Helsingin yleiskaava 2016

Autoilun unelman toteutumiselle ei ole näkyvissä tulevaisuutta. Autoilua rakastavilla poliitikoilla on motiivikonflikti. Heidän pitäisi pystyä päättämään, haluavatko he mieluummin autoilua vai kaupungin kasvua.

Älä puhu politikoista kun tarkoitat tavallisia kansalaisia. Suurimman osan mielestä stadi saa pysyä snadina kunhan autoilijoiden oikeuksiin ei kosketa.

Olen kuitenkin ilahtunut että jotkut tunnustavat haluavansa isomman stadin, vaikka toteutustapa vaatisi enemmän sovittelua kuin mihin he itse ovat halukkaita. Maailma on kompromisseja täynnä .


Oikeaa kantakaupunkia voi olla muutakin kuin pelkkää umpikorttelia. Tottakai sitä voi rakentaa lisää, mutta ei ole mitenkään itsestään selvää että koko kaupunki rakennetaan ruutukaavaan ja umpikortteleiksi.

Umpikorttelit koettiin ahtaiksi ja tunkkaisiksi, ja on ihan totta ettei auringonvaloa voi taata edes 50% asunnoista. Mutta toki monelle kai riittää että näkee auringonvalon, esim. televisiosta, tai vaikka sitten vastapäiseen taloon heijastuneena.

Jotenkin tuntuu että ne miljoona uutta asukasta eivät ihan kaikki halua että joka ikisestä ikkunasta näkyy toisen asunnon ikkuna, korttelikaupungissa asuvat tai asuneet tietävät sen, että umpikortteleissa on haittapuolia.

Ne sisäpihojen kulmiin sijoittuvat asunnot ovat kaikista eniten näkyvillä sekä saavat kaikista vähiten valoa, näitä on noin 20% umpikorttelista.

Nämä ovat juuri ne epäkohdat joihin uskon itsekin että "bulevardisointi" hanke kaatuu. Ei mistään umpikortteleista Kontulan tai Pihlajamäen korkeudella mitään haluttuja tule. Noiden bulevardien varsille voi mielestäin kyllä sovittaa työpaikkarakentamista tai asuntoja esim opiskelijoille tai muille joiden asunnontarve on tilapäistä, mutta ei juuri muille.


t. Rainer
 
Älä puhu politikoista kun tarkoitat tavallisia kansalaisia. Suurimman osan mielestä stadi saa pysyä snadina kunhan autoilijoiden oikeuksiin ei kosketa.
Kun tarkoitan kansalaisia, kirjoitan kansalainen.

Poliitikot tekevät päätöksiä kaavoituksesta, ja moni poliitikko rakastaa autoilua edelleen ja luulee, että autoilun ongelmat ratkeavat, kunhan vain viherpiipertäjät ja muut senkaltaiset voidaan unohtaa ja rakennetaan tunneleita, siltoja, parkkiluolia, lisäkaistoja, metroja ja uusia teitä. Samat poliitikot eivät vaadi näistä mistään mitään kannattavuuslaskelmia tai liikennemääräennusteita. Koska nämä kaikki ovat ”välttämättömiä” ja he näkevät itse liikennevaloissa seistessään tai Kehä 1:n ruuhkassa madellessaan, että ei kulje ja autoja riittää.

Olen kuitenkin ilahtunut että jotkut tunnustavat haluavansa isomman stadin, vaikka toteutustapa vaatisi enemmän sovittelua kuin mihin he itse ovat halukkaita.
En ole varma siitä, miten moni haluaa isomman stadin. Mutta yleensä enemmän on kivaa, kunhan se ei tule omalle pihalle ja pihakadulle, omaan ruokakauppaan jne. Olivathan helsinkiläiset poliitikot innoissaan kun saivat Östersundomin, jotta kaupungin kasvua voitiin osoittaa jonnekin kauas metsään.

