Hämeentiestä ehkä joukkoliikennekatu Helsingissä

Tuo fillaristrategia on todella huono, myös katutasoisen raideliikenteen kannalta, koska se syö tilaa kaikelta muulta eli myös joukkoliikenteeltä. Ei kaikkia epäonnistuneita ideoita vaan kannata laittaa käytäntöön.

Voi olla aikamoinen savotta yrittää muuttaa strategiaa, jonka hyväksymisestä on kuitenkin aika vähän aikaa ja jonka toteuttamista varten on palkattu kaksi innokasta ja aikaansaavaa liikennesuunnittelijaa. Lycka till.

Mä näkisin enemmänkin, että fillarit ja ratikat voivat tukea toisiaan, sillä päämäärät ovat sittenkin aika lailla yhteiset. Tietysti toisenlaisiakin esimerkkejä on, kuten juostenk***en piirretty Mannerheimintie. Toivotaan, että se piirretään Ratikkaprojektin piirissä vähän ennakkoluulottomammin ja enemmän vaivaa nähden uudelleen.
 
Mä näkisin enemmänkin, että fillarit ja ratikat voivat tukea toisiaan, sillä päämäärät ovat sittenkin aika lailla yhteiset. Tietysti toisenlaisiakin esimerkkejä on, kuten juostenk***en piirretty Mannerheimintie. Toivotaan, että se piirretään Ratikkaprojektin piirissä vähän ennakkoluulottomammin ja enemmän vaivaa nähden uudelleen.

Ratikat, bussit, kävelijät, pyöräilijät ja autot kilpailevat samasta niukasta katutilasta. Ihan sama ristiriitatilanne kuin Mannerheimintiellä tai Ruoholahdenkadulla on edessä Hämeentiellä ja muuallakin jos sinne pyöräkaistoja halutaan. No voidaanhan sitä sitten vaikka vähän bussi- ja ratikkakaistoja sekä pysäkkejä kaventaa toivotusta, jotta pyörille on paremmin tilaa ja muuttaa bussikaistat sekaliikennekaistoiksi kun kadun varren kiinteistöille on pakko olla kulku.
 
Viimeksi muokattu:
Makunsa kullakin, en kuitenkaan usko, että kaikki pitävät pyöräilystä tai kävelystä Kaisaniemenkadun tai Hämeentien tapaisissa bussiliikenteen meluisissa pakokaasukammioissa enemmän kuin liikkumisesta puistossa, rannassa, kävelykadulla ja rauhallisella asuinkadulla.

Tässä on hienosti puettu sanoiksi se miksi pyörätieratkaisut on meillä suurimmaksi osaksi hoidettu todella luokattomasti. Tuossa vaikuttaisi olevan sisäänrakennettuna ajatus siitä että valtaosa pyöräilystä on ns. huvimatkailua, jolloin toki puistot ja rannat ovat mukavia väyliä. Sinänsä ilman mitään tarkempaa tutkimustietoa aiheesta omaavana väittäisin kuitenkin että tuo lähestymiskulma on väärä. Suurin osa pyöräilystä on samanlaista "pakkokäyttöä" kuin muidenkin liikennevälineiden, jolloin tällaiset esteettiset seikat ovat täysin toissijaisia reitin sujuvuuteen nähden.
 
Suurin osa pyöräilystä on samanlaista "pakkokäyttöä" kuin muidenkin liikennevälineiden, jolloin tällaiset esteettiset seikat ovat täysin toissijaisia reitin sujuvuuteen nähden.

Minusta reitin sujuvuus tarkoittaa pyöräreitillä vähän eri asiaa kuin vaikka raitiovaunureitillä. Raitiovaunu kulkee kantakaupungissa 40 km/h huippunopeudella ja se on 20-26 metriä pitkä. Polkupyörän nopeus on maksimissaan 20-25 km/h ja polkupyörän pituus alle kaksi metriä. Polkupyörä on erittäin ketterä liikenneväline, jolle pienet mutkat pyöräteissä eivät ole iso ongelma jos vaan reitti on muuten sopiva ja pakollisia pysähdyksiä sekä vaaran paikkoja on vähän.

