Helsinki-Tallinna -tunneli

Mutta joka tapauksessa, Suomessa ja Baltian maissa suunniteltiin ihan tosissaan 1. ja 2. maailmansodan välisenä aikana raideleveyden kaventamista venäläisestä länsi-eurooppalaiseksi, ja Latviassa ja Liettuas sitä ehdittiin toteuttaa niin paljon että päärata Itä-Preussin rajalta Riikaan oli normaaliraiteinen.
Itse asiassa koko Liettua oli maailmansotien välisen ajan 1435 mm:n aluetta. Saksa kavensi rataverkkoa ja rakensi uusia 1435 mm:n yhteyksiä jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Itsenäisen Liettuan raideleveydeksi jäi 1435 mm.

Latviassa 1435 mm:n ratoja oli Liepajasta, Riiasta ja Daugavpilsistä (Väinänlinna) Liettuan suuntaan. Rataosuudella Riiasta Jelgavan kautta Gludaan oli sekä 1435 mm:n että 1524 mm:n raide, koska Riika-Liepaja oli 1524 mm:n rata.

On myös huomattava, että Vilnan ympäristö ja melko iso pala Kaakkois-Liettuaa oli maailmansotien välillä Puolan hallinnassa ja kuului siis PKP:n 1435 mm:n verkkoon.

Saksalle kuuluneessa entisessä Itä-Preussissa raideleveys oli luonnollisesti 1435 mm. Tänäkin päivänä voi Kaliningradiin ajaa laiturikatokseen asti myös 1435 mm:n kalustolla.
 
Tästä syystä radan vetäminen Suomeen saakka euroleveydellä saattaisi olla ihan järkevä vaihtoehto. Ei siksi että EU niin sanelee / sanelisi vaan siksi että se vastaa todellista tarvetta. Mutta Suomea ei suurena maana saa jättää kiinni tähän eurooppalaiseen suurnopeusverkkoon vain yhden tyngän kautta vaan läpikulku Suomen rataverkolta eurooppalaiseen nopeaan junaverkkoon pitää mahdollistaa raideleveydenvaihtolaitteistolla ja sopivalla määrällä vaihtuvaraideleveyssuurnopeusjunakalustoa (huh mikä sana!). Jos tämä tulee kalliiksi niin Suomella lienee oikeus odottaa EU:n osallistuvan kustannuksiin riittävällä osuudella, koska muuten Suomi jää suurnopeusjunatavoitettavuudeltaan (huh, taas tuollainen sana!) selkeästi heikompaan asemaan kuin mikään muu EU-maa. Kenties Kyprosta, Maltaa ja Irlantia mukaan lukematta. ;)

No, enpä tiedä. Riippuen tietysti leveydenvaihtolaitteiston ja -kaluston hinnasta tämä ratkaisu voi olla järkevä tai sitten ei. Henkilöliikenteen osalta en näe merkittäviä haittoja sille, että eurorata päättyy helsinkiin tai lentoasemalle, etenkin jos nämä leveyssysteemit ovat järkyttävän kalliita. Tavaraliikenteestä en osaa sanoa, mutta todennäköisesti sieltä ne perustelut on pitkälti haettava jos tälle leveilyn tielle lähdetään. Enkä myöskään pidättelisi henkeä odotellessa EU:n pätäkkää Suomen leveilyyn.
 
No, enpä tiedä. Riippuen tietysti leveydenvaihtolaitteiston ja -kaluston hinnasta tämä ratkaisu voi olla järkevä tai sitten ei. Henkilöliikenteen osalta en näe merkittäviä haittoja sille, että eurorata päättyy helsinkiin tai lentoasemalle, etenkin jos nämä leveyssysteemit ovat järkyttävän kalliita. Tavaraliikenteestä en osaa sanoa, mutta todennäköisesti sieltä ne perustelut on pitkälti haettava jos tälle leveilyn tielle lähdetään. Enkä myöskään pidättelisi henkeä odotellessa EU:n pätäkkää Suomen leveilyyn.

Mulla on sellainen käsitys että raideleveyden mukaan säädettävät akselit rajoittavat sekä junan nopeutta matkustaja- että kuorman painoa tavaraliikenteessä. Jos ne olisivat helppoja ja halpoja rakentaa ja ylläpitää niin niitä olisi käytössä maailmalla paljon laajemmin. Espanja on sattuneista syistä näiden laitteiden edelläkävijämaa mutta silti Ranskan ja Espanjan välillä ei kulje rajan yli yhtään TGV-tai AVE-tasoista junaa, ainoastaan vanhempia Talgo-junia. Tavarajunissakin telit vaihdetaan perinteiseen taaan. Ruotsin ja Suomen välille pohjoisessa on pitkään suunniteltu malmivaunujen liikennettä Tornion kautta säädettävin akselein mutta ei ole näkynyt.

t. Rainer
 
Jos ne olisivat helppoja ja halpoja rakentaa ja ylläpitää niin niitä olisi käytössä maailmalla paljon laajemmin. Espanja on sattuneista syistä näiden laitteiden edelläkävijämaa mutta silti Ranskan ja Espanjan välillä ei kulje rajan yli yhtään TGV-tai AVE-tasoista junaa, ainoastaan vanhempia Talgo-junia.
Mikä on syy-seuraus-yhteys? Ranskan ja Espanjan välillä ei kulje yhtään suurnopeusrataa, joten on luonnollista, ettei kulje suurnopeusjuniakaan. Siksi nimenomaan Espanjasta Ranskaan matkustetaan Talgo-junilla.

Maailmassa ei voi kovin laajasti olla raideleveydenvaihtolaitteistoja ihan siitä syystä, ettei raideleveyden vaihtojakaan ole kovin paljon. Raideleveydenvaihtolaitteille olisi tarvetta lähinnä EU:ssa ja IVY-maiden rajoilla. Näissä paikoissa (joissa laitteistoa ei vielä ole) matkustajaliikenne on niin vähäistä, ettei raideleveydenvaihtolaitteistoja tarvita.