Nämä ovat juuri ne epäkohdat joihin uskon itsekin että "bulevardisointi" hanke kaatuu. Ei mistään umpikortteleista Kontulan tai Pihlajamäen korkeudella mitään haluttuja tule. Noiden bulevardien varsille voi mielestäin kyllä sovittaa työpaikkarakentamista tai asuntoja esim opiskelijoille tai muille joiden asunnontarve on tilapäistä, mutta ei juuri muille.
Mistä sinä tämän tiedät? Olen samaa mieltä, etteivät kaukana palveluista olevat ruutukaavakorttelit kiinnosta. Mutta ei bulevardisoinnin idea ole toistaa lähiöiden ja autokaupungin toiminnallisen erottelun virheitä. Lisää kaupunkia ei tarkoita lisää lähiöitä. Lähiöstä ei voi tehdä kaupunkia, mutta kaduiksi muutettujen motareiden varteen on tilaa rakentaa kaupunkia. Eli sekoittunutta yhdyskuntarakennetta, ei pelkkiä asuntoja, joissa ihmiset käyvät nukkumassa.

Antero
 
Kyllä minäkin haluan tiiviimpää kaupunkia, ja se olisi pitänyt rakentaa sotien jälkeen kantakaupunkia jatkamalla eikä pelkkiä metsälähiöitä.

No kantakaupunkiahan on jatkettu, mutta umpikorttelit eivät jossain Puistolan kohdalla ole enää tehokkuuden ja tiiviyden kannalta mielekästä.
Miksi umpikorttelit Puistolan kohdalla eivät olisi tehokkuuden ja tiiviyden kannalta mielekkäitä? Autoilun kannalta mieletöntä, vai joukkoliikenteen kannalta mieletöntä? Miksi taas esimerkiksi euroopan suurissa kaupungeissa on mielekästä rakentaa umpikorttelia noin kymmenen kilometrin etäisyydelle (ja kauemmaskin) keskustasta? Suomalaiset erityisolosuhteet?

Oikeaa kantakaupunkia voi olla muutakin kuin pelkkää umpikorttelia. Tottakai sitä voi rakentaa lisää, mutta ei ole mitenkään itsestään selvää että koko kaupunki rakennetaan ruutukaavaan ja umpikortteleiksi.
Saanen huomauttaa että oikeaan kantakaupunkiin ei ole ikinä kuulunut vain umpikorttelit, vaan myös puistot, satamat, pilvenpiirtäjät ja jopa tehtaat. Oikeaan kantakaupunkiin on kuitenkin kiinteänä osana kuulunut tiheä rakentaminen, jota on helppo tuottaa umpikortteleina. Toinen tapa on tehdä korkeita taajaan sijoitettuja pilvenpiirtäjiä, mutta esimerkit maailmalta (esim. yhdysvallat) on osoittanut että jonkin takia se ei ole kovin viehättävää ympäristöä. Esimerkiksi Seppo Auran kirjassa Huomispäivän kaupunki (Rakennuskirja Oy 1982) on käsitelty tätä aihetta. Löytyy kirjastoista. Lyhyesti mainittakoon että tiheä ei tarkoita samaa kuin ahdas, edes korttelikaupungissa.

Umpikorttelit koettiin ahtaiksi ja tunkkaisiksi, ja on ihan totta ettei auringonvaloa voi taata edes 50% asunnoista. Mutta toki monelle kai riittää että näkee auringonvalon, esim. televisiosta, tai vaikka sitten vastapäiseen taloon heijastuneena.
Mielestäni ei olisi mikään mahdottomuus rakentaa umpikortteleita siten että kaikkiin asuntoihin saataisiin auringonvaloa. Voihan rakennuksista tehdä matalampia ja sisäpihoista suurempia. Toisaalta epäilen myös sitä että kaikki rakentaminen Urban Helsinki -suunnitelmassakaan on umpikortteleita, tai että umpikortteleita rakennettaisiin 1800-luvun lopun tapojen mukaisesti.
Vaihtoehtoina erittäin väljälle omakotitaloasumiselle mainittakoon niin sanottu "tiivis ja matala", mikä on euroopassa toimivaksi koettu kaupunkirakenne. Sitä esitellään Pekka Lahden kirjassa Matala ja tiivis kaupunki (Rakennustieto 2002), mikä löytyy myöskin kirjastoista. Myös Eliel Saarisen Pro Helsingfors -suunnitelma perustui paljolti senkaltaiseen puutarhakaupunkinakin tunnettuun rakentamiseen.

