Kaksinivelbussit

Vs: Kaksiniveltrolleybussit ja talvikelit.

Joten välikös bussin rakenteella on, kun liukkaudenestoon satsataan rajattomin resurssein. Sitä, mitä sellainen on käytännössä, voi mennä ihailemaan Pietarin talveen. Siellä suolavesi roiskuu kaduilla, vaikka on 24 astetta pakkasta. Kokemusta on.
Pietarissa ei kyllä ole kyse rajattomista resursseista, vaan tekniikan puutteessa mennään siitä, mistä aita on matalin. Suomalaistyyppistä kunnollista aurauskalustoa näkee hyvin harvoin, etenkin tiekarhut ovat täysin tuntemattomia laitteita ja sen kyllä näkee polanteista. Jos lunta jotenkin kadulta poistetaan, se ensisijaisesti todellakin suolataan ja toissijaisesti harjataan esim. traktoriin kiinnitetyllä pyörivällä harjalla tai jalkakäytävillä manuaalisestikin. :)
 
Täh, kyllähän siitä vieläkin ajetaan busseilla. Ja sähköbusseista tiedän sen, minkä olen täältä oppinut.
Sori, äidyin kehumaan itseäni eli omaa muistiani. Mutta kun en enää asu Tampereella, niin en tiedä, miten nykyiset bussit pärjäävät jos tuosta mäestä ajavat. 1975 ajettiin vielä keppivaihteisilla autoilla, joten siinä ylämäkiajossa oli myös oma jännityksensä.

Antero
 
1975 ajettiin vielä keppivaihteisilla autoilla, joten siinä ylämäkiajossa oli myös oma jännityksensä.
Nykyään mennään tietysti automaagivaihteilla, mutta kyllä sen kuulee kun vaihtuu vaihde pienelle ja kierrokset menevät kohtuullisen korkealle.
 
Nykyään mennään tietysti automaagivaihteilla, mutta kyllä sen kuulee kun vaihtuu vaihde pienelle ja kierrokset menevät kohtuullisen korkealle.

Pari vuotta sitten istuin aivan täyteen lastatussa telibussissa tuon mäen ylös.

Automaatti vaihtoi tasaisin väliajoin pienemmälle ja vauhti hiipui hyvin lähelle kävelyvauhtia loppua kohti. Siinä mentiin aika lähellä suorituskyvyn maksimia.
 
Takaisin
Ylös