosin näytetään usein edessä: (M) (7) tai (RER) (B). Useiden linjojen kanssa: (M) (8) (9).
 
Yksimielisyys vallinnee siitä, että päätepysäkkien nimien on oltava näkyvillä vaunuissa nykyaikaisessa joukkoliikenteessä. Koska Tampereen järjestelmästä lienee tulossa, ainakin alkuksi, varsin yksinkertainen - reittivariantteja ja päätepysäkkejä on vähän - vaunun reitti tietyltä lähtöpysäkiltä eteenpäin selviää päätepysäkin nimestä yksikäsitteisesti. Ihmisten on myös luontevampaa käsitellä nimiä kuin numero- tai kirjaintunnuksia. Siksi muut yleisölle esitettävät tunnukset kuin päätepysäkkien nimet ovat turhaa tiedon toistoa.

Päätepysäkkien nimet ovat olleet aina käytössä Helsingin metrossa, eikä linjan haaroittaminen vaikeuttanut matkustamista. Samoin esimerkiksi Tallinnan raitiotiejärjestelmässä kultakin lähtöpysäkiltä kuljetaan vain yhtä reittiä päätepysäkille, eikä sielläkään mielestäni numeroita tarvittaisi. Siellä voitaisiin todeta, että rautatieasemalle pääsee Koplin vaunuilla, Ülemisteen Ülemisten vaunuilla ja Viru-hotellille kaikilla vaunuilla. Lähtöpysäkiltä täytyisi vaan odottaa oikeaan määränpäähän menevä vaunu.
 
Itse pidän Zürichin värikoodausta parhaana esimerkkinä oikein hoidetusta informaatiosta. Kilpi on selkeä ja mukavan värikäs.

Ei se kyllä ole ihan oikein hoidettua informaatiota, koska niiden värien keskinäinen hierarkia ei ole kunnossa. Reittivärien tulisi olla alisteisia järjestelmän värille, joka tässä tapauksessa näyttäisi olevan vaaleansininen. Tästä syystä yleensä vain linjatunnukset ympäröidään niillä linjaväreillä, mutta myös koko pysäkkikilven ympäröiti sinisellä voisi riittää.
 
Kun äänestys on ollut avoinna 10 päivää, näyttää tilanne siltä, että jlf:n jäsenet tahtoisivat Tampereelle ennen kaikkea linjanumeron (47 %), mielellään yhdessä linjavärin kanssa (31 %).

Riippumatta siitä, kuvataanko linjoja numeroilla, kirjaimilla vai niiden yhdistelmällä, pitäisi linjoilla kuitenkin olla värit (59 %).

Päätepysäkin mukaan annettuja kirjaimia ei kannata kukaan, kirjaimen ja numeron yhdistelmää (linja T2) 13 %. Pienenä yllätyksenä täysin tunnuksetonta (ei linjatunnuksia eikä värejä) järjestelmää kannattaa 9 %.

Jos tästä jotain uskaltaa ennustaa, niin Tampere saa ratikkalinjaston, jossa kullakin linjalla on oma värinsä ja lisäksi tunnus, joka on joko numero tai kirjain.

Mutta äänestys on yhä auki. Lisää ääniä kehiin, niin saattavat voimasuhteet muuttua! Kaikki on vielä mahdollista...
 
Takaisin
Ylös