Helsinki-Tallinna -tunneli

Interrailista mulla on se käsitys, että se jäi lopulta yhden sukupolven jutuksi eli oli 80-luvulla hyvinkin suosittua (puhutaan jopa interrail-sukupolvesta) mutta kuivui sitten kasaan. Taitaa olla toteutuskin kuivunut kasaan. Muistanko väärin, että nykyisin hyvin suuri osa junista edellyttää jonkinlaista maksullista lisä/paikkalippua sen interrailkortin lisäksi?

Se, että Suomesta ei ole suurta junamatkustusta ulkomaille, johtuu siitä, että täältä ei pääse junalla minnekään. Venäjän-juniin riittää matkustajia, mutta Ruotsin-juniin ei... Keski-Euroopassa voi kateellisena katsella rautatieaseman taulua, kun juna vie vaikka mihin suurkaupunkeihin muutamassa tunnissa – usein kätevämmin ja ovelta ovelle nopeammin kuin lentokone, joskaan ei välttämättä edullisemmin. Jos ajatellaan, että meillä olisi rajattomasti tunneleita, niin kyllä meilläkin matkustettaisiin junalla Etelä-Suomesta Tukholmaan, Tallinnaan ja Riikaan. Ja jos joku puolestaan päättää lähteä Suomesta Milanoon junalla, niin onhan se nyt aika erikoinen valinta. Ei se tee matkailijasta viherpiipertäjää tai feministiä, mutta erikoisen tapauksen joka tapauksessa, ja varmaan saa työpaikan kahvihuoneessa selitellä sitä valintaansa.
 
Interrailista mulla on se käsitys, että se jäi lopulta yhden sukupolven jutuksi eli oli 80-luvulla hyvinkin suosittua (puhutaan jopa interrail-sukupolvesta) mutta kuivui sitten kasaan.

Niin se sukupolvi koostuu nyt 50-60 v ikäisistä. Se että perinteen jatkajia ei oikein ole johtuu siitä että itse reilikortti on kallistunut, ja muut matkustusmahdollisuudet ovat halventuneet. Erilaiset luotijunat vaativat jo 70-80-luvulla lisämaksun, mutta eniten hankaloittaa liikkumista se että perinteisiä yöjunia, joissa pystyi viettämään yön säädyllisissä oloissa matkatesssa kahden etäällä olevan kohteen välillä, on lakkautettu urakalla. Se mikä epäilen että tekee keski-eurooppalaiset yöjunat kalliimmiksi operoida kuin suomalaiset on, että joka ikisessä makuu- tai lepovaunussa pitää olla oma palvelija, kun taas VR:n makuuvaunuissa ei ole ensimmäistäkään.

Jos joku puolestaan päättää lähteä Suomesta Milanoon junalla, niin onhan se nyt aika erikoinen valinta. Ei se tee matkailijasta viherpiipertäjää tai feministiä, mutta erikoisen tapauksen joka tapauksessa, ja varmaan saa työpaikan kahvihuoneessa selitellä sitä valintaansa.
Pitää heittää sellaista läppää että tekee "historiallisen kiertomatkan kuninkaallisten jalanjäljissä", tosin ilman omaa salonkivaunua.

t. Rainer
 
Se, että Suomesta ei ole suurta junamatkustusta ulkomaille, johtuu siitä, että täältä ei pääse junalla minnekään. Venäjän-juniin riittää matkustajia, mutta Ruotsin-juniin ei... Keski-Euroopassa voi kateellisena katsella rautatieaseman taulua, kun juna vie vaikka mihin suurkaupunkeihin muutamassa tunnissa – usein kätevämmin ja ovelta ovelle nopeammin kuin lentokone, joskaan ei välttämättä edullisemmin.

Allegrolla pääsee Helsingistä kätevästi, mukavasti ja nopeasti Pietariin, josta taas voi junalla jatkaa melkein mihin vain haluaa Euraasian mantereella. Veden kielelle herauttavan kadehdittavan hyviä yhteyksiä voi vilkaista vaikka tästä.
 
