Kyllä täällä on aina ymmärretty, että menestyäkseen täytyy lisätä tuottavuutta ja tehokkuutta. Itse olin metalliteollisuuden palveluksessa 40 vuotta. Sinä aikana yrityksemme kaikki investoinnit
tehtiin tuottavuuden nostamiseksi. Työntekijöiden määrä väheni tuona aikana noin 600:sta 130:een.
Metalliteollisuus yleisesti toimiikin myös Suomessa markkinataloudessa, joten siellä on pakko osata sekä oma ala että liiketoiminta. Ongelmia meillä on sellaisilla aloilla, joissa Suomi on liian pieni markkina-alue tai joissa on luonnollinen kilpailtujen markkinoiden este. Ja liikenneala on juuri tätä jälkimmäistä, koska samassa paikassa ei voi olla keskenään kilapilevia katuja tai ratoja.
Jos bussi- tai taksiliikennettä ajatellaan, niin tietenkin voi olla kilpailevia yrityksiä, joiden kaikkien on vain toimittava tietyissä puitteissa esimerkiksi sen vuoksi, että ihmisten henki ja terveys on näiden palveluiden kanssa turvattu. Sama koskee rautateitä. Sääntelyn toinen peruste on, että nämä luetellut liikennepalvelut käyttävät sitä ainoata julkista liikenneverkkoa. Bussi- ja taksiasemia ei voi antaa vain yhden yrittäjän käyttöön, jos kysyntää on enemmän kuin näillä asemilla on kapasiteettia. Markkinoilla olevien toimijoiden tasapuolisen kohtelun vuoksi kaikkea kapasiteettia siis ei anneta yhdelle, joka ensin kerkiää sen varaamaan. Näin syntyy sääntelymekanismi, jonka toimintaa voidaan vaikkapa poliittisella tarkoituksenmukaisuudella tai taloudellisella edunvalvonnalla pyrkiä vääntämään jonkun tahon eduksi ja markkinoiden toimivuuden ja viime kädessä kuluttajan vahingoksi.
Monopoli tai markkinoilla toimivien yritysten yhteistyö eli kartelli eivät sinänsä ole pahasta, vaan se, että niitä käytetään väärin. Monopolit ja kartellit ovat kiellettyjä siksi, että vuosisatainen kokemus on osoittanut, ettei monopoleihin ja kartelleihin päässeisiin yrityksiin voi luottaa, että ne eivät käytä asemaansa hyväkseen markkinoiden vääristämiseksi omaksi edukseen ja kuluttajan ja siten koko kansantalouden vahingoksi.
Onnibus onnistui rikkomaan bussialan kartellin. Luultavasti siksi, että kartellihinnoittelu oli niin kaukana vapaiden markkinoiden hintatasosta, että pienikin yritys pystyi horjuttamaan kartellin asemaa. Überkin ravistelee taksikartellia, mutta se näyttää perustuvan tarpeellistenkin sääntöjen kiertämiseen. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö taksialalla oltaisi myös kaukana toimivista markkinoista ja markkinahintatasosta.
Tiukka poliittinen ohjaus oli varmaan vitsi ellet sitten tarkoittanut että VR ohjaa tiukasti poliitikkoja? Valtio on kyllä tukenut osaa vuoroista ostamalla ne, mutta nämä supistukset eivät liity niihin vaan nuo ovat vasta tulossa. Nyt supistetaan liikenteestä, joka on kokonaisuutena VR:lle erittäin kannattavaa. VR on viime vuodet tahkonnut melko satumaisia voittoja suhteessa valittelevaan retoriikkaan. Valtio-omistajalle on tuloutettu todella vähän: rahat on jätetty VR:n kassaan, jota se sitten manageeraa sijoitustoiminnan kautta. Pieneen notkahdukseen olisi varaa ihan hyvin. Lippujen hintoja olisi voinut laskea ilman näitä supistuksia, mikä olisi houkuttanut enemmän matkustajia. Toimiva johto vain on ilmeisesti päättänyt että tehdään supistukset vielä päälle, jottei kate vahingossakaan laskisi ja bonukset paukkuisi. Mutta tämä kalahtaa omaankin nilkkaan juuri siksi, kun eivät ymmärrä omaa ansaintalogiikkaansa oikein.
Se, että VR ilmoittaa Onnibussin horjuttavan henkilöjunabusinesta, kertoo tietenkin siitä, miten kaukana monopoli kartellin tapaan on kuluttajan ja työntekijöidensä eduksi toimivista markkinoista. Mutta myös siitä, ettei monopolin suojassa edes ymmärretä, mikä on oma tuote. Junalla on monta ylivoimatekijää, joihin Onnibus ei pääse kiinni koskaan. Junalla voi ajaa Hki–Tpe välin tuntiin ja varttiin erinomaisten työskentelyolosuhteiden kanssa. Tai Joensuuhun, Kajaaniin, Kuopioon jne. voi viedä hyvin nukkuneita matkustajia, jotka saavat herätä omasta vaunustaan ihmisten aikaan eikä keskellä yötä. Mutta monopolifirma ei ymmärrä muuta kilpailutekijää kuin hinnan. Tai toimintansa supistamisen (jota luulee kilapilutekijäksi)! Nämä ovat monoplin toimintamallit, niin teoriassa kuin käytännössä.
Poliitikkojen itku VR:n työpaikoista nyt on ikävää luettavaa (esim.
Lindtman HS:ssä tänään), kun ovat itse tämän sopan keittäneet. LVM:ssä on teetetty moneen kertaan selvitykset esimerkkien kanssa siitä, miten monopolin purku on kansantalouden ja kansalaisten etu. Mutta aina on uskottu siihen, mitä monopolifirma itse sanoo. Ratkaisuvalta on valittavilla poliitikoilla itsellään. Kun LVM:llä ja VR:llä on sopimus, siinä on perimmältään eduskunta sopinut itse itsensä kanssa. Joten sen sopimuksen voi mitätöidä heti huomenna aamusta. Tuskin hallitus panee vastaan, jos oppositio ja ay-liike vaativat avoimia markkinoita ja kasvua sekä työpaikkojen pysyvyyttä edistävää kilpailua rautateille muiden Euroopan maiden tapaan. Vaihtoehtohan on juuri nähty.
Antero
