Helsinki-Tallinna -tunneli

Euroleveyksinen tunneli tarkoittaisi, ettei joko Suomen kaukojunia voida ajaa lentoasemalle tai sitten Tallinnan junilla ei voida ajaa lentoasemalle. Juuri tämä viimeinen kolmekymmentä kilometriä on sellainen osuus, jossa yksi valinta tarkoittaa toisesta luopumista. Normaalileveyden rata Tallinnaan asti taas ei rajoita mitään liikennöintimahdollisuuksia.

Kuten sanottu, tunneliin saadaan haluttaessa molemmat raideleveydet. Jos kriteeri on, että Tallinnasta pitää päästä Vantaan lentoasemalle ja Tampereelta Tallinnaan yhdellä junalla, tämä onnistuu ilman vaihtuvaa raideleveyttä pelkällä lomitetulla tuplakiskotuksella. Väittäisin että tunnelin kokonaishintaan nähden tämä on marginaalinen investointi. Tällöin myös Helsingistä Berliiniin pääsisi euroleveyksisellä junalla ilman raideleveyden vaihtoa.

Jos Tampereelta tai vaikka Rovaniemeltä haluaisi vaihdoitta Berliiniin, niin silloin tarvittaisiin raideleveyden vaihtoa, jos euroleveysrata ulottuisi vain Helsinkiin (kenties Helsinki-Vantaalle?) asti. Minun mielestäni tämä olisi täysin perusteltua. Ymmärrän toki jos joku on eri mieltä ja sitten voidaan taas väitellä aluepolitiikasta yms.

Sen sijaan sellaista skenaariota en näe mielessäni, että Helsingistä tulijoiden täytyisi Tallinnassa vaihtaa laiturin yli päästäkseen Berliinin junaan. Eihän siinä olisi mitään järkeä eikä logiikkaa, kun se tilanne voidaan välttää hyvin helpolla ratkaisulla.
 
Enpä tiedä, olisiko vaihdoton yhteys Oulusta tai Turusta Keski-Eurooppaan erityisen järkevä liikennöinnin kannalta. Kakkia vuoroja ei kuitenkaan ajettaisi kaukaisiin eteläisiin maihin, joten aikataulusta riippuen vaihtoja Helsingissä taitaisi tulla joka tapauksessa. Jo kalustokierronkin takia realistisempi vaihtoehto taitaa olla Allegro-tyyppinen palvelu Helsingistä ulkomaille. Onko Allegrojakaan kukaan esittänyt ajettavaksi muualle kuin Helsinkiin?
 
Kuten sanottu, tunneliin saadaan haluttaessa molemmat raideleveydet.

Onko tämä varmaa? Japanissa varmaan löytyy neliraiteisia osuuksia, mutta raideleveyksien ero onkin lähes puoli metriä. 1435:n ja 1520:n ero on vain 85 mm, eli kiskojen väli olisi vain 43 mm. Riittääkö se? Ja vieläpä 160 km/h nopeudella?
 
Onko tämä varmaa? Japanissa varmaan löytyy neliraiteisia osuuksia, mutta raideleveyksien ero onkin lähes puoli metriä. 1435:n ja 1520:n ero on vain 85 mm, eli kiskojen väli olisi vain 43 mm. Riittääkö se? Ja vieläpä 160 km/h nopeudella?

Neljää kiskoa voidaan käyttää kuten Torniossa. Siis ei niin että eri raideleveyksien raiteet ovat sisäkkäin vaan lomittain. Jos näin tehdään jo, niin kyllä se minusta on aika varmaa että onnistuu, myös suurnopeudella.

Voisin kuvitella että Japanissa sisäkkäinen järjestely on tarpeen kuormaulottuman symmetrian tms. vuoksi, jos täytyy pysähtyä laitureiden viereen. Kukaan ei kuitenkaan liene vaatinut että asemilla samojen laitureiden täytyy kelvata molemmille raideleveyksille eikä sitäpaitsi tunnelissa meren alla ole asemia joten järjestelystä tuskin tulee tällaisia ongelmia.
 
Viimeksi muokattu:
Varmasti, jos haluaa kaksin-kolminkertaistaa tunnelin budjetin. Hongkongin uusi lentoasema rakennettiin enimmäkseen täyttömaalle, ja sille tuli hintaa 20 miljardia dollaria. Helsingissä saatettaisiin päästä ehkä 10 miljardilla, jos käy tuuri.