Uskon, että jos esimerkiksi Ukraina haluaa kehittää omaa junaliikennettää EU-maihin, on kaluston uusiminen ja raideleveydenvaihtolaitteiden hankkiminen todennäköistä. Ihan vastaavalla tavalla Puolan ja Liettuan välillä olisi tarvetta raideleveydenvaihtolaitteistoille.
 
No, enpä tiedä. Riippuen tietysti leveydenvaihtolaitteiston ja -kaluston hinnasta tämä ratkaisu voi olla järkevä tai sitten ei. Henkilöliikenteen osalta en näe merkittäviä haittoja sille, että eurorata päättyy helsinkiin tai lentoasemalle, etenkin jos nämä leveyssysteemit ovat järkyttävän kalliita.

Minä näen siinä merkittäviä haittoja. Näkökulma voi olla osittain subjektiivinen, mutta sellaisena oikeutettu. Toisaalta: reilusta 5 miljoonasta suomalaisesta sentään vain reilu miljoona tai ainakin alle 1,5 miljoonaa asuu välittömästi Helsingin suurnopeusaseman (olkoon sitten keskusta, Vantaa tai mikä hyvänsä) välittömässä läheisyydessä. 3,5 - 4 miljoonaa jää siten kunnolla palvelematta suoralla suurnopeusyhteydellä Eurooppaan. Jatkamalla junayhteyttä päärataa pitkin pohjoiseen niin kauas kuin nähdään järkeväksi saadaan suoran suurnopeusjunan piiriin huomattavasti suurempi osa Suomen populaatiosta. Varsinkin jos suurnopeus-Euro-Express tms. voitaisiin Suomen päässä pilkkoa kahdeksi junarungoksi eri suuntiin, niin sitten suurin osa maata voitaisiin kattaa aika helposti. Frekvenssin ei tarvitsisi olla kovin kummoinen päivätasolla, kunhan joka päivä pääsisi ja aikataulu olisi sopiva.

Ennen kuin spekuloidaan turhaan miten järkyttävän kallis tuo vaihtosysteemi voi olla, olisi mielenkiintoista kuulla jotain todellisia hintatietoja. Tässä maassa sentään rakennellaan puolen miljardin kehäratoja tunneliin lentoaseman alitse jotta Tikkurilasta pääsee Vantaankoskelle ja Myyrmäkeen, tai toisaalta ehdotetaan samanlaista Tampereen ohitusta Pirkkalan kautta Ylöjärvelle. Puhumattakaan moottoritieprojekteista. Suoralla junayhteydellä Eurooppaan sisämaasta on niin kovan tason aluedynamiikan vaikutuksia, että jos se on siitä kiinni, niin veikkaanpa että esimerkiksi Pirkanmaan kunnat rahoittaisivat laitteiston vaikka itse, kunhan vastineeksi se suora Eurojuna oikeasti saataisiin. Tuskin se laitteisto nimittäin puolta miljardia voi maksaa mitenkään.

Enkä myöskään pidättelisi henkeä odotellessa EU:n pätäkkää Suomen leveilyyn.

Jos tällä asenteella on liikkeellä, niin mitään ei ole odotettavissakaan. Tuota pitää vaatia. Se on tasa-arvokysymys. Jos EU hallinnollisella päätöksellä preferoi euroleveyttä niin se heikentää ilman muuta Suomen asemaa suhteessa niihin maihin joissa euroleveyttä käytetään jo valmiiksi. Tuo aiheutettu haitta pitää kompensoida Suomelle, mieluiten sellaisella tavalla joka neutraloi ko. haitan vaikutukset. Raideleveydenvaihtolaitteiston maksaminen olisi ihan kohtuullinen tapa hoitaa tuo kompensaatio. Jonkinasteinen EU-tuki vaihtuvaraideleveyskaluston hankintaan voisi olla toinen, mutta kenties hallinnollisesti hankalampi tapa.

Mulla on sellainen käsitys että raideleveyden mukaan säädettävät akselit rajoittavat sekä junan nopeutta matkustaja- että kuorman painoa tavaraliikenteessä. Jos ne olisivat helppoja ja halpoja rakentaa ja ylläpitää niin niitä olisi käytössä maailmalla paljon laajemmin.

Näinhän sitä on spekuloitu tässä keskustelussa, mutta olisiko kenelläkään suoria lähdetietoja tähän tietoon, siis johonkin uskottavaan lähteeseen? Itse en ole löytänyt. Olisi myös hyödyllistä tehdä ero sen välillä mitkä rajoitukset ovat nykyisten tuotteiden ominaisuuksia ja mitkä sellaisia konseptuaalisia seikkoja, jotka tulevat vastaan myös tulevissa tuotesukupolvissa.

Enpä tiedä olisiko noita laitteistoja teoriassa edes käytössä paljon enempää jos ne olisivat halpoja. Maailmassa on vain rajoitettu määrä paikkoja joissa raideleveys vaihtuu, ja vielä vähemmän sellaisia joissa on oikeasti merkittävää liikennettä. Ja veikkaisin että kausaalisuhde on sellainen, että kun niitä potentiaalisia käyttökohteita on niukasti, niin sitten laitteistot tuppaavat olemaan melko kalliita, kun tuotekehityskulut pitää kuitenkin kattaa. Tämä vaan ei ole historiallisesti ilmeisesti ollut kauhean houkutteleva bisnes, jotta siihen olisi kannattanut panostaa valtavasti liiketaloudellisin perustein harkittuna. En usko että itse laitteiston valmistaminen ja käyttö voi olla mitenkään aivan erityisen kallis asia. Juuri tällaisessa tilanteessa EU:n apu voisi olla tarpeen. Jos EU pyrkii luomaan uskottavaa rautatieliikennettä rajojen yli, sen tulisi olla edistämässä myös tämän tekniikan tuotekehitystä, jos tuo ei muuten ole taloudellisesti kannattavaa.
 