Jotenkin tuntuu että ne miljoona uutta asukasta eivät ihan kaikki halua että joka ikisestä ikkunasta näkyy toisen asunnon ikkuna, korttelikaupungissa asuvat tai asuneet tietävät sen, että umpikortteleissa on haittapuolia.
Ne jotka eivät halua kortteliasuntoon voivat muuttaa omakotitaloasuntoon joita riittää kehyskunnissa.

Ne sisäpihojen kulmiin sijoittuvat asunnot ovat kaikista eniten näkyvillä sekä saavat kaikista vähiten valoa, näitä on noin 20% umpikorttelista.
Onko tämä ongelma?

On tietysti totta että asuntopulaa täytyy helpottaa ja asuntojen hinnat paremmin yhä useamman ulottuville.
Niinpä, ja jokin muu kuin omakotitalorakentaminen, esimerkiksi tiheä kaupunkirakentaminen joukkoliikenteen varaan, joka on helppo toteuttaa ihmisen mittakaavaan sovitettavalla umpikorttelirakenteella ja sen mittakaavaan (yhteiskuntataloudellisestikin) sopivalla joukkoliikenteellä kuten modernilla raitiotiellä on realistinen tapa saavuttaa mainitut tavoitteet.

Muuten, semmoinen tilastotieto, että Töölössä ja varsinkin Kalliossa niin näissä on kova sisään ulos liikenne, ja 4-5 vuoden välein noin 50% asukkaista on vaihtunut uusiin asukkaisiin. Kalliossa välillä jopa noin 70%.
Lähde?
 
Vuosaaressa rakennetaan paraikaa umpikortteleita ja ainakin melkein umpinaisia on tehty viime vuosina muutenkin. Ilmeisesti eivät ole jääneet tyhjilleen tai edes erityisen epäsuosituiksi.

Se, että Kalliossa asujaimisto on vaihtunut tiuhaan ei kai ole mikään yllätys kenellekään. Asunnot ovat pieniä ja alue Helsingin perinteinen läpikulkupaikka opiskelijoille ja muualta muuttaneille. Tilanne ei varmaan kovin helposti muutukaan vaikka hinnat alkavat olla opiskelijoiden ulottumattomissa ja vaikka yhä useampi nuoripari haluaisikin jäädä myös lasten kanssa, koska asunnot eivät laajemmassa määrin järin helposti muutu suuremmiksi.
 
Tämä nyyhkytarina muuten riittänee perusteluksi, miksi bulevardoinnille on vaikea löytää poliittista kannatusta.

No ei riitä.

Sama nyyhkytarinakehys pätee nykytilanteeseenkin, kun työpaikka löytyykin vähän kauempaa. Tai kallis asuminen hyvällä paikalla vie asumaan kauempana. Ajallisesti pitkä työmatka on ajallisesti pitkä työmatka, ajettiin se 100km/h tai 30km/h.

Tämä nyyhkytarina muuten riittänee perusteluksi, miksi Nurmijärvi-ilmiölle on vaikea löytää poliittista kannatusta.
 
Ei mistään umpikortteleista Kontulan tai Pihlajamäen korkeudella mitään haluttuja tule.

Ovathan umpikorttelit haluttuja ihan Tampereella saakka. Kontula ja Pihlajanmäki ovat verrattain lähellä.

Lisäksi on syytä muistaa, että umpikorttelit itsessään tuskin ovat suosittuja tai epäsuosittuja. Se on vain väline toteuttaa tiheää asutusta. Pystytään helposti toteuttamaan 10K asukasta per neliökilometri ilman että rakennuskustannukset nousevat korkean rakentamisen vuoksi ja puistoillekin jää tilaa. Tiheä asutus taas on suosittua sen luoman palvelutarjonnan myötä.
 
Oikeaa kantakaupunkia voi olla muutakin kuin pelkkää umpikorttelia. Tottakai sitä voi rakentaa lisää, mutta ei ole mitenkään itsestään selvää että koko kaupunki rakennetaan ruutukaavaan ja umpikortteleiksi.