Kivilouheesta todella on pulaa muutenkin, joten miksi hukata sitä valtavat määrät tekosaareen? Jos tekosaari joudutaan tunnelin rakentamisen syistä tekemään, puhutaan todella paljon pienemmästä saaresta kuin lentokentän viemästä. Lentoasema olisi minimissäänkin 3 neliökilometriä. Suomessa ei ole maasta pulaa, joten mikä tahansa muu paikka nopeiden junien yhteyden päässä olisi lukuisia miljardeja halvempi, jos Seutulasta joskus halutaan lähteä.

On totta, että meren päälle rakentaminen on kallista, ja tyypillisesti suurimmat merenpäälliset lentokentät ovat maksanet tuon mainitsemasi viitisentoista miljardia euroa (Hong Kong Int'l Airport, Kansai Int'l Airport). Japanissa merenpäällisiä kenttiä on jo viisi, ja Hong Kongin lisäksi myös Koreaan on rakennettu pitkälti merenpäällinen kenttä (Incheon Int'l). Kyseiset kentät kuuluvat lentokenttien eliittiin, eikä niitä voi pitää pelkästään propellipäiden ajatusleikkeinä. Uutta Lontoon kenttää suunnitellaan muuten myös merelle.

Hinta nousee etupäässä siksi, että täyttömaata joudutaan rahtaamaan mantereelta; siksi, että merenpohja on yleensä pehmeää ja syvemmällä kuin Suomenlahdella; siksi, että valtamerellä ja maanjäristysalueella joudutaan varautumaan mm. tsunameihin ja hirmumyrskyihin. Lisäksi saavutettavuus tulee kalliiksi, kun joudutaan rakentelemaan siltoja ja tunneleita ja rautatieyhteyksiä paikkoihin, joissa niitä ei valmiiksi ole. Tästä voi päätellä, että näiden esimerkkikenttien kustannukset eivät anna osviittaa siitä, mitä keinosaarelle rakennettu kenttä voisi maksaa.

Keinosaarten rakentaminen nopeuttaisi rakennusprosessia, sillä tällöin kaivuutyö voitaisiin aloittaa tunnelin päiden lisäksi sen keskeltä. Kenttäinvestoinnille saataisiin parempi tuotto, kun koneet voisivat laskeutua sille päivin öin. Maata ei myöskään tarvitsisi lunastaa, ja kun naapureita ei ole, ei olisi valituksiakaan. Näin vältyttäisiin myös meluhaitoilta; lisäksi yhteys olisi vain vartin päässä ydinkeskustasta.

En siis väitä, että kenttä olisi järkevää rakentaa tai edes että Helsinki tulee tarvitsemaan toista kenttää, varsinkaan jos tunneliyhteys rakennetaan ja Tallinnankenttää voidaan käyttää kakkoskenttänä. Sanon vain, että skenario on mahdollinen ja että kentän rakentaminen keinosaarelle olisi paljon helpompaa ja halvempaa kuin monen jo olemassaolevan merenpäällisen kentän.
 
Oletko varma, että se onnistuu järkevästi myös 350 km/h suurnopeusjunissa? Esimerkiksi Espanjan vaihtuvan raideleveyden junat ovat vain 250 km/h junia
Täytyisi kysyä Talgolta, mutta itse henkilökohtaiesti uskon, että tämäkin ongelma (jos sitä edes on) saadaan ratkaistua, kun jo olemassaoleva tekniikkakin yltää ainakin sille 250 km/h.

Kysymys on myös taloudesta. Ei ole järkevää ostaa kalliita vaihtuvan raideleveyden junia ja ylläpitää kalliita raideleveyden vaihtolaitteistoja siksi, että melko marginaalinen matkustajaryhmä Helsingistä tai Helsingin takaa pääsisi vaihdotta Berliiniin.
Raideleveyden vaihtopaikkoja olisi käytännössä vain yksi Puolan ja Liettuan rajalla. Tuskinpa se nyt hirveä kuluerä on tämän luokan hankkeessa? Kuinkahan monta luotijunaa Helsingin ja Berliinin välille tarvittaisiin? Riippuu tietysti yhteyksien määrästä, mutta tuskinpa montaakaan. Suotavaa olisi myös mahdollinen yöjuna, jolle suora yhteys rajan ylitse olisi vielä tärkeämpi kuin luotijunille. Mutta eniten mietin tavaraliikennettä, jolle olisi oikeasti tärkeää päästä vaihtamaan raideleveyttä. Toki rahdillahan ei ole niin kiire, etteikö perinteisellä tavalla onnistuisi, mutta aikaa se veisi, kun kätsympikin vaihtoehto on jo olemassa.

