Onnibus - Uusi pikavuoroyritys

Tilausajomarkkinat vapautettiin Suomessa vuonna 1994. Tämän jälkeen alan alamäki on ollut jyrkkää, eikä sillä saralla pysty tänään tienaamaan rahaa lainkaan. Pekka Möttö syyttää "sukupuuyrityksiä", vai miksikä hän meitä nyt kutsuukaan, hintakurimuksesta. Outo väite, sillä nämä "sukuyhtiöt" ajavat edelleenkin varsin korkealla hintatasolla. Hinta on korkea, sillä nämä yritykset noudattavat paitsi voimassa olevaa työehtosopimusta, myös vallitsevia työ- ja lepoaikalakeja.

Pekka Mötön argumentti on ymmärtääkseni ollut se, että alan pienet yritykset on ajettu kilpailemaan pakkoraossa yksittäisistä tilausajoista, kun pääsyä tuottoisaan pikavuoroliikenteeseen ei käytännössä ole ollut. Tässä tilanteessa löytyy aina joku epätoivoinen, joka tarjoaa ylihalpaa hintaa. Tämä systeemi on feodalismia eikä markkinataloutta. Lippujen korkea hintataso ei johdu korkeista kustannuksista vaan siitä, että kilpailun puutteessa pakkoasiakkailta on saatu nyhdettyä näin kallis hinta. Halvemmalla hintatasolla kulkumuoto-osuus olisi suurempi ja asiakkaita enemmän. Kuten Onnibus on jo lyhyen olemassaolonsa aikana osoittanut. Onnibus ei polje hintoja alle kustannusten. Sen kustannustaso lienee samaa luokkaa muiden yritysten kanssa, mutta halvemmalla hinnalla saa enemmän asiakkaita ja paremman kokonaistuoton. Eli käytännössä myös paremman katteen. Kaikki voittavat, sekä liikennöitsijä että asiakas.
 
Aiheen sivuun lipeää osittain, mutta vastauksena ketjussa esitettyyn kommenttiin kuitenkin seuraava:
Pekka Mötön argumentti on ymmärtääkseni ollut se, että alan pienet yritykset on ajettu kilpailemaan pakkoraossa yksittäisistä tilausajoista, kun pääsyä tuottoisaan pikavuoroliikenteeseen ei käytännössä ole ollut. Tässä tilanteessa löytyy aina joku epätoivoinen, joka tarjoaa ylihalpaa hintaa.
Kuka nämä "uudet" pienyrittäjät on "ajanut" tai "pakottanut" hinnanpoljentaan? Kuka ylipäätään on heidät pakottanut ryhtymään yrittäjäksi? Heistä keskimäärin 11 henkeä kymmenestä on toiminut aiemmin palkkakuljettajana suuremmalla tai pienemmällä "vanhalla" linja-autoyrityksellä. Ilmeisesti ruusuiset kuvitelmat miljoonan markan työkaluista ja huikeasta tuotosta on heidät tähän "pakottanut"...

Kannattaa muistaa, että kaikki suomalaisten ihmisten ja yritysten tarvitsemat tilaus- ja muutkin ajot tulivat aikanaan ennen helppoa joukkoliikenneluvan saantia myöskin hoidetuksi. Vieläpä huomattavasti vähäisemmällä hinnanpoljennalla kuin tänä päivänä. Väitän myös, että tuolloin "ennen" oli suurimmalla osalla palkkakuljettajista paremmat työolot kokonaisuutena katsottuna, kuin tänä päivänä. Palkkakuljettaja vaan ei saanut paukutella henkseleitään kertomalla olevansa LINJA-AUTOLIIKENNÖITSIJÄ :)
 
Tässä tilanteessa löytyy aina joku epätoivoinen, joka tarjoaa ylihalpaa hintaa.

Eiköhän se tilausajojen hinnanpoljenta johdu ihan siitä, että aina löytyy joku eläkeläinen joka vie porukan satamaan palkkanaan se että pääsee mukaan risteilylle. Yritä siinä sitten kilpailla TES-palkalla... Ehkä vuoden kuluttua syksyllä näemme pelkästään ammattikuljettajia joille kaikille maksetaan TES:n mukaan palkka?
 
