Scania alustat 1980- ja -90-luvuilla

Minkä verran Scanian vaihderobottia oli pääkaupunkiseudulla käytössä, ja mitä ongelmia niissä oli? Entä oliko K112 ja K113 malleihin saatavana ollut 4 portainen automaatti sama, mitä sai alkupään L113 malliin? Tiettävästi käytössä oli jonkin verran autoja, joihin oli asennettu uutena Suomessa Voith automaatti, oliko tähän syynä Scanian oman automaatin heikkous vai mikä tämä juttu oli? Entä saiko rungollista alustaa (K112/ K113/ L113) myös pitkällä akselivälillä 13 metrin autoon?

TAKAMOOTTORI sanoi:

Minkä verran Scanian vaihderobottia oli pääkaupunkiseudulla käytössä, ja mitä ongelmia niissä oli? Entä oliko K112 ja K113 malleihin saatavana ollut 4 portainen automaatti sama, mitä sai alkupään L113 malliin? Tiettävästi käytössä oli jonkin verran autoja, joihin oli asennettu uutena Suomessa Voith automaatti, oliko tähän syynä Scanian oman automaatin heikkous vai mikä tämä juttu oli? Entä saiko rungollista alustaa (K112/ K113/ L113) myös pitkällä akselivälillä 13 metrin autoon?

Klikkaa laajentaaksesi...

Hyviä kysymyksiä, jotka tietenkin ansaitsisivat hyvät vastauksetkin. Yritän saada kokoon jotakin.

Vaihderobotit pk-seudulla, melko vähiin taisivat jäädä. Parhaiten on jäänyt mieleeni Metsälän Linjan taannoinen auto 12, BAE-888, Scania K112 / Wiima K202 ovituksella 2+2+0. CAG-vaihderobotti korvattiin keppivaihteella muutaman vuoden jälkeen. BAE-888 oli valmistunut vuoden 1985 aivan lopulla. Espoolaisfirma Laurilan Linjalla oli Scania K112 / Kutter 9, jossa niin ikään oli robotti. Sen kuljettajapääte (vähän hieno nimi asialle, en muutakaan keksinyt), antoi erilaisen äänimerkin Metsälän robottiin verrattuna. Metsäläläisessä merkkiääni oli tyyppiä "NIP-NIP", espoolaisessa vastaava ääni oli "pirisevämpi".

K112:ssa Scanian oma automaattivaihtoehto oli vanhempaa sukupolvea verrattuna 3-sarjan Scania Automaticeihin. Tyyppimerkintä taisi olla GA770 / GA770R. Samaa automaattia sai K92:eenkin. Mutta Suomeen tuollaisia yhdistelmiä tuli kovin vähän. K112-alusta Scanian omalla automaatilla on niin harvinainen asia, että mieleeni tulee vain M. V. Wikströmin auto UXK-277. Hakunilan Liikenteen autossa 59 oli vastaava automaatti, mutta sen alusta oli K92, eli se oli varustettu pienemmällä moottorilla. Laurilan Linjalla oli hyvin samankaltainen Ajokki Express (samalla automaattivaihteistoversiolla), autosta on galleriassani jopa kuva.

K113:n ja L113:n Scanian omat automaatit olivat uudempaa sukupolvea. L113:n vaihteiston koodi oli GA775R. Niitä maahamme tulikin sentään jonkin verran, esimerkiksi Westendin Linjalle ja Lähilinjoille (myös Matka-Autoille Turkuun). K113 Scanian omalla automaatilla jäi vähiin, mahtoiko Suomeen tulla ainuttakaan sellaista.

Scanian K-alustoja on varustettu Suomessa Voithin vaihteistolla jossain määrin. Vaihteistoasennus tehtiin minulle kerrotun mukaan Masinolla eli Voithin maahantuojalla. Alustat oli siis tuotu Suomeen keppivaihteisina. Saksalaisten tekemät vaihteistot olivat kestävämpiä kuin Scanian omat, samoin vaihteistohidastin oikeasti jarruttikin. Scanian retarderi ei kovin suurella voimalla menoa hillinnyt. Masino asensi Voitheja ainakin alustoihin K92, K112 ja K113. Todennäköisesti myös joihinkin K93:siinkin.

Vuonna 1992 Scania päätti vetäytyä omien automaattivaihteistojen tuotannosta. L113:een jäi siinä vaiheessa ainoaksi automaattivaihtoehdoksi ZF. TKL:lle Tampereelle toimitettiin tilaajan vaatimuksesta kuitenkin yksi L113TLL Voithin automaatilla. Se oli aika erikoinen äänimaailmansa puolesta.

