Helsingin yleiskaava 2016

Liittynyt
7 Elokuu 2009
Viestit
2,290
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee uutta yleiskaavaa tavoitteenaan, että valtuusto voi päättää kaavasta vuonna 2016. Tähän mennessä esitettyyn yleiskaavavisioon kuuluu mm. sisääntuloväylien bulevardisointi Kehä I:n sisäpuolella. Yleiskaavan sivut:

http://www.yleiskaava.fi/

Tänään julkaistiin Urban Helsinki -kollektiivin varjoyleiskaava Pro Helsinki 2.0, joka on nimetty Eliel Saarisen vuoden 1918 Pro Helsingfors -suunnitelman mukaan. Varjoyleiskaava perustuu myös bulevardisointiin. Kaava sai tänään julkisuutta medioissa, mm. Hesari teki jutun. Hankkeen sivut:

http://www.urbanhelsinki.fi/

Suunnitelmaan kuuluu myös ehdotus raskasraideratojen ja raitioteiden verkostoksi. Ks.

http://www.urbanhelsinki.fi/kuvat/liikennekaavio.png
 
Voi olla, etten täysin ymmärtänyt suunnitelmaa, mutta:

Raskaan joukkoliikenteen keskussolmukohta on siirretty Käpylään / Pasilaan, mutta toiminnallinen keskusta näyttäisi säilyvän nykyisellä paikallaan. Radanvarsi-Espoon, Koillis-Vantaan ja Keravan suunnan raskasraideyhteydet Keskustaan näyttäisivät muuttuvan vaihdollisiksi. Vai onko ajatuksen taustalla se, että keskusta siirtyisi toiminnallisestikin Keskustasta Pasilan pohjoispuolelle - Puu-Käpylän ja Keskuspuiston viereen..?
 
Voi että mikä karttaharjoite. Tiet ja sen sellaiset on sijoitettu ilmeisesti avaruuteen Ilmalan ratapihan kanssa. Päälle on vedetty: No ei mitään muuta kuin umpikortteliristikkoa. Pro 2.0 on amerikkalaisen autokaupungin unelma (tosin joukkoliikenteellä), mutta ei se ole mukavaa että koko kaupunki on yhtä suurta ristikkoa "grid", ja siis ihan tosissaan suunnitelmassa ei näy mitään kerrosaloja tai laskelmia, pelkää ruutukaavaa ja umpikorttelia.

No onhan se hienoa että on vaihtoehtoisikin töitä esillä mediassa, mutta kyllä tuo on melko surkea ja tyly karttaharjoitus jossa yksi tai kaksi aatetta ohjaa koko suunnittelua.
 
Arvon sebastin, mitähän perustavanlaatuista vikaa ruutu- ja umpikorttelikaavassa mahtaa olla?

Siis sellaista vikaa, ettei sitä saa rakentaa edes muille ihmisille kuin itsellesi. Pussinperälähiöitä on seutu läpeensä jatkossakin, vaikka jokunen täydennettäisiin läpikuljettavaksi korttelirakenteeksi.
 
Tiet ja sen sellaiset on sijoitettu ilmeisesti avaruuteen Ilmalan ratapihan kanssa.

Siellähän ne ovat ratapihan päällä eikä missään avaruudessa. Mikäs sen parempaa maankäyttöä kuin kattaa ratapiha ja juntata kate betonipaaluilla syvälle maahan, jonka puhdistaminen olisi mielipuolisen kallista hommaa? Mitäs itse ehdottaisit? Maanalaista asumista ratapihan alle?

Pro 2.0 on amerikkalaisen autokaupungin unelma (tosin joukkoliikenteellä), mutta ei se ole mukavaa että koko kaupunki on yhtä suurta ristikkoa "grid", ja siis ihan tosissaan suunnitelmassa ei näy mitään kerrosaloja tai laskelmia, pelkää ruutukaavaa ja umpikorttelia.

Kaupunki joukkoliikenteellä on joukkoliikennekaupunkia. Amerikkalainen unelma on väljää ja autoille on tilaa yllin kyllin. Tämä ei ole sellainen.