Se että vaaditaan kansainväliseen liikenteeseen uutta erikoiskalustoaan (johon RailBaltican myötä pitäisi varmasti muutenkin investoida) kompensoituisi takuulla sillä, että Baltian maiden ja Suomenlahden tunnelin raideleveys mahdollistaisi nykyisten ja tulevien junien hyödyntää uutta rataverkkoa, mikä nopeuttaisi vanhallakin kalustolla liikkumista Baltian maissa.

Tai että ajetaanko mieluummin Helsingistä neljä suoraa junaa Berliiniin vai Tallinnasta kuusi vaihdollista.
Mieluiten neljä suoraa, sekä kuusi vaihdollista. ;)

1435:n ja 1520:n ero on vain 85 mm, eli kiskojen väli olisi vain 43 mm. Riittääkö se? Ja vieläpä 160 km/h nopeudella?
Jos onnistuu sillalla, niin miksei tunnelissakin?
 
Apulaiskaupunginjohtajamme Sauri kirjoitti lauantaina Rail Balticasta. Saurin mukaan Tallinnassa ei oltaisi tunnelista kiinnostuneita, vain Helsingissä ollaan. Tallinnassa oltaisiin luopumassa tunnelin kaavavarauksista. Jos tilanne on todellakin näin jo nyt, olemme aika huonossa tilanteessa.

Käsittääkseni tällä hetkellä pendelöinti on selkeästi Tallinnasta Helsinkiin. Sen perusteella luulisi tunnelin kiinnostavan yhä enemmän Tallinnassa kuin täällä. Mutta ehkä Tallinnassa nähdään, että 10 vuoden päästä tilanne on jotain muuta. Eikä tunneli missään tapauksessa olisi totta aiemmin.

En ihmettele sitä, että Tallinnassa katsellaan mieluummin Keski-Eurooppaan kuin Helsinkiin. Maailmahan on Euroopassa eikä Suomessa, ja täältä on kuulunut liian usein liian ylimielisiä arvioita etelänaapuristamme. Mutta kuinka realistista on hakea kumppanuutta 1000 kilometrin päästä suhteessa 80 kilometriin? Joka tapauksessa Tallinnassa tehdään kuten halutaan, joten mihinkäs suuntaan me sitten katselemme?

Jaa-a. Viro ja Baltian maat yleisemminkin ovat melko erikoisia eurooppalaisia maita. Lähestulkoon koko poliittinen eliitti on Yhdysvalloista peräisin, jossa junaliikenne on aika heikoissa kantimissa. Raiteet yhdistetään sosialismiin. Lisäksi Baltian maat ovat pieniä maita, joissa on alhainen verotus, ja siksi suurhankkeiden toteuttaminen näyttää vielä vaikeammalta ja epärealistisemmalta kuin täällä. Baltiassa ollaan myös melkoisen EU-skeptisiä, ja EU:han näitä raideliikennehankkeita ajaa. Ironista kyllä, liikennekomissaarina on virolainen Siim Kallas.

Toisaalta olen ymmärtänyt, että 1435 mm:n raideleveyteen siirtyminen on jonkinlainen ideologinen ja poliittinen viesti sekin: ei haluta kuulua itään. Ehkä tästä seuraa, että yhteys Suomeen tuntuu toissijaiselta. Eihän Virosta muuteta juurikaan Suomeen - jos virolainen lähtee Eurooppaan, niin sitten yleensä Saksaan. Talsinki-Hellinna -tilaisuudessa puhunut Viron talousministeri kertoi kantavansa huolta lähinnä siitä, että lentoyhteydet Viroon ovat niin kehnot, tunneli ei ollut niin olennainen asia. Mutta olen ollut ymmärtävinäni, että keskeisenä ongelmana on ollut sekin, että hanke on assosioitunut Tallinnan pormestariin Edgar Savisaareen, joka on Virossa sangen kiistelty hahmo. Ehkä tästä johtuvat vaikeudet, joita Helsingillä ja Tallinnalla on ollut saada hankkeelle suunnittelutukea EU:sta.