Eiköhän se tilausajojen hinnanpoljenta johdu ihan siitä, että aina löytyy joku eläkeläinen joka vie porukan satamaan palkkanaan se että pääsee mukaan risteilylle. Yritä siinä sitten kilpailla TES-palkalla...

Voi voi! Yritä siinä sitten valmistaa kännyköitä Suomen TES-palkoilla, kun joku kiinalainen kolvaa niitä kasaan eurolla päivä. Hintapoljenta on tervettä. Linja-autonkuljettajatkin voivat sen myötä eksyä johonkin tuottavaan työhön. Ja vaikkei niin kävisikään, niin työkkärin rahoillakin on varaa matkustaa bussilla ja ostaa uusia kännyköitä. Ei olisi ilman kiinalaisia ja eläkeläisiä, jotka pitävät suomalaisia TES:a pilkkanaan.
 
Otanta tältä päivältä:
Onnibus 10:45 Helsinki-Raisio 10 matkustajaa
J. Vainion Liikenne 11:30 Helsinki-Turku 25 matkustajaa.

En väiitä että Onnibus on väärässä. Voi olla että konsepti osoittautuu aikanaan erinomaiseksi, ja että kaikki haluavat liikennöidä heidän lipun allaan. Hintojen voimakkaaseen laskuun liityy kuitenkin aina riskinsä, mitä ellei matkustajat lisäännykään tarpeeksi paljon? Onnibus testaa meidän puolesta tätä hinnoitteluperiaatetta. Hyvä niin, niin meidän ei "tarvitse" sitä tehdä. Voi olla jymymenestys tai sitten kaatuvat parin vuoden kuluessa ja se oli sitten siinä.
Täytyy mtös muistaa, että vaikka maailmalla halpabussit menestyvät, niin onko Suomessa sittenkään tarpeeksi potentiaalista matkustajapohjaa. On helppo riemuita aiheesta matkustajana, elantonsa alalta saava katsoo asioita eri tavalla.

En epäile sanojasi, mutta miten otantasi on muodostettu? Matkustajamäärä kun ei ole vakio koko matkan ajan.

Tosin en ihmettelisi vaikka Onnibussi pärjäisikin heikommin nyt kesällä, kun opiskelijat eivät liiku. Kupittaa on harvalle turkulaiselle tai Turkuun saapuvalle se optimaalisin pääpysäkki.
 
Jos peli on kovaa mutta rehellistä, kaikki tietävät pelisäännöt ja riskit. Myös asiakkaat, jotka tajuavat ettei alle kustannusten kilpailu ole kestävää, järkevää eikä turvallista

Näinhän se pitäisi mennä täydellisessä maailmassa ja paperilla. Vaan kun ei se aina niin mene eli maailmamme ei näiltä osin ole täydellinen. Ne lieveilmiöt juuri vesittävät sitä muuten hyvältä kuulostavaa "kovaa ja rehellistä peliä".

Konkurssin tai luottotappioiden ennalta ehkäiseminen ei toki tulisi olla yhteiskunnan tehtävä, mutta yhteiskunnan kannettaviksi niiden seuraukset valitettavasti jäävät isolta osin. Tältä osin holhoaminen on perusteltua, jos vaihtoehtona on aina yhä uusien ja uusien epäkelpojen yritysten häiriköinti alalla.

Jos tuosta EU:sta on jotain hyötyä meille ollut niin ammattikuljettajien pätevyysvaatimusten muutos on ollut juuri sitä. Ehkä tämä osaltaan vaikuttaa tervehdyttävästi osaltaan noihin lieveilmiöihin?
 
Kuka nämä "uudet" pienyrittäjät on "ajanut" tai "pakottanut" hinnanpoljentaan? Kuka ylipäätään on heidät pakottanut ryhtymään yrittäjäksi? Heistä keskimäärin 11 henkeä kymmenestä on toiminut aiemmin palkkakuljettajana suuremmalla tai pienemmällä "vanhalla" linja-autoyrityksellä. Ilmeisesti ruusuiset kuvitelmat miljoonan markan työkaluista ja huikeasta tuotosta on heidät tähän "pakottanut"...

