Rehellisyyden nimissä kerrottakoon het kättelyssä, että en lukenut tämän ketjun kaikkia kommentteja läpi.
Mitä itse nimimerkin käyttöön nettikirjoittelussa ja/tai mielipidepalstojen osalta tulee, se on mielestäni vähän kaksiteräinen miekka. Hyvä esimerkki tästä on VR:n intran Verstas, jossa edellytetään oman ja oikean nimen käyttöä. Tilanne VR:n tai minkä tahansa muun yhtiön keskustelupalstoilla on kimurantti, mikäli esimerkiksi kritiikkiä ei voi kirjoittaa anonyymisti. Toinen vaihtoehto on saada työnantajalta kenkää, mikäli alentuu kritisoimaan työnantajaa jostain yleisesti tiedossa olevasta asiasta. VRLeaksin osalta puolestaan mun oli pakko toimia omalla nimellä jo pelkästään siksi, että saitilla olisi edes jonkinlainen katu-uskottavuus; jos olisin kirjoitellut nimimerkin suojista VR:n ongelmiin liittyviä juttuja ja julkaissut ne jossain ilman "brändiä", kukaan ei olisi uskonut asioita tosiksi.
Itse ajan avoimuuden periaatteita yhteiskunnassa ja viestinnässä, mutta haluaisin rajoittaa yksilötasolle ulottuvia avoimuusperiaatteita. Jos joku haluaa ilmaista mielipiteensä jostain, suotakoon se hänelle. Hän voi tehdä sen mielestäni nimimerkin takaa. Sen sijaan jos joku haluaa puuttua yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin ja haluaa niihin muutosta, on mielestäni vähintään kohtuullista, että häneltä edellytetään oman nimensä tuomista julki. Mikään ei ole niin helppoa kuin rutista ja huudella puskista. Sen sijaan paljon vaikeampaa ja haastavampaa on tehdä se omalla nimellä ja julkisesti, enkä siis viittaa nyt vain VRLeaksiin, vaan vaikkapa WikiLeaksiin tai esimerkiksi Jussi Halla-ahon blogiin. Jussi Halla-aho kirjoittaa omalla nimellään sellaisista asioista, joista yleensä puhutaan kahvipöydissä, mutta joista ei saisi tässä demokraattisessa yhteiskunnassa puhua julkisesti.
Demokratia, avoimuus ja julkisuus ovat sellaisia asioita, joita tässä yhteiskunnassa on vaikea hahmottaa kokonaisuutena saati, että keskimääräinen taatelintallaajaa ymmärtäisi edes kymmenystä siitä, kuinka tärkeitä asioita nämä ovat. Toisaalta tiedon avoimuus on tiettyyn rajaan asti yksi demokratian onnistumisen peruspilareista. Liika avoimuus on sekin hankala asia. Nämä ovat monipiippuisia juttuja, joihin ei ole yhtä eikä kahta yksiselitteistä vastausta. Jonkinlainen kultainen keskitie pitäisi keksiä jollain aikavälillä. Siihen minä en pysty, eikä siihen pysty kaksi ihmistä.
Mulla on paljon kavereita duunissa poliisissa ja teen poliisin kanssa paljon yhteistyötä mm. VR:n sekoiluiden osalta. Jos istumme joskus poliisin kanssa palaverissa, en voi tarjota poliisille riippumattomuuden vuoksi kahvikupillista, jotta tutkinta ei vaarannu. Sen sijaan voin tarjota poliisille lämmintä kaljaa tai kylmää leipää. Onko tämä sitten jees? Minun mielestä ei. Tai ABC:n kanta-asiakasalennusten kieltämiset poliiseilta, mutta ei muilta, kuten esimerkiksi taksi- tai bussikuskeilta.
Nyt lipsahti komeasti ohi alkuperäisen otsikon ja meikä lähtee nyt kuikkimaan tonniysiä Loviisaan. Palataan siis.