Mietipä, mihin ihmiset yleensä kaupungissa haluavat asumaan? Kyllä vain: korttelikaupunkiin! Kantakaupunki kokonaisuudessaan on suurimmalle osalle saavuttamattomissa, mutta tunkua sinne kuitenkin on. Valtava asuntolaina ja ahtaalla asuminen on usealle pientä, kunhan pääsee Punavuoreen tai Kallioon asumaan. Tämä ei todista mitään muuta kuin että sitä korttelikaupunkia on aivan liian vähän. Toiset tykkäävät asua kaupungissa ja kaipaavat lisää kaupunkia. Jos ei itse pidä umpikortteleista, ruutukaavasta tai urbaanista ympäristöstä, voi aina muuttaa maalle asumaan. Tarpeeksi väljää vaihtoehtoa löytyy jopa Helsingin kunnanrajojen sisältä. Sama pätee joukkoliikenteeseen. Jos ei ole siitä kiinnostunut, voi muuttaa paikkaan, jossa sitä on vähemmän.
 
Mietipä, mihin ihmiset yleensä kaupungissa haluavat asumaan? Kyllä vain: korttelikaupunkiin! Kantakaupunki kokonaisuudessaan on suurimmalle osalle saavuttamattomissa, mutta tunkua sinne kuitenkin on. Valtava asuntolaina ja ahtaalla asuminen on usealle pientä, kunhan pääsee Punavuoreen tai Kallioon asumaan. Tämä ei todista mitään muuta kuin että sitä korttelikaupunkia on aivan liian vähän. Toiset tykkäävät asua kaupungissa ja kaipaavat lisää kaupunkia. Jos ei itse pidä umpikortteleista, ruutukaavasta tai urbaanista ympäristöstä, voi aina muuttaa maalle asumaan. Tarpeeksi väljää vaihtoehtoa löytyy jopa Helsingin kunnanrajojen sisältä. Sama pätee joukkoliikenteeseen. Jos ei ole siitä kiinnostunut, voi muuttaa paikkaan, jossa sitä on vähemmän.

Mun mielestäni on ihan hyvä asia että joku porukka kehtaa tunnustaa että halauvat suuremman Helsingin kuin sitä se nyt on. Sellaisia porukoita on Suomessa ja Helsingissäkin harvassa. Useimmat takertuvat minimalismiin ja haluavat että Stadin on pysyttävä snadina.

Toinen juttu on että onko tuo bulevardisointi ja autoilun tiukka rajoittaminen loppujen lopuksi oikea ratkaisu. Osassa tapauksia on varmaan, osassa ei, esim kehäykkönen on mielestäni säilytettävä moottoritietasoisena runsaan läpiajoliikenteen takia.

Sitten ovat nuo ihmisten asumismieltymykset. Kantakaupungissa asuminen on ollut muodissa kausittain ja silloinkin yleensä rajoitetun ihmisjoukon kesken. Lapsiperheet halauavat laaadukkaisiin lähiöihin mielummin joissa on paremmin tilaa ja varaa ostaa isompi asunto, mieluiten omalla pihalla. Toisaalta voi käydä niin että jos kantakaupunkia suurennetaan tuntuvasti sisämaahan päin, niin uusiin asuntoihin ei muuta välttämättä ne jotka nyt muuttaisivat muodikkaimpiin meren läheisiin kaupunginosiin, vaan ne jotka muuttavat nyt betonilähiöihin. En halua kuulostaa perussuomalaiselta pragmatikolta, mutta ei ihmisen sosio-ekonominen asema nouse jos muuttaa betonilähiöstä laitakaupungin tai hienomin sanottuna "bulevardi-alueen" vuokrakasarmiin. Jollekin joka ei ole niin hirveän varakas, voi olla myös tärkeää että kotoa pääsee esim hiihtämään ilman että pitää erikseen ajaa autolla hiihtoladulle.