---------- Viesti lisätty kello 21:38 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 20:57 ----------

Täytyisi kysyä Talgolta, mutta itse henkilökohtaiesti uskon, että tämäkin ongelma (jos sitä edes on) saadaan ratkaistua, kun jo olemassaoleva tekniikkakin yltää ainakin sille 250 km/h.

...

Mieluiten neljä suoraa, sekä kuusi vaihdollista. ;)

On kai realistista ajatella, ettei Rail Baltica yllä juuri yli 200 km/h nopeuksiin odotettavissa olevassa tulevaisuudessa. Tallinnasta on Riikaan kolmisensataa kilometriä, joten matka-aika olisi noin puolitoista tuntia. Riiasta on Kaunasiin kaksi ja puolisataa kilometriä, jolloin matka-aika on taas tuo puolitoista tuntia. Kaunasista Varsovaan on nelisensataa kilometriää, matka-aika noin kaksi tuntia.

Helsingistä ehtisi Varsovaan siis kuudessa tunnissa, mikä on melko lailla kilpailukykyinen aika verrattuna lentoliikenteeseen. Berliiniin Varsovasta on sen sijaan jo kuusisataa kilometriä, joten matkaan kuluisi jo yhdeksän tuntia. Jos matkaan lisätään vielä kolmen ja puolen tunnin päässä oleva Pietari, tullaan hieman yli kahteentoista tuntiin. Ehkä tällöin juna lähtisi aamulla Pietarista, saapuisi illalla Berliiniin ja yöpyisi siellä, lähteäkseen paluumatkalle taas seuraavana aamuna. Niin paljon kuin yöjunat minua viehättävätkin, en osaa oikein arvioida, olisiko Berliini-Pietari -yöjunalle vastaavaa kysyntää.

(Minulla on sellainen käsitys, että luotijunabuumin seurauksena ajettavat vuorot ovat Euroopassa lyhentyneet (maantieteellisesti, ei vain ajallisesti) ja että vaihtoja on siten entistä enemmän. Tukholmastakaan ei taida enää päästä suoraan Pariisiin, niin kuin vielä (hups) kaksikymmentä vuotta sitten? Onko makuuvaunuja enää missään?)

Näin ollen Helsingistä pääsisi suoraan Berliiniin vain junilla, jotka lähtevät aamupäivällä tai aikaisin iltapäivällä. Lähemmäksi kannattaisi varmaan ajaa useammin. Ehkä joku osaa selvittää eurooppalaista aikataulutuslogiikkaa?
 
Oletko varma, että se onnistuu järkevästi myös 350 km/h suurnopeusjunissa? Esimerkiksi Espanjan vaihtuvan raideleveyden junat ovat vain 250 km/h junia.
Missään ei ole sanottu, että RailBalticalla tarvittaisiin junia, joiden suurin nopeus olisi 350 km/h. Myös nopeuden 250 km/h junat ovat suurnopeusjunia. Se, että Espanjassa ei tuon nopeampia vaihtuvaraideleveyksisiä junia ole, ei tarkoita, että niitä ei voisi olla olemassa.

Yksi raideleveydenvaihtolaitteisto ja muutaman kansainvälinen juna ovat halpoja siihen verrattuna, että koko rata rakennettaisiin väärälle raideleveydelle ja siten asetettaisiin suuria ongelmia muulle junaliikenteelle. Normaali raideleveys Helsingin ja Puolan välillä mm. estäisiä nopeat Helsinki-Minsk-junat. Vai väitättekö, ettei ikinä tule tarvetta junille Helsingistä Minskiin?
 
Yksi raideleveydenvaihtolaitteisto ja muutaman kansainvälinen juna ovat halpoja siihen verrattuna, että koko rata rakennettaisiin väärälle raideleveydelle ja siten asetettaisiin suuria ongelmia muulle junaliikenteelle. Normaali raideleveys Helsingin ja Puolan välillä mm. estäisiä nopeat Helsinki-Minsk-junat. Vai väitättekö, ettei ikinä tule tarvetta junille Helsingistä Minskiin?

