Vaihteistot

yhteenkään SISUn kuormuriin ei tullut SCG puoliautomaattia, SISUN linjureissa niitä oli hyvinkin yleisesti; Tampereella BT 69 -CR numeroilla 447-461, sekä myöhemmät uudemmalla Ajokin korilla olevat 497-531.
Itse asiassa Ajokki 5300-koristen AEC-Sisujen osalta numerointi meni 497 - 518, 528 - 533.
 
Kolmiportainen Voith on aika lailla kehnoin vaihteisto, jolla olen itse joutunut työskentelemään. Kierrokset eivät oikein koskaan ole vihreällä alueella ja laatikolla on kova kiire heittää ylämäkeen isompia vaihteita, joilla moottori ei jaksa vetää. Hidastin on tyyliä on/off eli tasainen jarrutus on mahdoton, aina nykäisee.

Scania nyt vielä jotenkin toimii yhteen tämän surkean laatikon kanssa, mutta kuuleman mukaan esim. TKL:n Volvot kolmiportaisella Voithilla ovat aivan kelvottomia.
 
Oma lukunsa oli Paunun ex 62 eli siis aallon Liikenteen entinen Volvo b9M Voith automaatilla. Olis varmaan jotenkin toiminut alkuperäisellä perävälityksellä, mutta Paunulla autoon vaihdettiin harva maantieperä, huiput noin 120 km/h.. Kun lähdit Nokialta Eedenistä ylös, niin napista pakko ykkönen, sitten kun koneen kierrokset oli tapissa niin kakkonen jne.. Alkoi vähän hämärtyä tuo automaattivaihteisto nimitys...
 
Oma lukunsa oli Paunun ex 62 eli siis aallon Liikenteen entinen Volvo b9M Voith automaatilla. Olis varmaan jotenkin toiminut alkuperäisellä perävälityksellä, mutta Paunulla autoon vaihdettiin harva maantieperä, huiput noin 120 km/h..

Alkujaanhan tämä kyseinen yksilö oli manuaalivaihteinen. Jossain vaiheessa turkulaisuuttaan se sai tuon Voith:n, joka onneksi korvattiin lopultakin Paunun toimesta Allisonin automaatilla. Se sitten toimikin varsin sopivasti yhteen Volvon moottorin kanssa, maantielläkin kulkupuoli oli kohdallaan ilman moottorin huudattamista punaviivalla harvan perävälityksen ansiosta.
 
Kammottavien askien kruunaamattomasta kuninkuudesta taistelivat myös Voithin 2-vaihteinen DIWABUS=Differentialwandleromnibus, Sisussa Valmetin 611 ja Diwa, kulutus vaivaiset 70-100L/100km, surkea sekä kaupungissa että maantiellä.
Nopeus ei kyllä lisääntynyt kulutuksen ja melun mukana.
Scanialla oli oma HR...jotain, ykkösvaihteena momentinmuunnin ja isoimpana suora välitys suoraan "ykköseltä", kaiken lisäksi tuo ei kestänyt missään käytössä.
Valmetin trukissa tuo DIWABUS oli ihan kohtuullinen valikoima, kun ei kolmeakymppiä kovempaa tarvinnut kulkea.
Johtopäätös=olisivat jättäneet tomaattihommat Allisonille:p
Itse olen kyllä vannoutunut "Wilsonisti".
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Kammottavien askien kruunaamattomasta kuninkuudesta taistelivat myös Voithin 2-vaihteinen DIWABUS=Differentialwandleromnibus, Sisussa Valmetin 611 ja Diwa, kulutus vaivaiset 70-100L/100km, surkea sekä kaupungissa että maantiellä.
Nopeus ei kyllä lisääntynyt kulutuksen ja melun mukana.
Mahdatko kirjoittaa linja-autoista lainkaan? Nimittäin Sisu BT-69CR:n vakiovaihteisto oli tuo mainitsemasi VOITH Diwabus eli Voith 506U+S. Moottori oli AEC AH 760, ei mikään Valmet. Alustamallin edeltäjässä, Sisu B53SP:ssä, vaihteisto oli edellisen edeltäjä eli Voith 501SR. Moottori oli puolestaan Leyland O.680. Molempiin alustoihin sai halutessaan täysautomaatin sijaan aiemmin mainitun Wilson-puoliautomaatin, jossa kulutus todellakin pysyi hillitympänä ja veto välittyi tiiviimmin vetäville pyörille. Sitä vastoin Voith 506U+S oli ajettavuudeltaan loistava. Olen itsekin ohjastanut BT-69CR:iä mm. vuosina 1988 - 89.

Scanialla oli oma HR...jotain, ykkösvaihteena momentinmuunnin ja isoimpana suora välitys suoraan "ykköseltä", kaiken lisäksi tuo ei kestänyt missään käytössä.
Ensin oli HR500, sen jälkeen HR501. Molemmissa oli vakavia käyttövarmuusongelmia ja molempiin liittyi korkea polttoaineenkulutus. Toimiessaan nekin olivat mainioita.

Olen aika paljon keskustellut SCG-vaihteistojen "onnistuneisuudesta" useampienkin liikenteenharjoittajien korjaamopäällikön kanssa eivätkä kaikki arviot suinkaan olleet mairittelevia. Eivät kyllä olleet näkemykset Scaniankaan automaateista (HR501 yms.).
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Takaisin
Ylös