Espanja on sattuneista syistä näiden laitteiden edelläkävijämaa mutta silti Ranskan ja Espanjan välillä ei kulje rajan yli yhtään TGV-tai AVE-tasoista junaa, ainoastaan vanhempia Talgo-junia.

Tämän vuoden lopulla valmistuu standardileveyksinen yhteys Ranskan puolelta Katalonian Figueresiin. TGV-liikenteen Barcelonaan (tai jopa sitä kautta Madridiin) on suunniteltu alkavan 2012, liikennöijänä todennäköisesti Renfen ja SNCF:n yhteisomistuksessa oleva yhtiö, Elipsos, joka ajaa junahotelleja neljässä maassa. Eli tuolla rajalla ei ilmeisesti uskota niinkään toimiviin raideleveydenvaihtoratkaisuihin.

Elipsos-yhteistyö on ilmeisesti todettu onnistuneeksi, kun tällaisia tulevaisuudensuunnitelmia on tehty. En usko, että ilman tuon yhtiön työn hedelmiä Renfe hyväksyisi noin vain SNCF:n junia rajan eteläpuolella. Jopa Renfen liittymisestä Railteamiin on puhuttu, mutta luultavasti riittäisi, että vain Renfen ja SNCF:n yhteistyöyritys liittyy siihen ja AVE-verkko jätetään ulkopuolelle.

Ilmeisesti siis Espanjassa nähdään standardileveyksiset radat hyödyllisenä nimenomaan Ranskan ja muun Euroopan takia. Aiemmin olin siinä käsityksessä, että Madrid-Lissabon toteutettaisiin iberialaisella leveydellä, mutta nyt jostain syystä löydän vain tietoa, että myös tuolle välille tulisi standardi raideleveys, eli että Portugalissakin katsottaisiin pitkälle transeurooppalaisen verkon suhteen. Kuitenkaan en usko, että Espanjassa suinkaan aiotaan luopua iberialaisesta standardista, vaan pyritään elämään kahden kanssa. Ja hyvin näyttää toimivan ainakin tällä hetkellä. Miksei siis toimisi Suomessakin? Ja kun aletaan puhumaan kilpailutetusta liikenteestä, olisi Suomi helpommin lähestyttävissä, jos vähänkään standardileveyksistä rataa löytyisi, oli se sitten vain Helsinkiin, lentoasemalle, Tampereelle tai vaikka Tornioon. Kuitenkin on teoriassa olemassa kaksi suuntaa, joista 1435 mm olisi tulossa.
 
Minä näen siinä merkittäviä haittoja. Näkökulma voi olla osittain subjektiivinen, mutta sellaisena oikeutettu. Toisaalta: reilusta 5 miljoonasta suomalaisesta sentään vain reilu miljoona tai ainakin alle 1,5 miljoonaa asuu välittömästi Helsingin suurnopeusaseman (olkoon sitten keskusta, Vantaa tai mikä hyvänsä) välittömässä läheisyydessä. 3,5 - 4 miljoonaa jää siten kunnolla palvelematta suoralla suurnopeusyhteydellä Eurooppaan. Jatkamalla junayhteyttä päärataa pitkin pohjoiseen niin kauas kuin nähdään järkeväksi saadaan suoran suurnopeusjunan piiriin huomattavasti suurempi osa Suomen populaatiosta. Varsinkin jos suurnopeus-Euro-Express tms. voitaisiin Suomen päässä pilkkoa kahdeksi junarungoksi eri suuntiin, niin sitten suurin osa maata voitaisiin kattaa aika helposti. Frekvenssin ei tarvitsisi olla kovin kummoinen päivätasolla, kunhan joka päivä pääsisi ja aikataulu olisi sopiva.
On vähän ennenaikaista spekuloida millainen Suomen väestömaantiede on sellaisessa tilanteessa kun Suomenlahden junatunnelia tosissaan aletaan rakentaa. Siihen on ainakin 15 vuotta, ehkä 50. Joka tapauksessa öljyvarojen väheneminen iskee kovimmin juuri lentoliikenteeseen ja yksityisautoiluun, joten se pelkästään aiheuttaisi väestöliikkeitä Suomen sisällä, mahdollisesti Suomesta pois. Kuvittelisin että junatunneli ja suurnopeusrata tarvitaan nimenomaan tuon lentoliikenteen korvaamiseksi Suomesta ulkomaille, osittain myös laivaliikenteen, kun on kyse tavarakuljetuksista. Suomen sisäinen pitkän matkan liikenne tullee siihen mennessä vähenemään siksi että ihmiset muuttavat pois maaseudulta suuriin kaupunkeihin, mutta jotta se konsepti toimisi, pitäisi rautatieverkon olla paremmassa iskussa kuin nyt. Asteittaisella parannuksella mm rakentalmalla ratoja 2-raiteisiksi ja nopeuksia nostamalla saataisiin rataverkko nielemään Suomen nykyinen kotimaan lentoliikenne. Lisäksi tarvittaisiin omia nopeita junia postin- ja pikarahdin kuljettamiseen. Sähköautoja en näe polttomoottoriautojen korvaajiksi pitkillä matkoilla, ainoastaan taajamaliikenteessä. Hyvin moni suomalainen joutuisi luopumaan kodistaan maalla ja muuttamaan kaupunkiin kun työmatkat tulevat mahdottomiksi jos ei autolla pääse. Koska elinkeinoelämä globalisituu, niin työpaikkoja syntyisi hyvin vähän pieniin kaupunkeihin vaan kasvu painottuu suuriin, kuten Helsinki, Tampere ja Turku, ehkä Oulu,, Jyväskylä ja Kuopio. Ainoastaan niillä kaupungeilla näiden suurten ulkopuolella, jossa on merkittävää teollisuutta, on jonkinlaista tulevaisuutta, sekä sellaisilla pienillä jotka ovat jonkun radan varrella ja max tunnin pendelöintietäisyydellä jostain suuresta. Eli aika synkkiä tulevaisuudennäkymiä maalaan.