Kannattaa muistaa, että kaikki suomalaisten ihmisten ja yritysten tarvitsemat tilaus- ja muutkin ajot tulivat aikanaan ennen helppoa joukkoliikenneluvan saantia myöskin hoidetuksi. Vieläpä huomattavasti vähäisemmällä hinnanpoljennalla kuin tänä päivänä.

Jos on bussikuski ja haluaa yrittäjäksi niin sitten on päätynyt ajamaan vain tilausajoja, kun reittiliikenteeseen ei ole ollut menemistä. "Tarve tuli hoidetuksi" -ajattelu ei ole markkinatalouteen pohjautuvassa yhteiskuntajärjestelmässä hyväksytty ajattelumalli. Se perustuu siihen, että on etuoikeutettu (perinnöllinen) rälssi, jolla on oikeuksia joita muilla ei ole. Tätä kutsutaan nimellä feodalismi.

Hinnanpoljenta on tervettä kuten tuossa joku toisessa kommentissa jo sanoikin. Alle kustannusten myyminen ei ole tervettä tietenkään pitkällä aikavälillä, mutta tilanne jossa ei ole hintakilpailua on vähintään yhtä sairas.

Konkurssin tai luottotappioiden ennalta ehkäiseminen ei toki tulisi olla yhteiskunnan tehtävä, mutta yhteiskunnan kannettaviksi niiden seuraukset valitettavasti jäävät isolta osin. Tältä osin holhoaminen on perusteltua, jos vaihtoehtona on aina yhä uusien ja uusien epäkelpojen yritysten häiriköinti alalla.

Miten yhteiskunta kantaa muka suuren osan konkurssien seurauksista? Tietysti maksamattomat palkat korvataan palkkaturvasta, mutta eiköhän suurin häviäjä konkurssissa ole rahoittaja? Omistaja tai luotottaja ei voi hakea keneltäkään korvauksia siitä, jos yritys menee konkurssiin. Pesä jaetaan ja siitä saattaa varsinkin luotottaja (vieraan pääoman lainaaja) saada jotain takaisin, kaikkien muiden velkojien ohella, mutta ei yleensä kaikkea. Syntyvät tappiot ovat luotottajan luottotappiota, joihin hän on varautunut luottoportfoliossaan jo luottoa myöntäessään. Siis jos kymmenelle lainaan ja yksi menee nurin (enkä tiedä etukäteen kuka sen on) niin kokonaisuus tuottaa vielä riittävästi, jotta bisneksessä kannattaa pysyä. Jos yhteiskunta holhouksellaan antaa ymmärtää, että alan riskit ovat pienemmät kuin olisivat ilman holhousta niin sehän saattaa johtaa luotottajia löysempään luottopolitiikkaan, ja ongelmien sitten joskus kuitenkin ilmaantuessa aletaan syyttämään yhteiskuntaa siitä, ettei holhous toiminutkaan. Minusta on parempi ettei yhteiskunta ryhdy yksityisten yritysten luotettavuuden takuumieheksi. Kun kaikki tietävät että epäonnen kohdatessa firma on omillaan niin tämä osataan huomioida luototuspäätöksissä ja osataan välttää turhia riskejä esim. vaatimalla ennen luoton myöntämistä kunnollinen, uskottava business plan. Ja jos luotottaja ei luota luoton hakijaan niin sitten luottoa ei myönnetä.

Jos tuosta EU:sta on jotain hyötyä meille ollut niin ammattikuljettajien pätevyysvaatimusten muutos on ollut juuri sitä. Ehkä tämä osaltaan vaikuttaa tervehdyttävästi osaltaan noihin lieveilmiöihin?

Juuri tällainen on mielestäni hyväksyttyä sääntelyä. Voidaan vaatia sellainen koulutus/pätevyys, jolla taataan turvallisuus. Mielestäni tällaiset pätevyydet, sertifikaatit tai vastaavat eivät kuitenkaan saa muodostaa aiheutuneiden kustannusten kautta sen kaltaista estettä alalletulolle, että se karsisi muutoin päteviä ja halukkaita kandidaatteja vain siksi ettei ole varaa tällaisiin. Pitäisikö yhteiskunnan tarjota esim. turvallisuuskoulutusta maksutta kaikille bussikortin suorittajille / suorittaneille?
 