Mihin itse haluaisin kiinnittää enemmän huomiota työpaikkojen sijoitteluun. Nyt liian moni iso työnantaja muuttaa moottoriteiden ja kehäteiden varsien suuriin lasitaloihin, vaikka niiden toiminta ei ole sellaista että ne viesivät liikaa tilaa etteivät ne mahtuisi keskustaaan. Niiden normi on että niihin tullaan autolla töihin, vaikka joukkoliikenneyhteydet niihin voivat olla kohtalaisen hyvätkin ja siksi niihin rakennetaan autopaikkoja enemmän kuin on järkevää. Lisäksi niiden yritysten henkilöstöpolitiikkaa saattaa suosia työsuhdeautoja. Nykyajan nuoret ovat niin laiskoja että he eivät halua tulla niihin töihin joukkoliikenteellä vaikka se olisi mahdollista. Lähiöstä toisen lähiöön on aina jostain syystä helpompi tai vähän nopeampi tulla töihin autolla kuin julkisilla, se vaatii jonkinlaista aatetta tai että on uusköyhä että viitsii tulla julkisilla. Toinen seika joka pistää keppejä rattaisiin on tuo etätyön suosiminen. Joukkoliikenneoperaattoreilla ei ole sellaista lipputuotetta joka tekisi joukkoliikenteen käytön edullisemmaksi kuin oman auton, jos tekee säännöllisesti ertätöitä ja käy työpaikallaan vain pari kertaa viikossa.

Siksi kannatan sitä että työapaikkoja yritettäisiin siirtä ennemmin kantakaupunkiin, jonne on tiheät säteittäiset joukkoliikenneyteydet jotka ovat kilpailukykyisiä auton kanssa, ja että jonkinlainen tasapaino asumisen ja työnteon välillä säilyy. Ei se ole mielestäni oikein että kantakaupungissa on vain julkisen sektorin, rahoitusalan, media-alan, hotelli- ravintola ja viihde-alan ja kaupan työpaikoja, kyllä niitä pitäisi saada insinööreillekin.

t. Rainer
 
Sellaisia porukoita on Suomessa ja Helsingissäkin harvassa.

Et uskokaan, kuinka suosittua urbanismi Helsingissä tällä hetkellä on. Tämä on ehkä muutaman asiaa paremmin tuntevan henkilön porukka, mutta tässä taustalla on satoja muita, jotka ovat kukin tavallaan vaikuttanut asioihin. Tuon porukan piireissä on väkeä ja mahdollisuus tehdä paljon suurempikin pläjäys.

Osassa tapauksia on varmaan, osassa ei, esim kehäykkönen on mielestäni säilytettävä moottoritietasoisena runsaan läpiajoliikenteen takia.

Kehä III voidaan pitää siinä käytössä. Kehä I voidaan bulevardisoida, kun liikenne sen sisällä ei enää ole niin autoilupainotteista, ja tähän pitää pyrkiä samalla, kun kaupunki laajenee kohti kehää, eli sen sijaan, että keskityttäisiin pelkkään autoliikenteen kurissapitämiseen, yritetään samalla vähentää sitä kehän sisällä, luonnollisesti joukkoliikennettä kehittämällä.

Lapsiperheet halauavat laaadukkaisiin lähiöihin mielummin joissa on paremmin tilaa ja varaa ostaa isompi asunto, mieluiten omalla pihalla.

Näin on ehkä ollut, vielä melko vehän aikaa sitten. Nyt taitaa kyllä puhaltaa uudet - tai oikeastaan vanhat - tuulet, muuallakin kuin vain Suomen kaupungeissa. Tiiviitä kaupunkeja on muutenkin ollut satoja vuosia, lähiöitä ei edes sataa vuotta. Ihminen valitsee asuinpaikkansa tarpeidensa mukaan, ja näistä tarpeista kaupungit ovat syntyneet.
 
Kehä III voidaan pitää siinä käytössä. Kehä I voidaan bulevardisoida, kun liikenne sen sisällä ei enää ole niin autoilupainotteista, ja tähän pitää pyrkiä samalla, kun kaupunki laajenee kohti kehää, eli sen sijaan, että keskityttäisiin pelkkään autoliikenteen kurissapitämiseen, yritetään samalla vähentää sitä kehän sisällä, luonnollisesti joukkoliikennettä kehittämällä.

En usko bulevardoinnin edistyvän ainakaan kovin laajasti. Se johtuu siitä, että autoliikenteen kapasiteetti tipahtaa noin puoleen jos eritasoista siirrytään tasoristeyksiin. Poliittista vastustusta riittää.