Öljyn väheneminen iskee pahiten matkailuun. Massaturismi lentäen jollaisena ihmiset ovat oppineet että on normi, ja lomailu kiireiseen tahtiin tulee loppumaan. Tilalle tulee kenties elämysmatkailua laivoilla (purjesellaisilla) sekä mahdollisesti muskelivoimin liikuteltavin kulkuneuvoin. 30 vuoden päästä nykyiset suuret ikäluokat ovat myös haudassa joten matkailua tulevat harrastamaan ensisijaisesti nuoret alle neljäkymppiset eivätkä eläkeläiset kuten nyt. Matkustaminen Euroopassa tulee siis olemaan enemmän sellaista kuin intereilaaminen ja liftaaminen oli 70- luvulla, ja silloin ei tarvita lentoliikennetason matkustusmukavuutta. Mantereen halki kulkevissa junissa tulee toki säilymään ykkösluokka niitä varten jotka arvostavat väljyyttä ja ysityisyyttä ja joilla on varaa siihen.

Jos tällä asenteella on liikkeellä, niin mitään ei ole odotettavissakaan. Tuota pitää vaatia. Se on tasa-arvokysymys. Jos EU hallinnollisella päätöksellä preferoi euroleveyttä niin se heikentää ilman muuta Suomen asemaa suhteessa niihin maihin joissa euroleveyttä käytetään jo valmiiksi. Tuo aiheutettu haitta pitää kompensoida Suomelle, mieluiten sellaisella tavalla joka neutraloi ko. haitan vaikutukset. Raideleveydenvaihtolaitteiston maksaminen olisi ihan kohtuullinen tapa hoitaa tuo kompensaatio. Jonkinasteinen EU-tuki vaihtuvaraideleveyskaluston hankintaan voisi olla toinen, mutta kenties hallinnollisesti hankalampi tapa.
EU on voinut hajota sisäisiin riitoihin ennenkuin tunnelin rakentamista päästään aloittamaan. Mutta jos oletetaan että se on pystyssä niin rikkaimille jäsenmailleen se tulee antamaan vähemmän. Suomelle olisi eduksi jos Baltian maat saisivat rahallista apua RailBaltica hankkeeseen, mutta pelkään pahoin että koko homma Tallinnasta pohjoiseen on Suomen kustannettava vähintään 75 %. Eli sitten on priorisoitava mikä menee minkäkin edelle. Tunnelin pituus on Helsingistä Naissaareen n 60 km eli lähes 2 kertaa kanaalintunnelin verran. Porkkalasta se olis 35 km mutta rata Porkkalaan olisi nykyisessä poliittisessa ilmastossa mahdoton.

Raidelevysasiaan tulee vaikuttamaan ennen kaikkea se millaisiksi Baltian alueen mut rautatiet kehittyvät, jos kehittyvät ollenkaan. Siihen taas vaikuttaa millaiseksi tavarankuljetus Venäjän ja muun Aasian ja Euroopan välillä kehittyy. Aasian mailla ennekaikkea Kiinalla on erittäin kova hinku ottaa yhä enemmän ja enemmän vanhan maailman tavaravalmistusmarkkinoista itselleen ja niiden kasvu edellyttää myös liikenneyhteyksien toimivuus. Jos lentorahdin osuus hiipuu niin junista, kuten Siperian kautta kulkevista tulee vaihtoehto hitaalle laivakuljetukselle. Kysymys on aika pitkälle menevistä asioista. Onneksi kontti on keksitty että se voidaan siirtokuormata helposti vaunujen välillä. MAaosien välistä matkustajalentoliikennettä korvaamaan en keksi muuta tällä hetkellä kuin maglev-junat tai sitten ydinkäyttöiset lentokoneet jotka lentäisivät valtamerten yli tai Siperian asumattomien alueiden yli :D.

t. Rainer
 
Espanjan ja Portugalin takana ei ole mitään. Euroopasta erottava tekijä on ollut raideleveys. Kun raideleveys hiljalleen vaihdetaan, on mahdollista, että Espanjastakin tulee läpikulkumaa Marokkoon.

Suomi on ihan eri asemassa. Suomi ei ole väärällä raideleveydellä erotettu niemimaa. Suomessa on sama raideleveys kuin ainossa naapurimaassa, johon on merkittävää kiskoliikennettä. Suomesta aukeaa rautatieyhteys koko itsenäisten valtioiden yhteisöön ja sen kautta vielä Baltiaan. Miksi tämä pitäisi rikkoa vaihtamalla Suomen raideleveyttä tai tuomalla tänne muita raideleveyksiä?

Espanjassa on huomattavasti enemmän ihmisiä kuin Suomessa tai Baltiassa. Siellä on tarvetta erilliselle suurnopeusrataverkolle. Suomessa tai Baltiassa sille ei varmaankaan ole tarvetta, joten voidaan keskittyä yhteen rataverkkoon, joka on yhteinen sekä matkustaja- että tavarajunille. Tätä rataverkkoa on turha rikkoa rakentamalla yhtä erilaista, yhteensopimatonta rautatietä.

Paljonko saataisiin matkustajia uudelle radalle Tallinnasta (tai Pärnusta) etelään? Yksi junallinen (tai kaksi pienempää) päivässä Puolaan, Latviaan, Liettuaan ja Kaliningradiin? Suurnopeusrataa ei tuollaisille matkustajamäärille kannata tehdä.
 