Tässä toinen laskentakaava:

Halpabussiyhtiö:

Ma-Pe 12 asiakasta vourossa, keskihinta 10 euroa = 600 euroa
La-Su 50 asiakasta vuorossa, keskihinta 10 euroa = 1000
YHTEENSÄ VIIKOLTA: 1600 euroa

Kartellimonopolisukujuuriyhtiö törkeillä hinnoilla:

Ma-Pe 12 asiakasta vuorossa, keskihinta 20 euroa = 1200 euroa
La-Su 50 asiakasta vuorossa, keskihinta 20 euroa = 2000 euroa
YHTEENSÄ VIIKOLTA: 3200 euroa
Tämä esimerkkisi sisältää väittämän siitä, että bussimatkustamisessa ei ole lainkaan hintajoustoa. Eli asiakkaita on aina sama määrä, oli hinta mikä hyvänsä. Kysynpä sitten, miksi kartellimonopolisukujuuriyhtiö ei ota lipusta 100 €? Jos hinnalla ei kerran ole vaikutusta, niin silloinhan voi tienata yhtä hyvin 16.000 € kuin 3200 €.

En voi välttää ajatusta, että esimerkin esittäjä on tottunut monopolitilanteeseen, kuten esimerkissäkin lukee. Monopolissahan hintajousto on minimissään, kun asiakkaalla ei ole vaihtoehtoja. Ja juuri siksi markkinatalouteen sisältyy se paradoksi, että kaikki yrittäjät tavoittelevat monopolia, jonka esiaste on määräävä markkina-asema, jossa hintajousto on jo selvästi heikentynyt tasavahvaan kilpailutilanteeseen verrattuna.

Huomautuan vielä, että esitin vain Onnibussin liikeidean, en sitä, miten Onnibussi on menestynyt. En tiedä Onnibussin menestyksestä yhtään enempää kuin mitä julkisuudessa on kerrottu. Kunhan nyt ensin saadaan kokemus edes yhdestä kokonaisesta kalenterivuodesta ja nähdään kaikkien sesonkien tulos, niin saadaan osviittaa siitä, toimiiko ansaintalogiikka.

Antero

PS: Esimerkin viikkotuotot eivät ole oikein. Yhden vuoron osalta niiden pitäisi olla 5000 ja 10.000 sekä 100 € lipunhinnalla 50.000 €/vko.
 
Jos on bussikuski ja haluaa yrittäjäksi niin sitten on päätynyt ajamaan vain tilausajoja, kun reittiliikenteeseen ei ole ollut menemistä. "Tarve tuli hoidetuksi" -ajattelu ei ole markkinatalouteen pohjautuvassa yhteiskuntajärjestelmässä hyväksytty ajattelumalli. Se perustuu siihen, että on etuoikeutettu (perinnöllinen) rälssi, jolla on oikeuksia joita muilla ei ole. Tätä kutsutaan nimellä feodalismi.

Hinnanpoljenta on tervettä kuten tuossa joku toisessa kommentissa jo sanoikin. Alle kustannusten myyminen ei ole tervettä tietenkään pitkällä aikavälillä, mutta tilanne jossa ei ole hintakilpailua on vähintään yhtä sairas.
Kaikki ei muutoinkaan aina ole saanut (eikä saa) kaikkea, mitä sattuvat haluamaan... Pitäisikö?

Kun kerran tuota tilausajopuolta käytetään tässäkin viestiketjussa "perusteluna" erinäisiin asioihin, voitanee hetki pohtia, miten tervettä se hinnanpoljenta sitten olikaan? Markkinoille pääseminen hintoja polkemalla saattaa hetkellisesti tuntua todella hyvältä ja terveeltä. Koetapa sitten alkurynnistyksen jälkeen nostaa niitä kerran poljettuja hintoja, voin kertoa, että helppoa se ei ole. Saattaapi olla, että sitten on löytynyt jo uusi(a) saman tyylisuunnan edustajia markkinoille.