Umpikorttelit koettiin ahtaiksi ja tunkkaisiksi, ja on ihan totta ettei auringonvaloa voi taata edes 50% asunnoista. Mutta toki monelle kai riittää että näkee auringonvalon, esim. televisiosta, tai vaikka sitten vastapäiseen taloon heijastuneena.

Jotenkin tuntuu että ne miljoona uutta asukasta eivät ihan kaikki halua että joka ikisestä ikkunasta näkyy toisen asunnon ikkuna, korttelikaupungissa asuvat tai asuneet tietävät sen, että umpikortteleissa on haittapuolia.

Ne sisäpihojen kulmiin sijoittuvat asunnot ovat kaikista eniten näkyvillä sekä saavat kaikista vähiten valoa, näitä on noin 20% umpikorttelista.

Mistä on peräisin noin ahdas määritelmäsi umpikorttelista? Esim. O-I. Meurman määrittelee kirjassaan Asemakaavaoppi (1947) sivulla 285 umpikorttelin seuraavasti:"Täten aikaansaatiin sellaisia suljetun rakennustavan mukaisia umpikortteleja, joissa rakennukset kiersivät yhtäjaksoisena renkaana korttelin ulkoreunaa koko keskustan jäädessä suureksi yhtenäiseksi piha-aukioksi."

Oleellista on siis se, että muodostuu rakennusten ympäröimä sisäpiha, mutta määritelmä ei ota mitään kantaa sisäpihan kokoon tai rakennusten korkeuteen. Umpikortteli ei myöskään ole synonyymi ruutukaavalle. Tästä parhaimpana esimerkkinä Helsingissä on Etu-Töölö, jonka asemakaavassa näkyy vapaamuotoinen Camillo Sitten oppeihin perustuva keskiaikaista kaupunkia jäljittelevä rakenne.

Ja kyllähän noista Helsingin kantakaupungin korttelipihoista olivat tuolloin 1940-luvulla (siis kun Asemakaavaoppi ja Koti vaiko kasarmi lapsillemme on kirjoitettu) ja ovat edelleen pieniä ja pimeitä, erityisesti Kampissa, Punavuoressa ja Kaartinkaupungissa. Mutta uudistuotannossa mikään ei pakota näin pieniin pihoihin, ei edes haluttu asukastiheys, jos tavoitteena on 15 000 - 20 000 as/km^2 suurusluokka. Oleellista asumisen, työpaikkojen ja palveluiden sekoittaminen myös samoihin kortteleihin, rakennusoikeuden järkevä hyödyntäminen (ts. ei 1-kerroksista laatikkokauppaa omalle tontilleen) ja ylipäänsä tilanhaaskaamisen lopettaminen, jossa istutuskaistaa ja liikennevihreää on siellä täällä.

Varjoisuudella on muuten hyvätkin puolensa: Asunto pysyy kesäisin viileämpänä. Siksi toisekseen: Edes ne kulma-asunnoissa asuvat ihmiset eivät asu siellä vastentahtoisesti. Tai jos asuvat, eivät asunne kovin kauaa. Ja jos asunnot ovat kovin huonoja tai epäsuosittuja, luulisi tämän näkyvän myös hinnoissa.
 
Viimeksi muokattu:
Yleiskaavaluonnos on julkaistu kaupunkisuunnittelulautakunnan asialistalla. Liitteitä karttoineen sun muineen 37 kappaletta, joukossa "Joukkoliikenteen runkoverkko 2050":

http://www.hel.fi/www/ksv/fi/paatok...year=2014&ls=11&doc=Ksv_2014-11-25_Kslk_31_El

Östersundom on tämän luonnoksen ulkopuolella, koska sitä suunnitellaan erikseen ja näköjään Santahamina on merkitty kartassa edelleen sotilasalueeksi.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Länsimetro

Vastaavasti jos Helsinkiin ei rakenneta uusia asuntoja muualle kuin "bulevardien " varrelle, niin pakkohan ihmisten on tulla raitiovaunulla niistä keskustaan koska autolla kulkeminen sellaisessa tilanteessa olisi toivotonta. Onnellisessa asemassa ovat ne jotka asuvat jonkun rautatieaseman läheisyyydessä koska he pääsevät sitten keskustaan kolmasosassa ajassa kuin raitiovaunulla. Toinen juttu on että ketkä sitten haluavat asua sellaisten bulevardien varrella jos parempia vaihtoehtoja on Espoossa ja Vantaalla. Tai jos niiden asukkaat eivät käykään töissä keskustassa vaan jossain kehätien varrella jolloin heidän on joka tapauksessa kuljettava autolla.