Ja jos joku puolestaan päättää lähteä Suomesta Milanoon junalla, niin onhan se nyt aika erikoinen valinta. Ei se tee matkailijasta viherpiipertäjää tai feministiä, mutta erikoisen tapauksen joka tapauksessa, ja varmaan saa työpaikan kahvihuoneessa selitellä sitä valintaansa.

Täh? Mä olen ainakin mennyt raiteita pitkin Helsingistä Brightoniin ja Tukholmasta Portoon. Ja kaksi viimeistä matkaa täältä Berliiniin olen tehnyt junalla. Kenellekään ei tarvitse mitän selitellä, pelkästään kertoa, että mulla nyt on tää harrastus. :)
 
Mihin tämä tieto perustuu? Ainakaan Wikipediasta en löytänyt mitään mainintaa.
Olen pannut merkille silloin kun itse olen matkustanut, mutta siitä on tosin n 20 vuotta kun olen keski-euroopalaisella yöjunalla viimeksi mennyt. Voihan se olla että systemit ovat muuttuneet että palvelijoita ei ole joka vaunussa enää.

t. Rainer
 
Ne yöjunavaunut, joita olen käyttänyt tässä viimeisen 10 vuoden ajan - Enimmäkseen Saksassa ja Ruotsissa - ovat kyllä olleet suurimmaksi osin vain yhdellä "palvelijalla" (konnarilla) varustettuja. Joskus on saattanut olla kaksi henkilöä, mutta arvioni mukaan kyseessä on ollut osittain päällekkäiset työvuorot. Edes hyvin perinteisessä yöjunassa jostain päin Ranskaa (en muista, mistä se aikoinaan lähti, itse hyppäsin Baskimaassa kyytiin) kohti Lissabonia ei ollut kuin kaksi henkilökuntaan kuuluvaa plus kovassa tuiskeessa ollut baarimikko (veturinkuljettajan lisäksi tietenkin). Ainoat junat, joissa olen nähnyt joka vaunussa palvelijan, ovat Renfen AVEt, päiväjunat. Niissähän junaemännät/-isännät eivät edes tarkista lippuja - ne ja passit tarkastetaan asemilla - vaan pitävät pelkästään huolta, että matkustajilla on mukava olla, kaikilla kuulokkeet elokuvaa tai radiota varten, tyynyä tarvitsevilla tyynyt ja kahvia tai teetä tarvitsevilla kahvia tai teetä.
 
Interrailista mulla on se käsitys, että se jäi lopulta yhden sukupolven jutuksi eli oli 80-luvulla hyvinkin suosittua (puhutaan jopa interrail-sukupolvesta) mutta kuivui sitten kasaan. Taitaa olla toteutuskin kuivunut kasaan. Muistanko väärin, että nykyisin hyvin suuri osa junista edellyttää jonkinlaista maksullista lisä/paikkalippua sen interrailkortin lisäksi?
Valitettavasti näin. Jos esimerkiksi Saksassa ostaa pelkän paikkalipun ruotsalaiseen X2000 -junaan, lysti maksaa 17 eur. Mielestäni se on aika kohtuuton hinta pelkästä paikkalipusta. Mutta olet oikeassa siinä, että InterRail -kortin suosio on hiipunut melkoisesti noista kultavuosista.

Ja jos joku puolestaan päättää lähteä Suomesta Milanoon junalla, niin onhan se nyt aika erikoinen valinta. Ei se tee matkailijasta viherpiipertäjää tai feministiä, mutta erikoisen tapauksen joka tapauksessa, ja varmaan saa työpaikan kahvihuoneessa selitellä sitä valintaansa.
Itse selitän ihmettelijöille, että junan ikkunasta näkee maisemia. Pilvien yläpuolella lentelevästä lenskarista näkee...pilviä.

