Viestiketju: Liikennettä Göteborgissa

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

suurenmoisen upea. M31-nivelvaunut eivät ehkä ole kauneimpia mahdollisia, mutta itse linjasto on varsin asiallinen. Osa linjauksesta on johdettu samaa käytävää pitkin rautatien kanssa. Siinä jos missä on kyllä tyyliä.

Ja näytti erityisesti tästä kuvasta päätellen siltä, että keskustaankin on rakennettu raitiovaunuille omia väyliä pois autojen ja ruuhkien keskeltä, joten ratikka on varmaankin hyvin nopea kulkuväline keskustassa Onkohan nämä väylät rakennettu jo silloin kun koko raitiovaunujärjestelmä rakennettiin Göteborgiin? Viime kesänä huomasin ohikulkumatkalla, että Göteborgin seutuliikenteessä on jonkun verran Carrus City L-korisia busseja, joita esimerkiksi Tukholmassa ei taida olla kuin max. 5 kpl, ellei jopa yhtään.

Linjoja on kaikkiaan todellakin toistakymmentä. On toki oltava rehellinen ja todettava, että esim. linja 13 kulkee iltaisin aikana, jolloin linjaa 8 ei enää liikennöidä. Itse näen linjan 13 linjan 8 lyhennettynä versiona.
Oli miten oli, verkosto on laaja ja huomattavan kattava. Linjojen pituutta kuvaa hyvin se, että lähes kaikilla linjoilla kokonaiskierrosaika on luokkaa 1h 40 min - 2h. Linjalla 6 kokonaiskierrosaika on itse asiassa ylikin kaksi tuntia. Jos vertailukohteeksi otetaan meille kaikille tuttu Helsinki, niin meillä nelosen, kuutosen ja kympin kierrosajat pysyvät aika lähellä yhtä tuntia. 1A:lla kierrosaika on yli tunnin, muttei lähellekään Göteborgin lukuja. Ja Göteborgin linjojen pitkät ajoajat eivät johdu todellakaan matelunopeuksista... Angeredin linjauksella mennään hyvinkin asiallisilla nopeuksilla lähijunien tyyliin.

Alunperin kirjoittanut JE

Alunperin kirjoittanut JT

Onkohan nämä väylät rakennettu jo silloin kun koko raitiovaunujärjestelmä rakennettiin Göteborgiin?

Muutamat omalla penkalla olevat radat ovat käsittääkseni hyvinkin vanhoja, mutta eivät missään tapauksessa kaikki. 2000-luvullahan Göteborgissa on toteutettu ns. Kringen-projektia, eli on rakennettu aktiivisesti uusia raitiotieväyliä.

Göteborgin raitioteiden satavuotishistoriikki (Zeppelinare, Limpor och Mustanger) paljastaa: Bagaregården ja Kungsladugården olivat ensinmäiset kaupunginosat, joihin raitiolinjat rakennettiin omalle penkalle. Långedragin linjaa ei tässä tapauksessa otettu huomioon, koska kirjan mukaan kyseinen linja oli alunperin rautatie, avattu 1907.

Bagaregårdenin ja Kungsladugårdenin penkkaosiot avattiin v. 1924-25 ja niihin istutettiin nurmikkoa. Nurmikot hävitettiin 1950-luvulla mm. kunnossapidollisista syistä.

Piirka

Alunperin kirjoittanut JE

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Linjoja on kaikkiaan todellakin toistakymmentä. On toki oltava rehellinen ja todettava, että esim. linja 13 kulkee iltaisin aikana, jolloin linjaa 8 ei enää liikennöidä. Itse näen linjan 13 linjan 8 lyhennettynä versiona.

Oma mokani, en tullut ajatelleeksi. Tietysti Ringlinienin liikennöimästä museolinjasta saisi sen kahdennentoista, mutta sitä en tarkoittanut.

No ihan numerotunnuksia on kuitenkin käytössä 1 sekä 3 - 11 ja 13 - 14. Väliltä 1 - 14 puuttuu siis vain tunnukset 2 ja 12. Tuohan tekee jo 12 eri linjaversiota. Enimmillään siis 11 linjaa taitaa kulkea samanaikaisesti. Se on ihan kunnioitettava määrä.

Alunperin kirjoittanut JT

Ja näytti erityisesti tästä kuvasta päätellen siltä, että keskustaankin on rakennettu raitiovaunuille omia väyliä pois autojen ja ruuhkien keskeltä, joten ratikka on varmaankin hyvin nopea kulkuväline keskustassa Onkohan nämä väylät rakennettu jo silloin kun koko raitiovaunujärjestelmä rakennettiin Göteborgiin?