Itse asiassa tuo raideleveydenvaihtolaitteisto voisi tässä skeemassa olla ihan hyvin Suomen päässä kuin Tallinnassa. Täsmälleen samat junat voitaisiin silti operoida täsmälleen samalla kalustolla: ero on vain siinä kummalla leveydellä vaihtuvaraideleveyskalusto ajaisi tunnelissa, joka tukisi molempia raideleveyksiä.

Raideleveyden vaihdon epävarmuuksiin täällä päin kuuluvat kuuluisat Suomen erikoisoloisuhteet eli talvi. Venäläiset ystävällisesti testaavat tällä hetkellä Talgon järjestelmää Moskovan ja Keski-Euroopan välisiä junia ajatellen, joten tästä saadaan toivottavasti lisää tietoa lähiaikoina. Joka tapauksessa raideleveyden vaihtolaitteilla saattaa olla ihan oikeita vaikeuksia jäisten ja lumisten telien kanssa, kun pitäisi liikutella pitkän aikaa paikallaan olleita osia. Käsitteestä Talgon järjestelmä vielä sen verran, että maailmalla on tosiaan käytössä enemmän kuin yksi keskenään epäyhteensopiva järjestelmä. Raidevelyden vaihtoratkaisussa pitää siis yleensä sitoutua yhteen telivalmistajaan ellei rakenna useita rinnakkaisia vaihtopisteitä.

Mahdollisiin talviongelmiin liittyen olen tainnut täälläkin esittää joskus ajatuksen, että vaihtolaitteisto voitaisiin asentaa sekä Helsinkiin että Tallinnaan. Kaksoiskiskotettua tunnelia pitkin olisi silloin mahdollista ajaa varsin pitkä sulattelumatka säältä suojassa aina ennen vaihtoa.
 
Suomessa on sama raideleveys kuin ainossa naapurimaassa, johon on merkittävää kiskoliikennettä. Suomesta aukeaa rautatieyhteys koko itsenäisten valtioiden yhteisöön ja sen kautta vielä Baltiaan. Miksi tämä pitäisi rikkoa vaihtamalla Suomen raideleveyttä tai tuomalla tänne muita raideleveyksiä?

Kuten sanottu, Suomen rataverkkoa ei pitäisi muuttaa eikä Suomen raideleveyttä vaihtaa. Ainoastaan liittyä myös eurooppalaiseen rataverkkoon, jos sellainen on jostain suunnasta lähemmäksi tulossa. Jos Suomessa oikeasti ja aidosti haluttaisiin liittyä Venäjän tai Baltian rataverkkoon, siirryttäisiin heti käyttämään 1520 mm leveyttä, koska etenkin matkustajaliikenteessä tuo 4 mm tuo jo vähän ongelmia ja siihen tarvitaan omaa kalustoa eri pyöräkerroin, ja vieläkin 2 mm heiton takia nopeus on rajallinen.

Tätä rataverkkoa on turha rikkoa rakentamalla yhtä erilaista, yhteensopimatonta rautatietä.

Rikkomisesta ei olisi kyse. Yhteensopivaa voisi olla niin itään kuin länteenkin. Mikä estää Suomen sisäisen ja Suomen ja Venäjän välisen rautatieliikenteen toimivuuden nykyisellä raideleveydellä, vaikka rinnalla kulkisi eri levystä suurnopeusrataa, joihin voidaan operoida Ruotsista tai Keski-Euroopasta? Ainakaan Suomen rautatiet ei kiinnosta kuin venäläisiä ja suomalaisia junayhtiöitä, koska sille pitää hankkia omaa kalustoa. Jäisi tunneli pelkästään paikallisliikenteen maksettavaksi.

Paljonko saataisiin matkustajia uudelle radalle Tallinnasta (tai Pärnusta) etelään? Yksi junallinen (tai kaksi pienempää) päivässä Puolaan, Latviaan, Liettuaan ja Kaliningradiin? Suurnopeusrataa ei tuollaisille matkustajamäärille kannata tehdä.

Olen samaa mieltä, että suurnopeusrataa ei tällä hetkellä tarvita. Sen vuoksi koko tunneli jäänee pitkälle pitkälle tulevaisuuteen, siihen saakka, kunnes aito tarve tulee. Mutta jos pitää antaa arvauksia teoreettisista matkustajamääristä, voisi suurnopeusradalla napata kyytiin liki kaikki Helsingin ja Tallinnan välillä kulkevat laivamatkustajat sekä Keski- ja Etelä-Eurooppaan suuntautuva lentoliikenne vaikkapa 20 vuoden päästä. Tämän lisäksi mainittu Marokko ja muu Pohjois-Afrikka sekä Arabia olisi Suomesta saavutettavissa siinä tapauksessa, jos lentoliikenteessä tapahtuisi jotain dramaattista.

---------- Viesti lisätty kello 12:19 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 12:17 ----------

Mahdollisiin talviongelmiin liittyen olen tainnut täälläkin esittää joskus ajatuksen, että vaihtolaitteisto voitaisiin asentaa sekä Helsinkiin että Tallinnaan.

Kai se olisi mahdollista tehdä molempiin päihin niin, että se on ohitettavissa, joko teknisesti tai konkreettisesti.
 
Viimeksi muokattu:
Suomi on ihan eri asemassa. Suomi ei ole väärällä raideleveydellä erotettu niemimaa. Suomessa on sama raideleveys kuin ainossa naapurimaassa, johon on merkittävää kiskoliikennettä. Suomesta aukeaa rautatieyhteys koko itsenäisten valtioiden yhteisöön ja sen kautta vielä Baltiaan. Miksi tämä pitäisi rikkoa vaihtamalla Suomen raideleveyttä tai tuomalla tänne muita raideleveyksiä?