T. Viimeisen reilun viikon aikana reitin Helsinki-Turku-Tukholma-Kööpenhamina-Lyypekki-Amsterdam-Stuttgart-Berliini-Sassnitz-Trelleborg-Malmö-Tukholma-Turku-Helsinki -reitin interreilannut. ;)
 
Hyvä, että muitakin reilaajia löytyy vielä! Itse ajattelen tasan tarkkaan, kuten SD202 yllä kirjoitti, eli että lentokoneesta näkee pilviä. En edes pidä lentämistä matkustamisena, vaan ainostaan siirtymisenä paikasta toiseen, vähän niin kuin vaikkapa juna tai bussi lentokentälle. Se itse matka ja ne kokemukset alkavat vasta lentokoneesta noustua. Junalla matkustaessa matka voi alkaa siitä pisteestä, kun juna poistuu asemalta kohti kaukaista kohdettaan.

Joskus harmittaa, kun reilaajat ovat sen verran itseäni nuorempia, kahdenkympin kieppeillä, niin välttämättä kunnon juttuseuraa ei raidereissaamismielessä oikein löydy, kun kyseessä on yleensä se ensimmäinen ja ainut reilikerta. Silloin tällöin tulee vastaan joku ikäiseni junamatkaaja, joka on kyydissä ihan kokemuksen vuoksi eikä pelkästään siksi, että juna olisi kätevämpi, nopeampi tai halvempi kuin lento. Toisinaan taas sitten tapaa vanhempaa väkeä reilikortit kädessä, ihan eläkeikäisiäkin. Ilmeisesti Pohjois- ja Länsi-Saksassa ja Tanskassa on ihan normaalia omistaa reilikortti ja sukkuloida isompien kaupunkien välillä, koska siellä päin matkustaessani olen tällaisia usealla kerralla nähnyt.

Reilikortin aika ei mielestäni ole suinkaan ohi, mutta mahdollista uutta kultakautta varten systeemiä pitäisi vielä uudistaa vastaamaan nykypäivän tarpeita, esimerkiksi luomalla siitä vaihtoehtoja Euroopan sisäisille työmatkalennoille tai jopa perhelomalennoille Keski- ja Etelä-Euroopan tai Keski- ja Pohjois-Euroopan välille. Se normaali paikkavaraus IC- tai ICE-junaan ei yleensä ole kuin noin 3 euroa. Espanjan AVEt maksoivat muutama vuosi sitten 10,50 €, mutta niiden palvelusta se on pieni hinta. Yöjunat taitavat reilaajalle maksaa parista kympistä ylöspäin, mutta jos junassa saa nukuttua, on se kuin hotellista maksaisi.
 
Ja rata näkyy olevan Tallinnaan asti 1435 mm kaksoisraide. Mun mielestä tuo merkitsee kyllä sitten sitä, että tunneli Helsinkiin on syytä tehdä 1435-millisenä myös, ja jatkaa vähintään lentoaseman kautta Tampereelle tällä raideleveydellä.
 
Ja rata näkyy olevan Tallinnaan asti 1435 mm kaksoisraide. Mun mielestä tuo merkitsee kyllä sitten sitä, että tunneli Helsinkiin on syytä tehdä 1435-millisenä myös, ja jatkaa vähintään lentoaseman kautta Tampereelle tällä raideleveydellä.

Tampereen 1435 mm ratikalle on siten vielä perustellumpaa. Hehheh! ;)

Mutta ihan tosissani: Mielestäni ei Suomelle tekisi pahaa siirtyä vaiheittain standardiraideleveyteen, jos Baltiassakin alkaa tällaista kehitystä tapahtumaan. Varsinkin tämän vuoden tapahtumien perusteella kauppaa kannattaa alkaa harjoittamaan enemmän länteen ja etelään päin - jos ei suorastaan ole pakko toimia näin. Pieni haittahan joku raideleveys on, ja projekti olisi valtava kattaen kalustot ja kaikki, mutta parempi se on aloittaa nyt kuin vaikkapa 100 vuoden päästä, jos rataverkko tästä vielä kasvaa, varsinkin jos Helsinki-Tallinna -tunneli joskus toteutuu. Myös tämänhetkistä junakalustoa on siinä määrin vähäisenlaisesti, ja lähitulevaisuudessa monta junaa, veturia ja vaunua menossa murskaimeen, että uutta kalustoa voisi sitten tilata muutos huomioiden.