Juuri näin. Ja varmaan muitakin hyviä esimerkkejä löytyy.

Tosin jostain muista keskusteluista (en muista mistä) sattui silmiin näkemys, että EU:n rautatiepolitiikkaa olisi edesauttaa nimenomaan euroleveyden leviämistä standardoinnin nimissä. Henkilökohtaisesti minun on kylläkin vaikea hahmottaa miten näin voisi olla. Standardointi on hyvä asia, mutta siinä vaiheessa kun Suomi ja eräät muut itäisessä Euroopassa sijaitsevat maat liittyivät jäseniksi, EU:n sisälle tuli sisälle efektiivisesti toinenkin suhteellisen laajasti sovellettu raideleveys (jos Espanjan raideleveyttä siis pidetään kuriositeettina eikä eräänä standardina).

Nähdäkseni EU:n pitää joko hyväksyä kahden raideleveyden olemassaolo (mikä olisi järkevää) ja etsiä keinot miten sen kanssa eletään (raideleveydenvaihtolaitteistot jne.) tai sitten tukea massiivisesti euroleveyden käyttöönottoa niissä maissa joissa sitä ei käytetä (mikä olisi melko järjetöntä rahankäyttöä). Se että pelkästään uudet hankeet tehdään euroleveydelle eikä EU:n toimesta huomioida yhteensopivuutta vanhaan rataverkkoon vaan jätetään tämä yksittäisten maiden huoleksi olisi näiden maiden, ml. Suomi, syrjintää, mihin ei pidä alistua.
 
Apulaiskaupunginjohtajamme Sauri kirjoitti lauantaina Rail Balticasta. Saurin mukaan Tallinnassa ei oltaisi tunnelista kiinnostuneita, vain Helsingissä ollaan. Tallinnassa oltaisiin luopumassa tunnelin kaavavarauksista. Jos tilanne on todellakin näin jo nyt, olemme aika huonossa tilanteessa.

Olen muodostanut sellaisen käsityksen, että Tallinnassakin on jonkin verran tunnelista kiinnostuneita virkamiehiä. Toisaalta on poliittista painetta saada maankäyttöä tunnelin suun aluevaraukselle ja paljon myös tunnelia haihatteluna pitäviä. Tilanne on siis monella tavalla vastaava kuin Helsingissä. Kun Helsingissä ja Suomessa yleisesti lisäksi suhtaudutaan tunneliin pääasiassa utopiana, tätä on Tallinnassa käytetty hyväksi argumenttina tunnelia vastaan. Jos suomalaiset eivät halua tunnelia, miksi virolaisetkaan haluaisivat?

EU:n selvitysrahoista sen verran, että yhden version mukaan niitä haettiin aivan väärältä taholta EU:n sisällä. Muistikuvani asiasta ovat hämäriä, mutta ymmärtääkseni uutta hakemusta on valmisteltu ja tällä kertaa oikeaan paikkaan. Olisikohan ollut niin, että haettiin aluekehitysrahoista, kun olisi pitänyt hakea TEN-verkon rahoista?
 
Missään ei ole sanottu, että RailBalticalla tarvittaisiin junia, joiden suurin nopeus olisi 350 km/h. Myös nopeuden 250 km/h junat ovat suurnopeusjunia. Se, että Espanjassa ei tuon nopeampia vaihtuvaraideleveyksisiä junia ole, ei tarkoita, että niitä ei voisi olla olemassa.

Yksi raideleveydenvaihtolaitteisto ja muutaman kansainvälinen juna ovat halpoja siihen verrattuna, että koko rata rakennettaisiin väärälle raideleveydelle ja siten asetettaisiin suuria ongelmia muulle junaliikenteelle. Normaali raideleveys Helsingin ja Puolan välillä mm. estäisiä nopeat Helsinki-Minsk-junat. Vai väitättekö, ettei ikinä tule tarvetta junille Helsingistä Minskiin?

Käytännössähän se on Viro ja Latvia joka päättää millainen radasta tulee, eli mikä on raideleveys. Suomi, Venäjä ja Valko-Venäjä mukautuvat sitten sen päätöksen mukaan. Mielestäni ainoat järkevät paikat joissa raideleveys voi vaihtua ovat joko Helsinki tai Varsova. Ne ovat reitin merkittävimmät solmukohdat joissa matkuastajajoukko hajaantuu sen verran, että ne jotka jatkavat niistä paikakunnista eteenpäin voivat kyllä vaihtaa junaa.

t. Rainer
 
Käytännössähän se on Viro ja Latvia joka päättää millainen radasta tulee, eli mikä on raideleveys. Suomi, Venäjä ja Valko-Venäjä mukautuvat sitten sen päätöksen mukaan.