Kun tullaan idästä ja mennään länteen, niin Suomi on välissä. Suomen länsi- ja pohjoisrajalla voi olla paikallaan vetää yksittäisiä pistoja eri raideleveydellä kuin mitä valtakunnassa on muuten tapana, esim Tornion asemalta Outokummun terästehtaaalle, koska vaihtuvalle raideleveydelle sopivien malmia ja raskaita terästuotteita kuljettaviin vaunuihin en oikein usko. Samoin jos Ruotsin Pajalaan tai Norjan Jäämeren rannikolle rakennettaisiin ratoja niin ne olisivat leveäraiteisia.

---------- Viesti lisätty kello 13:26 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 13:22 ----------

Raideleveyden vaihdon epävarmuuksiin täällä päin kuuluvat kuuluisat Suomen erikoisoloisuhteet eli talvi. Venäläiset ystävällisesti testaavat tällä hetkellä Talgon järjestelmää Moskovan ja Keski-Euroopan välisiä junia ajatellen, joten tästä saadaan toivottavasti lisää tietoa lähiaikoina. Joka tapauksessa raideleveyden vaihtolaitteilla saattaa olla ihan oikeita vaikeuksia jäisten ja lumisten telien kanssa, kun pitäisi liikutella pitkän aikaa paikallaan olleita osia. Käsitteestä Talgon järjestelmä vielä sen verran, että maailmalla on tosiaan käytössä enemmän kuin yksi keskenään epäyhteensopiva järjestelmä. Raidevelyden vaihtoratkaisussa pitää siis yleensä sitoutua yhteen telivalmistajaan ellei rakenna useita rinnakkaisia vaihtopisteitä.

Mahdollisiin talviongelmiin liittyen olen tainnut täälläkin esittää joskus ajatuksen, että vaihtolaitteisto voitaisiin asentaa sekä Helsinkiin että Tallinnaan. Kaksoiskiskotettua tunnelia pitkin olisi silloin mahdollista ajaa varsin pitkä sulattelumatka säältä suojassa aina ennen vaihtoa.

Nämä ovat ihan varteenotettavia seikkoja .Kuvittelisin että Venäjä ja sen naapurit ovat pysytelleet vanhanaikaiselta vaikuttavassa telinvaihtoteknologiassa juuri sääongelmien vuoksi.

Yhden Wikipedialähteen mukaan olisi kulussa Puolan ja Ukrainan välillä joitakin matkustajajunia jotka vaihtavat akseleiden leveyttä. Mutta Ukraina on sen verran etelämpänä että talviongelmat ovat vähäisempiä.

t. Rainer
 
Rikkomisesta ei olisi kyse. Mikä estää Suomen sisäisen ja Suomen ja Venäjän välisen rautatieliikenteen toimivuuden nykyisellä raideleveydellä, vaikka rinnalla kulkisi eri levystä suurnopeusrataa, joihin voidaan operoida Ruotsista tai Keski-Euroopasta?
Kalliiksi tulee rautatiet, jos pitää vajaalla kapasiteetilla toimivien ratojen rinnalle ruveta rakentamaan toisia.

Jos rautatie Tallinnasta Puolan rajalle rakennetaan normaaliraiteisena, estetään Baltian maiden yhteyksien kehittäminen. Miten toteutetaan nopea junayhteys Tallinnasta Kaliningradiin, jos vaihtoehtona ovat hidas vanha rata tai uusi väärän leveyden rata? Jos rautatie rakennettaisiin normaaliraiteisena Helsingistä lähtien, pitäisi Helsinki-Kaliningrad-matkalla olla kaksi raideleveydenvaihtolaitteistoa! Vai pakotetaanko matkustajat vaihtamaan junaa niin kuin Australiassa.

Normaaliraiteinen rautatie mahdollistaa suorat yhteydet vain Puolaan, ei Kaliningradiin, Valko-Venäjälle eikä Vilnaan.

Ainakaan Suomen rautatiet ei kiinnosta kuin venäläisiä ja suomalaisia junayhtiöitä, koska sille pitää hankkia omaa kalustoa.
Sinun maailmassasi tuntuu 1520/1524-leveyden rataa olevan aika vähän. :)

Olen samaa mieltä, että suurnopeusrataa ei tällä hetkellä tarvita. Sen vuoksi koko tunneli jäänee pitkälle pitkälle tulevaisuuteen, siihen saakka, kunnes aito tarve tulee.
Eikö sinun mielestäsi tunnelia tarvita ilman suurnopeusrataa? Tunneli pitäisi rakentaa yksistäänkin jo heti!
 
Jos rautatie Tallinnasta Puolan rajalle rakennetaan normaaliraiteisena, estetään Baltian maiden yhteyksien kehittäminen. Miten toteutetaan nopea junayhteys Tallinnasta Kaliningradiin, jos vaihtoehtona ovat hidas vanha rata tai uusi väärän leveyden rata? Jos rautatie rakennettaisiin normaaliraiteisena Helsingistä lähtien, pitäisi Helsinki-Kaliningrad-matkalla olla kaksi raideleveydenvaihtolaitteistoa! Vai pakotetaanko matkustajat vaihtamaan junaa niin kuin Australiassa.
Se riippuu täysin millaiseksi Kaliningrad kehittyy. Jos se jatkaa nykyisenkaltaisena suljettuna ja vähän takapajuisena sotilastukikohtakaupunkina, niin ei ole mitän tarvetta ajaa sinne suurnopeusjunia. Ne jotka sinne haluavat voivat silloin vaihtaa junaa. Jos raja avautuu niin Liettuasta voi vetää pistoraide suurnopeusjunalle ja jättää rinnan vanha leveäraiderata Moskovaan kulkevia junia varten. Kaliningradissa on se hyvä puoli että sinne tulee Puolan suunnasta jo ennestään vanha saksalaisajoista peräisin oleva normaaliraiderata eli ne kaksi rataa voisi yhdistää.