Toisaalta raitiovaunut ja bussit vaativat paljon suorempaa katua ja niille vaihtoehtoisia reittejä on vähän. Ei ole paljonkaan järkeä laittaa väkisin polkukaistoja pääkaduille, jos muitakin reittejä löytyy.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta reitin sujuvuus tarkoittaa pyöräreitillä vähän eri asiaa kuin vaikka raitiovaunureitillä.

Kerrohan kuinka monta kilometriä pyöräilet vuodessa, vaikka tuhannen tarkkuudella, ja suunnilleen kuinka iso osa siitä on virkistysajelua ja kuinka suuri osa työ- ja asiointimatkoja.
 
Jos tässä on ajatuksena saada pyöräkaistat Hämeentielle tähän kohtaan, jossa niitä ei todellakaan ole, niin suunnitelma on ylimitoitettu. Pyöräilijöiden kohdalla voi käyttää samaa argumenttia kuin joukkoliikennekadun kannattajat käyttävät autoille: siellä on vieressä pyöräilykaistat molempiin suuntiin (eli Sörnäisten rantatiellä). Samaten Pengerkatu käynee pyöräilijöille hyvin, koska autoliikennettä siellä on vähän.

Sinällään olet oikeassa, pelkän pyöräilyn edistämiseksi suunnitelma on todella ylimitoitettu. Vaan kyseessä on kokonaisuus, missä uuden korkeatasoisen pyörätien lisäksi tarjolla olisi leveämpi kaista raitiotielle, joka tarkoittaisi suurempaa linjanopeutta ja pysäkkien vapaampaa sijoittamista tasan keskeisiin kohtiin. Myöskin avautuu mahdollisuus kohentaa ympäristöä esimerkiksi istuttamalla puurivit raitiotien molemmin puolin ja Hämeentiellä on kaupallista potentiaalia, kun ankkurina on Hakaniemen tori metroasemineen ja kauppahalleineen. Jos kadusta saataisiin kävely-yställisempi, siis ennen kaikkea meluttomampi, niin siitä voisi tulla koko kaupungin mitassa merkittävä kauppakatu pitkälle pohjoiseen, ehkäpä Kurville asti. Ja tämä taas puolestaan vahvistaisi takaisin Hakaniemeä ja voisi auttaa myös Kurvin aluetta. Tämän tapaisilla muutoksilla saadaan liikkeelle kaupungin dynamiikkaa ja potkittua kehitystä haluttuun suuntaan.

Nämä näkymät kyllä edellyttävät bussiliikenteenkin merkittävää supistamista. Toisaalta autoliikennettä ei välttämättä tarvitsisi kokonaan poistaa, kunhan läpiajo estettäisiin vaikka muutamalla pakollisella käännöksellä.
 
Myöskin avautuu mahdollisuus kohentaa ympäristöä esimerkiksi istuttamalla puurivit raitiotien molemmin puolin.

Mä mietin tätä myös, se olisi kaunis ja helsinkiläinen ratkaisu. Ratikkapysäkit voisi silloin sijoittaa täysin vapaasti. Pitäisi ehkä ottaa pois nykyiset puut, joita 80-luvun kerrostalojen edustalla on jonkun verran. Mutta onkohan tämä arkkitehdille liian kova pala? Muuttaa kaupunkikuvaa aika oleellisesti...
 
Kerrohan kuinka monta kilometriä pyöräilet vuodessa, vaikka tuhannen tarkkuudella, ja suunnilleen kuinka iso osa siitä on virkistysajelua ja kuinka suuri osa työ- ja asiointimatkoja.

En ole pyöräillyt sen jälkeen kun muutin Punavuoreen. Polkeminen Helsingin kantakaupungissa tuntuu liian vaaralliselta ja tarvittavat etäisyydetkin ovat usein ihan liian pitkiä. 19 ikävuoteen asti asuin kuitenkin Mikkelissä, jossa pyöräilin ympäri vuoden, vuosikausien ajan vain kun pakkanen ylitti 20 astetta tai satoi kaatamalla käytin muita kulkuneuvoja. Pyöräily oli pääasiallinen paikallisliikkumismuotoni ja satulassa istuin tuhansia kilometrejä vuodessa, lähes pelkkiä koulu-, harrastus- ja asiointimatkoja.