Enpä usko. Ei noilla mailla ole rahaa rahoittaa hanketta itse. Se on pakko rahoittaa yhdessä ja EU:n tuella, ja silloin on pakko kuunnella muidenkin mielipiteitä.

Mielestäni ainoat järkevät paikat joissa raideleveys voi vaihtua ovat joko Helsinki tai Varsova. Ne ovat reitin merkittävimmät solmukohdat joissa matkuastajajoukko hajaantuu sen verran, että ne jotka jatkavat niistä paikakunnista eteenpäin voivat kyllä vaihtaa junaa.

Samalla logiikalla Tampereelta Vilppulaan matkustettaessa pääsisi suoraan vain Orivedelle asti, kun siinä kohdassa pitäisi vaihtaa sähköstä dieseliin. Ja matkustajajoukko hajaantuu sen verran, että "ne jotka jatkavat eteenpäin voivat kyllä vaihtaa junaa". :frown:
 
Missään ei ole sanottu, että RailBalticalla tarvittaisiin junia, joiden suurin nopeus olisi 350 km/h. Myös nopeuden 250 km/h junat ovat suurnopeusjunia. Se, että Espanjassa ei tuon nopeampia vaihtuvaraideleveyksisiä junia ole, ei tarkoita, että niitä ei voisi olla olemassa.

Junien nopeudet vat kasvaneet viime vuosina aika reilusti ja voi olla, että suurnopeusjuna-käsitekin menee uusiksi. Rail Balticalle on yleisesti kaavailtu kilpailukykyistä raideyhteyttä, joka noin pitkällä matkalla alkaa jo tarkoittaa suurempaa nopeutta kuin 250 km/h.

En ole kuullut, että nopeampia junia vaihtuvalla raideleveydellä olisi missään, ja nuo Talgo 250-junatkin ovat käsittääkseni aika huippulaatua. Mainitsematta täällä lienee myös jäänyt se tosiseikka, että iberialaisella leveydellä Talgo 250:n huippunopeus on vain 220 km/h. Rail Balticalla yli puolet matkasta tultaisiin tuota nopeutta. Ei kiitos!

Yksi raideleveydenvaihtolaitteisto ja muutaman kansainvälinen juna ovat halpoja siihen verrattuna, että koko rata rakennettaisiin väärälle raideleveydelle ja siten asetettaisiin suuria ongelmia muulle junaliikenteelle.

Nykyaikaisilla suurnopeusradoilla ei pitäisi olla muuta junaliikennettä. Jos uusi rata täytyy suurnopeusjunalle rakentaa, olisi varmaan ihan hyvä tehdä alusta asti kunnolla ja tulevaisuutta ajatellen. Tulevaisuus on se, että vanhaa rataa käytetään tavara- ja paikalliseen liikenteeseen, suurnopeusrataa pitkien matkojen matkustajaliikenteeseen. Tällöin raideleveydellä ei ole mitään väliä, koska aloitetaan täysin tyhjästä. Ehkei baltialaisesta näkökulmasta standardi raideleveys olekaan ihan niin väärä. He saavat nyt valita, mikä suunta otetaan, Venäjä (ja Suomi) vai melkein koko muu Eurooppa (ja miksei tulevaisuudessa myös Pohjois-Afrikka ja Arabia). Myös Helsingissä voidaan valita tuo länsi-/eteläsuunta, pitkällä tähtäimellä muuallakin Suomessa.

Kahden raideleveyden junat tulee kysymykseen silloin, jos uutta infraa ei oikein aiota rakentaa. Tuo tarkoittaa väistämättä hitaita yöjunia. Tuokaan ei olisi yhtään huono lähtökohta, sillä hyvin pienillä summilla saataisiin liikenne käyntiin. Jos kahden raideleveyden yöjunavaunuja olisi jossain saatavilla käytettynä, voisi joku City Night Line olla kiinnostunutkin ajaa Berliinistä Tallinnaan, ja sieltä ehkä junalautalla Suomeen asti.
 