Normaaliraiteinen rautatie mahdollistaa suorat yhteydet vain Puolaan, ei Kaliningradiin, Valko-Venäjälle eikä Vilnaan.
Vilnaan voi vetää haara suurnopeusjunalle, etäisyys nykyisen Kaunasin radan haarautumispisteestä on n 50 km.

Mitä Valko-Venäjään tulee niin siihen pätee samat selitykset kuin Kaliningradiin. Jos haluaa jatkaa eristettynä maana niin ei sinne mitään suurnopeusjunaa tule, ainakaan Baltiasta. Jos sellainen ihme tapahtuisi että Valko-Venäjä alkaisi demokratisoitua ja lännettyä kunnolla, ja liittyä EU:hun niin kannattaisi Baltian maiden ja Puolan toteuttaa kaikki RailBaltican edellyttämät ratainvestoinnit Varsovasta sekä Liettuaan että Brestiin asti leveäraiteisina.

t. Rainer
 
Kalliiksi tulee rautatiet, jos pitää vajaalla kapasiteetilla toimivien ratojen rinnalle ruveta rakentamaan toisia.

Mutta kuitenkin suurnopeusrataa pitänee tulevaisuudessa rakentaa rinnalle myös harvemmin asutussa Pohjois-Euroopassa, joten kallista lystiä olisi muutenkin. Ruotsissakin on jo suunnitteilla uusi suurnopeusrata Tukholmasta Malmöhön. Ilman tuota ei suorasta Keski-Euroopan yhteydestä oikein voida puhua.
Jos rautatie Tallinnasta Puolan rajalle rakennetaan normaaliraiteisena, estetään Baltian maiden yhteyksien kehittäminen.

Kyllähän Baltiasta voidaan edelleen kehittää junayhteyksiä Baltian sisäisesti sekä Suomeen, Venäjälle ja Valko-Venäjälle. Ei mikään sitä pois sulje.
Miten toteutetaan nopea junayhteys Tallinnasta Kaliningradiin, jos vaihtoehtona ovat hidas vanha rata tai uusi väärän leveyden rata? Jos rautatie rakennettaisiin normaaliraiteisena Helsingistä lähtien, pitäisi Helsinki-Kaliningrad-matkalla olla kaksi raideleveydenvaihtolaitteistoa! Vai pakotetaanko matkustajat vaihtamaan junaa niin kuin Australiassa.

Pakotetaan vaihtamaan. Niin pakotetaan vaihtamaan myös monen muun kaupungin matkustajat, jotka jäävät sivuun suurnopeusjunayhteyksistä. Raideleveydellä ei ole siinä tapauksessa mitään tekemistä asian kanssa. Nopea (Pietari-)Tallinna-Kaliningrad ei taida olla kovin todennäköinen muutenkaan, suorempi Pietari-Kaliningrad Pihkovan kautta sen sijaan on. Tallinnasta lähdettäessä pitää siis vaihtaa Latviassa tai Liettuassa (ellei sitten tule vaihdotonta kiertoyhteyttä Tallinnasta Pietarin kautta). Tämä on väistämätöntä.

Huolellisten laskujeni mukaan tarvetta olisi vain yhdelle raideleveyden vaihdolle välillä Helsinki-Kaliningrad, jos 1435 mm rata jatkuisi Helsinkiin saakka. :)
Normaaliraiteinen rautatie mahdollistaa suorat yhteydet vain Puolaan, ei Kaliningradiin, Valko-Venäjälle eikä Vilnaan.

Mutta Kaliningradiin tullee joskus muutenkin suora yhteys Pietarista ja tuosta hyötyisi myös Baltia. Valko-Venäjän yhteydet taas olisivat muutenkin Riian eteläpuolella aikalailla erillään Rail Balticasta. Vilna ja Kaunas ei ole kaukana toisistaan. Joko tuon välin voisi jättää vaihdon varaan tai sitten rakentaa 1435 mm rataa myös tuolle n. 100 kilometrin matkalle. Tuolloin myös Varsovasta voisi päästä suoraan Vilnaan.
Sinun maailmassasi tuntuu 1520/1524-leveyden rataa olevan aika vähän. :)

Ei ole, mutta sellaisia junayhtiöitä, joita kiinnostaa operoida Suomessa, on. Vaikka eipä sitä toisaalta tiedä, josko joku mongolialainen tai turkmenistanilainen firma haluaa joskus Suomen radoille vetelemään käytettyjä venäläisvaunuja Helsingistä Lappiin. :)

Tavaraliikenne onkin sitten eri asia ja siihen tulisikin suhtautua ihan eri painolla ja kehittää sitä erillään suurnopeusradoista. Tavallinen junaliikenne kyllä sopii sen sekaan.
Eikö sinun mielestäsi tunnelia tarvita ilman suurnopeusrataa? Tunneli pitäisi rakentaa yksistäänkin jo heti!

Tätä juuri ajan takaa. Vaikka tunneli pitäisikin saada valmiiksi mieluiten jo huomenna, en silti laskisi yhden kortin varaan. 20 vuoden päästä tilanne on väistämättä toinen, mutta me emme vain tiedä, mikä. Tunnelin tulevaisuus pitää olla suunniteltu niin, että siitä on mahdollisimman paljon hyötyä myös 100 vuoden päästä. Toista tunnelia tuskin koskaan tulisi. Vaikka valmistumisen jälkeen pääpiste olisikin vain Rail Balticassa ja paikallisliikenteessä Suomen ja Eestin välillä, voi 20 vuoden päästä tunnelin tärkein kohde matkustajaliikenteessä olla Rooma tai Pariisi. Sama koskee Rail Balticaa. Voidaan olettaa, että Venäjän junaliikenteessä on luvassa jättiläismäistä kasvua, ja että siitä pitäisi ottaa kaikki irti Suomessa ja Baltiassa. Mutta ihan yhtä suurella todennäköisyydellä Keski- ja Etelä-Euroopan junaliikenne voi räjähtää jättiläismäiseksi. Tuolloin olisi hölmöä jäädä siitä paitsi.
 