Helsinkiin muutettuani kävely ja julkiset korvasi pyöräilyn, siitä huolimatta väitän yhä muistavani ympäristöt, joissa oli mukava polkea ja missä ei ollut riemukasta rullata. Vilkkaan autotien vieressä oli aina ikävä polkea, oli siinä pyörätie tai sitten ei. Mukavinta oli polkea hiljaisilla asuntokaduilla tai sellaisilla pyöräteillä, joissa pakokaasu ei haissut tai auto melunnut. Mäet oli kyllä myös ikäviä, niitä halusi välttää.

Toki voi olla, että karun kosteat henkilökohtaiset kokemukset pyöräteiden negatiivisista vaikutuksista joukkoliikenteen käyttöön vaikuttavat asenteisiini. Yksi pyörätie on kiusannut minua koko sen ajan kun olen asunut Punavuoressa. Olen opiskellut ja työskennellyt Otaniemessä ja kävellyt Lapinrinteen pysäkille, josta olen noussut bussiin pysäkiltä, jossa on paljon matkustajia, satojat päivässä, muttei katosta. Ja syynä on pyörätie, jolla on jokunen polkija silloin tällöin ja noiden muutaman hassun polkijan palvelun vuoksi olen kastunut pysäkillä aina sadepäivinä jo vuosikymmeniä.

Ei siinä kaikki, nyt sitten uudemman pyörätierakentaminen on tuonut usein kulkemalleni reitille vaarallisen ansan. Kuljen usein juna-asemalle ja vasta ei niin kovin pitkää aikaa sitten aseman eteen Kaivokadulle rakennettiin hieno pyörätie, jolla käyttäjiä on pieni murto-osa sen ylittäjiin verrattuna. Ei ole kerta eikä kaksi kun joku Kamikaze-pyöräilijä on yrittänyt ajaa asemalla suojatietä ylittävien yli, autoista ei ole niin harmia, ne sentään noudattavat liikennevaloja, mutta pyöräilijät ovat äärimmäiset varomattomia, toki tuossa on pyörätiesuunnittelijoillakin opittavaa, jo ennen kuin ensimmäinen pyöräilijän yliajama vanhus kuolee lonkkamurtuman jälkiseurauksena, sillä tuon Kaivokadun pyörätien rakenteellinen nopeus on liian korkea, siihen tarvitaan hidasteita pyöräilijöille ja heti!
 
Viimeksi muokattu:
Eikös noin vahvalle bussikanavalle kannattaisi perustaa johdinautorunkoverkko? Hybridiratkaisuna, kun bussi häipyy maaseudulle irroitetaan johtimet verkosta ja ajetaan vaikka biokaasulla, jos vain mahdollista. Tämä korjaisi bussien meluongelman - raitioliikenne, kävely tai pyöräily kun ei melua paljoa aiheuta. Toki akkusähköbussit alkavat nyt olla pikku hiljaa oikeasti toimiva tuote, mutta kannattaako yli sadalle bussille järjestää kaikille omat akut vai yhteinen johdinlangoitus Kustaa Vaasan tielle ja Käpylänaukiolle asti? Johdinautoratkaisu olisi näistä taatusti edullisempi. Kyllähän bussikanta uudistuu nyt HSL-aikana nopeasti joka tapauksessa eli molemmat ratkaisut kestäisivät sen bussien uudistumistahdin verran, kuten vaikka tilaajaväritys. Johdinautoverkko saadaan pystyyn kaluston uudistumistakin nopeammin. Voidaan myös harkita pistokehybridibusseja, jotka ladataan aina maaseudun puoleisessa päätepysäkissä ja sähköllä ajetaan vain kaupungin osuus eli max 6 km/suunta - tähän tarvittaisiin paljon pienemmät akut kuin täyssähkömallissa.

Toinen vaihtoehto toki olisi bussiliikenteen lopettaminen kadulta kokonaan, mutta tämä taas hirttäisi hankkeen yhteen Pisaran kanssa, joka ehkä tulee joskus. Minusta kuitenkin vaihtoehto, jossa Hämeentietä jyrätään yhtä monella dieselbussilla kuin nyt, voitaisiin kuopata. Ja joukkoliikenteen kierrättäminen muita reittejä.
 