Oma lukunsa ovat erilaiset jälkiasennukset. Jyväskylän Liikenteen alunperin robottivaihteisiin K112:iin asennettiin yhtä lukuun ottamatta Allison-automaatti (siihen yhteen poikkeustapaukseen asennettiin keppivaihde). Allison oli konsernille tuttu vaihteistomerkki, siksi valinta oli tavallaan luonteva, vaikka Scanian 11-litraisella mottorilla varustetuissa alustoissa ratkaisu oli harvinainen. Toisaalta Scanian 11-litrainen moottori oli yhdistetty Allisoniin siihen mennessä lukuisissa Kabus-autoissa, samaa konsernia siis olivat Kabus ja tuon ajan JyLi.

Minulla on ollut pitkään arkistoituna Scanian tuon ajan esitteitä yms. materiaalia, mutta en nopeasti niitä saa kaivettua esille. Niistä varmaan selviäisi vastaus siihen, oliko rungollisesta alustasta myös 13-metrinen versio. Nopea näppituntuma on, ettei sellaista ollut tarjolla.

Olikos muuten ylipäänsä noista 80-luvun ja 90-luvun alun automaattivaihteisista lähiliikenne-Scanioista moni alkujaan esittelyauto tai ainakin jonkin sortin yksittäis-/koekappale? Tuolloinhan monessa talossa vielä suosittiin manuaalivaihteistoja, esimerkikkinä nyt vaikkapa Liikenne-konserni.

Yllä selostetuista autoista osa oli esittelyautoja tai muuten nk. pakettiratkaisuja. Nuo K92:t Ajokki Express - korilla olivat ilman muuta sellaisia. Osa L113-autoista Scanian omalla automaatilla olivat myös sellaisia. Toisaalta WL:n ja Lähilinjojen useat L113:t Scania-automaatteineen olivat ihan "luonnollista perua", eivät muiden kuin liikennöitsijän itsensä päättämillä ratkaisuilla. WL:n kalustoon saattoi silti kuulua joku tai jokunen esittelyautotaustainenkin yksilö. Käsittääkseni WL:n ja Vanhankylän Linjan GA-vaihteisiin L113-autoihin vaihdettiin jossain vaiheessa elinkaaren aikana saksalaisvalmisteinen automaatti, ainakin tiettyihin yksilöihin.

Eli ilmeisesti esim. Voith automaatin vaihto L113 alustaan Scanian oman automaatin tilalle ei liene ollut mitenkään ylivoimainen työ. Voisi kuvitella, että K113 alustan muuttaminen automaatiksi uutena olisi ollut kallis ratkaisu. Olen ajanut joskus kauan sitten kolmella K112 robotilla (5-vaiht.), sekä L113 automaattia Scanian vaihteistolla. Tarkempaa tietoa niiden toimivuudesta jatkossa ei ole.

Kun Scania toi robottinsa markkinoille, muistelen heidän tarkoittaneen sen pidemmille matkoille ja kaupunkiliikenteeseen oikean täysautomaatin. Tietääkö joku, kuinka yleisiä Scanian robotit olivat Ruotsissa ja millaista liikennettä niillä ajettiin?

Ensimmäinen CAG-robotilla varustettu bussi koko maailmassa oli Jyväskylän Liikenteen kaupunkiauto nro 22 eli XHL-122. Siihen on tietenkin omat syynsä, miksi JyLi valikoitui ikään kuin pilottijuttuun.

Ruotsissa länstrafiken-tyyppisessä liikenteessä robotit olivat varsin yleisiä. Malleissa CK112 ja CK113 ei välttämättä kovin paljon muunlaisia vaihteistoja myöhemmin 1980-luvulla esiintynytkään. Täyskaturiin (N112, myöhemmin N113) ei robottia edes ollut tarjolla, eli siltä osin pitää paikkansa, että Scanian ajattelun mukaan varsinaiset kaupunkiautot ovat täysautomaateilla varustettuja.

1980-luvulla Suomi kulki muiden kuin liikennelaitosten osalta aika lailla omia polkujaan katurihankinnoissa. Yksityiset ostivat eniten Volvon alustaa B10M (myös B9M) ja Scanian K-alustoja. Volvon mahuria osti toki julkinenkin sektori. Etenkin vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla keppivaihde oli varsin yleinen ratkaisu. Yksityiset isännät vierastivat täysautomaatteja, etenkin polttoaineenkulutuksen kasvun pelossa. Scanian Suomen maahantuonti yritti etsiä kompromissia, jossa mentäisiin kohti itsetoimista vaihtamista mutta toisaalta voimansiirto on edelleen mekaaninen ilman momentinmuuntimen luistoa ja sen aiheuttamaa tehohäviötä. Vaihderobotit paikallisliikenteessä Scanian osalta jäivät joihinkin kokeiluihin ja täysautomaattien läpimurto alkoi olla selvä. Tämä osui samaan aikakauteen, kun K-alustoja automatisoitiin aiemmin kertomani mukaan Masinolla. Ei siis ollut pakko ottaa N-alustaa, vaikka automaatti kiinnostikin.