Erikoinen käsitys muutenkin eräillä täällä kirjoittelevilla liiketoiminnasta, että mukamas "kannattaisi" myydä aina palvelu tahi tuote mahdollisimman halvalla? Toki, jos liikeidea on saada kertoa jälkipolville "olinpa kerran yrittäjä" (kuten allekirjoittanutkin oli joskus) ;)
 
Erikoinen käsitys muutenkin eräillä täällä kirjoittelevilla liiketoiminnasta, että mukamas "kannattaisi" myydä aina palvelu tahi tuote mahdollisimman halvalla? Toki, jos liikeidea on saada kertoa jälkipolville "olinpa kerran yrittäjä" (kuten allekirjoittanutkin oli joskus) ;)

Ei tietenkään kannata aina myydä halvemmalla. Mutta ei myöskään aina kallimmalla. Googlaa nyt ihmeessä jo netistä mitä kysynnän hintajousto tarkoittaa - kuten Antero tuossa ehdotti.

Allekirjoittaneen käsitys liiketoiminnasta tuskin ainakaan on kovin erikoinen: se on täysin normi käsitys, jonka saa opiskelemalla kauppakorkeassa ekonomiksi. Kysynnän hintajousto esiintyi aikoinaan jo pääsykoekirjoissa.
 
Jos on bussikuski ja haluaa yrittäjäksi niin sitten on päätynyt ajamaan vain tilausajoja, kun reittiliikenteeseen ei ole ollut menemistä.

ELY-keskusten tarjouskilpailuihin on voinut osallistua kaikki joilla on joukkoliikennelupa, tai pienkohteissa taksilupa. Monet kohteet on voittanut mm. paikallinen taksiyritys.
 
Erikoinen käsitys muutenkin eräillä täällä kirjoittelevilla liiketoiminnasta, että mukamas "kannattaisi" myydä aina palvelu tahi tuote mahdollisimman halvalla? Toki, jos liikeidea on saada kertoa jälkipolville "olinpa kerran yrittäjä" (kuten allekirjoittanutkin oli joskus) ;)

Minusta täällä esitetään myös sellaista käsitystä liiketoiminnasta, jonka mukaan yrittäminen onnistuu vain estämällä tai vaikeuttamalla kilpailijoiden pääsyä markkinoille ja mielellään vielä kieltämällä kilpailijaa myymästä halvemmalla tai ajamasta samoilla reiteillä. Ja sitten lähdetään vielä siitä, että yhteiskunnan pitäisi erityisesti suojella nykyisiä yrittäjiä ikäviltä kilpailijoilta ja mielellään vielä taata sopiva toimeentulo.
 
Miten yhteiskunta kantaa muka suuren osan konkurssien seurauksista? Tietysti maksamattomat palkat korvataan palkkaturvasta, mutta eiköhän suurin häviäjä konkurssissa ole rahoittaja?
No konkurssien seurauksista yhteiskunta kantaa ison osan muun muassa juuri maksamattomien palkkojen korvauksena, monessa tapauksessa myös työttömyyden ja sosiaalituen aiheuttamia kustannuksia jos ei muuta niin yrittäjän perheelle. Vielä kun ynnätään tähän sellaisia vaikeammin laskettavia kustannuksia, jotka aiheutuvat hoitokuluista. joskushan nämä tällaiset on kuormittavia tilanteita osakkaille ja heidän perheilleen. Eli kun lähtee firma, autot, mökit ja talot pankille ja silti jää maksettavaa pitkäksi aikaa niin voi se muutos näkyä terveydentiloissa. Pahimmassa tapauksessa menee useammalta ihmiseltä työkyky ja henkinen terveyskin heittelee. Heikot sortuu elontiellä, mutta joku ne nuppitohtoritkin maksaa:cool:
Jos ajatellaan tällaisen konkurssia lähestyvän firman änkyröivän markkinoilla hintoja polkien alle kustannustason sitä konkurssia lykätäkseen, häiritsee tämä vaihe myös kilpailijoita aiheuttaen joissain tapauksissa heille ja heidän henkilöstölleen mahdollisesti näitä samoja tarpeita yhteiskunnan tukiluukulle.