Tiivistämisellä on kyllä muitakin mahdollisuuksia. Esimerkiksi vanhat alitehoiset alueet pitäisi kaavoittaa uudelleen, sallitun kerroskorkeuden nosto sekä joidenkin vanhojen pientaloalueiden purkamiseenkin kannustaminen olisi hyvä.

Sitten ovat siirtopuutarhat, golf-kentät pellot ja muut joutomaat olisi syytä ottaa kunnolla käyttöön. Myös merestä olisi hyvä vallata tilaa. Laajalahden ja Vanhankaupunginlahden suojelupäätöksen olisi syytä purkaa ja täyttää noita joutomaita, linnut voivat hyvin muuttaa muualle, niillä on siivet. Ihmisten tarpeet pitää asettaa kaupunkisuunnittelussa suojelualueiden edelle. Suomessa on riittävästi pusikoita, vaikka Helsingin merenlahdet otetaan asumiseen. Myös Helsingin edustalle olisi hyvin mahdollista rakentaa keinosaaria, joille voitaisiin asuttaa satoja tuhansia asukkaita lähelle kaupungin ydintä.
 
Myös tiivistäminen aiheuttaa autoilun tiivistymistä, eli siis ruuhkia. Tällähän pitäisi olla poliittista vastustusta. Jos tiivistyminen tästä vastustuksesta huolimatta voi edistyä, kyllä se autoilun kapasiteetin laskeminen voi myös edistyä.

Kyse ei kuitenkaan ole liikenteen pilaamisesta autoilijoiden kiusaamiseksi. Se tehdään kokonaisuuden ja sille saatavan hyödyn takia. Ei pelkästään autoilun maksimoinnin vuoksi.

Helsingissä on ihan riittämiin valmista, kiinteää maata johon rakentaa taloja. Maantäyttö on relevanttia jos jostain saadaan paljon lähes ilmaista maata täyttöihin. Jos halutaan tehdä syrjäisiä lähiöitä, nekin voi tehdä saaren sijasta sisämaahan tai kauemmas rannikolle.
 
Myös tiivistäminen aiheuttaa autoilun tiivistymistä, eli siis ruuhkia. Tällähän pitäisi olla poliittista vastustusta. Jos tiivistyminen tästä vastustuksesta huolimatta voi edistyä, kyllä se autoilun kapasiteetin laskeminen voi myös edistyä.

Toki tiivistäminen ja kaupungin kasvaminen lisää autoruuhkia, mutta se tapahtuu hitaasti hiipien, kun tieverkko ei voi vastaavasti kasvaa. Minusta kuitenkin keskeisten teiden kapasiteetin tipauttaminen bulevardoinnilla noin puoleen tilanteessa, jossa seudun väestö kasvaa lähes 15 % vuosikymmenessä on äärimmäisen radikaali ehdotus, jonka läpimenomahdollisuudet ovat hyvin pienet, ainakin jos älykkäät liikennejärjestelmät eivät nosta teiden kapasiteettia hyvin voimakkaasti.
 
Radikaalia se olisi, jos liikkumiselle autolla ei olisi helppoja ja välittömiä vaihtoehtoja. Esimerkiksi jos tänään purkaisimme kehä ykköseltä suurimman osan eritasoristeyksistä.

Mutta mitä enemmän nykyiselle taajama-alueelle tulee asukkaita ja toimintoja, sitä helpommin matkojen pituutta on lyhentää ja sitä paremmin joukkoliikenne saattaa näitä lyhyempiä matkoja palvella. Vaihtoehdot siis paranevat, eivät huonone. Vastaavasti yleisen tehokkuuden noustessa nousee myös hyöty löysässä käytössä olevan maan tehokkaammasta käytöstä. Eritasoristeykset ja nopeiden teiden suoja-alueet ovat helppoa riistaa. Radikaalius muuttuu välttämättömyydeksi.
 
Maantäyttö on relevanttia jos jostain saadaan paljon lähes ilmaista maata täyttöihin.

Sanoisin, että täytöt ovat relevantteja, jos niillä saatu maa on panostuksen arvoista. Maamassoja sun muita louheita seudulla varmaan piisaa. Helsingin ydinkeskusta ei ole näillä näkymin siirtymässä maantieteellisesti paremmalle paikalle, jolloin täytöt sen ympäristössä saattavat hyvinkin olla kannattavia, vaikka se absurdilta harvaan asutussa kaupungissa näyttääkin.

Jos tuosta varjokaavasta toteutuisi edes osin sisämaan alueet niin, että ratapihat jäävät nykyisille paikoilleen ja Kehä I moottoritieksi, niin sekin jo loisi aika hyvän keskustan kuivemmalle maalle ja purkaisi paineita.
 
Radikaalia se olisi, jos liikkumiselle autolla ei olisi helppoja ja välittömiä vaihtoehtoja. Esimerkiksi jos tänään purkaisimme kehä ykköseltä suurimman osan eritasoristeyksistä.

Helppous on vähän suhteellista, sinkulla tai lapsettomalla on aikaa.

Otetaan esimerkki, pariskunta Janne ja Hanna asuvat Hakunilassa kerrostalossa, josta on asuntolainaa. Heillä on kaksi lasta 3- ja 5- vuotta. Janne on nyt töissä puuseppänä, aikaisemmin työpaikka oli lähellä Hakkilan teollisuusalueella, mutta yritys meni konkurssiin, onneksi hän löysi uuden työpaikan, uudet paikathan ovat vähän tiukassa ,mutta ikävä kyllä se on vähän kauempana, Pitäjänmäen teollisuusalueella, työaika on kiinteä kahdeksasta neljään. Hanna on töissä läheisessä kaupassa, jossa työvuorot ovat epäsäännöllisiä, mutta usein hänellä on myös iltavuoroja. Lastentarha sijaitsee lähes kilometrin päässä kotoa, ihan mukava tarha, lapset voi viedä sinne aikaisintaan seitsemältä ja hakea heidät pitää viimeistään viideltä.

Silloin kun Hannalla on iltavuoro, hän vie lapset aamulla tarhaan. Janne menee töihin autolla, hän lähtee töihin noin 7:20 ja töistä hän ehtii hyvin hakemaan lapset tarhasta klo 16:40, kun matka kestää ruuhkassa noin 35 minuuttia. Julkiset eivät ole Jannelle vaihtoehto, koska matka kestäisi yli tunnin eikä hän ehtisi hakemaan lapsia tarhasta.

Oletetaan, että Bulevardointi toteutetaan, ruuhkautuminen kasvaa ja Jannen matka-aika autolla kasvaa 50 %, aikaisemmin 35 minuutin matkaan meneekin nyt autolla 55 minuuttia. Miten se vaikuttaa tälläisen perheen elämään? Nyt lasten haku tarhasta alkaa olla jo todella onnenpeliä. Heti kun on pienikin kolari Janne myöhästyy, lapset ovat vihaisia ja tarhan tädit uhkailevat lastensuojelulla. Julkinen ei ole edelleenkään vaihtoehto kun silläkään ei ehdi hakemaan lapsia.

Mitä viheridealisti suosittelee tälle lapsiperheelle? 1) Janne pinnaa säännöllisesti ja lähtee aikaisemmin töistä ja saa kohta potkut 2) Hanna ei suostu iltavuoroihin ja saa potkut vai 3) Lastensuojelu ottaa yhteyttä kun lapsista ei pidetä sen vertaa huolta, että heidät haettaisiiin ajoissa tarhasta

Tämäntyyppiset aikatauluhaasteet ehkä vähän lievempinä ovat muuten tyypillisiä lapsiperheille. Mitä todennäköisemmin esimerkiksi Kehä I:n kapsiteetin puolittaminen nostaisi matka-aikoja autolla niin rajusti, että merkittävä osa lapsiperheistä joutuisi vielä pahempiin aikatauluvaikeuksiin.

Tämä nyyhkytarina muuten riittänee perusteluksi, miksi bulevardoinnille on vaikea löytää poliittista kannatusta.
 
Pro Helsinki 2 -suunnitelman karttakuva osoittaa hyvin, miten tehokasta on kaupunkirakentaminen ja miten tehotonta on lähiörakentaminen. Vihreätä on kartalla käytännössä yhtä paljon kuin nykyäänkin, mutta väestö on 1,7 kertaa niin runsas kuin nyt.

Kaupungin kasvaminen sisäänpäin edellyttää, että liikenneverkosta on otettava enemmän irti kuin nyt. Mutta kun kaupunki kasvaa sisäänpäin älykkäästi, myös liikenteen tarve vähenee. Lisäksi siirtyminen autoilusta muihin liikennemuotoihin parantaa liikenteen palvelutasoa, erityisesti täsmällisyyttä ja luotettavuutta. Nykyihmisten liikenne-, asumis-, työssäkäynti- ja lastenhoito-ongelmat vähenevät ja poistuvat, kun tarjonta ja valinnanvapaus lisääntyvät väestötiheyden kasvaessa ja kaupunkirakenteen sekoittuneisuuden lisääntyessä.

Bulevardisointi, Pro Helsinki 2 ja sisäänpäinkasvu eivät kelpaa ihmisille, jotka ajattelevat autoilun ja autoiluun perustuvan elämäntavan lähtökohdista. Autoilu luo itse omat ongelmansa, joten autoiluun perustuvan liikenteen ongelmat eivät poistu autoiluun perustuvilla ratkaisuilla. Niitä ovat lisäkaistat ja muu autoilun tilan lisääminen, hajakeskittäminen ja segregaatio sekä niiden mittakaavan kasvattaminen suurentamalla keskitettyjä yksiköitä sekä autoliikenteen nopeuttaminen.

Autoilun ongelmien poistamiseen on vain yksi keino, väestön määrän vähentäminen. Vain se vähentää autoiluun perustuvan kaupungin autoilua. Ja kun tarpeeksi vähennetään asukkaita, saavutetaan niin alhainen autoliikenteen määrä, että autot eivät ruuhkaudu missään.

Autoilun unelman toteutumiselle ei ole näkyvissä tulevaisuutta. Autoilua rakastavilla poliitikoilla on motiivikonflikti. Heidän pitäisi pystyä päättämään, haluavatko he mieluummin autoilua vai kaupungin kasvua. Yleiskaavan valmistelu osoittaa, että kasvu näyttää autokansallekin houkuttelevammalta. Pro Helsinki 2 on vain yleiskaavaa rohkeampi.

Antero
 
Kyllä minäkin haluan tiiviimpää kaupunkia, ja se olisi pitänyt rakentaa sotien jälkeen kantakaupunkia jatkamalla eikä pelkkiä metsälähiöitä.

No kantakaupunkiahan on jatkettu, mutta umpikorttelit eivät jossain Puistolan kohdalla ole enää tehokkuuden ja tiiviyden kannalta mielekästä.

Oikeaa kantakaupunkia voi olla muutakin kuin pelkkää umpikorttelia. Tottakai sitä voi rakentaa lisää, mutta ei ole mitenkään itsestään selvää että koko kaupunki rakennetaan ruutukaavaan ja umpikortteleiksi.

Umpikorttelit koettiin ahtaiksi ja tunkkaisiksi, ja on ihan totta ettei auringonvaloa voi taata edes 50% asunnoista. Mutta toki monelle kai riittää että näkee auringonvalon, esim. televisiosta, tai vaikka sitten vastapäiseen taloon heijastuneena.

Jotenkin tuntuu että ne miljoona uutta asukasta eivät ihan kaikki halua että joka ikisestä ikkunasta näkyy toisen asunnon ikkuna, korttelikaupungissa asuvat tai asuneet tietävät sen, että umpikortteleissa on haittapuolia.

Ne sisäpihojen kulmiin sijoittuvat asunnot ovat kaikista eniten näkyvillä sekä saavat kaikista vähiten valoa, näitä on noin 20% umpikorttelista.

On tietysti totta että asuntopulaa täytyy helpottaa ja asuntojen hinnat paremmin yhä useamman ulottuville.


Muuten, semmoinen tilastotieto, että Töölössä ja varsinkin Kalliossa niin näissä on kova sisään ulos liikenne, ja 4-5 vuoden välein noin 50% asukkaista on vaihtunut uusiin asukkaisiin. Kalliossa välillä jopa noin 70%.
 
Takaisin
Ylös