Rattivaunu sanoi:

1980-luvulla Suomi kulki muiden kuin liikennelaitosten osalta aika lailla omia polkujaan katurihankinnoissa. Yksityiset ostivat eniten Volvon alustaa B10M (myös B9M) ja Scanian K-alustoja. Volvon mahuria osti toki julkinenkin sektori. Etenkin vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla keppivaihde oli varsin yleinen ratkaisu. Yksityiset isännät vierastivat täysautomaatteja, etenkin polttoaineenkulutuksen kasvun pelossa. Scanian Suomen maahantuonti yritti etsiä kompromissia, jossa mentäisiin kohti itsetoimista vaihtamista mutta toisaalta voimansiirto on edelleen mekaaninen ilman momentinmuuntimen luistoa ja sen aiheuttamaa tehohäviötä. Vaihderobotit paikallisliikenteessä Scanian osalta jäivät joihinkin kokeiluihin ja täysautomaattien läpimurto alkoi olla selvä. Tämä osui samaan aikakauteen, kun K-alustoja automatisoitiin aiemmin kertomani mukaan Masinolla. Ei siis ollut pakko ottaa N-alustaa, vaikka automaatti kiinnostikin.

Klikkaa laajentaaksesi...

Ja aika pitkään Suomessa kaupunki- ja lähiliikennebusseihin hankittiin etumoottorialustojakin. Tiedä sitten olisiko hankittu vielä piempäänkin jos näitä olisi Suomeen tuotu, mutta 80-luvun ensimmäisinä vuosina BF-Scaniat ja B57-Volvot olivat sangen yleisiä hankintoja. Noin vuonna 1981-82 tuotantoon tullutta Scanian uutta F82/F112-hetkua ei sentään enää suuria määriä tullut, vaan hankinnat jäivät lähinnä yksittäiskappaleisiin ennen siirtymistä tuupparialustoihin. Mahdettiinko hetkualustoja varustaa automaattivaihtoistoilla? Puoliautomaattivaihtoistoja käsittääkseni harrastettiin joissakin taloissa 70-luvulla.

Jyväskylän Liikenne Oy:lle toimitettiin vuonna 1969 automaattivaihteisia Scania BF110 -autoja, joista suurin osa oli kaupunkiautoja. Vaihteisto oli Scania HR500. Samaa täysautomaattia oli JyLin myöhemmissa BR110:issä (ja vastaavaa HR501:tä BR111M:issä).

Automaattihetkut muutettiin vuonna 1978 puoliautomaateiksi. Firman siirtyessä vuonna 1980 uudelleen etumoottorihankintoihin uusiin autoihin alkoi tulla enemmänkin puoliautomaatteja. Historia toisti itseään siinäkin mielessä, että puoliautomaattivaihteisia BF-alustoja JyLillä oli ollut jo ennen vuoden 1969 automaattien hankintaa. Vuosina 1980 - 82 kestäneen lyhyen toisen hetkukauden jälkeen siirryttiin takamoottorilinjalle, ja tosiaan Lahti 30- ja Ajokki 8000 -korisiin katureihin tuli robottivaihteisto. Pian niiden liikenteeseen tulon jälkeen yhtiö myytiin Koiviston Autolle.

Laskeskelin, että Matka-Autot Oy:llä taisi olla 15 robotti Scaniaa. Eli autot 3, 4, 5, 6, 13, 22, 27, 31, 32, 35, 39, 41, 43, 47 ja 56. Listassa voi olla virheitäkin. 32, 39 ja 41 oli Paraisten linjalla, muut lähinnä pikavuoroissa. Sen vähän, mitä noilla Paraisten autoilla ajoin, muistan niiden olleen ihan kelpo työkaluja. Ajaminen oli kevyttä, mutta kuljettajalle jäi kuitenkin vaihtamisessa tehtävää. Ja omalla kohdalla ne oli kunnossa, muuta en toimivuudesta osaa sanoa. Jos vaihtoehtona olisi ollut joku korkeita kierroksia käyttävä ja luistattava 80-luvun automaatti, niin robotti tuntui silloin tuollaiselle lähiliikenteen linjalle hyvinkin järkevältä vaihtoehdolta. Matka-Autoilla tällaista vanhanaikaista automaattia edusti auto 38, Volvo B10M -84. Se taisi olla myös viimeinen uutena hankittu Volvo.