Toinen vaihtoehto toki olisi bussiliikenteen lopettaminen kadulta kokonaan, mutta tämä taas hirttäisi hankkeen yhteen Pisaran kanssa, joka ehkä tulee joskus. Minusta kuitenkin vaihtoehto, jossa Hämeentietä jyrätään yhtä monella dieselbussilla kuin nyt, voitaisiin kuopata. Ja joukkoliikenteen kierrättäminen muita reittejä.

Johan kaupunkiratojen kohdalla ilmeni, että suorille bussilinjoille asemien väliseuduille on tarvetta. Ei siis mahdollista lakkauttaa kaikkia linjoja. Pätkiminen Kalasatamaan taas heikentää joukkoliikenteen vetoa, koska vaihto raitiovaunuihin siirtyisi Kumpulaan ja Mäkelänkadun päähän.

Mihin joukkoliikenne kierretettäisiin heikentämättä palvelutasoa? Ruuhkaisille rantateellekö? Vai Kallion kaduille?
 
Johan kaupunkiratojen kohdalla ilmeni, että suorille bussilinjoille asemien väliseuduille on tarvetta. Ei siis mahdollista lakkauttaa kaikkia linjoja. Pätkiminen Kalasatamaan taas heikentää joukkoliikenteen vetoa, koska vaihto raitiovaunuihin siirtyisi Kumpulaan ja Mäkelänkadun päähän.

Mihin joukkoliikenne kierretettäisiin heikentämättä palvelutasoa? Ruuhkaisille rantateellekö? Vai Kallion kaduille?

Tarkoitin nimenomaan sitä, että pätkiminen tai kierrättäminen ei tulisi kysymykseenkään. Pisaran tuloon ei voi luottaa, enkä edes kannata sitä nykymuodossaan. Lisäraiteita tai Iso pisara, sanon minä. Mutta niitä ei kannata nyt tähän niputtaa.
 
Tärkein keino parantaa joukkoliikenteen toimivuutta on rakentaa asukastiheää kaupunkia, jossa on toimivalle joukkoliikenteelle riittävästi asiakkaita. Toiseksi tärkein keino on toteuttaa se toimiva joukkoliikenne.

Valtaosa Hämeentien seutubusseista palvelee alueita, jotka ovat ihan toivottomia joukkoliikennealueita. Kun ei ole mitään hyvää, ei niitä voida pilatakkaan. Askel 1: Hämeentien ympäristössä on jo itsessään riittävästi asukkaita ja matkakohteita toimivalle joukkoliikenteelle. Askel 2: Siivoamalla toivottomat seutulinjat pois saadaan jäljellejääville linjoille tilaa toimia kunnolla.
 
Tärkein keino parantaa joukkoliikenteen toimivuutta on rakentaa asukastiheää kaupunkia, jossa on toimivalle joukkoliikenteelle riittävästi asiakkaita. Toiseksi tärkein keino on toteuttaa se toimiva joukkoliikenne.

Valtaosa Hämeentien seutubusseista palvelee alueita, jotka ovat ihan toivottomia joukkoliikennealueita. Kun ei ole mitään hyvää, ei niitä voida pilatakkaan. Askel 1: Hämeentien ympäristössä on jo itsessään riittävästi asukkaita ja matkakohteita toimivalle joukkoliikenteelle. Askel 2: Siivoamalla toivottomat seutulinjat pois saadaan jäljellejääville linjoille tilaa toimia kunnolla.
Mieluummin yhdistetään sisäisiä ja seutubusseja kuin kierrätetään dieselbusseja ympäri kaupunkia ja perustetaan sisäisiä linjoja kulkemaan Hämeentieltä esikaupunkeihin. Esim. 611 ja 70V sekä 77 ja 741 tällä hetkellä ajavat yhteistä reittiä toisiaan auttaen ja linjoja tahdistetaan mahdollisuuksien
mukaan.

Kierrättämällä seutubussit tarvitaan lisäautoja niille kiertoreitin vuoksi ja lisäautoja sisäisille linjoille, kun ne vievät perille nopeammin parempaa reittiä ja täten saavat enemmän matkustajia eikä seutubussit vie edes osaa matkustajista. Kaupan päälle lisää päästöjä ja läpiajorallikatuja.
 
Takaisin
Ylös