  1. Myös bulevardeille rakennettaviin asuntoihin on tarjolla pysäköintiä. Autoilua ei kielletä.
  2. Bulevardit eivät ole ainoa paikka, mihin asuntoja rakennetaan. Ne ovat vain se tärkein, sillä kysyntä on suurin ja tarjonta vähäisin keskustakämpissä, jollaisia bulevardikämpät ovat.
  3. Bulevardeille rakennetaan tiivistä keskustaa jossa on omat palvelut ja työpaikat, joten matka-aika Kaivokadulle on vain vähäinen osa liikkumistarpeita. Keskustaan ei tarvitse matkustaa, sillä he ovat jo keskustassa.
  4. Niin, ja terve menoa Espooseen ja Vantaalle parempiin vaihtoehtoihin. Niitä riittää. Niistä ei ole pulaa. Niitä ei kielletä. Ketään ei tarvitse pakottaa bulevardien varteen.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Länsimetro

  1. Bulevardit eivät ole ainoa paikka, mihin asuntoja rakennetaan. Ne ovat vain se tärkein, sillä kysyntä on suurin ja tarjonta vähäisin keskustakämpissä, jollaisia bulevardikämpät ovat.
  2. Bulevardeille rakennetaan tiivistä keskustaa jossa on omat palvelut ja työpaikat, joten matka-aika Kaivokadulle on vain vähäinen osa liikkumistarpeita. Keskustaan ei tarvitse matkustaa, sillä he ovat jo keskustassa.

Eivät ole. Bulevardeista on suunniteltu suunnilleen jalkapallokentän levyisiä ja tietäen muut paikalliset kaupunki- ja liikennesuunnitteluperiaatteet, bulevardien varret tulevat olemaan suunnilleen yhtä houkuttelevaa ja tiivistä asuinympäristöä kuin Sörnäisten rantatie, Huopalahdentie jne. Saattaa niiltä joku Alepa löytyä, kuten lähiöistä, mutta ei bulevardien varsilla mitään keskustapalveluita tule olemaan.
 
Vs: Länsimetro

Bulevardeille rakennetaan tiivistä keskustaa jossa on omat palvelut ja työpaikat, joten matka-aika Kaivokadulle on vain vähäinen osa liikkumistarpeita. Keskustaan ei tarvitse matkustaa, sillä he ovat jo keskustassa.

Ei bulevardeista tule ainakaan sen enempää keskustaa kuin nykyisestä kantakaupungista, jonka palveluista iso osa on kyllä keskustassa. Kantakaupungin ruokakaupatkin on suurimmaksi osaksi kalliita ja muutenkin huonoja lähikauppoja, joten kunnon ruokakauppa on todennäköisesti jopa kauempana kuin lähiössä asuvilla.

Työpaikankin kanssa täytyy käydä uskomaton tuuri, jos työpaikka on vuodesta toiseen saman bulevardin varrella kuin missä itse asuu. Ihmisillä on kuitenkin tapana vaihtaa työpaikkaa silloin tällöin ja työpaikatkin muuttavat.
 
Vs: Länsimetro

Ei bulevardeista tule ainakaan sen enempää keskustaa kuin nykyisestä kantakaupungista, jonka palveluista iso osa on kyllä keskustassa. Kantakaupungin ruokakaupatkin on suurimmaksi osaksi kalliita ja muutenkin huonoja lähikauppoja, joten kunnon ruokakauppa on todennäköisesti jopa kauempana kuin lähiössä asuvilla.