Enpä usko. Ei noilla mailla ole rahaa rahoittaa hanketta itse. Se on pakko rahoittaa yhdessä ja EU:n tuella, ja silloin on pakko kuunnella muidenkin mielipiteitä.
Valko-Venäjä ja Venäjä eivät ole EU:n jäsenmaita (sen päivän haluaisin nähdä kun ovat). Rata kulkisi 3 Baltian maan + Puolan läpi joten kyllä heidän panostuksensa ratan pitäisi olla vähintään kolmasosan luokkaa että siitä tulisi jotain. Hulluhan Suomi olisi jos sitä alkaisi rakentaa yksin, kun pitäis vielä se tunneli rakentaa. Sitä minä tarkoitan että yhtä suuri mahdollisuus on että siitä tulisi leveäraiteinen koko matkaltaan Helsingistä Varsovaan kuin normaaliraiteinen.

Samalla logiikalla Tampereelta Vilppulaan matkustettaessa pääsisi suoraan vain Orivedelle asti, kun siinä kohdassa pitäisi vaihtaa sähköstä dieseliin. Ja matkustajajoukko hajaantuu sen verran, että "ne jotka jatkavat eteenpäin voivat kyllä vaihtaa junaa". :frown:

Mutta jos haluaa matkustaa Tampereelta Keuruulle, on vaihdettava junaa. Tai jos haluaa päästä Tampereelta Lahteen. Tai Tikkurilasta Espooseen. Junia, busseja ja lentokoneita vaihdetaan maailmalla päivässä miljardeja kertoja. Helsinki ja Varsova ovat kuitenkin sen kokoluokan kaupunkeja että ne olisivat suurelle osalle RailBaltica -junan matkustajista luonnollisia matkan päätepisteitä. Jos junanvaihto onnistuu samalla asemalla helposti niin mikään ongelma se ei ole.

Paljon parempi se järjestely on kuitenkin kuin miten nykyään joutuu ravaamaan jos haluaa päästä Suomesta jonkun toisen maan sisäosiin junalla, koska miltään Suomesta Ruotsiin, Saksaan, Puolaan eikä Viroon kulkevalta laivalta ei ole junayhteyttä satamasta edes lähimpään kaupunkikeskustaan (No joo Tuholmassa pääsee metrolla Gärdetin asemalta , mutta sinnekin on reilun puolen kilsan kävelymatka satamasta)

t. Rainer

---------- Viesti lisätty kello 11:30 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 11:21 ----------

Jos kahden raideleveyden yöjunavaunuja olisi jossain saatavilla käytettynä, voisi joku City Night Line olla kiinnostunutkin ajaa Berliinistä Tallinnaan, ja sieltä ehkä junalautalla Suomeen asti.

CityNight Linellahan on olemassa Talgo-vaunuista koostuvia yöjunarunkoja ja joskus muutama vuosi takaperin oli tarkoitus ajaa kesällä yhdellä niistä muutama turisteille tarkoitettu junavuoro Berliinistä Pietariin asti, mutta se peruuntui luultavasti joko byrokraatiseten esteiden ja/tai kiinnostuksen puutteen vuoksi.

Lisäksi Liettuan tai Puolan rautateillä on ainakin olllut muutama tavanomainen makuuvaunu koekäytössä 1990-2000-lukujen taitteessa joka pystyy säätämään akselit. En tiedä mitä niille vaunuille sittemmin on tapahtunut.

Sitä junalauttaa Helsinkiin saa valitettavasti odottaa pitkään koska Vuosaari ei pysty vastaanottamaan sellaista ja kiskot taas on purettu pois Länsisatamasta ja Sörnäisistä.

t. Rainer
 
->Omasta mielestäni kysymys raideleveydestä tunnelissa ei liity niinkään Rail Balticaan kuin Tallinnan ja pk-seudun väliseen lähiliikenteeseen, koska todennäköisesti suurin osa tunnelin matkustajaliikenteestä on lähiliikennettä. Euroopasta voidaan tuoda raiteet standardileveydellä Helsinkiin saakka, mutta Tampereen, Lahden, Karjaan ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös Lohjan suunnasta on päästävä Tallinnaan asti vaihtamatta junaa.
 
Takaisin
Ylös