Mahdollisiin talviongelmiin liittyen olen tainnut täälläkin esittää joskus ajatuksen, että vaihtolaitteisto voitaisiin asentaa sekä Helsinkiin että Tallinnaan. Kaksoiskiskotettua tunnelia pitkin olisi silloin mahdollista ajaa varsin pitkä sulattelumatka säältä suojassa aina ennen vaihtoa.

Tämä ajatus laitteistosta molemmissa päissä tunnelia on järkevä ajatus. Se lisäisi myös joustavuutta sekä toimintavarmuutta, kun olisi varalaitteisto olemassa, jos yksi menee joskus rikki. Lisäksi laitteisto voisi sijaita tunnelissa jolloin se olisi luontaisesti sääilmiöiltä suojassa. Ei se varmaan paljon enempää vaatisi kuin yhden lisäraiteen itse laitteistolle sekä max. 1-2 raidetta järjestelytoimia varten sikäli kuin tarpeen. Jos se louhittaisiin kallioon niin se olisi vähän kuin aseman louhisi -- paitsi ilman laitureita ja uloskäyntejä.

Jos muistikuvani on oikea niin Ranskan/Espanjan rajalla Espanjan puolella Portboun asemalla raideleveydenvaihtolaitteisto taitaa sijaita jossain vajan näköisessä rakennelmassa, jonka läpi juna ajaa hitaasti. Sielläkin siis suojassa luonnonelementeiltä ainakin jossain määrin.

---------- Viesti lisätty kello 14:55 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:49 ----------

On vähän ennenaikaista spekuloida millainen Suomen väestömaantiede on sellaisessa tilanteessa kun Suomenlahden junatunnelia tosissaan aletaan rakentaa. Siihen on ainakin 15 vuotta, ehkä 50.

No, ehkä tämä ennuste kertoo jotain ainakin Pirkanmaasta. Myös eräät muut suuret kaupungin todennäköisesti kasvavat. Jos väestö keskittyy suuriin kaupunkeihin niin sehän ei millään lailla puhu sitä vastaan, että junalla pitää edelleen päästä kulkemaan. Enemmänkin pitää päästä kuin ennen, koska lentämisen mahdollisuudet todennäköisesti vähenevät.

---------- Viesti lisätty kello 14:58 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:55 ----------

Olen samaa mieltä, että suurnopeusrataa ei tällä hetkellä tarvita. Sen vuoksi koko tunneli jäänee pitkälle pitkälle tulevaisuuteen, siihen saakka, kunnes aito tarve tulee.

Siitä tarvitaanko nopeutta 350 km/h vai 250 km/h voidaan olla kahta mieltä. Mutta nähdäkseni jompaa kumpaa tarvitaan. Joka muuta väittää vielä tuhkapilven jälkeen ei tajua miten eristyksissä Suomi oli hetken aikaa. Mutta vasta sitten kun todellinen tarve yllättäen iskee tätä on mahdotonta lähteä rakentamaan. Homma kestää kuitenkin niin kauan. Rakentaminen pitää saada aluelle mahdollisimman pikaisesti.

Kai se olisi mahdollista tehdä molempiin päihin niin, että se on ohitettavissa, joko teknisesti tai konkreettisesti.

No aivan varmasti. Vaihteet ja rinnakkaiset raiteet on keksitty. ;)

---------- Viesti lisätty kello 15:10 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:58 ----------

Kyllähän Baltiasta voidaan edelleen kehittää junayhteyksiä Baltian sisäisesti sekä Suomeen, Venäjälle ja Valko-Venäjälle. Ei mikään sitä pois sulje.

No ei kyllä ainakaan suurnopeusyhteyksinä onnistu Baltian sisäisten yhteyksien kehittäminen, jos rata on euroleveydellä ja siihen pitäisi liittyä 1520/1524 mm syöttöyhteyksillä -- ellei käytössä ole raideleveydenvaihtolaitteistoa ja vaihtuvaraideleveyskalustoa.

Pakotetaan vaihtamaan. Niin pakotetaan vaihtamaan myös monen muun kaupungin matkustajat, jotka jäävät sivuun suurnopeusjunayhteyksistä. Raideleveydellä ei ole siinä tapauksessa mitään tekemistä asian kanssa. Nopea (Pietari-)Tallinna-Kaliningrad ei taida olla kovin todennäköinen muutenkaan, suorempi Pietari-Kaliningrad Pihkovan kautta sen sijaan on. Tallinnasta lähdettäessä pitää siis vaihtaa Latviassa tai Liettuassa (ellei sitten tule vaihdotonta kiertoyhteyttä Tallinnasta Pietarin kautta). Tämä on väistämätöntä.

Väärä vastaus. Vaihtaminen ei ole väistämätöntä eikä pakottaminen ole ratkaisu mihinkään, jos on vaihtoehtoja. Sama juttu kuin että ei ole mitään järkeä pakottaa Tampereelta Lahteen matkustavia Riihimäellä, kun voitaisiin ihan hyvin ajaa vaihdoton poikittaisjunayhteys näiden kahden Suomen suurimpiin kuuluvien kaupunkien välillä. Eihän Tampereelta Turkuun mennessäkään tarvitse vaihtaa Toijalassa. Samoin Baltiassa: Tallinnasta Vilnaan matkustavien pakottaminen vaihtamaan on järjetöntä eikä kauhean älykästä liene ideologisista (="kategorisesti ei vaihtuvaraideleveysoperointia") syistä rakentaa sivuttaispätkää Kaunasista Vilnaan euroleveydellä.
 
Takaisin
Ylös