Minunkin puolestani tervetuloa joukkoomme!
Kuten kuukanko totesi, kuvaamaan oppii nimenomaan kuvaamalla. Silloin kun minä aloitin kuvaamisharrastukseni, kuvattiin filmille. Filmi piti viedä kehitettäväksi, ja valmiit kuvat sai vasta muutaman päivän odotuksen jälkeen. Vasta silloin näki, miten oli onnistunut. Digiaikana näkee samantien, mahtuiko bussi (tai mikä kohde onkaan) kokonaan kuvaan, vai jäikö osa kuvan ulkopuolelle. Samoin valotuksen onnistumisen näkee kohtalaisen selvästi jo kameran näytöltä.
Digiaikakauden yhtenä haasteena on kuvien säilyminen jälkipolville (ja omaakin myöhempää käyttöä ajatellen). Arvelen, että huomattavan suuri osa digikuvista pääsee katoamaan bittiavaruuteen tai jonnekin muualle teille tietymättömille jonkin ajan kuluessa. Itse pyrin kaikki kameralla otetut kuvat ja tärkeimmät puhelimella kuvatut otokset siirtämään ulkoiselle kovalevyelle pidempiaikaiseen säilytykseen. Totaalisen epäonnistuneet laukaukset toki on fiksua deletoida hyvissä ajoin. Jokainen määrittelee tietenkin itse, miten kuvat dokumentoi esimerkiksi käyttämällä tietyn logiikan mukaisia tiedostonimiä viimeistään siinä vaiheessa, kun arkistoi otoksiaan esimerkiksi ulkoiselle kovalevylle tai jonnekin pilvipalveluun tms. Omalla kohdallani tässä asiassa on vielä kehittelemistä.
Mutta, mukavia kuvaushetkiä, Onni!