Rahoittajien ja muiden velkojien saatavat tietysti ovat erikseen. Pienehkössä yrityksessä konkan seuraukset ympäristöön tietenkään eivät ole mikään Kreikkaan verrattava spektaakkeli, mutta kyllä ne ovat silti rikkana rokassa. Eikä konkurssi yhteiskunnan kannalta katsoen ole ollenkaan toivottavaa jos vaihtoehtona olisi elinkelpoinen firma ja jonka perustamiseen on kenties vieläpä maksettu startti- tai muuta tukea. No, tällä konkka-aiheella eksyin hieman sivuraiteelle.

Voidaan vaatia sellainen koulutus/pätevyys, jolla taataan turvallisuus.
Minustakaan ei yrittäjäksi haluavan tarvitsisi firma perustaakseen välttämättä lyödä pöytään suuria summia. No tosin kuljetusalalla niitä joutuu kaluston ym. suhteen kyllä muutenkin lyömään.
Mutta nimenomaan lyhyesti ilmaistuna peräänkuuluttaisin tuota kaikenlaista ammattitaidon, -moraalin ja -kokemuksen todentamista ehkä hieman nykyistä paremmin ja perusteena mm.toiminnan turvallisuus ja kestävyys.
 
No konkurssien seurauksista yhteiskunta kantaa ison osan muun muassa juuri maksamattomien palkkojen korvauksena, monessa tapauksessa myös työttömyyden ja sosiaalituen aiheuttamia kustannuksia jos ei muuta niin yrittäjän perheelle. Vielä kun ynnätään tähän sellaisia vaikeammin laskettavia kustannuksia, jotka aiheutuvat hoitokuluista. joskushan nämä tällaiset on kuormittavia tilanteita osakkaille ja heidän perheilleen. Eli kun lähtee firma, autot, mökit ja talot pankille ja silti jää maksettavaa pitkäksi aikaa niin voi se muutos näkyä terveydentiloissa. Pahimmassa tapauksessa menee useammalta ihmiseltä työkyky ja henkinen terveyskin heittelee. Heikot sortuu elontiellä, mutta joku ne nuppitohtoritkin maksaa:cool:

Minusta sinulla on aivan liian kielteinen kuva yritystoiminnan takaiskuihin. USA:ssa on sanonta, että kaksi konkurssia on yrittäjälle vaan hyvää kokemusta, jolla kolmannella kerralla saa firman hyvään vauhtiin.

Toki Suomessakin pitäisi olla USA:n tyyppinen henkilökohtainen konkurssimenettely, jossa olisi mahdollisuus paljon nykyistä nopeammin aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. Suomalaisen velkasaneerausajan lyhentäminen nykyisestä viidestä vuodesta puoleen vuoteen tai vuoteen olisikin erittäin tervetullut uudistus.

Jos haluamme menestyvää ja vilkasta yritystoimintaa pitää hyväksyä myös se, etteivät aina kaikki yritykset menesty ja että yrittäminen ja uudelleen yrittäminen ei ole tyhmyyttä vaan rohkeutta.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta sinulla on aivan liian kielteinen kuva yritystoiminnan takaiskuihin. USA:ssa on sanonta, että kaksi konkurssia on yrittäjälle vaan hyvää kokemusta, jolla kolmannella kerralla saa firman hyvään vauhtiin.

Itse sanoisin, että yleensä pyrin omissa kuvioissani toimimaan ns.varman päälle ja ajatusmallini tässäkin asiassa lähestyy kohdetta samalta kantilta. :cool: Tai ehkä 1990-luvun lama ja erään vanhemman tuttavani firman takaiskut sekä niihin johtaneet tekijät on jääneet turhan hyvin muistiin. Se on totta, että ennakkoluulottomuus ja riskinotto on monesti se avain menestykseen. Mutta jenkeistä puheenollen; meillä suomalaisilla olisi asennetasolla paljonkin opittavaa jenkkien mentaliteetista liittyen vaikkapa työelämään tai yritystoimintaan. Tietynlaisen positiivisen draivin oikein aistii kun heidän kanssa on nokitusten.

Jos haluamme menestyvää ja vilkasta yritystoimintaa pitää hyväksyä myös se, etteivät aina kaikki yritykset menesty ja että yrittäminen ja uudelleen yrittäminen ei ole tyhmyyttä vaan rohkeutta.
Samaa mieltä! Mutta pelisäännöt on oltava selvät ja velvoitteista huolehdittava.
 
Takaisin
Ylös