Kaikki riippuu siitä, kuinka tiivistä asutusta bulevardien ympäristöön rakennetaan. Sillä, kuinka leveä itse bulevardi on, ei ole niin suurta merkitystä. Kaupalliset palvelut riippuvat tietysti kaupan kannattavuudesta, joka koko lailla suoraan riippuu saavutettavuudesta, eli siitä, kuinka paljon maksukykyisiä asukkaita on kohtuullisen matkan päässä kaupasta. (Kohtuullinen matka arvioidaan yleensä 15 minuutiksi.) Eli koko lailla suoraan: mitä enemmän asukkaita bulevardista ehkä puoli kilometriä suuntaansa, sitä enemmän ja sitä monipuolisempia kaupallisia palveluita. Kohtuullinen odotus on, että palvelutasossa päästään suunnilleen samaan kuin Kalliossa tai Töölössä, taikka kait paremminkin näiden väliin, sillä Kalliossa tarjonta on nykyään paljon parempaa, eikä ainakaan itäisen kantakaupungin asukkaiden tarvitse kärsiä huonoista ruokakaupoista, kun samat S- ja K-marketit löytyvät sieltä siinä missä muualtakin. Kaupallisia palveluita tukee tietenkin sekin, että toisin kuin vaikka eteläisestä kantakaupungista, bulevardien varrelta ei ole viiden minuutin kävelymatkaa keskustan kauppoihin.

Itselläni on jonkin verran kokemusta Wienistä ja niiden mukaan näihin niin sanottuihin esikaupunkeihin voi syntyä hyvinkin monipuolinen palvelurakenne, eikä Wienissä keskusta ole kovinkaan tärkeä kauppakeskittymä, jos puhutaan päivittäistavara- vaate- yms. kaupasta. Varsinainen erikoiskauppa on asia erikseen. Berliinissäkin näkyy olevan samoin, vaikka siellä olen käynyt vain turistina. Näin iso muutos, kuin bulevardisointi on, voi koko Helsingin kaupallisessa rakenteessa tapahtua muutoksia samaan suuntaan.

Työmatkat ovat sitten oma lukunsa ja ensi sijassa niitä varten sitten tarvitaan se pikaraitioteiden verkko. En näkisi tässä kuitenkaan mitään ongelmaa. Kehä I:n sisäpuolinen alue tulee olemaan kohtuullisessa ajassa saavutettavissa bulevardeilta, kun raitioteistä muodostuu verkosto, eli muuallekin kuin Kaivokadulle pääsee hyvin. Jos työpaikka on muualla, niin autolla pääsee helposti kehä- ja moottoriteille, vieläpä ruuhkasuuntaa vasten.

Kun bulevardisointi muuttuu ideasta konkreettiseksi hankkeeksi, kaavotustyön tueksi varmasti kaivattaisiin tutkimustietoa ja esimerkiksi mallinnuksia kaupan sijoittumisesta. Nyt tuntuu kaavoittajalta kadonneen usko pienimuotoisemman kaupan mahdollisuuksiin, osin varmaan siksi, että ei ole tietoa eri tyyppisen kaupan menestymistekijöistä. Paukut sijoitetaan kantakaupungissakin Triplan tai Kalasataman kaltaisiin jättihankkeisiin, eräänlaisiin urbaaneihin versioihin moottoriteiden risteysten hypermarketkeskittymistä. Jotenkin luulen, että näistä hankkeista saadaan vielä isot ongelmat aikaiseksi, joskin tämä on todellakin vain arvailua perustuen siihen tuntumaan, että erityyppiset asuinaluetyypeille soveltuvat omanlaisensa kaupallisten palveluiden verkostot. Ehkä vuoden tai pari päästä osaan jo perustellakin asiaa. Tai olen muuttanut mieltäni aiheesta.
 
Bulevardien raitioteiltä on pääsääntöisesti suunniteltu vaihtomahdollisuus verkkoon: Vihdintiellä Valimossa, Mannerheimintiellä uudella Mannerheimin asemalla Rantaradan alituksen kohdalla ja Tuusulanväylällä Käpylässä. Vain Lahdenväylältä mahdollisuus ainakin toistaiseksi puuttuu. Ydinkeskustaan, Pasilaan tai muaalle raskaan raideliikenteen verkon varrelle matkustavien ei siis tarvitse matkustaa pitkää matkaa raitiovaunulla, vaan heille on tarjolla nopeampi toisen tason yhteys. Näiden vaihtoasemien kautta syntyy vastaavasti tehokas yhteys raskaan raideliikenteen liityntäasemalta bulevardin varrelle molempiin suuntiin.
 
