B10R ilmestyi Suomen maanteille - todellakin maanteille - hieman erikoisella tavalla ottaen huomioon, että alusta oli tarkoitettu katurialustaksi. Ensimmäinen asiakas oli Someron Linja -konserni, joka hankki autoja ihan alkuun Lahti 33 -korisina ja sittemmin Taival-korilla. Taival-koreja tehtiin korkeina GT:inä pikavuorokäyttöön ja normaalikorkuisina GL:inä sekä vakiovuoroja silmällä pitäen että 2-ovisina Espoon seutuliikenteeseen. Espoon liikenteessä liikkuneet autot merkittiin Auto-Arvelan tunnuksin (todellisissa omistajasuhteissa oli hyvinkin erikoisia ristiinkytköksiä). Taival-korien jälkeen Somero-konserniin tuli lukuisa määrä Wiimoja malleiltaan M303 - M310 Combi.
1987 maahamme rekisteröitiin 10 B10R / Ajokki Cityä eli TKL 104 sekä TuKL 144 - 152. TLO-yhtiöt hankkivat B10R:iä Wiiman, Ajokin ja Aabenraan koreilla "hyvän määrän" 1980-90-lukujen vaihteen tuntumassa aina alustamallin tuotannon päättymiseen saakka. Vuonna 1991 Paavo A. Koskinen tilasi 10 B10R:ää Lahden korilla, jotka toimitettiin vasta Oy Liikenne Ab -konsernin myynnin jälkeen. Näin ollen viisi hakunilalaista maalattiin valmiiksi Vantaan Liikenne -väreihin loppujen viiden tullessa Liikenne Oy:n väreissä. Oy Liikenne Ab:n viisikko (78, 80 - 82 ja 85) toimitettiin ensin.
1990-luvun alussa B10R:iä meni pienehköjä määriä muuallekin kuten Onni Vilkas Oy:lle, Sarpolle, Westendin Linjalle, Vanhankylän Linjalle sekä P. Tyllilä Linja Oy:lle. Ainakin yksi B10R tehtiin jättikokoisena John Nurmiselle Hki-Vantaan lentokentälle terminaalibussiksi.
B10R:n vähäinen markkinaosuus Suomen bussikannassa johtui tiettävästi Volvosta itsestään. Maahantuoja pyrki keskittämään kalustokannan mahuripohjaiseksi, B10M oli kuitenkin todettu erittäin varmatoimiseksi ja luotettavaksi työkaluksi. 1980-luvulla kun lattian korkeudella "ei ollut mitään merkitystä" asioita kehdattiin ajatella puhtaasti tuotantolähtöisesti. Nykyään pelin henki on kokonaan toinen.