Tähän oli tarkoitus vastata jo kauan sitten, mutta muut kiireet ajoivat ohi...
JT:n mainitsema esimerkkikuva on paikalta, jossa aikaisemmin kulki rautatie nimeltä Säröbanan. Tuossa kohtaa rautatie ja raitiotie menivät samoja kiskoja pitkin vuosina 1962 - 65. Junaliikenne perustui kaluston osalta kiskobusseihin.
Angeredin ratikkalinjan linjaus Hjällbohun saakka noudattaa jo kauan sitten lakkautetun Västgötabana-rautatien (kapearaiteinen) linjausta. Sitä vastoin useimpien esikaupunkiraitioteiden hännät on alkujaankin tehty raitioteiksi, kuitenkin suureksi osaksi omille käytävilleen. Kuten ylempänä todettiin, Långedragin - Saltholmenin pitkä linja oli kauan virallisesti rautatie vähän samaan tapaan kuin Lidingön ratakin Suur-Tukholmassa. Långedragin (ja Saltholmenin) "junaliikenne" on hoidettu raitiovaunuilla.
2000-luvun merkittäviä uudistuksia olivat Chalmersin tunneli ja Skånegatanin raiteet (samoin Annedalin silta). Viimeksi mainituilla radoilla paikattiin muutamia linjaverkostossa liki 100 vuotta kummitelleita "aukkoja" - nimenomaan kantakaupungin läheisyydessä. Muutoksilla mahdollistettiin muutaman uuden, ydinkeskustan ohittavan linjan luominen, millä vähennettiin vaihtamistarvetta sekä kiertelyä tietyiltä suunnilta eräille toisille suunnille.
Aivan keskustassa ja sen läheisyydessä (varsinkin luonaispuolella) raitiotiet menevät pääasiassa kaduilla samaan tapaan kuin esim. Helsingissä.

Upeat kuvat Laurilta! Göteborg on – kuten monesti on todettu – Pohjolan raitiovaunukaupunki numero 1. Raitiotiet ovat kiistatta keskeisin liikennemuoto. Kaupungin keskusta-alueella busseja näkee selvästi vähemmän kuin esimerkiksi karkeasti ottaen saman kokoluokan Helsingissä tai Tallinnassa (Tallinnassa osa busseista sentään kulkee sähköllä).
Göteborgissa sähköraitioliikennettä on ollut pian 104 vuotta. Jo ensimmäisenä toimintavuotenaan sähköraitiotiet palvelivat keskusta-alueella ja sen lähituntumassa lähes koko sillä samalla perusverkolla, joka tänäkin päivänä on olemassa. Majornasta oli raideyhteys Järntorgetin kautta Drottningtorgetille sekä edelleen Redbergslidiin, yhteys Korsvägenin kautta Getebergsängiin oli perustettu ja keskusta-alueen Ringlinien palveli jo yli 100 vuotta sitten Linnégatanin, Annedalin, Vasaplatsenin sekä Kungsportin alueita, samoin Lilla Bommenia. Vielä perustamisvuosikymmenen aikana verkostoa laajennettiin merkittävästi. Tosin Långedragin kautta Saltholmeniin johdettu raitiotie oli juridisesti rautatie pitkän aikaa ja linjan isot vaunut eivät saaneet liikennöidä vuosikymmeniin Järntorgetia sisemmäksi.
Myös seuraavat 90 vuotta ovat olleet merkittäviä kasvun vuosia. Lähes jokaisen vuosikymmenen aikana on otettu käyttöön pari…kolme laajennusta, toisinaan vanhojen haarojen pidennyksiä, toisinaan kokonaisia uusia haaroja on perustettu. Etenkin 1950- ja 1960-luvuilla uudet esikaupunkihaarat ryhdyttiin vetämään omia käytäviään pitkin olematta enää suoraan sidoksissa katuverkkoon. 1960-luku oli kenties merkittävin vuosikymmen esikaupunkilinjausten osalta; tuolloin Frölundan, Länsmansgårdenin ja Kortedalan / Bergsjönin haarat rakennettiin tai saatiin käyttöön lopullisessa laajuudessaan ja vielä saman vuosikymmenen aikana saatiin kuuluisa Angeredin rata alulle. 1970- ja 1980-lukujen aikana ei merkittäviä laajennuksia saatu aikaan, paitsi Angeredin haara näki täyden pituutensa vuonna 1978. Vuosina 2002 – 2003 otettiin käyttöön tärkeät yhdysradat Skånegatanilla ja Chalmersissa (tunneli) sekä Sahlgrenskan suunnalta kaartuva silta Linnéplatsenin suuntaan (paikalle muodostui kolmio).