Vs: Länsimetro

Kaikki riippuu siitä, kuinka tiivistä asutusta bulevardien ympäristöön rakennetaan. Sillä, kuinka leveä itse bulevardi on, ei ole niin suurta merkitystä.

Vaikuttaahan bulevardin leveys suoraan tiiviyteen, mutta enemmän sillä on merkitystä tietenkin estevaikutuksen kautta. Jos nyt rakennetaan sellaista kun on suunniteltu, niin helposti käy niin, että se puoli kadusta, jolle Alepa tulee, käyttää lähikauppaa ja toinen puoli käy autolla marketissa, kun pelkästään matka kadun yli kestää kiertämisineen ja valojen odotteluineen kolme minuuttia. Vertailun vuoksi voisi todeta, että Hesperiankadut ylittää alle puolessa minuutissa.

Bulevardin ja sen ajokaistojen leveys vaikuttavat myös suoraan ajonopeuksiin ja sitä kautta viihtyisyyteen. Mitä ahtaampaa, sitä todennäköisemmin kadulla noudatetaan rajoituksia. Sörnäisten rantatie tai vaikkapa Hesarin länsipää ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka nopeudet nousevat, kun on avaraa ja leveät kaistat. Bulevardisuunnitelmissa kadun avaruus on vedetty ihan överiksi. Kyse on edelleen liikenneolosuhteiltaan moottoritiestä, mutta sitä kutsutaan bulevardiksi.

Olin joskus aika toiveikas tuon bulevardisoinnin suhteen, mutta nyttemmin päällimmäiseksi on noussut pelko eeppisestä ryssimisestä.
 
Bulevardien raitioteiltä on pääsääntöisesti suunniteltu vaihtomahdollisuus verkkoon: Vihdintiellä Valimossa, Mannerheimintiellä uudella Mannerheimin asemalla Rantaradan alituksen kohdalla ja Tuusulanväylällä Käpylässä. Vain Lahdenväylältä mahdollisuus ainakin toistaiseksi puuttuu. Ydinkeskustaan, Pasilaan tai muaalle raskaan raideliikenteen verkon varrelle matkustavien ei siis tarvitse matkustaa pitkää matkaa raitiovaunulla, vaan heille on tarjolla nopeampi toisen tason yhteys. Näiden vaihtoasemien kautta syntyy vastaavasti tehokas yhteys raskaan raideliikenteen liityntäasemalta bulevardin varrelle molempiin suuntiin.

Asuin n 20 vuotta sitten Vihdintie nimisen "bulevardin" ja kehykkösen solmukohdassa ja vaikka paperilla olisi kuvitellut että joukkoliikenneyhteydet ovat hyvät niin sitä ne eivät olleet. Käytännössä sitä oli autosta riippuvainen. Asia ei olisi muuttunut kummoiseksi jos bussit olisi korvattu raitiotiellä. Nopein tapa päästä keskustaan oli mennä autolla Pitäjänmäkeen tai polkupyörällä Malminkartanoon tai Kannelmäkeen ja sieltä junalla. Kaupalliset palvelut olivat yksi Alepa ja paikallinen pizzeria jonne onneksi oli vain 100 m kävelymatkaa. Mitään isompaa markettia ei minun asumisaikana rakennettu koska Pohjois-Haaga seura vastusti! Se tuli vasta myöhemmiin kun Pohjois-Haagan kaupat oli muuttunut kaljakuppiloiksi. Autokauppoja kyseisen "bulevardin" varrrella sitten oli roppakaupalla ja olen ostanut ainakin pari autoa niistä ja huollattanut ja ostanut renkaita ja muita tarvikkeita ja teen sitä edelleen vaikka asun muualla. Joskus menin työpäivän jälken Itäkeskukseen ihmettelemän ja shoppailemaan ja pääsin sieltä suoralla bussilinjalla kotiin kehäykköst pitkin. Se yhteys toimi esimerkillisen hyvin!

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös