Ei, vaan siinä on maailman ero (miten suomentaisi anglismin "world of difference"?), saako se bussiyhtiö rahaa niiltä matkustajilta.
Kritisoimani toimintakulttuuri näkyy silti, olkoonkin välissä tilaajaorganisaatio. Tietysti palvelun tilaaja määrittää sopimuksessaan toiminnan raamit ja se toki sellaisenaan antaa leiman asiakkaiden saatavilla olevalle palvelulle. Kuitenkin, jos joku yritys tällaisessa tuotantomallissa ajattaa vaikkapa liikenteeseen kelpaamattomia sotkuisia autoja ja joku toinen taas ei, niin kertoohan se aika paljon juurikin näiden kahden firman toimintakulttuurista. Aivan sama jos joku firma tällaisessa mallissa pyrkii ajamaan kalustoaan matkustajaystävällisyyteen ja polttoainetaloudellisuuteen keskittyen huomioiden samalla kaluston mahdollisimman oikean käytön ja joku toinen taas ei jaksa koko hommaan laittaa paukkuja ajatellen homman toimivan ilmankin ja ilman (suoria) lisäkustannuksia.
Tuo asiakkaita palveleva kaukoliikenteen firma voi aivan samoin panostaa matkustajaystävällisyyteen toiminnassaan tai sitten voi ajatella omien kustannusten minimoimisen kaikessa olevan avain onneen. Molemmissa malleissa väärät toimintatavat voivat lopulta tulla ja todennäköisesti myös tulevat kalliiksi. Ja firman kannalta ehkä ei-toivottavin lopputulos ennen pitkää on se, ettei töitä enää ole. Toisessa tapauksessa tilaaja ei halua vahingosta viisastuneena enää tilata ja toisessa tapauksessa kuluttaja-asiakkaat äänestävät jaloillaan.
Kyllä toimintakulttuurilla on väliä, toimitaanpa missä mallissa ja millä alalla tahansa.
Olet erittäin väärässä. B2B-kaupassa, varsinkin rahdin B2B-kaupassa vastapuolena on isoja yrityksiä, joilla on ammattilaisia ostajia. Yksittäinen kuluttaja ostamassa bussilippua on luonteeltaan ihan erilainen, ostaa eri paikasta, eri aikaan, eri tuntemuksin, eri tarkoitukseen ja hakee erilaisia laatuasioita.
Ja sinä et vertaillut yllä yrityksen ostamia henkilökuljetuksia yksityisen hankkimiin matkoihin, vaan yrityksen ostamia rahtipalveluja yksityisten ostamiin matkoihin. Sinä hait vertailua juuri B2B-rahtialasta B2C-matkustajakuljetukseen.
En ole väärässä.
ja juu nimenomaan otin esimerkin rahtipisnestä sivuten. Kuljetusalalla on tietysti iso määrä asiakkaita ja toimijoita; hankintakriteereissäkin on siksi vaihtelua vaikka muille jakaa. Halpa hinta tarjouksessa on silti ikävän usein sielläkin se pääasiallinen hankintakriteeri . Sitten niissä huonommissa lopputuloksissa laaduton toimija aiheuttaa tilaajalle suuria välillisiä kustannuksia ja taas omia toimitusongelmia, joiden rinnalla sen ”halvin tarjous voittaa”- kuljetussopparin säästö näyttää naurettavalta pikkusummalta.
Avainasemassa on juurikin ostotoiminta ja tokihan ostajat ovat ammattilaisia tai sanotaanko joissain tapauksissa, että ainakin työkseen sitä tekevät. Tätä ostotoimintaa tai tarjouspyyntöjen väsäämistä tai miksi sitä halutaankin kutsua on kuitenkin monenlaista ja monentasoista. Joissain yrityksissä asiaan vaikuttaa laatuun pyrkimisen lisäksi myös halu toimia vastuullisesti(imago) ja tilataan siksi ainoastaan ”kunnollisilta yrityksiltä”. Jos kuitenkin keskityn mahdollisimman toimivan palvelun ostamiseen panostavaan toimintaan, onnistuu moni yritys tässä hommasa asiantuntevan, kokeneen ja ajan tasalla olevan porukkansa ansiosta. Kuitenkin turhan monessa paikassa lätkitään palaveripöytäkirjoihin alan hienoja termejä ulkomuistista suoraan oppikirjoista, mutta samalla panostetaan aivan vääriin hevosiin ja tingitään ”turhasta” rahvaanomaisesti sanottuna sen halvan hinnan toivossa. Asian kirkastumista vielä haittaa se, että monesti nämä flopit kuljetuspalvelun laadussa eivät tapahdu sopimuksen ensimmäisillä kuljetuksilla vaan toiminta voi jatkua ”ok”-tasolla pitkäänkin.
Sitten kun lipsumista tapahtuu niin se maksaa ja yleensä lähtökohtaisesti enemmän kuin mitä on siihen mennessä ehditty säästää halvassa hankintahinnassa.
On tapauksia, joissa oppi on mennyt perille ns. kantapään kautta ja ostotoiminta on ajan myötä oppinut virheistään. Jotkut taas ovat osanneet välttää sudenkuopat jo ennakkoon. Onko se sitten ammattimaisuutta vai mitä. Toiminnan siis pitäisi olla rationaalista hankintaa, mutta aina se ei sitä ole vaikka tekijät niin haluaisivatkin itsestään sanoa.
Kuluttajien ostamissa kuljetuspalveluissa rationaalinen harkitseva hankintatoimi on aika kaukana, mutta niissäkin jotkut olettavat voivansa hankkia mahdollisimman halvalla hyvää palvelua. Oletuksena tietysti heilläkin on, että palvelu toimii, ollaan ajallaan omassa määränpäässä, ei jouduta onnettomuuksiin matkalla eikä jouduta liftaamaan kulkupelin hajottua matkalle huollon puutteessa. Tämä on aivan samanlainen oletus kuin noilla sielunkumppaneilla yritysten ostotoiminnassa, joilla pääasiallisena kriteerinä on niinikään halpa hankintahinta. Totean uudelleen, että kun joku yritys onnistuu toteuttamaan muita edullisen hinnan kuluttajalle vaikkapa pitämällä autonsa viimeistä penkkiä myöten täynnä kokoajan ja silti hoitaa velvoitteensa asiallisesti, on tämä tietysti erittäin kannatettava asia. Näinhän ketjun aiheena oleva yritys käsittääkseni aikookin toimia. Valitettavan usein näin ei asia kuitenkaan ole ollut.
Voihan epäonnistumisia tietysti sattua myös näille toiminnan laatuun panostaville firmoille, mutta vähemmän. Tähän taas vaikuttaa mm. asiallinen, kunnossa oleva kalusto, motivoituneet ammattikuljettajat, ajoaikojen noudattaminen, ajan tasalla oleva ajojärjestely, toimivat kommunikaatiokanavat kaikille ketjun osapuolille , toimitusvarmuus, ym. Ei nämä ole ilmaisia asioita ylläpitää.
Mahdollisen vahingon sattuessa toimintamallit aineellisen haitan minimoimiseksi ovat nekin usein olemassa eikä vain sopimuspaperissa ja vakuutus- ym.asiat on lähtökohtaisesti kunnossa.
Pahoittelut keskustelun viemisestä sivutielle, mutta onhan tässä silti himpunverran sivuttu myös alkuperäistä aihetta.
Pääsuuntiin varmaan ainakin olisi kysyntää. Ei siitä haittaa olisi myöskään Helsinki-Rovaniemi, Helsinki-Kuopio-Oulu tai Turku-Vaasa-Oulu reiteillä. Voisi olla sitten todelliseksi kilpailijaksi jo yöjunalle jos istuimet vastaavat lentokoneen businessluokkaa jo..