Noh, aina saa haaveilla... :redface:
 
Melko kaukainen visio, mutta miksipä ei.

Lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla se, että niitä standardiraiteita pitkin pääsee ensin jonnekkin. Sitten muutokset voidaan tehdä peruskorjauksena rataosa kerrallaan vanhan ja uuden verkoston ollessa yhtäaikaa käyttökelpoisia ja käytössä eri osissa maata. Muutoksista tulevat kulut rajoittuvat siihen, että verkostojen raja-asemilla joutuu vaihtamaan junasta toiseen.
 
Suomen olisi kannattanut muuttaa raideleveyttään joko heti itsenäistymisen jälkeen 1920-luvulla tai sitten 1990-luvulla kun Neuvostoliitto hajosi.
Silloin VR vasta aloitti suuret kalustonhankintansa ja kaikki uusi kalusto pendolinoista ja 2-kerrosvaunuista olisi voitu tilata normaaliraiteisena.

Nyt se on vähän myöhäistä.

Tavaraliikenteen roolia Suomen ja Venäjän välillä on vähän ylikorostettu. Se on pääosin tuontiliikennettä ja transitoa Kotkan ja Haminan satamiin. Henkilöliikenne on se joka kärsii siitä että Suomi ei voi hyötyä käytetyn länsikaluston markkinoista.

Jos Tallinan tunneli toteutuu, niin rata Helsingin Pasilaan asti kannattaa rakentaa normaaliraiteisena, mahdolilsesti Ilmalan ratapihalle asti. Suomenlahden alittavat junat ajettaisiin joka tapauksessa eri kokoonpanoilla kuin kotimaan liikenteen junat. Tavarajunille järjestettäisiin telinvaihtasema Ilmalaan.

t. Rainer
 
Helsinki - Tallinna tunneli on kyllä ihan henkilöliikennehanke. Rahtiliikenteessä tuolle reitille ei ole paljonkaan kysyntää silloin kun rahdin kohde ei ole idässä. Rautateitä pitkin rahti maksaa usein enemmän, laivojen purku ja lastaus on koko ajan automatisoitumassa eikä junarahti ole enää kovin paljon laivaliikennettä nopeampaakaan läntiseen Eurooppaan, tavara kulkee jo nykyään Keski-Euroopan ja Suomen välillä 2-4 työpäivän toimitusajalla.

Matkustajaliikenteessä taas ainoa suuren volyymin liikenne on Tallinnan ja Helsingin välinen pendelöinti. Muualla Baltiassa on aika vähän asukkaita ja kauemmas Eurooppaan junamatka vaan vie niin tolkuttomasti aikaa, ettei suurta kysyntää voi olla.

Lisäksi silloin kun ei ole kyse varsin täysistä junista ja kunnon käyttöasteen yhteyksistä lentoliikenne pärjää ihan hyvin päästöissäkin matkustajakilometriä kohden kun infran ylläpito ja rakentaminen huomioidaan. Lentoliikenteen ympäristöongelmathan liittyvät eniten liikenteen nopeuteen. Lentokoneessa on mahdollista matkustaa kauas ja nopeasti, jolloin kulutus matkustustuntia kohti on korkea. Hitaammilla matkustustavoilla syntyy vähemmän päästöjä usein pääosin siitä syystä, että ihmisillä on hyvin rajallisesti aikaa käytössä ja hitaammilla kulkuneuvoilla ei matkusteta yhtä kauas kuin nopeammilla.
 
Takaisin
Ylös